Hurmos

[Aleksi]

[Naava]

Naava seisoi porisevan kahvipannun edessä ja naputteli sormiaan pöytään jonkun radiossa aina soivan rallatuksen tahdissa. Hän katsahti ruokailutilan oviaukon läpi olohuoneeseen, jossa Elyssa istui räsymatolla silmät kiinni ilmeisesti jonkinlaisessa jooga-asennossa. Naava mietti kuinka joku saattoi olla niin rauhallinen ja vain olla heti aamusta. Hänen itsensä piti heti herättyään nousta ylös ja alkaa sähläämään sitä sun tätä ympäri taloa. Jopa sellainen asia kuin kahvinkeittimen odottelu tuntui liian pitkäveteiseltä. Naava kaipasi actionia.

Vihdoin kahvinkeitin lakkasi porisemasta ja Naava kaivoi kaksi suurta indiskan mukia kaapista ja kaatoi niihin kahvia jättäen Elyssalle maitovaran. Omansa Naava joi mustana. Hän asetti molemmat kupit keittiön pyöreän pöydän ääreen ja huikkasi ystävälleen kahvin olevan valmista. Sillä aikaa kun Elyssa teki viimeiset venytyksensä, Naava avasi päälimmäisen pöydän kulmalla nököttävistä hevosurheilulehdistä ja alkoi silmäilemään sitä läpi, samalla kun hörppi vielä aivan liian kuumaa kahviaan.
"Sä poltat vielä kielesi", Elyssa hymyili ottaessaan jääkaapista maitoa ja istuessaan sitten Naavaa vastapäätä. Nainen mutisi jotain epäselvää vastaukseksi silmät edelleen tiukasti lehdessä ja kaatoi lisää myrkkyä kurkustaan alas. Elyssa sen sijaan nautti kahvistaan pitkän kaavan mukaan ja katseli ikkunasta ulos.

"Mä meen nyt liikuttaa Hurmoksen!" Naava seisoi eteisessä vetämässä talviratsastushanskoja käsiinsä. Ulkona näytti olevan ihan reilusti pakkasta. "Mä tuun kohta perässä!" kuului Elyssan vastaus omakotitalon yläkerrasta. Naava tiesi, että kohta saattoi hyvinkin tarkoittaa tunnin päästä. Hän astui ulos hyytävään pakkasilmaan ja läimäytti oven perässään kiinni. Hän lähti talsimaan pihamaan poikki kohti pihattoja ja nautti samalla maisemista. Puut olivat kauniin kuuran peitossa ja lumi vaan pöllysi Cillan ja Ciaran juostessa mäkeen rakennetuja tarhoja pitkin ylöspäin kohti Naavaa. Mäen alapuolella näkyi tallirakennus ja ratsastuskenttä, joka sekin oli paksun lumivaipan alla. Pihattohevoset olivat kaikki ulkona nauttimassa pakkasilmasta, osa syömässä heiniään ja osa tarhan laidalla katselemassa kohti metsää. Olikohan siellä taas kauriita?

Naava nappasi riimunnarun portinpielestä ja pujottautui lankkujen välistä oripihattoon. Tuike tuli heti haistelemaan taskut läpi. Naava silitti nuorempaa oria hetken ja lähti sitten hakemaan kauempana seisovaa Hurmosta. Ori laittoi ensin korvat luimuun ja oli kääntymässä poispäin, mutta Naava sai napattua sen riimusta kiinni. "Kyllä töihin pitää lähteä, valitan." Nainen veti ketjunarun riimun vasemmanpuoleisesta renkaasta läpi, turvan yli ja kiinni toisella puolella olevaan renkaaseen. Yleensä Hurmos osasi käyttäytyä ihan mallikkaasti, mutta mitään ei kannattanut ottaa itsestäänselvyytenä.

Tuike vaikutti jokseenkin tyytymättömältä jäädessään yksin pihattoon, muttei silti yrittänyt tunkea portista ulos Naavan taluttaessa Hurmoksen siitä ja laittaessa sitten portin kiinni. Matka pihatolta mäkeä alas talliin sujui leppoisasti, vaikka viereisessä tarhassa ilottelevat tammat saivatkin Hurmoksen pään nousemaan taivaisiin ja hörisemään niille äänekkäästi. Tallissa Naava laittoi orin käytävälle molemmilta puolilta kiinni ja haki sitten satulahuoneesta harjapakin. Matkan varrella hän pysähtyi laittamaan radion päälle, jossa YleXän Viki ja Köpi vitsailivat tavalliseen tapaansa.

Hurmos seisoi koko hoitosession ajan nätisti paikoillaan ekä edes yrittänyt huiskia paksua häntäänsä Naavan selvittäessä siihen taas muodostuneita takkuja. Myös varustaminen sujui ongelmitta ja kohta kaksikko seisoi jo kentän laidalla valmiina päivän treeneihin. Naava kiristi vielä viimeisen kerran satulavyötä ja talutti sitten Hurmoksen korokkeen vierelle. Ori oli hyvin opetettu ja se pysähtyi juuri oikeaan kohtaan eikä lähtenyt liikkeelle ennen kuin Naava oli tasapainoisesti selässä ja painoi pohkeensa orin kylkiin.

Suomenpienhevosori tuntui tänään energiseltä - johtuiko tuo sitten kirpeästä pakkasilmasta vai mistä - ja pyrki pienimmästäkin pohkeesta laukalle. Naava kuitenkin piti Hurmoksen vielä aluksi tiukasti ravilla ja verrytteli kumpaankin suuntaan tehden taivutuksia, väistöjä ja temponsäätelyä. Kun ori alkoi kunnolla keskittyä käsillä oleviin tehtäviin ja oli rehellisesti avuilla, antoi Naava sille luvan nostaa laukka. Nainen nousi kevyeeseen istuntaan ja antoi orin laukata lumista kenttää ympäri ensin melko vapaasti. Kun ylimääräiset energiat oli laukattu pois, istui Naava alas satulaan ja alkoi ratsastaa laukkaa hallitummaksi. Pitkien sivujen alkuun ja loppuun lyhyempää laukkaa ja keskiympyrä keskilaukkaa. Suuntaa vaihdettiin aina välillä lävistäjällä.

Kohta Hurmos jo puuskutti, ja Naava antoi sen siirtyä käyntiin. Hankitreeni oli selväti tehnyt tehtävänsä. Naava taputti orin hikistä kaulaa ja tuli sitten alas selästä. Hän löysäsi satulavyötä muutamalla reiällä, laittoi kentän laidalle jättäneensä fleeceloimen orin selkään ja lähti sitten taluttamaan loppukäynnit viereiselle hiekkatielle, joka oli edellisenä iltana aurattu. Hurmos käveli pitkin rennoin askelin pää alhaalla ja puhalsi sieraimistaan höyryävää ilmaa. Naava huomasi sen turpakarvojen jäätyneen.

"Oliko hyvä treeni?" Elyssa oli kävelylenkin aikana ilmestynyt talliin ja oli siivoamassa Lukan karsinaa Naavan taluttaessa Hurmoksen käytävälle. "Joo. Tällä oli aika paljon turhaa energiaa, mutta me saatiin ne hyötykäyttöön", Naava vastasi hymyillen ja rapsutti Hurmosta korvan takaa.

[Aleksi]

Hurmos tarhailemassa talvisäässä