Unna
Juuri saapunut
Posts: 3
|
Baldur
May 23, 2017 7:44:47 GMT 2
Post by Unna on May 23, 2017 7:44:47 GMT 2
Baldurnorjanvuonohevonen, ori om. Terhi & Unna Aarrevaara omat sivut Baldur on toisaalta ylpeä ja voimakastahtoinen, mutta toisaalta hyvin tyyni ja leppoisa ori. Vaikka se on kiltti ja järkevä hevonen, on siinä myös omat haasteensa. Parhaimmillaan se on yksi tallin miellyttävimmistä ratsuista, mutta vain harvojen ja valittujen kanssa ori nöyrtyy tekemään parhaansa. Baldur tarvitsee varman ja kokeneen käsittelijän; se ei ole ilkeä eikä riehu, mutta sillä on hyvin selkeät visiot siitä, kuinka asioiden kuuluu tapahtua. Kun Baldur päättää, että hänen karvaisen korkeutensa on aika päästä talliin, saattaa se kiskoa taluttajan mukanaan kyselemättä tämän mielipidettä. Baldur vaatii käsittelijöiltään ja ratsastajiltaan samankaltaista topakkuutta, periksiantamattomuutta ja älykkyyttä kuin ori itse ilmentää.
|
|
Unna
Juuri saapunut
Posts: 3
|
Post by Unna on May 23, 2017 8:25:25 GMT 2
1. Taruhevonen
Talli näytti kivalta. Se ei ollut liian pramea, niin kuin Unna oli vähän pelännyt. Hän ei sopinut liian fiineihin ympäristöihin, sillä sellaisissa oma olo tuntui nuhjuiselta. Unnaa ei juuri jaksanut kiinnostaa, miltä hän tallilla näytti, mutta edellisillä talleilla saaduista katseista päätellen muita saattoi hyvin kiinnostaakin. Ei se häntä kauheasti haitannut. Unna Aarrevaara ei ollut koskaan juuri piitannut siitä, mitä muut sanoivat tai ajattelivat. Hän eli omassa maailmassaan, jossa hänen omat mielipiteensä olivat tärkeimpiä.
Kopissa auton perässä seisoi uusi hevonen. Unnalla ei ollut ollut omaa hevosta pariin vuoteen, ja olikin mukavalla tavalla tutun tuntuista palata takaisin hevosenomistajaksi.
Tietysti hän omisti hevosen yhdessä äidin kanssa.
Äiti ajoi. Hän parkkeerasi huolellisesti tallin pihaan, suuntasi Unnalle lyhyen ja jostain syystä tsemppaavaksi tarkoitetun hymyn ja sanoi sitten: "Tästä se nyt alkaa." "Niin", Unna sanoi, koska ei osannut sanoa muutakaan. "Kipaisepa katsomassa, onko tallissa ketään, joka tulisi näyttämään, minne Baldur laitetaan. Me ollaan näköjään hieman etuajassa siitä, mitä ilmoitin arvioiduksi saapumisajaksi", äiti puheli. Unnan vatsanpohjassa muljaisi. Miksi hänen piti mennä tuntemattomaan talliin etsimään tuntemattomia ihmisiä? Eikö sellainen ollut äitien tehtävä? Mutta kyllä Unna meni. Mennessään hän mietti, että tällaista tämä nyt oli. Hänen oli alettava olla aikuinen ihminen. Aikuiset tekivät epämiellyttäviä asioita.
"Hei?" Unna sanoi nähdessään käytävällä ihmisiä. "Moikka, mä olen Unna. Tultiin Baldurin kanssa. Ollaan vähän etuajassa..." "Ai niin!" ruskeatukkainen nainen ryhdistäytyi. "Terve vaan. Olen Emmi. Se vuonohevonenhan teillä oli? Kiva kun tulitte, mä tulenkin näyttämään teille Baldurin karsinan ja tarhan, jota se voi käyttää." Yhdestä karsinasta kurkkasi villin kiharainen pää. Teinitytöllä oli utelias ilme kasvoillaan, mutta pian hän kätki sen. Unna puolittain tervehti tyttöä, joka vastasi yhtä puolivillaisella moikkauksella ja katosi sitten takaisin karsinan kätköihin. Sitten Unnan olikin jo mentävä Emmin perässä pihalle.
"Hei, tervetuloa! Minä oon Emmi", Unna kuuli Emmin esittäytyvän äidilleen. "Terhi Aarrevaara", äiti sanoi virallisesti ja Unnaa hävetti - eihän Emmikään sukunimellään esittäytynyt. Aikuisemmat naiset kuitenkin kättelivät toisiaan ja hymyilivät tuttavalliseen sävyyn. "Minä otan Baldurin ulos", äiti ilmoitti. Unnaa vähän ärsytti. Ihan kuin hän ei olisi hallinnut Balduria uudessa ympäristössä. Äiti halusi selvästi ottaa tilanteessa ohjat käsiinsä. No, ottakoon. Ehkä olikin ihan kiva, ettei hänen itsensä tarvinnut taluttaa vielä vierasta oria ensimmäistä kertaa uuden tallin pihaan.
Baldur ei ollut ihan sitä, mitä Unna oli ajatellut omaksi hevosekseen. Hän oli haaveillut sievästä puoliveritammasta, jonka kanssa harrastaa laadukkaasti koulu- ja esteratsastusta. Aikaisemmin hänellä oli ollut welshponi Justus ja ihana puoliverityyppinen tilastoruuna Kuru. Kuru oli ollut kevytrakenteinen, ja Justus tietenkin rotunsa mukaisesti siro kaunokaisponi. Niistä oli aika pitkä matka norjanvuonohevoseen.
Mutta Baldur oli kolahtanut sekä hänen että hänen äitinsä sydämeen saman tien, kun he olivat harmaan orin nähneet. Edes se, että kyseessä oli jalostusori, ei ollut säikäyttänyt heitä. Äidillä oli ollut hevosia vuosikymmeniä, ja joukkoon oli mahtunut tammoja, omia kasvatteja ja kaksi jalostusoriakin. Äidin kanssa Unna uskalsi omistaa Baldurin.
Ja olihan Baldur sykähdyttävän näköinen pyörähtäessään korskeana kierroksen äidin ympäri. Äiti piteli liinaa varmoin ottein, ja täydessä ryhdissään komeileva ori näytti suuremmalta kuin olikaan.
Se oli tarujen viikinkihevonen, ja Unna rakasti taruja, satuja ja kertomuksia.
|
|