Tie Tähtiin finaali 2018!

[Aleksi]

Tervetuloa Hallavaan kilpailemaan Tie Tähtiin Finaalissa lauantaina 12. toukokuuta 2018! Nyt se päivä on täällä, jota on niin ihanan pitkään odotettu ja jota varten on valmentauduttu voimia säästelemättä. Tapahtumaa saa tulla seuraamaan koko tallin voimin, katsomosta kyllä riittää paikkoja ja kantiinista purtavaa suurellekin joukolle. Kannustetaan vielä viimeisen kerran toisemme edellisiäkin parempiin suorituksiin ja rikkomaan omia ennätyksiä! Onnea ihan jokaiselle kilpailuun!

kilpailupäivä: 12.5.2018 tuotostehtävien palautus viimeistään: 11.5.2018 vastuuhenkilö: [e-mail] jälki-ilmoittautuminen 11.5. mennessä muodossa: luokka, ratsastaja - [*a href="http://osoite"]hevonen[*/a]

Päivän aikataulu
Finaalissa ratsastetaan ensin kouluosuudet aloittaen helpoimmasta luokasta kello kymmenen. Verryttely tapahtuu maneesissa ja itse suoritus ulkokentällä, sillä päivästä on luvattu aurinkoinen. Kentän takapäädyssä saa samaan aikaan olla valmistautumassa kaksi seuraavaa ratsukkoa. Luokista jaetaan ruusukkeet tavalliseen tapaan kunkin luokan päätyttyä.

Noin kello 14 pidetään pieni tauko, jonka aikana esterata rakennetaan ulkokentälle. Luokat ratsastetaan samaan tapaan kuin koululuokatkin, jakaen ruusukkeet heti kyseisen luokan jälkeen. Kun vaikeinkin esteluokka on ratsastettu, ynnätään rankingpisteet yhteen ja tähtiratsukot julkistetaan juhlallisessa tilaisuudessa ulkokentällä.

Ensin palkintojen jakoon kutsutaan Pikkutähtiratsukot, eli kussakin luokassa eniten pisteitä keränneet ratsukot. Voittajat kukitetaan ja ruusukkeet kiinnitetään hevosten suistiin ja sitten on kunniakierroksen aika juhlallisen musiikin tahdissa. Seuraavaksi siirrytään jakamaan Tähtiratsukkojen tittelit eli kullakin taitotasolla eniten pisteitä keränneet ratsukot kutsutaan palkintojenkajoon. Seremonia menee edellä mainitulla tavalla. Viimeiseksi kentälle kutsutaan Tähtitalli ja sitä edustaneet ratsastajat jalkaisin ottamaan vastaan suuren pokaalin. (ja saamaan ämpärillisen vettä niskaansa)

Voitonjuhlia voi jäädä jatkamaan Hallavan tiluksille grilliherkkujen ja lettukestien merkeissä. Aikuisille tarjolla myös vähän ilojuomia. Luvassa rentoa seurustelua sekä vähän villimpiä diskotunnelmia aina yön pikkutunneille asti.

Majoittuminen
Hallavaan voi saapua jo perjantaina 11.5. ja majoittuminen on mahdollista aina sunnuntaille 13.5. asti. Seppeleen ja Lehtovaaran hevosille on varattu karsinapaikat Hallavan Ratsutallista, joka sijaitsee noin kilometrin päässä ratsastuskoululta. Sieltä on helppo tulla kisapaikalle metsäpolkua pitkin ratsasten tai vaikka taluttaen. Auburnin, Yläkokon, Hukkasuon ja muilta talleilta tulevien hevoset majoitetaan ratsastuskoulun tiloihin. Ulos on tuotu siirtotalleja, jotta kaikille löytyy karsinapaikka. Ratsastajat, hevosen hoitajat ja muu kisaväki saavat erityistarjouksella majoitsuksen Pronssijoen Majatalosta, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä kisapaikasta.



Julia Luoti, Nita Merisalo ja Vivienne Blankley

Lisäarpojen hankkiminen
Finaalissa ei hankita lisäarpoja valmennuksilla, vaan erityisillä tuotostehtävillä.
Voit hankkia maksimissaan 9 lisäarpaa per luokka.
Jokaisen tuotoksen tulee olla erikseen tätä tapahtumaa varten tehty (lukuunottamatta tehtävä 7.)
Piirroksista saa yhden lisäarvan ja tarinatuotoksista tavalliseen tapaan yli 200 sanan tarinasta yhden lisäarvan ja yli 500 sanan tarinasta kaksi lisäarpaa.
Et voi yhdistää tehtäviä, mutta tarinat voit halutessasi kirjoittaa “putkeen” kronologisessa järjestyksessä. Jätä kuitenkin selkeät rivivälit eri tarinoiden välille ja laske kunkin tarinan sanamäärä erikseen.
Aloita jokainen piirros/tarina merkitsemällä tehtävän numero, ja kerro mitä luokkaa varten lisäarpa on.

Piirrostehtävät
1. Tunteet pelissä. Piirrä kuva josta välittyy vahvasti millaisissa fiiliksissä sinä tai hevosesi olette.
2. Kilpailuiden komein ratsukko(?) Piirrä kuva jossa olette ratsusi kanssa kilparadalla joko erittäin fiineinä tai aivan päin vastoin, mutaisina ja resuisina.
3. Kokeile jotain sinulle vierasta tai vaikeaa piirrustustapaa. Esim. vesiväreillä, pastelleilla, hiirtä käyttämällä.
4. Piirrä kuva joko sammakko tai lintuperspektiivistä. Haasta itseäsi!
5. Piirrä kuva, jonka kaltaisen voisit nähdä valokuvana somessa. Muista liittää kuvaan kuvateksti ja/tai tägit. Mahtavaa olisi jos julkaisisit kuvan esimerkiksi tallisi instagramissa ja laittaisit siitä kuvakaappauksen tänne. Vaihtoehtoisesti voit myös tehdä mock-upin, joka jäljittelee instagram-postausta.
6. Tee kuvituskuva johonkin tarinatuotokseen, jonka teet alla olevista vaihtoehdoista. Kuvan tulee olla tilannekuva (ei perus liike, hyppy tai pönötys).

Tarinatehtävät
7. Aikaisemmissa osakilpailuissa. Nyt sinulla on mahdollisuus kirjoittaa esimerkiksi tulosten jälkeisistä fiiliksistä. Tarina voi olla myös aikaisemmin kirjoitettu, mutta kuitenkin tämän kevään Tie Tähtiin kisojen aikana, ja siitä EI ole saatu aikasemmin lisäarpoja.
8. Vieraalla tallilla tai vieraita tallilla. Ota tarinaasi mukaan toisen tallin hahmoja. Tarina voi kertoa finaalista tai vaikka aikaisemmasta valmennusreissusta.
9. Kirjoita tarina kenraaliharjoituksista. Kuinka valmistauduit finaalia edeltävänä päivänä ja millä fiiliksillä?
10. Rakkaudesta se hevonenkin potkii? Ideoi ja kirjoita!
11. Kirjoita yksityiskohtaisesti kisaradan tapahtumista. Miltä hevonen tuntuu ja kuinka reagoit siihen, mitä ajatuksia päässäsi myllertää, häiritseekö jokin radan ulkopuolinen asia suoritustanne?
12. Jokin vastoinkäyminen järisyttää finaalipäivääsi. Menikö ehkä jokin varuste rikki, oletko sairaana, eikö hevosenhoitaja saavukaan paikalle?


Inna Paakkanen ja Banana Mania


1. helppo C, taitotaso easy
Marcus L. - Tadeo v.d. Zelos
Valo Ojanne - Rosalie Liisi
Gang Hu - Bucephalos
Vivienne Blankley - Austria, Auburn Estate
Karl Rajaniemi - Aafje, Hallava 2 lisäarpaa
Eevi-Sofia - Halcyone, Hallava 2 lisäarpaa
Lily - Loki, Hallava
Ade - Oldstone Rockstar, Hallava
Sarianna Pessi - Cosini, Seppele
Pyry Kallio - Suvitaika, Seppele
Robert Harrington - Harriet V, Seppele
Milla Kaarina Linna - Agnetha 'If, Seppele
Linnea Kaarna - Deadline, Seppele
Alviina Herrala - Lazur Sov, Seppele 3 lisäarpaa
Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo
Emily - A.D. Pony Theater, Hukkasuo
Emilia - Lanselot, Hukkasuo
Zaida - Fight For Flash , Lehtovaaran Ratsutila
Cassandra - Casse Noisette , Lehtovaaran Ratsutila
Sabina Bellow - Hämäräpelko , Lehtovaaran Ratsutila
Kim Seong-Min - Yläkokon Hukatar , Yläkokko
Aino Reini - Vics Grimaldi
Alma Pouta - Hyggebos Misty

2. helppo B, taitotaso medium
Maisa Ojanne - PP's Megara
Ilya Malikov - Babyblues
Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate 3 lisäarpaa
Julia Luoti - Valerie, Auburn Estate
Minka Aavikko - Tepehkiiha, Auburn Estate 1 lisäarpa
Ellen Nylund - Cork's Meidhir, Auburn Estate
Seela - Emma's Melina, Hallava 1 lisäarpa
Ohto - Nikita Nor, Hallava
Akira - Avalon, Hallava
Jonna - Kadon Illuusio 4 lisäarpaa
Mistel Mattelson - Välinpitämätön, Seppele
Emily Daukes - Kurbus, Seppele
Hantsu - Holy Secret, Hukkasuo
Veronica Berg - Sõladane , Lehtovaaran Ratsutila
Jenni Laitela - Rocked Steady , Lehtovaaran Ratsutila
Fanni - Douple Trouble , Lehtovaaran Ratsutila
Emilia - Silent Eternity , Lehtovaaran Ratsutila
Iiris - Snow Rose , Lehtovaaran Ratsutila
Aleksandra Rantakoivu - Kevät Juuli , Lehtovaaran Ratsutila
Kookos - Orange Wood's Ashrikk , Lehtovaaran Ratsutila
Maria Lappalainen - Duren Lawine , Lehtovaaran Ratsutila
Nicolas Gaillard - Alloverdaplace Caramel Rewa 3 lisäarpaa
Calandre Bellefeuille - Jään Lilja 5 lisäarpaa
Merida Kajankoski - P.P. Kiri-Kurre , Yläkokko
Milja Kajankoski - Feuerhof Ramino , Yläkokko
Nelly Svensson - Roll It Up J , Yläkokko
Sandra Ahl - Walt's Nawfed
Teemu Linkomaa - Delicate Tarascada

3. helppo A, taitotaso hard
Inna Paakkanen - Banana Mania, Auburn Estate 4 lisäarpaa
Henry - Hallavan Vaniljakahvi, Hallava 3 lisäarpaa
Elli Petäjistö - Cloudgazer, Seppele
Stella Sundén - Betume, Seppele 2 lisäarpaa
Fiia Vierre - Étonnant, Seppele
Salma Stjärndahl - Bonnie KN, Seppele
Kei - Tkachyov, Hukkasuo
Patrick Brault - Sumetron Sinvatti 2 lisäarpaa
Lydia Tuuliluoto - Kheops , Yläkokko 2 lisäarpaa



4. 60cm, taitotaso easy
Valo Ojanne - Rosalie Liisi
Gang Hu - Bucephalos
Vivienne Blankley - Austria, Auburn Estate 5 lisäarpaa
Karl Rajaniemi - Aafje, Hallava 1 lisäarpa
Eevi-Sofia - Halcyone, Hallava 2 lisäarpaa
Lily - Loki, Hallava
Ade - Oldstone Rockstar, Hallava
Sarianna Pessi - Cosini, Seppele
Pyry Kallio - Suvitaika, Seppele
Milla Kaarina Linna - Agnetha 'If, Seppele
Linnea Kaarna - Deadline, Seppele
Alviina Herrala - Lazur Sov, Seppele 2 lisäarpaa
Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo
Emily - A.D. Pony Theater, Hukkasuo
Emilia - Lanselot, Hukkasuo
Reita - Calamity Trigger, Hukkasuo
Zaida - Fight For Flash , Lehtovaaran Ratsutila
Cassandra - Casse Noisette , Lehtovaaran Ratsutila 4 lisäarpaa
Kim Seong-Min - Yläkokon Hukatar , Yläkokko
Aino Reini - Vics Grimaldi
Alma Pouta - Hyggebos Misty

5. 80cm, taitotaso medium
Ilya Malikov - Babyblues
Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate 3 lisäarpaa
Julia Luoti - Valerie, Auburn Estate 1 lisäarpaa
Minka Aavikko - Tepehkiiha, Auburn Estate 2 lisäarpaa
Ellen Nylund - Cork's Meidhir, Auburn Estate
Seela - Emma's Melina, Hallava 2 lisäarpaa
Ohto - Nikita Nor, Hallava
Akira - Avalon, Hallava
Jonna - Kadon Illuusio 2 lisäarpaa
Emily Daukes - Kurbus, Seppele
Cella Talve - Whirlwinded Dot, Seppele
Frida Hämäläinen - Breezeblocks , Lehtovaaran Ratsutila
Veronica Berg - Sõladane , Lehtovaaran Ratsutila
Jenni Laitela - Rocked Steady , Lehtovaaran Ratsutila
Fanni - Douple Trouble , Lehtovaaran Ratsutila
Emilia - Silent Eternity , Lehtovaaran Ratsutila
Iiris - Snow Rose , Lehtovaaran Ratsutila
Aleksandra Rantakoivu - Kevät Juuli , Lehtovaaran Ratsutila
Kookos - Orange Wood's Ashrikk , Lehtovaaran Ratsutila
Nicolas Gaillard - Alloverdaplace Caramel Rewa 3 lisäarpaa
Calandre Bellefeuille - Jään Lilja 2 lisäarpaa
Milja Kajankoski - Feuerhof Ramino , Yläkokko
Nelly Svensson - Roll It Up J , Yläkokko
Sandra Ahl - Walt's Nawfed
Teemu Linkomaa - Delicate Tarascada

6. 100cm, taitotaso hard
Rasmus Alsila - Living Art, Auburn Estate
Henry - Hallavan Vaniljakahvi, Hallava 6 lisäarpaa
Elli Petäjistö - Cloudgazer, Seppele
Fiia Vierre - Étonnant, Seppele
Salma Stjärndahl - Bonnie KN, Seppele
Kei - Tkachyov, Hukkasuo
Patrick Brault - Sumetron Sinvatti 3 lisäarpaa
Lydia Tuuliluoto - Kheops , Yläkokko 2 lisäarpaa

[Aleksi]

Finaalipäivän tulokset

1. helppo C, taitotaso easy
1. Eevi-Sofia - Halcyone, Hallava 2 lisäarpaa 20p
2. Pyry Kallio - Suvitaika, Seppele 17p
3. Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo 14p
4. Karl Rajaniemi - Aafje, Hallava 2 lisäarpaa 11p
5. Emilia - Lanselot, Hukkasuo 9p
6. Alviina Herrala - Lazur Sov, Seppele 3 lisäarpaa 7p
7. Milla Kaarina Linna - Agnetha 'If, Seppele 5p
8. Kim Seong-Min - Yläkokon Hukatar , Yläkokko 3p
9. Sarianna Pessi - Cosini, Seppele 1p
10. Lily - Loki, Hallava 1p
11. Gang Hu - Bucephalos 1p
12. Linnea Kaarna - Deadline, Seppele 1p
13. Valo Ojanne - Rosalie Liisi 1p
14. Alma Pouta - Hyggebos Misty 1p
15. Aino Reini - Vics Grimaldi 1p
16. Sabina Bellow - Hämäräpelko , Lehtovaaran Ratsutila 1p
17. Robert Harrington - Harriet V, Seppele 1p
18. Vivienne Blankley - Austria, Auburn Estate 1p
19. Cassandra - Casse Noisette , Lehtovaaran Ratsutila 1p
20. Marcus L. - Tadeo v.d. Zelos 1p
21. Emily - A.D. Pony Theater, Hukkasuo 1p
22. Zaida - Fight For Flash , Lehtovaaran Ratsutila 1p
23. Ade - Oldstone Rockstar, Hallava 1p

2. helppo B, taitotaso medium
1. Jonna - Kadon Illuusio 4 lisäarpaa 20p
2. Calandre Bellefeuille - Jään Lilja 5 lisäarpaa17p
3. Emilia - Silent Eternity , Lehtovaaran Ratsutila 14p
4. Maisa Ojanne - PP's Megara 11p
5. Merida Kajankoski - P.P. Kiri-Kurre , Yläkokko 9p
6. Nicolas Gaillard - Alloverdaplace Caramel Rewa 3 lisäarpaa 7p
7. Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate 3 lisäarpaa 5p
8. Mistel Mattelson - Välinpitämätön, Seppele 3p
9. Ohto - Nikita Nor, Hallava 1p
10. Seela - Emma's Melina, Hallava 1 lisäarpa 1p
11. Aleksandra Rantakoivu - Kevät Juuli , Lehtovaaran Ratsutila 1p
12. Minka Aavikko - Tepehkiiha, Auburn Estate 1 lisäarpa 1p
13. Sandra Ahl - Walt's Nawfed 1p
14. Veronica Berg - Sõladane , Lehtovaaran Ratsutila 1p
15. Maria Lappalainen - Duren Lawine , Lehtovaaran Ratsutila 1p
16. Fanni - Douple Trouble , Lehtovaaran Ratsutila 1p
17. Ellen Nylund - Cork's Meidhir, Auburn Estate 1p
18. Akira - Avalon, Hallava 1p
19. Iiris - Snow Rose , Lehtovaaran Ratsutila 1p
20. Emily Daukes - Kurbus, Seppele 1p
21. Nelly Svensson - Roll It Up J , Yläkokko 1p
22. Milja Kajankoski - Feuerhof Ramino , Yläkokko 1p
23. Jenni Laitela - Rocked Steady , Lehtovaaran Ratsutila 1p
24. Kookos - Orange Wood's Ashrikk , Lehtovaaran Ratsutila 1p
25. Julia Luoti - Valerie, Auburn Estate 1p
26. Ilya Malikov - Babyblues 1p
27. Hantsu - Holy Secret, Hukkasuo 1p
28. Teemu Linkomaa - Delicate Tarascada 1p

3. helppo A, taitotaso hard
1. Inna Paakkanen - Banana Mania, Auburn Estate 4 lisäarpaa 20p
2. Stella Sundén - Betume, Seppele 2 lisäarpaa 17p
3. Patrick Brault - Sumetron Sinvatti 2 lisäarpaa 14p
4. Henry - Hallavan Vaniljakahvi, Hallava 3 lisäarpaa 11p
5. Salma Stjärndahl - Bonnie KN, Seppele 9p
6. Fiia Vierre - Étonnant, Seppele 7p
7. Lydia Tuuliluoto - Kheops , Yläkokko 2 lisäarpaa 5p
8. Elli Petäjistö - Cloudgazer, Seppele 3p
9. Kei - Tkachyov, Hukkasuo 1p



Seela ja Emma's Melina

4. 60cm, taitotaso easy
1. Eevi-Sofia - Halcyone, Hallava 2 lisäarpaa 20p
2. Cassandra - Casse Noisette , Lehtovaaran Ratsutila 4 lisäarpaa 17p
3. Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo 14p
4. Vivienne Blankley - Austria, Auburn Estate 5 lisäarpaa 11p
5. Sarianna Pessi - Cosini, Seppele 9p
6. Emilia - Lanselot, Hukkasuo 7p
7. Pyry Kallio - Suvitaika, Seppele 5p
8. Alma Pouta - Hyggebos Misty 3p
9. Karl Rajaniemi - Aafje, Hallava 1 lisäarpa 1p
10. Milla Kaarina Linna - Agnetha 'If, Seppele 1p
11. Gang Hu - Bucephalos 1p
12. Emily - A.D. Pony Theater, Hukkasuo 1p
13. Ade - Oldstone Rockstar, Hallava 1p
14. Alviina Herrala - Lazur Sov, Seppele 2 lisäarpaa 1p
15. Aino Reini - Vics Grimaldi 1p
16. Reita - Calamity Trigger, Hukkasuo 1p
27. Lily - Loki, Hallava 1p
18. Linnea Kaarna - Deadline, Seppele 1p
19. Kim Seong-Min - Yläkokon Hukatar , Yläkokko 1p
20. Zaida - Fight For Flash , Lehtovaaran Ratsutila 1p
21. Valo Ojanne - Rosalie Liisi 1p

5. 80cm, taitotaso medium
1. Jonna - Kadon Illuusio 2 lisäarpaa 20p
2. Julia Luoti - Valerie, Auburn Estate 1 lisäarpaa 17p
3. Seela - Emma's Melina, Hallava 2 lisäarpaa 14p
4. Minka Aavikko - Tepehkiiha, Auburn Estate 2 lisäarpaa 11p
5. Ohto - Nikita Nor, Hallava 9p
6. Nicolas Gaillard - Alloverdaplace Caramel Rewa 3 lisäarpaa 7p
7. Frida Hämäläinen - Breezeblocks , Lehtovaaran Ratsutila 5p
8. Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate 3 lisäarpaa 3p
9. Jenni Laitela - Rocked Steady , Lehtovaaran Ratsutila 1p
10. Aleksandra Rantakoivu - Kevät Juuli , Lehtovaaran Ratsutila 1p
11. Nelly Svensson - Roll It Up J , Yläkokko 1p
12. Ilya Malikov - Babyblues 1p
13. Kookos - Orange Wood's Ashrikk , Lehtovaaran Ratsutila 1p
14. Veronica Berg - Sõladane , Lehtovaaran Ratsutila 1p
15. Akira - Avalon, Hallava 1p
16. Cella Talve - Whirlwinded Dot, Seppele 1p
17. Emilia - Silent Eternity , Lehtovaaran Ratsutila 1p
18. Calandre Bellefeuille - Jään Lilja 2 lisäarpaa 1p
19. Iiris - Snow Rose , Lehtovaaran Ratsutila 1p
20. Milja Kajankoski - Feuerhof Ramino , Yläkokko 1p
21. Teemu Linkomaa - Delicate Tarascada 1p
22. Emily Daukes - Kurbus, Seppele 1p
23. Ellen Nylund - Cork's Meidhir, Auburn Estate 1p
24. Fanni - Douple Trouble , Lehtovaaran Ratsutila 1p
25. Sandra Ahl - Walt's Nawfed 1p

6. 100cm, taitotaso hard
1. Patrick Brault - Sumetron Sinvatti 3 lisäarpaa 20p
2. Lydia Tuuliluoto - Kheops , Yläkokko 2 lisäarpaa 17p
3. Kei - Tkachyov, Hukkasuo 14p
4. Salma Stjärndahl - Bonnie KN, Seppele 11p
5. Henry - Hallavan Vaniljakahvi, Hallava 6 lisäarpaa 9p
6. Fiia Vierre - Étonnant, Seppele 7p
7. Rasmus Alsila - Living Art, Auburn Estate 5p
8. Elli Petäjistö - Cloudgazer, Seppele 3p

[Aleksi]

Tie Tähtiin kilpailun tulokset



Tähtitalli

★★★★★ Auburn Estate

SPOILER: Click to show

Auburn Estate
ratsukoita: 7
lisäarpoja: 122
ka: 17,4

Hallava
ratsukoita: 8
lisäarpoja: 69
ka: 8,6

Yläkokko
ratsukoita: 5
lisäarpoja: 40
ka: 8

Seppele
ratsukoita: 13
lisäarpoja: 78
ka: 6

Lehtovaaran ratsutila
ratsukoita: 12
lisäarpoja: 35
ka: 2,9

Hukkasuo
ratsukoita: 6
lisäarpoja: 12
ka: 2

---

Tähtiratsukot

★★★ Vivienne Blankley - Austria, Auburn Estate
★★★ Jonna - Kadon Illuusio
★★★ Lydia Tuuliluoto - Kheops , Yläkokko

SPOILER: Click to show

taitotaso easy
59p Vivienne Blankley - Austria, Auburn Estate
57p Karl Rajaniemi - Aafje, Hallava
53p Alviina Herrala - Lazur Sov, Seppele
50p Eevi-Sofia - Halcyone, Hallava
49p Emilia - Lanselot, Hukkasuo
47p Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila
45p Milla Kaarina Linna - Agnetha 'If, Seppele
44p Zaida - Fight For Flash, Lehtovaaran Ratsutila
38p Pyry Kallio - Suvitaika, Seppele
38p Aino Reini - Vics Grimaldi
32p Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo
32p Sarianna Pessi - Cosini, Seppele
25p Alma Pouta - Hyggebos Misty
20p Ade - Oldstone Rockstar, Hallava
19p Lily - Loki, Hallava
12p Linnea Kaarna - Deadline, Seppele
8p Kim Seong-Min - Yläkokon Hukatar, Yläkokko
8p Valo Ojanne - Rosalie Liisi
7p Gang Hu - Bucephalos
6p Emily - A.D. Pony Theater, Hukkasuo

taitotaso medium
109p Jonna - Kadon Illuusio
69p Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate
66p Calandre Bellefeuille - Jään Lilja
61p Seela - Emma's Melina, Hallava
53p Julia Luoti - Valerie, Auburn Estate
51p Nicolas - Alloverdaplace Caramel Rewa
49p Minka Aavikko - Tepehkiiha, Auburn Estate
35p Emily Daukes - Kurbus, Seppele
34p Milja Kajankoski - Feuerhof Ramino , Yläkokko
30p Emilia - Silent Eternity , Lehtovaaran Ratsutila
25p Veronica Berg - Sõladane , Lehtovaaran Ratsutila
25p Kookos - Orange Wood's Ashrikk , Lehtovaaran Ratsutila
22p Sandra Ahl - Walt's Nawfed
20p Iiris - Snow Rose , Lehtovaaran Ratsutila
20p Ohto - Nikita Nor, Hallav
17p Nelly Svensson - Roll It Up J , Yläkokko
17p Aleksandra - Kevät Juuli , Lehtovaaran Ratsutila
10p Ellen Nylund - Cork's Meidhir, Auburn Estate
9p Ilya Malikov - Babyblues
8p Akira - Avalon, Hallava
6p Jenni Laitela - Rocked Steady , Lehtovaaran Ratsutila
6p Fanni - Douple Trouble , Lehtovaaran Ratsutila
6p Teemu Linkomaa - Delicate Tarascada

taitotaso hard
105p Lydia Tuuliluoto - Kheops , Yläkokko 1+2+2 lisäarpaa
89p Henry - Hallavan Vaniljakahvi, Hallava 3+5+3 lisäarpaa
73p Patrick Brault - Sumetron Sinvatti 2+4+2 lisäarpaa
73p Salma Stjärndahl - Bonnie KN, Seppele 2 lisäarpaa
63p Kei - Tkachyov, Hukkasuo 2 lisäarpaa
50p Fiia Vierre - Étonnant, Seppele 6+1 lisäarpaa
45p Elli Petäjistö - Cloudgazer, Seppele 1+2 lisäarpaa

---

Pikkutähtiratsukot

★ Karl Rajaniemi - Aafje, Hallava
★ Jonna - Kadon Illuusio
★ Inna Paakkanen - Banana Mania, Auburn Estate
★ Vivienne Blankley - Austria, Auburn Estate
★ Seela - Emma's Melina, Hallava
★ Lydia Tuuliluoto - Kheops , Yläkokko

SPOILER: Click to show

helppo C, taitotaso easy
41p Karl Rajaniemi - Aafje, Hallava 6+1+2 lisäarpaa
36p Alviina Herrala - Lazur Sov, Seppele 8+2+3 lisäarpaa
31p Pyry Kallio - Suvitaika, Seppele 3 lisäarpaa
26p Eevi-Sofia - Halcyone, Hallava 2+2 lisäarpaa
21p Milla Kaarina Linna - Agnetha 'If, Seppele
21p Emilia - Lanselot, Hukkasuo 2 lisäarpaa
19p Sabina Bellow - Hämäräpelko , Lehtovaaran Ratsutila
18p Alma Pouta - Hyggebos Misty
18p Marcus L. - Tadeo v.d. Zelos 2+3 lisäarpaa
16p Lily - Loki, Hallava
16p Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo
15p Aino Reini - Vics Grimaldi
14p Robert Harrington - Harriet V, Seppele 5 lisäarpaa
13p Vivienne Blankley - Austria, Auburn Estate 5+5 lisäarpaa
10p Sarianna Pessi - Cosini, Seppele 1 lisäarpaa
8p Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila 3+2
6p Zaida - Fight For Flash, Lehtovaaran Ratsutila 3 lisäarpaa
5p Ade - Oldstone Rockstar, Hallava
4p Valo Ojanne - Rosalie Liisi 1 lisäarpaa
4p Gang Hu - Bucephalos 1 lisäarpaa
3p Linnea Kaarna - Deadline, Seppele
3p Emily - A.D. Pony Theater, Hukkasuo
5p Kim Seong-Min - Yläkokon Hukatar, Yläkokko

helppo B, taitotaso medium
61p Jonna - Kadon Illuusio 4+4+4 lisäarpaa
57p Calandre Bellefeuille - Jään Lilja 2+2+5 lisäarpaa
36p Nicolas - Alloverdaplace Caramel Rewa 2+3+3 lisäarpaa
28p Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate 6+8+3
26p Emilia - Silent Eternity , Lehtovaaran Ratsutila
25p Merida Kajankoski - P.P. Kiri-Kurre , Yläkokko 1 lisäarpaa
19p Sandra Ahl - Walt's Nawfed
19p Julia Luoti - Valerie, Auburn Estate 6+4 lisäarpaa
18p Minka Aavikko - Tepehkiiha, Auburn Estate 4+4+1 lisäarpaa
15p Iiris - Snow Rose , Lehtovaaran Ratsutila
13p Veronica Berg - Sõladane , Lehtovaaran Ratsutila 3
13p Maisa Ojanne - PP's Megara
12p Maria - Duren Lawine , Lehtovaaran Ratsutila 1 lisäarpaa
7p Seela - Emma's Melina, Hallava 3+1 lisäarpaa
7p Hantsu - Holy Secret, Hukkasuo 1+3 lisäarpaa
7p Milja Kajankoski - Feuerhof Ramino , Yläkokko 2+2 lisäarpaa
6p Ilya Malikov - Babyblues 3 lisäarpaa
6p Mistel Mattelson - Välinpitämätön, Seppele 1 lisäarpaa
6p Emily Daukes - Kurbus, Seppele 1+2 lisäarpaa
5p Ellen Nylund - Cork's Meidhir, Auburn Estate 1+1 lisäarpaa
5p Akira - Avalon, Hallava 2 lisäarpaa
4p Nelly Svensson - Roll It Up J , Yläkokko 1 lisäarpaa
4p Aleksandra - Kevät Juuli , Lehtovaaran Ratsutila 1 lisäarpaa
3p Ohto - Nikita Nor, Hallava
3p Jenni Laitela - Rocked Steady , Lehtovaaran Ratsutila
3p Fanni - Douple Trouble , Lehtovaaran Ratsutila
3p Kookos - Orange Wood's Ashrikk , Lehtovaaran Ratsutila
3p Teemu Linkomaa - Delicate Tarascada

helppo A, taitotaso hard
67p Inna Paakkanen - Banana Mania, Auburn Estate 8+7+4
47p Lydia Tuuliluoto - Kheops , Yläkokko 1+2+2 lisäarpaa
40p Kei - Tkachyov, Hukkasuo 2 lisäarpaa
38p Patrick Brault - Sumetron Sinvatti 2+4+2 lisäarpaa
36p Stella Sundén - Betume, Seppele 3+2+2 lisäarpaa
34p Henry - Hallavan Vaniljakahvi, Hallava 3+5+3 lisäarpaa
28p Fiia Vierre - Étonnant, Seppele 6+1 lisäarpaa
23p Salma Stjärndahl - Bonnie KN, Seppele 2 lisäarpaa
12p Elli Petäjistö - Cloudgazer, Seppele 1+2 lisäarpaa

60cm, taitotaso easy
46p Vivienne Blankley - Austria, Auburn Estate 4+1+5 lisäarpaa
39p Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila 8+4
38p Zaida - Fight For Flash , Lehtovaaran Ratsutila 6 lisäarpaa
28p Emilia - Lanselot, Hukkasuo
24p Milla Kaarina Linna - Agnetha 'If, Seppele 2 lisäarpaa
24p Eevi-Sofia - Halcyone, Hallava 2 lisäarpaa
23p Aino Reini - Vics Grimaldi 4 lisäarpaa
22p Sarianna Pessi - Cosini, Seppele 1+2 lisäarpaa
17p Alviina Herrala - Lazur Sov, Seppele 8+2 lisäarpaa
16p Karl Rajaniemi - Aafje, Hallava 2+1 lisäarpaa
16p Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo
15p Ade - Oldstone Rockstar, Hallava
9p Linnea Kaarna - Deadline, Seppele
8p Reita - Calamity Trigger, Hukkasuo 3 lisäarpaa
7p Alma Pouta - Hyggebos Misty 2 lisäarpaa
7p Pyry Kallio - Suvitaika, Seppele
4p Valo Ojanne - Rosalie Liisi 1 lisäarpaa
3p Gang Hu - Bucephalos
3p Lily - Loki, Hallava
3p Emily - A.D. Pony Theater, Hukkasuo
3p Kim Seong-Min - Yläkokon Hukatar, Yläkokko

80cm, taitotaso medium
54p Seela - Emma's Melina, Hallava 3+14+2 lisäarpaa
48p Jonna - Kadon Illuusio 4+7+2 lisäarpaa
41p Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate 6+4+3
34p Julia Luoti - Valerie, Auburn Estate 8+2+1 lisäarpaa
31p Minka Aavikko - Tepehkiiha, Auburn Estate 4+2+2 lisäarpaa
29p Emily Daukes - Kurbus, Seppele 5+5 lisäarpaa
27p Milja Kajankoski - Feuerhof Ramino , Yläkokko 5+2 lisäarpaa
22p Kookos - Orange Wood's Ashrikk , Lehtovaaran Ratsutila
17p Frida Hämäläinen - Breezeblocks , Lehtovaaran Ratsutila
17p Ohto - Nikita Nor, Hallava
15p Nicolas Gaillard - Alloverdaplace Caramel Rewa 3+3
13p Nelly Svensson - Roll It Up J , Yläkokko 5+5 lisäarpaa
13p Aleksandra - Kevät Juuli , Lehtovaaran Ratsutila 2 lisäarpaa
12p Veronica Berg - Sõladane , Lehtovaaran Ratsutila 1
9p Calandre Bellefeuille - Jään Lilja 2+2+2 lisäarpaa
5p Iiris - Snow Rose , Lehtovaaran Ratsutila
5p Ellen Nylund - Cork's Meidhir, Auburn Estate 2 lisäarpaa
4p Emilia - Silent Eternity , Lehtovaaran Ratsutila 1 lisäarpaa
3p Ilya Malikov - Babyblues
3p Akira - Avalon, Hallava
3p Cella Talve - Whirlwinded Dot, Seppele
3p Jenni Laitela - Rocked Steady , Lehtovaaran Ratsutila
3p Fanni - Douple Trouble , Lehtovaaran Ratsutila
3p Sandra Ahl - Walt's Nawfed
3p Teemu Linkomaa - Delicate Tarascada

100cm, taitotaso hard
58p Lydia Tuuliluoto - Kheops , Yläkokko 6+4+2 lisäarpaa
54p Henry - Hallavan Vaniljakahvi, Hallava 5+6+6 lisäarpaa
50p Salma Stjärndahl - Bonnie KN, Seppele 2 lisäarpaa
35p Patrick Brault - Sumetron Sinvatti 2+3 lisäarpaa
33p Elli Petäjistö - Cloudgazer, Seppele 3+2 lisäarpaa
32p Rasmus Alsila - Living Art, Auburn Estate 4+2 lisäarpaa
23p Kei - Tkachyov, Hukkasuo 1 lisäarpaa
22p Fiia Vierre - Étonnant, Seppele 1 lisäarpaa

[Seela]

Seela Aalia - Emma's Melina
Medium

He:B

   Melli odottamassa satulaa selkäänsä. Piirrostehtävä 3

80cm

tehtävä 12. 505 sanaa

Mellin varusteet kiilsivät, vaikka olimme hikoilleet aamulla jo kouluradan. Annoin sormeni näpeltää Mellin rintaremmiä, kunnes se näytti hyvältä kaulassa. Minua jännitti ihan hirveästi esteosuus. Silti samalla sisälläni kupli viime kisojen voitto. Se tuntui älyttömän hyvältä, ja turvalliselta. Olemme kerran onnistuneet mainiosti, niin miksi emme nytkin voisi. Kyykistyin pistämään Mellille suojia. Laiton rauhassa tamman takajalkoihin aluksi suojat, jonka jälkeen kyykistyin laittamaan etujalkoihin. "Perkele..." Älähdin Mellin karsinasta suojan tarran napsahtaessa poikki. "Pitikö sit justiinsa tänään. Voi pa..." Nousin huokaisten kyykystäni ylös ja vilkuilin käytävälle. "Lily! Voitko tuoda yhden etusuojan Mellille. Tää meni rikki", pyysin toiveikkaana Lilyltä väsätessäni turvaliiviä päälleni jo. Kiire tuntui nousevan itselleni hikenä otsaan.  

"Ne kaikki miljoona suojaa hävisi kuin pieru saharaan just kun niitä tarvis. Tässä. Ei ihan Mellin väriä mutta..." Lily ojensi vihreän väristä suojaa meille. Kiitin Lilyä kaiken kiireen keskellä, ja lähdin pistämään suojaa jalkaan. Oi luoja se näytti tyhmältä, muuten täsmäävissämme varusteissa. Ei auttanut itku markkinoilla, kun nyt oli jo kiire lämmittelemään. Pitikin tänään olla näin myöhässä aikataulussa.   

Verryttelin Melliä rauhassa kentällä nopeilla siirtymisillä. Oli aika ottaa pari hyvä hyppyä alle. Melli tuntui hyvältä. Kotikenttä rauhoitti tammaa varmasti ja sai meidät molemmat vähän rentoutuneemmaksi. "Este!" Huudahdin muille tiedoksi. Mellillä oli hyvä tahti ja koitin antaa tamman edetä rauhassa. Ennen estettä tuntui tahti kumminkin hidastuvan, joten hellästi painoin pohkeet kiinni. Melli lähti tönkösti. Siihen se sitten jäikin. Ponin takajalat kaappasivat puomit mukanaan. Etujalat vähän kompuroiden ja hakien tammaa jaloilleen. Minä vuorostani maistelin hiekkaa kentän pohjalla. Pidätin hetken henkeä maassani. Ajatukseni kävi tiuhaa tahtia, enkä ollut varma mitä oli tapahtunut.   

Mellin huulet tuntuivat niskassani. "Kaikki kunnossa Seela?" Kuulin Olivian huutelevan ja tulevan kohti meitä. Mumisin myöntävää vastausta kavuten ylös. Katseeni kävi Melliä vilkkaasti läpi. Ei kai tamma vaan nyt loukannut itseään. Talutin ponin hiljaa sivummalle esteestä, että muut pääsisivät hyppäämään verkkahyppyjään. "Tommoista sattuu eipä hätää", Olivia totesi rauhassa tullen vähän housujani ja takkia pyyhkimään. "Mm... joo." Mutisin Olivialle vähän pyyhkäisten Mellin jaloista isoimpia hiekkoja. Olivia siirtyi pitelemään jalustimesta, kun kapusin selkään. "Nyt vain keskityt rauhassa hyppyyn. Erityisesti siihen missä kohtaa hyppy oikeasti lähtee. Menkää hyvässä temmossa, ja rauhassa keskeltä estettä. Hyvin se menee", Olivia koitti tsempata ja taputti minua vielä reiteen, ennen kuin häipyi kentältä.   

Vedin syvää henkeä Mellin selässä. Pyysin tamman raviin. Otin hetken harjoitusravia löytääkseni rentouden itseeni. Näytimme suhteellisen hirveältä. Mellillä oli eriparia olevat etusuojat, ja minä olin yltäpäältä hiekassa. Nyt ei saisi vaipua epätoivoon, mutta se punki vahvasti esille. Katsoin ympärilleni nopeasti. Kentällä kulki niin hienoja ja siistejä ratsukoita. Joilla varusteet ja karva kiilsivät, ja suurin piirtein pystyin näkemään monen kymmenen kilometrin päähän, kuinka yhden likan poskipäiden korostukset kiilsivät. Tunsin pientä häpeää meihin. Olin ollut niin itsevarma ja pistänyt kaiken peliin. Nyt olimme tässä. Minä ja Melli. Keskellä verkkakenttää reppanina. Ihan kuin kuulta ois viety tähdet.   

Pudistelin päätäni itselleni. Tämä ei voinut pilata meidän finaalipäivää. Ei tänään. Tänään juhlittaisiin ja pidettäisiin hauskaa. Illalla syötäisiin hyvin sekä naurettaisiin. Nyt Seela hymy korviin ja Melli takaisin aisoihin. Ratsasta, just nyt. Älä katso muita, vaan ratsasta. Melliin tuntuma, tahti ja tasapaino. Melli tuntuikin yllättävän hyvältä, mutta hyppääminen jännitti. Tähänkö meidän finaalipäivä oikeasti kaatuisi?

[Eevi-Sofia]

Eevi-Sofia Hopea & Halcyone, easy, kouluratsastus
Tehtävä 8, 626 sanaa
Olin pessyt Hanin edellisenä päivänä ja kääräissyt loimiin, jotta se pysyisi edes säällisessä kunnossa. Niin kaunis ja urheiluhevosmaisen näköinen kuin tamma olikin, se osasi kyllä naamioitua esimerkillisen arkiseksi puskaponiksi. Hanilla oli aina roskia harjassaan, tahroja turkissaan ja repaleita loimenhelmassa. Se oli sangen merkillistä.

Finaalipäivän aamuna yllätyinkin iloisesti, kun löysin rakkaan hevosenplanttuni kohtuullisen puhtaana karsinastaan. Vain pari purunhippusta roikkui otsatukassa, ja hännästä löysin nopealla vilkaisulla muutaman lisää. Vau. Tämä saattoi olla ennätys. Hanin puunaaminen kisakuntoon oli kerrankin melko helppo nakki. Eniten aikaa meni letittämiseen. Halusin ehdottomasti kunnioittaa cup-kilpailua, finaalipäivää ja kotikisoja viimeisen päälle siistityllä ulkoasulla. Niinpä omien hiusteni lisäksi säntillisesti kiinniteltiin Hanin jouhet, jotka asettuivat jo aika rutiininomaisesti siivoille sykeröille.

"Onpas se hienon näköinen", kehui naapurikarsinassa asuvan Avalonin omistaja Akirakin.
"Voi kiitos! Niin mustakin. Melkein haluaisin siitä jokun hyvän kuvan nyt. Voisitko tulla ottamaan siitä? Voitaisiin mennä tuohon pihalle. On niin upea sää, että varmasti tulisi hieno valaistus kuvaan", höpöttelin, ja Akira suostui hyväntuulisena lähtemään mukaan kuvausassistentiksi.

Hanin poseeraamiseen tuli vähän uusia vivahteita, kun pihaan kaarsi suuri ja hohtelevan siisti hevosrekka. 175-senttinen hevoseni kohotti päänsä niin korkealle kuin se suinkin oli sitä kaulasta irroittamatta mahdollista. Korvat aivan pystyssä ja sieraimet suurina se tuijotti rekkaa.

"Vau, minkä kuvan mä sain!" Akira hihkaisi, ja minä pyöräytin Hanin pienelle voltille saadakseni sen huomion takaisin itseeni.
"Se näyttää varmaan kirahvilta", ehdin uumoilla.

Hani oli kyllä nähnyt hevosauton ennenkin. Niin olin minäkin - näiden kisojen aikana se oli tullut tutuksi. Ilmeisesti sen ilmestyminen tuttuun pihapiiriin oli kuitenkin suuri järkytys hölmölle hevoselleni. Saattoiko sitä toisaalta siitä syyttää. Suuri auto ei ollut mikä tahansa kulkupeli, jolla siirryttiin paikasta A paikkaan B.

Siinä matkustivat Auburnin kartanon ratsut, ja epäilemättä pian sieltä purkautuisi myös lauma ratsastajia.

Niin myös kävi. Vieraat ihmiset kuhisivat pihalla kuin muurahaisyhteiskunta. He olivat tulleet hyvissä ajoin ja heidän toimintansa oli määrätietoista - no, enimmäkseen. Pari haahuilevampaa mukanaolijaa sai kipakkaa palautetta Isabella Sokalta.

"Ehkä Hani on parasta viedä sisälle, ennen kuin se karkaa käsistä", irvistin Akiralle. "Mitähän näistä kisoista tulee, jos se on näin kauhuissaan kaikesta, mikä kotipihassa muuttuu."

Emme kuitenkaan ehtineet tallin oville päinkään, ennen kuin pihan poikki kajahti vaativa huudahdus:
"Eevi-Sofia!"

Käännähdin katsomaan tarmokasta ruskeaverikköä, joka raahasi perässään kahta muuta ihmistä. Tunnistin bruneten Inna Paakkaseksi, jonka tiesin työskentelevän kouluvalmentajani tallilla. Innan oikean käden tiukassa otteessa marssi vaalea nainen, jota ystävän pikamarssitus näytti huvittavan. Blondi oli vaatteistaan päätellen tullut kilpailemaan - ja kun hassu ryhmä tuli lähemmäs, arvelin muistavani lähtö- ja tuloslistoilta oikean nimen hänellekin. Joku Luoti se kai oli.

Toinen mukaan raahattu yksilö näytti siltä, että olisi ollut ehkä mieluummin kotona kuin kiskottavana tuntemattoman ihmisen (siis minun) juttusille. Oli aika pienestä kiinni, ettenkö päästänyt ilmoille myötätuntoista voi sinua -lausahdusta. Ruskeatukkainen ja hontelo tyttö näytti siltä, että häntä olisi kuulunut taputtaa kiltisti päälaelle.

"Mä halusin vaan näyttää Halcyonen Julialle ja Jusulle", Inna tiedotti.
Ai niin. Tiesin Innan myös siksi, että hän oli kasvattanut Hanin.
"Kyllä mä olen sen nähnyt", Julia Luoti tokaisi Innalle, mutta hymyili sitten minulle. "Se vaikuttaa kivalta hevoselta!"
"Sitä se on, vaikka vähän pöhkö välillä", hymähdin.
"Jusu, tämä on kanssa Ransun jälkeläinen. Mun omasta Hazel-tammasta. Eevi, Jusu omistaa Hanin puolisiskon", Inna kertoi.

Käänsin kiinnostuneena katseeni tähän ennalta aivan vieraaseen tyttöön, joka oli selvästi kiusaantunut saamastaan huomiosta. Tämä Jusu ei ollut sitten lainkaan yhtä supliikki kuin Inna ja Julia, jotka tulivat juttusille niin kuin olisivat jo hyvinkin tuttuja kanssani. Rohkeampien tallikavereidensa, jollaisiksi kolmikkoa oletin, koska he kaikki kulkivat kisoissa muiden auburnilaisten kanssa, vierellä ujopiimä melkein kiemurteli.

"Oi, onpa mielenkiintoista", sanoin pehmeän toverilliseen sävyyn ja hymyilin kokeeksi ujo-Jusulle. "Minkäniminen?"
"Tigraine", tyttö sai pihahdettua.
"Sä et ole kuitenkaan tainnut kilpailla sillä näissä kilpailuissa", sanoin, sillä muistaakseni en ollut nähnyt Tigraine-nimeä missään lähtölistassa. Sitä paitsi tyttö oli tainnut olla mukana vain hevosenhoitajana, niin kuin oli kaiketi nytkin.
"Ei, en... Granni on hyvin nuori", Jusu rohkaistui kertomaan.

Minä olin innoissani. Olipa mukavaa päästä juttelemaan Hanin sukulaisista!

---

Eevi-Sofia Hopea & Halcyone, easy, esteratsastus
Tehtävä 11, 544 sanaa
Hani ei millään malttanut kävellä. Se hypähteli ja sekoitti iloisesti kaikkia askellajeja omituiseksi paketiksi. Siitä huolimatta tunsin, että se oli jo hyvin väsynyt. Nuorelle hevoselleni Tie tähtiin oli ollut pitkä rupeama, ja finaalin kahden lajin urakka lähestyi jo loppuaan. Kouluohjelma oli jo iskostunut syvälle meidän molempien mieliin, ja siitä olimme suoriutuneet melko rutiinoituneesti. Virheetöntä meno ei toki ollut ollut, mutta olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että olimme selvinneet. Nyt oli aika pyyhkiä koulurata pois mielestä ja keskityttävä siihen, mitä käsillä oli juuri nyt.

Hain katsekontaktin tuomariin ja tervehdin levottomasti jalkojaan nostelevan ja korviaan pyörittelevän hevoseni selästä. Pian mentäisiin.

Loin vielä viimeisen yleiskatsauksen koko rataan. Se ei ollut suuri, mutta siinä olisi aika tiukkojakin teitä. Pääasiassa pidin rataa kovin reiluna. Finaalissa pitikin jo olla joitakin kinkkisempiä teitä, vaikka tällä estekorkeudella ei tietenkään liian vaikeita. Osallistujissa oli paljon kokemattomia ratsuja ja ratsastajiakin.

Hanin laukannosto oli kireä. Häntä huiskien se kiskaisi kokeilevasti ohjia. Saisiko mennä lujaa? Päästäisinkö sen venymään pitkäksi? Vaan ei, paketti täytyi pitää kasassa. Pieniä esteitä ei saanut aliarvioida. Esterata oli nuoren hevoseni kannalta tärkeä koulutusmahdollisuus.

Ylitimme ajanoton lähtölinjan ja puoliverinen näki ensimmäisen esteen edessään. Suora linja ykköseltä kakkoselle, ehdin ajatella, ja sitten me jo leiskautimme yli ensimmäisen esteen. Rata oli toden teolla alkanut. Sydän hakkasi rinnassa ja Hanin korvat osoittivat suoraan eteen. Se olisi halunnut hosua ja kiirehtiä toiselle esteelle, mutta minä en voinut päästää sitä venymään. Sillä oli valtavan kokoisena hevosena ulottuva askel jo muutenkin, ja niinpä me olimme nopeasti toisella esteellä. Hyppy oli pieni loikka vain. Hanille nämä olivat verryttelykavaletteja, ajattelin vähän huvittuneena. Sen itseluottamus oli tänään aika suuri.

Ensimmäinen kaarre sujui vielä hyvin. Hani oli hallinnassa ja keskittyi apuihini. Pitkä lähestyminen neloselle antoi minulle aikaa vielä testata kaasu ja jarru läpi, ja vähän huolissani huomasin, että Hani painoi ohjalle. Se oli sen kohdalla joko väsymyksen tai innostumisen merkki, ja juuri sillä hetkellä olin satavarma, että se oli molempia.

Vaikka lähestymisen piti olla helppo, neljännestä hypystämme tuli huono. Hani loikkasi kaukaa ja onnistui horjuttamaan minun tasapainoani nykäisyllään. Tunsin jalustimen lipeävän huonoon paikkaan, ja hetken aikaa keskityin liikaa siihen. Ajauduimme todella huonolle tielle, ja vaikka selvisimme vielä vitosesteestä, olin aivan helisemässä. Tunnetila oli kauhun ja häpeän sekoitus. En minä halunnut ratsastaa näin huonosti.

Kuudes este tuli aivan liian nopeasti ja aivan liian horjuvaisella tiellä me sompailimme sen luo. Hani ajautui aivan pohjaan. Lähes paikaltaan se kiipesi kiemurrellen ylöspäin ja hypähti tasajalkaa esteen toiselle puolelle. Nahkasatula ei siinä höykytyksessä tuntunut kovinkaan tukevalta istuimelta. Kaipasin turvavyötä. Ravin kautta könyten me kuitenkin jatkoimme matkaa. Tuskanhiki ja nolostumista ilmaiseva puna kulkivat seuranani.

Vain kaksi estettä, toitoti rohkaisuksi itselleni. Ylitimme toisen niistä, ja mantrani muuttui hetkeksi muotoon "yksi vielä, vain yksi vielä". Hani tuntui vähän liian etupainoiselta ja holtittomalta, mutta kyllä me perille pääsisimme. Tein pienen pidätteen ja suoristin omaa ylävartaloani, kun saavutimme kaarteen päätteeksi suoran linjan kohti kahdeksatta ja viimeistä estettä. Tamma pörisi väsyneenä mutta innokkaana. Lennokkaalla askeleella se saavutti täydellisen ponnistuspaikan.

Viimeinen hyppy onnistui. Viimeinen hyppy oli hieno, ja minä olin onnellinen, ja Hani heilautti hämmästyneenä korviaan, kun taputin sitä molemmin käsin ja päästin ohjatkin aika pitkiksi. Nuori hevonen oli hölmistynyt: nytkö nämä karkelot jo loppuivat?

Pitkä tie tähtiin oli totisesti tullut päätökseen, ja hikinen nuori hevoseni pääsisi nauttimaan huolellisesta pesusta. Palkintojenjakoon en uskonut sen päätyvän, joten saatoin aivan yhtä hyvin päästää sen jo nauttimaan ansaitusta hemmottelusta.

---

Alviina Herrala & Lazur SOV, easy, esteratsastus
Tehtävä 9, 537 sanaa
Mä olin menettänyt kaiken uskoni, mutten kuitenkaan taistelutahtoani. Mitä? No ihan juurikin niin. En oikeastaan juurikaan elätellyt enää tässä vaiheessa kuvitelmia siitä, että mä voisin enää voittaa Tie Tähtiin -tsembaloissa mitään, enkä varsinkaan esteillä. Se, etten uskonut voitonmahdollisuuksiini, ei kuitenkaan suinkaan tarkoittanut sitä, ettenkö mä olisi halunnut voittaa.

Halusin mä. Ihan saakelinmoisella vimmalla. Mä niin tarvitsin voiton. Vain voittamalla mä saattaisin osoittaa, että mä, Alviina Akviliina Herrala, en ollut mikään toisen luokan heittopussi ja ikuinen surkimus. Kenelle mä sitten niin kovasti halusin kelvollisuuteni (tai mieluummin erinomaisuuteni) osoittaa, sitä mä en oikeastaan tiennyt. Tietysti kaikille muhun karsaasti suhtautuneille tallilaisille ja (kenties kuvitteellisille) vihamiehilleni, mutta ehkä ennen kaikkea itselleni, jos olin aivan rehellinen. Vähän lievemmin rehellisenä ihmisenä en tietysti ikipäivänä myöntäisi ääneen pitäväni itseäni minään muuna kuin täydellisenä, joskin ehkä huono-onnisena, ihmisenä ja kilpailijana.

Niin kovasti kuin mä voittoa kaipasinkin, en oikeastaan ollut voinut tehdä sen eteen juuri mitään. Alkuvaiheen ihanan ja hullun tiivis valmentautumistahti oli ehdyttänyt mun rahavarannot. Ja niinhän se tässä lajissa meni, että jos ei ollut rahaa, ei voinut treenata. Tai saattoihan sitä itsekseen puskailla, mutta valmennusta ei tippunut, ja kun nyt kerta kilpailin tuntihevosella, ne itsenäisen ratsastelun mahdollisuudetkin rajoittuivat hevosen vapaapäiviin.

Jos muut olivat ihmetelleet mun yhtäkkistä täysnollausta valmennustahdin osalta, niin eipä kukaan ollut ääneen maininnut tai kysynyt asiasta mitään. Miksi olisivatkaan, eihän muita sebeläisiä mun asiat kiinnostaneet.

Mua kuitenkin kiinnosti tunnetusti keskimäärin kaikkien asiat. Mulla oli aika tarkkaa dataa siitä, miten paljon muut olivat valmentautuneet ja kenen silmien alla. Tiesin melko hyvin muiden itsenäisten ratsastelujenkin määrän ja mulla oli omat mielipiteeni siitä, kuinka tehokkaita ratsastuksia ne olivat olleet. Rankingpistetilanteen mä osasin melkein ulkoa. Mä tiesin mun pahimmat viholliset ja naureskelin salaa niille, jotka olivat jo jääneet kauas taakse. Kouluratsastuksessa mä suureksi nautinnokseni ja elämäävaltavammaksi yllätyksekseni keikuin yhä kaikkien muiden seppeleläisten edellä, mutta esteratsastus oli asia erikseen.

Milla Kaarina Linna oli yksi mun elämäni mustimmista pilvistä sillä hetkellä. Se oli ammattimainen ratsastaja ja se kilpaili Salman kilpayksärillä. Sillä oli mahdollisuus treenata käytännössä koska vaan, koska Salma taisi vähän pelätä sitä. Jos Milla käski Salman solmuun keskisormensa ympärille, sponsoriratsastaja varmasti teki niin.

Kisoja edeltävänä päivänä Milla tietysti halusi tehdä viimeistelytreenin Agin kanssa. Hyvin uteliaana ihmisenä mä seurasin sitä maneesiin. Miksi se halusi mennä maneesissa, kun sää olisi enemmän kuin sallinut ulkona ratsastamisenkin, mä ihmettelin. Ehkä Milla Kaarina Linnalla oli jokin salainen resepti tai menetelmä, joka siivittäisi sen kisapäivänä huippusuoritukseen. Sen niksin mä aioin kopioida siltä. Siispä tuijotin herkeämättä Millan ja Agin jokaista liikettä. Mä jopa raapustin pikkupikkuiseen vihkooni ylös, mitä ne ratsastuskerrallaan teki.

Mulla ei ehkä ollut enää varaa valmentautua, mutta mä saatoin kopioida muiden harjoituksia.

Mä olin oikea nero. Hirveän tyytyväisenä omaan ideaani mä lähdin Lassen luokse, kun oletin, että Milla oli saanut ratsastuksensa ratsastettua ja aikoisi kävellä enää loppukäynnit.

"Kas niin, ruunaseni", myhäilin ruunikolle tuntihevoskilpahevoselleni. "Eipä taida Fiinikaarina Linna tietääkään antaneensa meille avaimet voittoon. Kuka kaipaa valmentajia, kun voi kopioida harjoituksensa niiden oppeja pesusienen lailla imeneeltä Mä-Oon-Niin-Pro:lta?"

Kasvanutta itsevarmuutta uhkuen mä satuloin oman ratsuni ja vein sen kentälle. Mähän ratsastaisin ylpeänä ulkona, siinä kaikkien nähtävillä. Edelleen suhtauduin vähän pessimistisesti omiin mahdollisuuksiini, mutta kuolettava menestyksenjano piiskasi mua eteenpäin. Vielä yksi kilpailuviikonloppu. Vielä yksi finaali. Mä en ehkä ollut saanut niin paljon treeniä kuin halusin, mutta mä ennemmin kuolisin kuin suostuisin häviämään ilman taistoa.

---

Alviina Herrala & Lazur SOV, easy, kouluratsastus
Tehtävä 3, ArtPad & hiiri


Alviinan kerratessa kouluohjelmaa paperista Lasse pitää evästaukoa.

---

Alviina Herrala & Lazur SOV, easy, kouluratsastus
Tehtävä 12, 721 sanaa
Kouluratsastuksen parissa mä ja Lasse oltiin menestytty aika hyvin. Niin meidän kuuluikin, koska Lasse oli niin pirun hyvä kouluhevonen. Mussa olikin sitten enemmän parjattavaa kuin ruskeassa ruunassa. Mä olin muun muassa hidas, kovakätinen ja huojuvainen. Mikään noista ei ollut kouluratsastajalle millään tavalla suotuisa ominaisuus, mutta niin vaan me mentiin ja pärjäiltiin silti. Jopa paremmin kuin yksityisen omistaja Robert Harrington, joka oli siitä seikasta takuulla yhtä katkera kuin mä silloin, kun mun niin kutsuttu ystäväni Roosa oli jättänyt mut kutsumatta synttäreilleen.

Finaalissa mä halusin kukistaa Robertin vielä viimeisen kerran, mutta tietysti mun päävastustajani oli se typerä Karl Rajaniemi. Se keikkui sinnikkäästi mun edelläni rankingtilastossa.

Mä olin visusti päättänyt, että tänään kaikki menisi täydellisesti. Oli pakko mennä, koska pistetilanne oli niin tiukka. Se pahuksen Karl Rajaniemi Aafjellaan oli vain kaksi pistettä mua edellä, ja takana hengitti saman etäisyyden päässä niskaan oman tallin Pyry suokkitammansa kanssa. Vaikka mä en yleensä pitänyt suokkeja minään, Iita oli kuitenkin ollut Danielilla koulutettavana. Sen täytyi siis kai olla edes jonkinlainen ratsu - ja ei se olisi ollut koulurankingin kolmas, jos sillä ei olisi ollut mahdollisuuksia päihittää meidät, mä järkeilin. Lopputulokset saattaisivat keikahdella vielä miten päin vain, jos kaikki ei mun ja Lassen osalta sujuisi tänään kuin rasvattu. Mikään ei saanut mennä vikaan.

"Ainakaan sun ulkonäössä ei ole mitään vikaa", sanoin kepeästi Lasselle, joka hohteli puhtauttaan ja jonka kaulaan ylälinjaa koristivat siistit letit. Tasainen nykerörivi oli vuosien harjoittelun tulos. Mä olin oppinut Pirren kisahoitajana ainakin tekemään niin hienoja lettejä, että itsekin vähän ihailin niitä.
"Nyt olisi mun vuoro pistää itsenikin täyteen tällinkiin."

Ja niin mä menin tekemään. Riisuin kisahousujeni päältä valkoisuuden suojana käyttämäni tuulipuvunpöksyt, joissa olikin jo alkanut tulla järkyttävä hiki. Vaihdoin hieman nukkaantuneen hupparin kisapaitaan, mutta takkia en pukenut vielä. Ehtisi muuten tulla liian kuuma. Tarkistin, että hiukseni olivat yhä siistillä nutturalla ja kävin ripset läpi ripsiväripaakkujen varalta. Sellaiset eivät kuuluneet mun finaalipäivääni.

Sitten potkaisin lenkkarit jalasta ja tartuin ratsastussaappaisiini. Ne olivat kiiltävämmät kuin ehkä koskaan. Oli ilo vetää ne jalkaan.

Paitsi että...

Iloa ilmaiseva hyräily vaihtui järkyttyneeksi ulvaisuksi.

Mun toisen saappaan vetoketju oli RIKKI! Hajalla! Ei toiminut! MUN SAAPPAAT OLIVAT KÄYTTÖKELVOTTOMAT. Miten mä voisin ratsastaa kouluradalle ilman kiiltäviä, kauniita saappaitani? Saiko lenkkareissa edes osallistua kilpailuihin? MITÄ MÄ NYT TEKISIN?

Hoipuin ulos tallin vessasta, jossa mä olin kisa-asuuni sujahtanut. Tarrasin hätääntyneenä ensimmäiseen ihmiseen, jonka näin. Onneksi se oli tuttu. Joku ventovieras olisi varmaan pelästynyt hengiltä, jos olisin yhtäkkiä ripustautunut hänen käsivarteensa samalla intensiteetillä kuin nyt Robertin.

"Robert, sun täytyy auttaa mua", parkaisin.
"Mitä?" Robert äännähti ja siristi silmiään vähän epäluuloisena.
"Mun saapas! Mun toinen saapas on rikki! Katso!"

Robert katsoi ja Robert kalpeni. Suurin silmin se toljotti mun saapasta, joka lörpötti aukinaisena, koska sen vetoketjua ei kerta kaikkiaan saanut suljettua. Mä tuijotin Robertia, ja oli mun vuoroni painaa silmäluomet epäluuloiseen sirriin. Miksi se noin säikähti mun epäonneani?

"Mitä sä tiedät mun saappaista?" tiukkasin kuin maailman kovapintaisin kuulustelija konsanaan.
"En mitään!" Robert kiiruhti vakuuttamaan.
"Varmana tiedät jotakin! Miksi sä muuten näyttäisit tolta?" jatkoin tivaamista. Sitten mun päähäni hiipi ajatus. "Oletko sä nähnyt jonkun sabotoivan mun saappaita?"
"MITÄ? Alviina, toihan on ihan absurdia", Robert sönkötti eikä katsonut mua silmiin.
"Oletko SÄ kajonnut mun saappaisiin?" mä kiekaisin raivostuneena.

Robert kalpeni, jos mahdollista, entisestään. Mä puhkuin julmistuneena ja olin jo valmis käymään käsiksi siihen katkeraan, kieroilevaan ja häviönsä hyväksymiseen kykenemättömään keljuun konnaan.

Mutta Robert lysähti ryhdittömäksi ja kurtisti kulmiaan.

"Mä vannon, että mä vain ajattelin asiaa", se sanoi vähän yllättyneenä. "Alviina, I am not a bad guy, en mä oikeasti tekisi mitään tollaista."

Raivon nostattama puhti mussa haihtui. Mäkin annoin hirmustuneen ryhtini valahtaa pehmeämmäksi. Kyllähän mä tiesin, ettei Robert Harringtonissa ollut riittävästi munaa ja voitontahtoa ruveta sellaisiin tekoihin, joita mä itse ehkä voisin hätätilanteessa tehdäkin. Robert oli liian aikuinen ja liian nössö pilatakseen tahallaan kenenkään toisen kilpailuja.

"Äh. Etpä tietenkään. Mutta Robert", mä sanoin ja huomasin kuulostavani aika epätoivoiselta. "Sun täytyy auttaa mua korjaamaan mun saappaat tai keksimään jokin muu ratkaisu. Sun täytyy auttaa mua voittamaan Karl Rajaniemi."

"Kuka?" Robert kysyi hölmistyneenä, ja mä tuhahdin.
"No se tietysti, joka on rankingissa mun edellä. Mä olen toisena. Mulla on oikea mahdollisuus voittaa - mutta vain, jos mun saappaat pysyvät jalassa tänään."

Ehkä mä vähän yllätyinkin, kun Robert huokaisi ja huusi sitten hevosenhoitajaansa Juttaa tulemaan paikalle. Ihmeissäni mä katsoin, kun Jutta ryhtyi tomerana penkomaan reppuaan. Sieltä vaikutti löytyvän koko maailma. Jos ei Jutan taikarepusta löytyisi keinoa pitää mun saappaat kasassa, niin sitten ei mistään.

[Henry]

Henry - Hallavan Vaniljakahvi
taitotaso hard

100cm, tehtävä 7, neljänsissä osakilpialuissa, 516 sanaa

Lilja eteni hyvässä temmossa, sen korvat olivat hörössä ja kaviot hakkasivat kentän pohjaa laukan tahdissa. Mä käänsin katseeni seuraavalle esteelle, ja käytin johtavaa ohjaa kaarteessa. Enää kolme estettä, niin meille tulisi puhdas rata. Otin muutaman puolipidätteen, pidin pohkeet lähellä ja myötäsin sitten hyppyyn. Alastulo onnistui enkä ainakaan kuullut puomin kolahdusta. Hyvä. Seuraavalle esteelle oli melko jyrkkä tie tulossa, joten istuin syvemmälle satulaan ja kokosin Liljan laukkaa parhaani mukaan. Tamma kuunteli yllättävän hyvin, ihan niin kuin sekin haluaisi suorituksesta mahdollisimman puhtaan, sen sijaan että haluaisi vaan kaahottaa eteenpäin. Yksi, kaksi, kolme - kaksi viimeistä askelta ratsastin Liljaa vahvemmin eteenpäin ja tamma vastasi hyppäämällä kauniin hypyn juuri sopivasta kohtaa. Enää jäljellä oli viimeinen este. Okseri, pitkän sivun toisessa päässä. Uskaltaisinko ratsastaa aikaa vastaan? Pakko se olisi jos mielisi voittoon. Lopulta Lilja teki päätöksen puolestani ja kiihdytti vauhtiaan heti alastulon jälkeen. Koitin pitää itseni mahdollisimman tasapainossa selässä ja keskityin vain ohjaamaan viimeiselle esteelle. Hyppy lähti aavistuksen liian kaukaa ja olin melkein hengittämättä hypyn aikana. Alastulo onnistui, vilkaisin taakseni, JA PUOMI OLI PAIKOILLAAN! Meidän ensimmäinen puhdas rata näissä karkeloissa! Tuuletin ja taputin sitten Liljan kaulaa varmasti loistaen kuin Naantalin aurinko. Kuulin katsomosta Hallavalaisten äänekkäät suosionosoiteukset. Me oltiin tehty se. Mahtava Lilja!

Hidastin nuoren tammani ravin kauttä käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Lilja pärski varsin tyytyväisenä itseensä ja käveli rennoin pitkin askelin pois kentältä. Vastassa oli onnitteluja jakelemassa Aleksi, Kassu ja Seela. Eevi ja muut olivat pitelemässä hevosiaan hieman kauempana, mutta näyttivät sieltä peukkuja. "Todella hyvin ratsastettu!" Aleksi kehui. "Liljasta tulee kyllä varmasti yhtä mainio kisaratsu Lukastakin - ellei jopa parempi."
"Vitsi se viimenen este meni hyvin, mä en meinannut uskaltaa katsoa kun te menitte niin kovaa!" Kassu sanoi silmät loistaen.
"Lilja oli kyllä ihan mahtava", mä taputin tammaani kaulalle. "Parempi mennä vielä loppuverkkaamaan."

Suuntasin verryttelyalueelle ja keräsin ohjia käteen. Lilja siirtyi rentoon raviin ja taipui kivasti pääty-ympyröille ja muille kaareville teille joilla sitä pyörittelin. Samalla kuuntelin kentältä kaikuvia kuulutuksia. Me oltiin Liljan kanssa menty kärkeen meidän radan jälkeen, mutta kuten mä arvasin Salma ja Bonnie Seppeleestä voittivat meidän ajan muutamalla sekunnilla. Hitto se poni oli nopea. Siirsin Liljan käntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Vielä viimeinen ratsukko. Seurasin Rasmuksen menoa kentällä silmä kovana. Kiilaisiko ne meidät kolmansiksi? Ainakin alku rasasta meni todella sujuvasti, mutta vitos esteelle tuli vähän huono lähestyminen, ja vaikka puomit eivät kolisseetkaan, meni ratsukon tempo selvästi vähän sekaisin. Puhdas rata sieltä kuitenkin tuli, ja yleisöltä raikuvat aploodit. Sydän jyskytti mun rinnassa kun kuuluttaja kiitti ratsukoita ja valmistautui kutsumaan sijoittuneet palkintojen jakoon... Ja me tultiin toiseksi! Rasmuksen aika ei siis ollut ihan riittänyt. Me Salman kanssa hymyiltiin toisillemme voitonriemuisina ja suuntasimme perä kanaa kentälle. Rasmus onnitteli meitä tullessaan vastaan.

Me asettauduttiin Salman kanssa vierekkäin palkintojenjakoon. Lilja seisoi korvat tötteröllä ja pää ylhäällä katsomon hurratessa ja muutaman paparazzin räpsiessä kuvia. Vitsi mä tunsin itseni niin kuninkaaksi kätellessäni Jeweliä ja saadessani Lilja suitsiin sinisen ruusukkeen. Mä taputin Liljaa niin maailman ylpeänä samalla kun voittaja sai oman ruusukkeensa. Sitten oli aika kerätä ohjat käteen ja nostaa laukka mahtipontisen musiikin saattelemina. Kunniakierroksen aikana me vedettiin ihan täysiä ja niin onnellisina kuin vaan ikinä saattoi olla. Tai no ehkä finaalissa me oltaisiin vielä onnellisempia (;

100cm, tehtävä 4, sammakkoperspektiivistä



Helppo A, tehtävä 9, kenraaliharjoitukset, 536 sanaa

Mä olin suunnitellut meneväni tallille jo aamupäivästä, mutta mua laiskotti ja hermostutti ja ylipäätään ei vaan huvittanut. Niin mun lähtö vaan viivästyi ja viivästyi, kunnes kolmen aikaan iltapäivällä Chloe tuli potkimaan mua persuksille. Meidän heppa olisi liikutettava. Piste. Sitä paitsi kai mä nyt halusin treenata vielä viimeisen kerran ennen finaalia? No niinpä kai. Vastahakoisesti mä puin tallivaatteet päälle, nappasin mukaani muutaman äidin tekemän pullan ja könysin itseni meidän vanhaan toyotaan.

Tallin pihassa viimeisetkin haluni ratsastaa katosivat kuin tuhka tuuleen. Ratsutallin piha kuhisi huomisiin kilpailuihin osallistujia. Mua ei todellakaan huvittanut kohdata mun kilpakumppaneita vielä silmästä silmään, mutta pakko kai se olisi. Jotenkin mut oli nyt viimeisten päivien aikana vallannut hurja epätoivo ja itsekriittisyys. Siitä huolimatta että pari viikkoa sitten pidetyt neljännet osakilpailut olivat menneet loistavasti ja me oltiin esteillä rankingin kärjessä. Mutta se hemmetin koulu. Me ei oltu vieläkään saatu siitä hyvää tulosta, enkä mä uskonut että huominen toisi siihen mitään muutosta. Mä en vaan ollut kouluratsastaja. Se oli fakta. Olin kuvitellut olevani kenttäratsastaja, eli ihan kelpo myös koulupuolella, mutta raaka totuus oli vihdoin valjennut mulle. Mä en vaan ollut tarpeeksi hyvä. Ja se turhautti.

Moikkasin muutamaa tuttua naamaa kohteliaasti astellessani tallipihan poikki Liljan tarhalle. Tamma sentään piristi vähän mun mieltä juostessaan vastaan korvat tötteröllä ja matalasti höristen. "Heii, muru. Onko vähän outoa kun on niin paljon hälinää, mitä? Koita jaksaa vielä pari päivää niin sitten pääset lomailemaan.." Pujotin riimun tamman päähän ja päästin sen portista ulos. Lilja otti muutaman lennokkaan raviaskeleen kuin keimaillakseen pihalla pyöriville uusille hevosille, mutta rauhoittui sitten kävelemään mun perässä talliin.

Mä varustin Liljan ekstranopeasti, sillä en halunnut antaa kellekkään mahdollisuutta yrittääkään mitään smal talkin tapaista, ja kohta me jo siirryttiin ulkokentälle. Siellä ei onneksi ollut ketään, vaan mä sain hetken hengähtää ja koittaa unohtaa koko huomisen kilpailut mun mielestä. Ihan tavallinen treenikerta, ei mitään sen kummallisempaa. Mä annoin Liljan kävellä useamman kierroksen pitkin ohjin ja siirsin sitten tamman kevyeeseen raviin. Me tehtiin jonkin aikaa kolmikaarista kiemurauraa, taivutellen kumpaankin suuntaan ja hakien pitkällä sivulla jotain keskiravin tapaista.

Lilja tuntui tänään tavallista kärsimättömämmältä eikä se meinannut millään keskittyä mun apuihin. Tamma puski ulkolavallaan mun apuja vasten ja puri kuolaimeen kiinni. Mä yritin vaan jatkaa samaa tehtävää, mutta kun siitä ei yksinkertasesti tullut yhtään mitään, päätin mä nostaa laukan. Me laukattiin ensin pari kierrosta vähän vapaammin ja sitten me koitettiin tehdä kahdeksikkoa, jossa keskellä vaihdettaisiin laukkaa ravin kautta. Ensin tuntui että laukka rullasi ihan hyvin, mutta heti kun mä koitin sitä vähänkään koota lyhyemmäksi, veti Lilja herneet nenään, heitti päätään ja jopa pukitti! Mä laitoin Liljan tulemaan tehtävää väkipakolla muutamaan kertaan, mutta kun homma ei vaan meinannut lähteä luistamaan, mä luovutin. Mä en vaan jaksanut enää. Kuinka paska piti olla ettei osannut sileällä ratsastaa omaa hevostaan?? Mä heitin ohjat pitkiksi ja nieleskellen poistuin kentältä vältellen pihalla seisoskelevien katsekontaktia. Me mentäisiin nyt maastoon.

Metsän keskellä mä pystyin taas hengittämään. Ihan kun kaikki paha olo olisi vaan sulanut pois auringon paisteesta ja lintujen laulusta. Ja Lilja, se nuori hevonen oli niin älyttömän uskomaton. Se käveli reippain ja rennoin askelin kaula pitkällä meidän tuttua maastoreittiä eikä näyttänyt yhtään murehtivan sitä, että mä olin epäilemättä ratsastanut kovakätisesti ja muutenkin inhottavasti. Lilja ei menneitä murehtinut. Sillä oli kaikki hyvin kun se vaan sai kävellä keväisessä metsässä. Ja niin oli mullakin.


Helppo A, tehtävä 5, instagrampostaus

100cm, tehtävä 10, rakkaudesta se hevonenkin potkii, 574 sanaa

Kisapäivä oli valjennut aurinkoisena ja ennätyksellisen lämpimänä. Tallin mittari keikkui siinä 20 asteen pinnassa ja mulla oli tullut ihan jäätävän kuuma jo heti aamusta autellessani Aleksia kisojen valmistelussa ja seuraillessa sivusta ensimmäistä koululuokkaa. Helpon B:een alkaessa mä olin siirtynyt ratsutallin puolelle laittamaan Liljan kuntoon ja omat kisavarusteet niskaan. Chloe ole aamun aikana saanut tammalle tosi hyvin onnistuneet sykeröt harjaan ja uusi kesäkarvakin oikein kiilteli.

Mä olin aamun aikana ollut yllättävän rento, mutta taluttaessani Liljaa kisapaikalle alkoi jännitys pikkuhiljaa iskeä ja kunnolla. Mutta onneksi jännitys oli sellaista hyvälaatuista, innostunutta. Mä olin jotenkin onnistunut karistamaan eilisen masentavat ajatukset mielestäni ja tänään olin toivoa täynnä. Liljakin tuntui aistivan mun hyväntuulisuuden ja pärski rentoutuneena odottaessaan että mä nousin verryttelyalueella sen selkään.

Lilja oli jo verkassa ihan super hyvä, se oli rento, mutta virkeä ja vastasi hyvin mun kaikkiin apuihin. Hetken jo pelkäsin, että onnistumiset jäisivät pelkästään verryttelyalueelle Liljan jännittyessä meidän vuoron koittaessa, mutta onneksi heti pillin vihellyksen kuullessaan tamma palasi takaisin muotoon. Meillä taisi molemmilla olla aika hyvin mielessä että nyt mentäisiin eikä meinattaisi. Ja lopulta se olikin meidän paras koulurata tähän mennessä!

Mä tulin Liljan selästä aika nopeasti alas radan jälkeen, jotta se ei turhaan väsyisi ennen meidän päivän kohokohtaa eli esteosuutta. Päätin ihan vaan kävelyttää sitä vähän aikaa ja siirryin sitten verryttelyalueen laidalle, jossa Lilja saisi vähän maistella vihreää. Kohta Hallavan muu kisatiimi ilmestyi myös paikalle, kun esteosuuden ensimmäinen verryttely oli alkamassa.

Eevi ja Lily näyttivät molemmat aika jännittyneiltä kiristäessään ratsujensa satulavöitä, mutta Kassu näytti ottavan kisat huomattavasti rennommin. "Muistakin sit Atte nostella niitä kavioitas", Kassu naurahti ja taputti hevosensa kaulaa.
"Kyl se varmasti hyvin menee", mä kannustin vierestä.
"Mä olen ihan tyytyväinen kun Hani vaan tekee parhaansa. Nää on ollut pitkät kisat ja Hani on vielä tosi nuori", Eevi hymyili. "Ei hitsi mun raippa jäi tuohon maahan..."
"Mä voin antaa sen", tarjouduin huomatessani että kaikki muut olivat jo nousseen satulaan. Mä houkuttelin Liljan turvan ylös ruohomättäästä ja vedin sen perässäni hakemaan raippaa maasta. Juuri kun mä olin kyykistymässä nostamaan sitä ylös, kuulin takaani vinkaisun ja kohta Liljan takajalat viuhtoivat ilmaa aivan Lokin nenän edestä.
"Ei perrrkele", Lily kirosi nopeasti paikalta peruuttavan Lokin kyydistä. "Kato vähän mihin sitä tammaas talutat!" nainen vielä huusi ja suuntasi sitten äkäisenä maneesiin.
"Voi hitsi..." mä en kerennyt edes pahoittelemaan kunnolla, otin vaan Liljan paremmin hallintaani ja ojensin raipan Eeville.
"Kiitos, ja älä välitä, Lilyllä on varmasti hermot vähän kireällä", Eevi yritti paikata tilannetta.
"Nii rakkaudesta se hevonenkin vaan potkii!" Kassu naurahti Aten selästä.
"Tarkotatko sä nyt Liljaa vai Lilyä..."
Kassu vaan hymyili ilkikurisesti ratsastaessaan Eevin perässä verryttelyyn. Vai että sillä lailla.

Chloe tuli hetken päästä hakemaan Liljan satulan, jotta tamma sai hetken huilata ennen meidän oman luokan alkua. Mä taluttelin sitä pitkin Hallavan tiluksia seuraillen vähän samalla kisaradan tapahtumia. Chloe koitti välillä tuoda mulle jotain syötävääkin, mutta mä olin vähän turhan jännittynyt ottaakseni mitään. Jossain vaiheessa ensimmäisen luokan jälkeen Lily tuli Lokin kanssa meidän luokse, paljon aikaisempaa rennommissa tunnelmissa.
"Sori että mä huusin sulle, vahinkohan se vaan oli... Mua tais vaan jännittää vähän turhan panjon", nainen pahoitteli.
"Hei ei se mitään, mä kyllä ymmärrän", hymyilin takaisin. Mä en kuitenkaan voinut olla ajattelematta Kassun kommenttia. Vaikka eihän siinä tietysti mitään perää ollut. Mutta pakko myöntää että Lily oli tosi vetävän näköinen silloin kun se ei huutanut pää punaisena.
Hätkähdin huomatessani Lilyn katsovan mua vähän hassusti. "Öh, sanoitko sä jotain?"
"Niin sitä vaan että onnea esteradalle", Lily naurahti.
"Aa, kiitos!" Ja vaikken sitä koskaan kenellekään myöntäisikään, niin mä taisin vähän punastua.



100cm, tehtävä 3, vaativa tekniikka

[Cassandra, Lehtovaara]

Cassandra & Casse Noisette
60 cm, easy

Tehtävä 11, 508 sanaa

---

Vilkuilin jännittyneenä kentän puolelle, jossa minua ennen oleva ratsukko oli parhaillaan suorittamassa. Heillä meni todella hyvin, kunnes tytön hevonen kielsi kuudennelle esteelle. Pian olisi viimeisen koitoksen aika, toivottavasti kaikki sujuisi, eikä Cassu tekisi mitään typerää tai söisi radan koristeluita.

Minut kuulutettiin radalle ja ratsastin Cassun kentän aitojen sisäpuolelle auringon lämmittäessä selkääni. Yritin muistella vielä viime hetkellä rataa ja kävinkin sitä läpi mielessäni, kenties keksisin jonkun hyvän oikotien, jolla säästäisin muutaman sekuntin. Olisin ehkä odottanut finaaliradan olevan ultimaattinen rääkki, josta ei selviäisi hengissä, mutta ehkä Cassu ei hyytyisi sittenkään kesken kaiken. Radalla olisivat tietysti omat haasteensa, kuten pari tiukkaa mutkaa, joihin pitäisi ottaa ruunan kanssa ehkä hieman isommat tiet. Sisälläni paloi halu voittaa tai edes sijoittua – nyt tai ei koskaan olisi mentävä. Katsahdin hermostuneena tuomariin, joka antoi lähtömerkin. Nostin laukan, joka oli tänään astetta kiireisempi kuin yleensä, toivottavasti se ei pilaisi rataa.

Lähtölinjan ylitettyäni ohjasin ruunaa ensimmäiselle esteelle, joka ylittyi leikiten ja kohotti itseluottamustani. Edessä olisi suora tie toiselle esteelle, joten laskin askelia ennen toista estettä kentän hiekan pöllytessä allamme. ”Yksi, kaksi, kolme, hyppy.” lausahdin hiljaa ääneen ja myötäsin juuri sopivalla kohtaa. Sydän pamppaili rinnassani Cassun kiitäessä korvat hörössä eteenpäin. Yritin tehdä kolmannelle esteelle mahdollisimman hyvän tien, mutta Cassulla oli kevättä rinnassa ja se innostui loikkimaan mutkassa kuin mikäkin kenguru, jonka takia hypystä tuli vähän hassu ja se tuli aivan liian pohjaan, mutta ruuna onnistui silti jollain ihmeen kaupalla taiteilemaan itsensä siitä yli pudottamatta. Hieman hämmentyneenä ohjasin ruunan ensimmäisen ja viidennen esteen välistä sen sijaan, että olisin kiertänyt ykkösesteen – toivottavasti saisin tällä takaisin mutkassa turhaan säheltämiseen tuhlautuneet sekuntit. Cassu olisi tahtonut lähteä menemään eteenpäin kuin höyryjuna, mutta minun oli pakko yrittää pitää se hallinnassa. Kumpa se olisi kotonakin näin reipas ja menohaluinen. Puolipidätteiden avulla, oikotiestäni huolimatta sain nelosesteelle hyvän tien ja hypystä tuli ihan kiva. Nyt radan vaikeampi osuus ja jyrkät mutkat olivat todennäköisesti vasta alkamassa tai ainakin siltä minusta epäilyttävästi tuntui. Kuudes este lievästi sanottuna hirvitti hieman: mutkasta okserille, jonka jälkeen viistosti seiskalle. ”Enää pari estettä sä pystyt tähän.” en ole varma sanoinko tuon hiljaa itselleni vai Cassulle, mutta ruuna tuli hieman liian kovaa vitosesta yli ja alastulo meni pitkäksi, hyvä ettemme törmänneet aitaan. Ohjasin sitä jyrkästi oikealle, jolloin jouduimme ottamaan okserille huonon lähestymisen, mutta siitä selvittiin onneksi pelkästään puomien hipaisulla. Tuurilla, ei taidolla? Näin sivusilmällä Lehtovaaralaisia, jotka videoivat rataani ja kuvasivat meitä. Yritin karistella kaikki turhat ajatukset mielestäni ja keskittyä rataan, tänään meni harvinaisen huonosti. Pyysin Cassua kiristämään tahtia, ei liian kovaa, mutta reippaammaksi. ”Prrr, ei ryntäillä.” kuiskasin ja tein parit puolipidätteet ennen seitsemättä estettä. ”Vielä viimeinen este ja sit se on ohi.” Yritin rohkaista itseäni ja ruunaa. Ohjasin ruunaa vasemmalle reippaassa laukassa ja viimeisestä hypystä tuli todella hyvä. Hidastin raviin ja lopultä käyntiin, päästin ohjat löysiksi ja taputin Cassua kunnolla kaulalle. ”Hieno poika! Kuka muka väitti, etteivät irlannincobit osaa hypätä?”

Hymyilin yhtä kirkkaasti kuin taivaalla porottava aurinko poistuessani radalta. Tuntui kuin suoritus olisi kestänyt ikuisuuden ja nyt se oli ohi. Ehkä se ei palkintosijoille kuitenkaan riittäisi, mutta Cassu oli ollut todella kiva koko Tie Tähtiin -koitoksen ajan ja olihan meillä toisesta osakilpailusta jo vihreä ruusuke muistona.

---

Tehtävä 12, 511 sanaa

”Öömhh… Cassandra tuutko käymään täällä?” Merru huuteli varustehuoneesta huolestuneen kuuloisena, joten suljin Cassun karsinan oven huolellisesti ja suuntasin varustehuonetta kohti. Kävelin sinne melko huoletta, sillä oletin Merrun muistuttavan minua mukaan otettavista varusteista tai jostain muusta sellaisesta. ”No?” kysäisin ja näkymä puhui puolestaan: missä Cassun suojat olivat? ”Muistatko mihin laitoit ne viimeksi vai onko ne jo pakattuna lähtökuopissa?” Merru kyseli ja yritin kaivella tiedon mieleni sopukoista. ”Eikös täällä ollu eilen ne jotkut alkeistuntilaiset? Ja Cassuhan oli sillä tunnilla suojineen päivineen.” Mietin ääneen ja aloin kaivelemaan kaikkia mahdollisia suojakoreja ja hevosten harjapakkeja. Mihin hittoon ne oli tungettu, olisinpa ollut eilen tunnilla avustamassa ja Cassua purkamassa.

Kiiruhdin myös tarkistamaan kaappini, etteivät vaan olisi joutuneet sinne. Lievästi sanottuna turhauduin ja aloin soimaamaan itseäni, pikkulapset sitten saattavat keksiä ihan mitä tahansa typerää. Kyselin kaikilta vastaan tulevilta tallilaisilta, mutta kenelläkään ei näyttänyt olevan tietoa ja heillä oli hommaa omien ratsujensa kanssa. Eihän ole mahdollista hävittää paria suojia? Vai olivatko ne sitten ihan oikeasti kadonneet tuosta vain kuin pieru Saharaan? Pitäisi varmaan kohta alkaa etsiä toisia ruunalle sopivia suojia, ehkä Reiskan menisivät, mutta se tarvitsee niitä varmaan myös.

Olin aivan satavarma, että käänsin joka ikisen mahdollisen kiven ja männynkävynkin ja kurkkasin joka kolkkaan, kunnes minua vastaan käveli Eetu suojien kanssa rennosti vihellellen. ”Missä nää oli?” kysyin helpottuneen ja ärtyneen sekaisesti ja kahmaisin suojat käteeni. ”Heinävintillä. Tulivat oikein vastaan kun käväisin hepoille hakemassa einettä matkaa varten. Oletan, että alkeistuntilaiset piilottivat ne sinne.” ”Luojan kiitos, että löytyivät.” Huokasin ja suuntasin takaisin Cassun karsinalle, jossa ruuna odottelikin kärsimättömänä. ”Et oo tosissas.” sanoin ja minun olisi tehnyt mieli ruoskia itseäni. Ruuna oli onnistunut imeskelemään ja pureskelemaan riimunnarunsa aivan hajalle. Myös otsaharjan söpö letti oli auennut. ”Harvinaisen ehtiväinen yksilö tänään.” päivittelin, kun Cassu onnistui jo järjestämään itselleen kränää vieressä olevan hevosen kanssa. Mikäs siinä sitten letittäessä uudelleen ja uudelleen, reissu hevoskauppaan olisi myös tehtävä.

Mikäpä tästä ongelmien täyttämästä aamusta olisi vielä puuttunut, kun kisapaikalla huomattiinkin, että Cassun satulavyöstä on irronnut solki. ”Mistä me saadaan tähän hätään tälle lihapullalle sopiva satulavyö?” voihkaisin ääneen ja käännyin Ririn puoleen, joka lupasi käydä kyselemässä, josko Hallavalta saisi lainaan. Aika tuntui matelevan eteenpäin Ririä odotellessa, Cassun nyhtäessä kuivahtaneita ruohoja kuin viimeistä päivää. Oli ihan kiva idea laittaa ruuna kuntoon ulkona, kun oli niin nätti ilmakin, mutta käykö kellään ikinä näin huono tuuri? Suojarumban ja riimunnarun jälkeen vielä satulavyö. Pian nainen onneksi palasi, mukanaan viitisen erilaista satulavyötä. ”Eiköhän jokin näistä mene.” Riri sanoi ja aloimme testaamaan vöitä. Ensimmäinen oli aivan liian pitkä, toinen taas liian lyhyt. Kolmannessa oli jo tarpeeksi pituutta, mutta se oli melko kulahtanut. Kolmas kerta toden sanoo -sanonta ei tällä kertaa pitänyt paikkaansa, sillä neljäs vyö oli kaikista paras. Juuri kun olin kiinnittämässä satulavyötä toiselta puolelta, tuuli puhalsi Cassun edestä läpinäkyvän muovipussin, jonka takia ruuna oli rynnistää pakoon – jossa se itseasiassa onnistuikin. Päästin suustani muutamat ärräpäät, sillä satula keikkui selässä irtonaisena valkoisine huopineen uhkaavan näköisesti. Ririn ärähtäessä Cassu tuli heti toisiin aatoksiin ja palasi rauhallisesti luoksemme ”en ole tehnyt mitään” ilmeellä. ”Sä oot tänään kyllä ihan mahdoton.” hihitin vyötä kiristäessäni, josta ei naurukohtauksen takia tullut tietenkään yhtikäs mitään.

Toivottavasti epäonniset tapahtumat loppuisivat viimein tältä päivältä tähän.

---

[Kassu]

Karl Rajaniemi - Aafe, easy
tehtävä 9.
731 sanaa, kouluosuus
Luovutan vadelmakarkin parempiin suihin ja alan aukoa loimen hihnoja. Atte seisoo paikallaan ja kuuntelee tallin hälinää tyytyväisenä, korvat lerpallaan. Mulla on todella hyvä fiilis tästä kaikesta, viimesimmät osakilpailut meni meiltä todella hyvin ja sijoituttiin neljänsiksi. Saan olla ilonen ensinnäkin siitä mahollisuudesta minkä Mimmi mulle tarjosi kun suositteli Attea ylläpitoon mulle, ja sekin että sain luvan kilpailla, pystyin valmentautumaan kotitallilla… En voi kuvitella mitää parempaa tähä elämäntilanteeseen. Kesä saapuu kovaa vauhtia ja lomalla on hurjasti aikaa kaikenmoiseen hömpötykseen. Kuka tietää, ehkä jatkan mun ja Aten lyhyeen jäävää kisauraa. Elokuun lopussa sen pitää jo lähteä pois.

Koitan viikata loimen mahollisimman siististi karsinanoveen, oon nii huono tämmösessä mutta en haluu vaikuttaa sotkuselta. Mimmin kaverilta lainassa oleva musta estesatula könöttää telineellä, suitset siinä päällä. Mietin hetken että vaihtasinko kuitenki satulavyötä, ja tuun tulokseen että joo. Niimpä suljen oven Atelta hetkeksi ja meen hakemaan sitä Fairfieldin vyötä joka on kiinni Aten omassa yleissatulassa.

Palatessani alan puhistamaan Aten punaruskeaa karvaa pölystä, loimen ansiosta heppa ei oo kovin likanen muualta ku sukista. Aion puhistaa Aten valkeat sukat sitte ratsastuksen jälkeen ja todennäkösesti laittaa pintelit suojaamaan niitä, ettet vaan likaisi jalkojas uudestaan. Onha se ny aika pinnallista mutta enkö mä saa vähä semmonen olla välillä. Suihkuttelen selvitysainetta häntään ja kampaan sen selväksi, nauttien siitä kui autenttiselta kilparatsulta Atte oikeesti näyttää. Niin hyvässä lihaskunnossa ja kaikkea.

Puuskahdan Atelle sen luimiessa kun kiristän vyötä. Äläs ny jaksa tänään, ollaan hyvällä tuulella, ok? Etsin suitset käsiin ja tarjoan kuolainta ruunalle, joka onneks päättää olla kiva ja ottaa sen suuhunsa ilman muita mutinoita. Kiristän remmit ja tarkistan että kuolain varmasti sopii sen suuhun ennen ku alan laittaa suojia.

Aten ollessa valmis tajuan että mun ratsastusvarusteet on kaikki tallikämpässä, mite mä ne unohin? Alan vilkuilla ympärilleni hätääntyneenä. Kyllä mä uskon ettei Atte piehtaroi tai muutakaa vaikka poistuisinki tästä hetkeks, mutta en oo siltikää kovin innostunu sääntöjen vastustamisesta… Öö öö.

“Akira!” kutsun naista huomatessani hänet. Akira onneks kuulee mut ja tulee välittömästi lähemmäs. “Moi, tarvikko sä apua vai?” hän katsoo mua kulmiensa alta rennosti.

“Joo, voiksä vahtia Attea sillä aikaa ku haen mun kypärän ja muut?” pyydän. Onneks Akira myöntyy ja mä pääsen heti hakemaan kaiken unohtuneen.

Hanskat, kypärä, turvaliivi.. Nyt on kaikki. Raippaa en tarvi Atella enää ollenkaa. Puen turvaliivin jo matkalla ja istutan kypärän päähä vähän ennen takas pääsyä karsinalle. Hymyillen nyökkään tervehdyksen Seelalle joka tulee vastaan matkan aikana.

“Kiitos!” naurahdan yhä vähän hämmentyneenä siitä että pystyin unohtamaan näinki tavallisen asian ja otan Aten ohjat käsiini. Akira poistuu tuttavallisesti virnuillen ja sitten vihdoin mä ja Atte päästään ulos tallista kentälle. Ai ihanaa mikä sää.



Mun ratsu odottaa kärsivällisesti kun joudun säätämää jalustinhihnoja parin reiän verran, Mimmi meni Atella eilen lyhyen lenkin ja nää on taas liia lyhkäset. Muistelen samalla vähän sitä Ninnua jota ei saanu ikinä seisomaan paikallaan. Muita kentällä olijoita on Lotta ja Venus sekä se joku mua vanhempi mies, hmm, tais olla Väiski se sen hevonen. Olin sopinu jo etukäteen Lotan kanssa kun seki suunnitteli hyppäävänsä tänää, että käytän samoja esteitä. Lotta lopettelee jo Venuksen kanssa ja mun pitää sitte purkaa esteet pois kunha mä ja Atte ollaa valmiita.

Lähen kaviouralle ja suunnittelen päässä miten lämmittelen Aten. Voltit kaarteissa, kiemurauria, koko rata leikkaa.. Saan muute olla onnellinen ettei mua enää kuumota niin paljoo näin kisaa edeltävänä päivänä, se eka osakilpailu oli kyllä aikamoine kierrosten aiheuttaja.

Kohennan asentoa ja siitä Atte tietää jo että ny lähetään raviin, ja se myös nostaa sen itte. Naurahdan hevoselle ja annan mennä, tän kerran katon läpi sormien.



Jäin pahasti äskeisessä hypyssä jälkeen ja melkein putosin, hitto että nykäs sydämestä. Seela on tullu seuraamaan hetkeks aikaa ja nään sen ilmeestä että seki säpsähti vähä. Virnistän tytölle kertoakseni sillä että ei tässä hätää, selvisin. Otan uudestaan ravin ja istun satulaan pyytäen Attea pidentämään askeltaan. Kehun raudikkoa ja nostan sitte vasemman laukan lähtien uudestaan pystylle. Tällä kertaa me mennään yli lennokkaasti, harmi että Seela ehti lähteä, se ei nähnyt sitä. Väiski ja Niko tekevät lähtöä kentältä, me otetaan pieneks hetkeks katsekontakti mutta käännän pään nopeasti pois jätkästä. Jostai syystä Niko kuumottaa mua jonki verra enkä oo uskaltanu tehä muuta ku tervehtiä sitä. Joo muistin sen nimen tässä hetki sitte.

Kokoan jällee ruunaa ennen seuraavaa hyppyä, eiköhä meki aleta jäähdytellä pian.



Karsinassa teen venytyksiä Aten kanssa ja taputtelen sitä ennen lähtöä. Menit kyllä niin hyvi, ei auta ku toivoa että huominen kisasuoritus on yhtä huikee kun hypyt tänään. Hymyillen heitän lopulta hyvästit täksi yöksi hevoselleni ja lähden väsähtäneenä mutta yltiöonnellisena kotia kohti.



Karl Rajaniemi - Aafje, easy
tehtävä 10.
277 sanaa, esteosuus
Herätys pärähtää päälle ja mä yllätyn totaalisesti. Säpsähdän hereille syvästä unestani ja ponkasen ylös ku mikäkin jänis. Sillä sekunnilla ku olin silmäni avannut niin olin alkanu katua viimeöistä kahteen valvomistani. Sammutan herätyksen ja aivan hiton väsyneenä menen vessaan.

Siellä istuessa tuijotan vaa apaattisena seinää ja mietin oikee syvällisesti, oliko joku poika oikeesti niiiiin kiinnostava että tarvi juurikin viimeisen yön ennen FINAALIA uhrata sen takia. Kassu, sä ansaitset pokaalin suorituksestas! Toivottavasti oot tyytyväinen! Saatana.



Keitän kahvia aivot jumissa ja odotellessa taikaliemeni valmistumista puen jo ratsastushousut jalkaan ja kisatakin alle jäävän pikeepaidan. Ja kun vihdoi saan kupposen eteen ja kurkkuun, en voi sanoin kuvailla sitä ihanaa selkiytymistä mikä mun koko kehossa tapahtuu. Voi suomalaisuus.

Selailen somea samalla ku juon ja ihan vaa “huvin vuoksi” käyn tsekkaamassa sen Lassin tiliä. Jos sinne oliskin maagisesti aamuyöllä ilmestyny uutta sisältöä. Joudun pettymään, ei oo uusia kuvia. Havahdun siihe kuinka säälittävältä kuulostan ja suljen äkkiä vekottimen. Nyt pitää syödä äkkiä ja lähtee tallille.



Huomenta, huomenta huomenta, aina vaa uudestaa jokaselle erikseen. Vihdoi nään Aten läsipään ja piristyn heti viidelläkymmenellä prosentilla. Oi hevosein, auta. Seelakin vilahtaa paikalla ja on ensimmäinen jolle hymyilen tänään.

Harjailen heppaa ja huokailen aika sillon tällön. Jatkuvasti ruskeesilmänen Lassi pakottautuu mun ajatuksiin, ja joka kerta mun rintakehä lämpenee tismallee samalla tavalla. Voinko mä oikeesti olla ihastunu? En tykkää yhtää. Ja vieläpä maailman heteroimpaan jätkään jonka kaa mun ois tarkotus olla kavereita. Sillä on kaiken lisäks se futis, ei sillä todellakaa oo aikaa millekkää romanssille. Miks mä muute ees harkitsen mitää Lassin suhtee? Ny Kassu rauhotu jo. Asetan kämmenen Aten kaulalle ja suljen silmät hetkeks. Aten läsnäolo onneks vaikuttaa hieman, ja pian mun pää pysyy taas hetken kasassa. Eiköhä tää tästä.

[InnaP.]

Inna Paakkanen ja Banana Mania, taso hard

tehtävä 7
236 sanaa
Molemmat osakilpailut ennen finaalia oli nyt ratsastettu ja olin helkutin tyytyväinen nuoreen oriini. Bansku oli suoriutunut kisoista todella hyvin, eikä se edes tuntunut jännittävän, vaikka sillä ei ollut vielä suurta kokemusta kisoista. Harjatessani Banskua palasin mielessäni edellisten kisojen jälkeisiin tunnelmiin. Ensimmäisen osakilpailun sijoitus maistui parhaimmalta koskaan. Radalla Bansku toimi juuri kuten piti, vaikka huomasin selästä käsin meidän typeriä pieniä lapsivirheitä, jotka rokottivat prosentteja. 67,23% oli kuitenkin aivan täydellinen verrattuna Banskun kisahistoriaan.

Siksi hevoseni ansaitsi ylimääräisen herkkubanaanin kisojen jälkeen, kun olimme palanneet takaisin kotiin. Saariston hevosopisto oli palvellut meitä todella hyvin sen lisäksi, että opiston rehtori asetti valkoisen ruusukkeen Banskun mustiin suitsiin ja musiikin soidessa laukkasin kunniakierroksen muiden sijoittuneiden kanssa. Valmennusta myöden Saariston hevosopisto ansaitsi kunnon taputukset olalle hienosta työstä. Aah, niin, voisinkin kertoa hieman lisää kyseisen päivän tunnelmista suorituksen jälkeen.

Prosenttien tultua ilmi riemuitsin, kun todella olin näyttänyt typerälle Amanda Sokalle, että me pystyttiin hyvään suoritukseen. Hymy oli herkässä, eikä sitä edes lannistanut Isabellan yksinkertainen kehu ”ihan hyvin ratsastettu”. Isabella Sokka suorastaan oksensi kehuja pikkusiskoonsa verrattuna. Eikä Isabella turhia kehunut, siitä pystyi arvioimaan jo paljon.

Seuraavista osakilpailuista Hukkasuolla odotin hieman enemmän. Sijoittuminen kyllä joo riemastutti ja Bansku oli jälleen hyvä radalla. Se kuunteli ja teki, kunnon työmoraali, eivätkä meidän prosentit olleet kuin yhden prosenttiyksikön verran pienemmät kuin ensimmäisen osakilpailun. Silti koin pienen pettymyksen, kun sijoitumme samalle sijalle ja Lydia sekä Kei jättivät minut taakseen. Finaalissa meidän pitäisi ehdottomasti parantaa ja napata ensimmäinen sija muiden turvan edestä.

tehtävä 9
552 sanaa
Hmm… ehkä mullakin olisi pitänyt olla ratsastusvaatteet yllä. Mitähän Isbe mahtoi olla mieltä siitä, että jättäisin tänään viime hetken treenit väliin ja vain juoksuttaisin Banskun? Ei varmasti hyvää, koska nainen oli kutsunut meidän tallin tiimiläiset huoneistoonsa viime hetken hiillostukseen(?). Kaikilla muilla oli ratsastusvaatteet päällä, kun itse notkuin tarjoilupöydän ääressä farkuissa ja t-paidassa.
”Oo, katso suklaata ja vaahtokarkkeja”, hihkaisin Julialle ja nappasin muutaman palan lautaselleni.
Kaikki muu pöydällä näytti aivan liian terveelliseltä. Julia taisi olla samaa mieltä ja hedelmien sekä suolaisten naposteltavien lisäksi nappasi perässäni suklaata. Muidenkin saatua lautaset kuntoon, Isabella ohjasi meidät huoneistonsa kirjastoon. Oi, kuinka paljon ihania vanhoja kirjoja ja taisin päästää toisesta korvasta sisään sekä toisesta ulos, mitä Isabella ensin sanoi.

Havahduin vasta kuultuani oman nimeni, enkä ollut varma mahtoiko Isbe kehua vai mitä sanoi, joten vain hymyilin. Työnsin hedelmänpalasen suuhuni ja keskityin pureskelemaan sitä erityisen pitkään ja hartaasti. Aloin epäillä kehuiko Isabella todella, koska heti sen perään nainen muistutti meitä murskavoiton tärkeydestä. Niin, no… ainakin me näytettiin tallirakingissa kuka määrää.
”Mitä se sano musta?” kuiskutin Julialle, kun Isabella alkoi kinata Viivin kanssa.
”Etkö kuunnellut… kehui sun panostusta koulurankingissa”, Julia kuiskutti.
”Aaaaa, kiva.”

Otin suuhuni palan suklaata ja heti sen perään toisen. Hyppäsin tosin metrin ilmaan, kun Isabella melkein karjaisi.
”…SIIS MITÄ? Syöttekö te Inna ja Julia suklaata? Suklaata?!” Taisi tulla ohraleipä. ”Mistä te sellaista kaivoitte? Onko se urheilijan ruokaa, mitä? ONKO?”
Tällaisen urheilijan ruokaa se todellakin oli. Minähän en suklaasta tai viinasta luopuisi urheilun takia. Katsahdin kuitenkin pelästyneenä Juliaa, jonka jälkeen siirsimme molemmat katseemme Isabellaan.
”Sitä oli tarjolla...” Julia sopersi ensimmäisenä.
”Tarjolla?!” Isabella rääkäisi ja ellei nainen olisi ollut niin pirun tosissaan, olisin revennyt nauruun.
”Joo, siinä vaahtokarkkien vieressä”, kerroin tukien Julian sanomisia, siinähän sitä oli ollut ties kuinka paljon.
”VAAHTOKARKKIEN?” Isabellan kiljaisu kuuroutti minut loppuelämäksi.
Onneksi Isabella ei nähnyt mitä hirveyksiä söin kotioloissa…

Hiillostus palaverin jälkeen livuimme kaikki takaisin tallille. Olin lupautunut halukkaiden kouluratsastajien kanssa käymään heidän rataansa läpi. Bansku todella ansaitsisi tänään rennon päivän. Lisäsimme vain viikko sitten treeneihin yhden päivän lisää ja tähän asti olimme puskeneet treeniä laittoman paljon enemmän nuorelle hevoselle. Noh, ensi kuussa ori pääsisi viettämään lomaa laitumelle muutamaksi viikoksi. Huomenna me todellakin kisattaisiin kunnolla!

Olin hionnut tuttua koulurataa Banskun kanssa heti toisen osakilpailun jälkeen päivittäin. Isabella oli käskenyt painamaan sitä vielä kerran mieleen, mutta osasin jokaisen asian ohjelmasta täydellisesti. Ellen, Minka tai Rasse eivät kuulemma kerinneet vielä kenraalitreeneihin, joten valtasimme Nitan ja Julian kanssa maneesin itsellemme. Lähinnä siksi, että kenttä oli varattu.. Otin Banskun itse liinassa mukaani ja hoidin sen juoksutuksen samalla, kun Nita ja Julia verryttelivät Valerien ja Armin.

Totesin itselleni Banskun vapaapäivän olevan myös hyödyllinen sen ansiosta, että ori pitäisi vireyden huomenna katossa. Me ei todellakaan kaivattu laiskaa suoritusta. Totuuden nimissä sitä tuskin tulisikaan, vaikka olisin noussut tänään selkään, mutta kuitenkin. Juoksutin Banskun jokaisen askellajin nopeasti lävitse ja kävelytin sitä sen jälkeen ratsastajia väistellen.
”Okei, mä otin ohjelman mukaan. Julle eka?” kysyin ja kaivoin taitellun paperin takataskusta.
Helppo B oli itselleni myös tuttu ohjelma. Se oli suhteellisen helppo, joten tuskin kummallakaan olisi sen kanssa vaikeuksia.

Vielä ennen kotiin menemistä laitoin Banskun varustekaapin kuntoon. Satula, kankisuitset, valkoiset pintelit, musta korvahuppu. Harjat sekä kaiken varmuuden takaamiseksi toinen loimi, matkustusta varten laitoin loimen Banskun karsinan eteen. Pakkasin myös kassiin omat varusteeni ja vein ne valmiiksi jo hevosrekkaan. Missähän se Rasse mahtoi olla? Se saisi auttaa Banskun varustekaapin viemisessä rekkaan. Sitä ei todellakaan soveltuisi unohtaa!

tehtävä 12
286 sanaa
”Missä hitossa se on?!” kiljaisin, kun nousin hevosrekan kyytiin kymmenettä kertaa.
Banskun violettia varustekaappia ei ollut missään! Olin aivan varmasti pakannut sen eilen illalla ja tuonut sen rekkaan. Eiku hetkinen? Olinko todella tuonut sen rekkaan asti? Vai oletinko niin vain, koska kyllähän mun omat varusteet olivat mukana.. Mitä helvettiä mä tekisin, jos todella olin unohtanut KAIKKI Banskun varusteet kotiin? Kirosin kuuluvasti, kun joku ilmestyi myös paikalle. Hitto vie! Oliko Isabellalla jokin kahdeksas aisti?

”Mitä sä täällä kiroat?” Isabella kysyi ja yskäisin.
Uskaltaisinko todella kertoa perijättärellä mitä oli tapahtunut? Isabella varmasti suolistaisi mut kymmeneen kertaan – vähintään.. Toisaalta eihän me nyt voitaisi mennä radalle ilmankaan varusteita. Olisi sekin näky, kun helppo A tason ratsastaja ilmestyy täysissä kisatamineissa vapaalla hevosella. Ainakin se olisi täydellistä hevosen kontrollia, jos vielä sijoittuisimme.
”Öm, tota, mä oon unohtanut Banskun varusteet kotiin”, sanoin varovasti.
”MITÄ? KAIKKI?” Isabella kiljahti. ”Inna, minkälainen kisaaja sä oot, jos sä unohdat hevosesi varusteet?”

En kyllä tiedä mahtoiko Isabella oikeasti miettiä, minkälainen kisaaja mä olen vai sitä, miltä Auburn Estate näyttäisi muiden silmissä. Yskäisin.
”En mä tiedä mikä aivopieru se oli, etten tuonu sitä rekkaan asti”, puolustauduin. ”Mutta mitkä hiton varusteet mä sille nyt tungen…” mietin ja suunnittelin jo Valerien varusteiden viemistä.
Isabella hieroi nenänvarttaan. ”Kokeillaan sille Rillan varusteita. Rilla on pienempi, mutta eiköhän ne yhden suorituksen mee.”
”Aah, kiitos”, sanoin helpottuneena, vaikka olin yhä ärsyyntynyt itselleni ja pahoillani siitä, että aiheutin Isabellalle harmaita hiuksia.

Rillan varusteet todella olivat hitusen liian pienet Banskulle, mutta suitset saatiin sopiville mitoille, eikä satulakaan loppujen lopuksi ollut aivan mahdottoman pieni. Ei se Banskun selälle sopinut ja mietinkin jo joutuisinko tilaamaan sille hierojan. Harmittelin hetken aikaa, kun kaikki näyttävät varusteet uupuivat kisa-asusteestamme. Noh, tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin tapahtui ja toivon mukaan myös viimeinen.

[Viivi]

Vivienne Blankley - Austria (easy, 60 cm)
Kaikki lisäarvat esteratsastukseen!

Tehtävä 8. Vieraalla tallilla tai vieraita tallilla.
634 sanaa

”Ööö mihin ollaan menossa?” kysyin kummissani tädiltä, kun ajoimme kaikkien järkevien paikkojen ohi ja ihan outoon suuntaan. En eka meinannut edes huomata, että se kuljetti mua ihmepaikkoihin mitään sanomatta, koska meidän luokalta yks aika söpö Julius oli lisänny salaperäisen snäpin. Varmaan se vietti aikaa Eerikan kanssa?!
”Me käydään kultarakas kiertämässä kilpailevat tallit”, Isabella vastasi tyynesti.
”Ai kaikki?” En ollut vielä varma, oliko tämä siisti vai supertylsä juttu.
”Äsh, vaan sellaiset, jotka ovat sopivan lähellä ja joista tunnen jonkun tyypin, niin että vierailu on luonnollinen. Tietysti olisi mielenkiintoisinta kiertää pahimmat vastustajat...”
Tirskahdin. ”Etkö muka tunne kaikkialta jonkun.”
Isabella hymähti, muttei kieltänyt tai myöntänyt.

Kaarsimme ihan tosi pitkän ajan kuluttua navettamaisen tallin pihaan. Se oli tavallaan tosi söpö, varmaan useimpien heppatyttöjen unelmatalli, MUTTA mä olinkin tuleva kartanontyttö. Olin aika satavarma, että Isabella testamenttais Auburnin mulle. Se oli jo niin vanha, että tuskin saisi omia lapsia (sitä paitsi mä olin niin täydellinen, ettei se ees tartteis omaa) ja Amanda-täti taas... No, se oli coolein ihminen jonka mä tiesin, mutten usko että kukaan mies uskaltais saada vauvaa sen kanssa.

”No niin, nyt ollaan Hukkasuolla. Nämä pirulaiset eivät järjestäneet yhtään avointa valmennusta, siksi me ei olla vierailtu täällä aiemmin. Olen kuitenkin itse valmentanut tallin toista omistajaa Crimisiä, sekä tähtikisaan osallistunutta Keitä.”
”Quite funny names. Mitä kieltä meijän pitää täällä puhua?” kuiskasin silmät suurina. Englanti tai italia ei varmana riittäny, olikohan ne Mongoliasta? Sielläpäin oli kuulemma enemmän hevosia kuin ihmisiä. Tiesin sen, koska se kuulosti suunnilleen mun unelmien maalta.
”Ihan suomea vaan”, Isabella hymähti ja harppoi jo talliin.

Haahuilin tallissa KAUAN ja koko sen ajan Isbe oli höpötellyt jotain (en tiedä mitä) joittenkin kanssa (en tiie kenen, ei kiinnosta). Olin rapsutellut heppoja ja tuijotellut kun ne oli tarhassa. Kattelin tallia ja mietin, saisko sieltä hyvää inspiraatioo. Tiiliseinät oli oikeastaan aika hienot, voisin mun talliin ehkä ottaa semmoset. Mutta sitten... ehkä Auburn voisi alkuun olla samanlainen ku nyt. Keksisin muutoksia vaan sillei hitaasti, sitten kun mun valtakausi alkaisi. Mut ainakin pihaan tulis jättitrampoliini.

”Viivi, tule nyt!”
Isabellan huuto keskeytti arvokkaan pohdintani kartanoon tulevia kukka-asetelmien väreistä (niitten pitäis olla värikkäämpiä ku valkosia ja punaisia) ja laahustelin aurinkoisen pihamaan poikki talliin.
”Lasse asui ennen meillä. Tämä hieno musta tamma, Pyhis, on käynyt Auburnissa, samoin kun tämä ahaltekke. Eikö olekin upeita?”
Kattelin hevosia avoimin mielin, jooo ne ei ollu tavallisia puokkeja, mutta sitten?
”Ja mua kiinnostais, koska...?” totesin laiskasti ja rehellisesti.
”Viivi! Käytöstavat”, Isabella sihautti, mutta ne omistajat oli kuullu mut varmasti. No, osasin kyllä pelastaa tilanteen.
”Teillä on oikein hieno talli ja Pönttö on nätti tamma. Kiitos kivasta vierailusta”, hymyilin pikkutyttömäisen nätisti. Omistajattaret naurahtivat ja Isabella tiuskaisi mulle hiljaa, että sen nimi oli Pyhis. Kai mä nyt sen tiesin, mutta aika Pönttö nimi hei. En välittänyt kenestäkään, vaan käännyin rennosti ympäri ja menin auton viereen nurmikolle istumaan.

”Nyt sitten käyttäydyt hienommin!” Isbella tiuski, taas, kun tultiin seuraavan tallin pihaan.
”Ja mitähän me täällä tehdään? Ai – onks tää se missä oli estekisat?” kysyin yhtäkkiä tarkkaavaisempana. Oi kyllä, nyt oltiin Yläkokon ratsastuskoululla.
”Jep, juuri se paikka. Täällä ollaankin sitten tarkkoina. Pidä silmät ja korvat auki, ja tarkkaile miten nämä valmistautuu. Yläkokon porukka on toisena tallirankingissa ja siten meidän pahin kilpailija”, Isabella totesi kuolemanvakavalla äänellä.
Jeesus, että se otti jonkun tallikisan vakavasti, vaikka pelkästään mun estevoitolla oli väliä.

Tästä tulikin aika erilainen vierailu – me hiippailtiin pihamaalla, Isbe jutteli vähän vähemmän aikaa (koska se tallityyppi oli kiireinen: Isabellan mielestä hälyttävä merkki, joka meinasi että ne juonitteli tai treenasi tähtikisaan) ja sitten mä kattelin heppoja. Hepat oli aika tavallisia, koska tää oli ratsastuskoulu. Mutta mä tykkäsin paikasta silti, koska täällä me oltiin loistettu Rillan kanssa. Isabella sniikkasi satulahuoneeseen ja nopeesti jopa niitten toimistoon. Se tuli sieltä pettyneenä ulos ja sanoi, että Iida kantoi varmasti kilpailustrategiaa mukanaan, koska sitä ei löytynyt. Vähän meinasin sanoa ääneen epäilykseni, oliko semmosta strate-jotain olemassakaan, mutta en viittiny. Isbellä oli niin paha serious-face.



Tehtävä 9. Kirjoita tarina kenraaliharjoituksista.
553 sanaa

Perjantai 11.5. Auburnin kartanolla

”No niin, ottakaapa siitä jotain syötävää, niin aloitetaan sitten palaveri”, Isabella ohjeisti. Tummahiuksinen perijätär pyyhki hämmästyttävän pölyttömiä ratsastushousujaan ärsyyntyneenä: tavallisesti tämä ei koskaan liikkunut tallivaatteissa kartanolla. Hevosenkakka, muta ja pöly kuului jättää talliin. Nyt oltiin kuitenkin tärkeiden asioiden äärellä, suorastaan poikkeustilassa. Huomenna oli Tie tähtiin -kilpailun finaali. Voitto oli ainoa mahdollisuus, ainakin tallikisassa. Nyt tarvittiin psyykkausta.

Isabella tarkkaili, miten tallin tiimiläiset poimivat ruokailutilaan katetulta tarjoilupöydältä hedelmiä ja pientä suolaista. Hän johdatteli joukkoa kärsimättömästi mahtipontiseen kirjastoon, jonka raskaat kalusteet ja ankeat, vanhat kirjat loivat sopivan vakavan tunnelman kokoukselle.

”Ensinnäkin, kiitos panoksestanne toistaiseksi. Inna, mahtavaa työtä koulurankingissa”, Isabella aloitti. Kehuminen kuului hyviin tapoihin, vaikka naisen mielestä kehuttavaa olikin vain vähäisesti. Tallilaiset huippuhevosineen sinnittelivät pääosin rankingien puolivälissä, mikä oli Isabellan mielestä oikeastaan varsin pöyristyttävää ja jopa nöyryyttävää.

”En ole kuitenkaan varma oletteko ymmärtäneet, että tärkeintä ei ole voitto, vaan murskavoitto”, Isbella tuhahti hampaidensa välistä. Silmät olivat vaarallisesti sirillään, kun nainen skannasi katseellaan yleisöään.
”Uuu jee”, Viivi tuuletti, matkien parhaansa mukaan kummitätinsä tuimaa ilmettä, kädet naurettavasti puuskassa.

Isabella mulkaisi tytön imitaatiolle murhaavasti, tajuamatta ilmeen esittäneen häntä itseään.
”Vivienne, tämä kokous on vakaville, taitaville kilparatsastajille”, nainen totesi viileästi.
”Che palle! Stronzina!”
”Viivi!! Language!” perijätär sihahti.
”Et voi tietää mitä se meinasi”, pieni tytöltä näyttävä sisupussi uhosi.
”Voin vain arvata. Ovi on tuossa”, Isabella näpäytti, eikä äänessä ollut lainkaan kärsivällisyyttä perijättären osoittaessa muhkeaa tammiovea uhkaavasti sormellaan.
”Make me.”
”ULOS! Kiipeät vaikka ikkunasta”, Isabella lähes kiljaisi ja ääni särkyi lopussa.
Tiukan tuijotuskilpailun päätteeksi Vivienne luovutti ja marssi kantapäitään kuuluvasti kopistaen ulos huoneesta. Isabella hengähti helpotuksesta: olisi ollut noloa, jos auktoriteetti olisi murentunut pienen tytön edessä.

”Anteeksi”, perijätär pahoitteli, sillä vihasi julkisia välienselvittelyjä. ”Jatketaan – SIIS MITÄ? Syöttekö te Inna ja Julia suklaata? Suklaata?! Mistä te sellaista kaivoitte? Onko se urheilijan ruokaa, mitä? ONKO?”
Naiset katsahtivat pelästyneinä toisiinsa, sitten Isabellaan.
”Sitä oli tarjolla...” Julia sopersi.
”Tarjolla?!”
”Joo, siinä vaahtokarkkien vieressä”, Inna jatkoi, tukien ystäväänsä.
”VAAHTOKARKKIEN?” Isabella kiljaisi. Kilpailu oli hänen silmissään menetetty – ei kai yksikään todellinen urheilija voinut suoriutua sokerin voimalla? Eihän?

Perijätär hyödynsi joogahengityksiä ja piti hetken silmiään kiinni. Ehkä hän ylireagoi. Joo, mahdollisesti.
”Anteeksi.” Taas.
Isabella antoi katseensa kiertää joukossa, jota hän tuntui tällä hetkellä hallitsevan pelolla. Täytyisi hieman pehmentää. Täytyi olla vähemmän Amanda ja enemmän siniverinen huippuvalmentaja, jolla oli ensiluokkaiset käytöstavat.

”Otetaanpa alusta ja hoidetaan tämä lyhyesti. Nita: hieno estesuoritus, petraa kouluun. Jos esteet silti sujuvat paremmin kuin koulu, varaudu joko valehtelemaan Amandalle tai ottamaan vuosisadan haukut vastaan. Ellen: Meikku ei ole ihan näyttänyt parastaan. Toivo onnenpotkua, tai että joku muu mokaisi pahasti. Minka: Hyvää työtä, Hani on suorittanut taitojensa rajoissa. Ratsasta vielä finaali tosissasi, niin mitä vain voi tapahtua. Inna: sinua kehuin jo, enempää ei heru. Julia ja Rasmus, näytätte hyvältä”, Isabella tiivisti ja pysähtyi sitten miettimään. ”Ei kun siis... Mitä sanoin? Heh. Teidän hevoset ovat hyvännäköisiä! Se on... tärkeää. Hyviä suorituksia myös, mutta parantakaa. Treeni toimii, vielä kun kilpailusuoritukset menisivät putkeen.”

Isabella oli aavistuksen kiusaantunut ja yhtäkkiä hyvin tietoinen omasta väsymyksestään.
”Älkää tehkö tänään mitään liian rankkaa. Esteiden osalta kävelkää rataa, ratsastakaa hevoset rennosti. Hypätä ei enää kannata. Koulun osalta: opetelkaa ohjelma pilkulleen. Huoltakaa hevosten lisäksi itseänne ja nukkukaa hyvin. Puunatkaa tänään kaikki varusteet ja pakatkaa kaikki valmiiksi rekkaan. Nähdään aikaisin aamulla tallilla. Voitte poistua.”

Huh, jos stressi tosiaan tappoi, hän saattaisi kuolla nuorena. Auburnille pitäisi löytää perijä. Ajatus lapsista tuntui muljahduksena vatsassa. Mistä puheen ollen, eräs Viivi-niminen kummityttö täytyisi löytää ja lepyttää.



Tehtävä 5. Piirrä kuva, jonka kaltaisen voisit nähdä valokuvana somessa.

Mulla oli pirun tylsää ennen ja jälkeen koulufinaalin. Oltiin hinkattu älyhelppoa helppoa Ceetä niin pirun kauan, että osasin ohjelman unissanikin. Rilla näytti silti aika päheeltä, joten päädyin vaan snäppäilemään kavereitten kaa. Sitä paitsi, meillä oli vähän kiukunpoikasta eilen Isben kaa ja meijän kouluradan jälkeen se tuli viemään Rillalta varusteet. Siis ööö, miks? Toki mä tykkäsin enemmän estesatulasta mutta mitä hittoa silti. Isbe ite ei muistanu meijän tappeluu, niin loppupäivän meillä oli onneks normivälit. Se oli jopa laittanu screen shotin mun snäpistä omaan instaan, mikä oli tavallaan aika siistii.

[Lydia]

Lydia Tuuliluoto - Kheops, hard, esteratsastus

Tehtävä 7. Tunnelmia 2. osakilpailun radan jälkeen (254 sanaa)
Päästyämme ulos maneesista ratamme jälkeen, tuijotin vain eteeni hieman hämmentyneenä. Rata oli mennyt hyvin, oikeastaan paremmin kuin hyvin: tosihyvin! Kerttu oli ollut todella kuuma, mutta pysyi käsissä. Kaikki esteet olivat ylittyneet helpon tuntuisesti ja suurella ilmavaralla. Itse olin muistanut ratsastaa, eikä jännitys ollut vienyt voittoa. Kerttu pärskähteli tyytyväisesti kävellessämme ulos maneesista ja samalla kuulin kuulutuksen, jossa ilmoitettiin että olimme siirtyneet kärkeen. 

Meidän luokassa ei paljon osallistujia ollut, joten luokka eteni todella nopeasti. Kävelimme Kertun kanssa maneesin lähettyvillä ja aina silloin tällöin joku Yläkokkolainen tuli päivittämään tilannetta minulle. Me vain pysyimme ja pysyimme Kertun kanssa kärjessä. Valtava onnentunne valtasi minua ja mielessäni alkoi pyöriä, että jos tämä olisi vihdoin se käännekohta meidän huonolle estetuurille ja tästä eteenpäin alkaisimme vihdoin edistyä. 

Luokka alkoi lähetä loppua ja viimeinen ratsukko starttasi. Ainakin me sijoittuisimme, mutta olisihan voitto aika super! Kerttu alkoi jo palautua suorituksesta ja ori alkoi taas kulkea ylväänä pää pystyssä tuijotellen ympärilleen. Se säpsähtä maneesista kuuluvia taputuksia, mutta ei tehnyt mitään sen suurempaa. Itselläni alkoi vihdoin olla hyvä ja rento fiilis, ensimmäistä kertaa tänään. 

Kun meidät kutsuttiin taas palkintojenjakoon ensimmäisenä, kaikki tuntui ihan unelta, mutta totta se on. Me oltiin oikeasti voitettu eka 100cm luokkamme yhdessä! Parkkeerasimme Kertun kanssa yleisön eteen riviin muiden sijoittuneiden kanssa. Iida tuomariston puheenjohtajana oli kiinnittämässä ruusuketta meidän suitsiimme ja tämä hymyili leveästi ja onnitteli meitä innoissaan. Itse olin niin häkeltynyt, etten saanut sanaakaan suustani. 

Kunniakierroksella Kerttu rallitteli oikein kunnolla ja heitti yhden valtaisan pukkiloikankin. En voinut muuta kuin nauraa ja taputin kirjavan orini kaulaa. Kyllä meistä tulee vielä voittamaton pari kilparadoille! 

Tehtävä 12. Jokin vastoinkäyminen järisyttää finaalipäivääsi. Menikö ehkä jokin varuste rikki, oletko sairaana, eikö hevosenhoitaja saavukaan paikalle? (322 sanaa)
Me oltiin Kertun kanssa selvitty jo hengissä kouluradasta ja seuraavana vuorossa olisi esteratsastus, se osio joka oikeasti jännittää mua miljoona kertaa enemmän. Kerttu ei tuntunut laisinkaan väsyneeltä, päinvastoin, se alkoi todellakin ottaa kierroksia eikä lainkaan pitänyt odottelusta. Estevarusteita orille vaihtaessani se steppasi minkä kerkesi ja hirnui kauempana oleville kavereilleen. Siinä sählingissä se pamautti vasemman etukavionsa jalalleni. Hetken aikaa tunsin ihan hirvittävää kipua ja olin taipua kaksin kerroin, mutta hetken huulen puremisen jälkeen kipu tuntui menneen ohitse, joten varustin Kertun loppuun.

Kävelin Kertun kanssa taas hetken maastakäsin, mutta jalkapöytäni kipu alkoi olla sen verran inhottava, että hyppäsin ratsaille.
"Hei Lydia! Näin että Kerttu astui sun jalalle, kävikö pahasti?" Iida tuli luoksemme. Tämä oli varmaan seurannut kauempaa kirjavan orini varustustuokiota.
"En mä usko. Kyllä se sattuu, mutta ei tunnu turpoavan niin tuskin murtui", virnistän ja heiluttelen jalkaani pari kertaa ilmassa.
"No hyvä! Mites se sellai sähläsi?" nainen kysyy ja taputtaa Kertun kaulaa.
"Kerttu taitaa arvata että kohta hypätään", naurahdin ja hetken kuluttua lähdimme suuntaamaan verryttelyalueelle ottamaan pari hyppyä.

Verkka sujui kivasti, heti kun pääsi hyppäämään niin jalan kipu unohtui. Kerttu oli aika kuuma, mutta kuunteli kohtalaisen hyvin, vaikka heittikin pari protestipukkia jarrutteluideni johdosta. Otin muutamat hypyt vielä kisakorkeudella, jonka jälkeen siirryimme kentän läheisyyteen kävelemään. Lopulta meidät kutsuttiin radalle ja jännitykseni oli kadonnut. Pääsimme aloittamaan radan aika pian, niin Kerttu ei ehtinyt keräämään liikaenergiaa. Rata tuntui hyvältä, jouduin jarruttelemaan Kerttua aika paljon, joten varmaan ei mikään maailman nopein aika tullut, mutta tavoittelin puhdasta rataa.

Kun saavuimme viimeiselle esteelle, katsoin paikan hieman huonosti, mutta Kerttu pelasti tilanteen valtavalla loikalla. Alastulossa mätkähdin hieman satulaan, jolloin tunsin kamalan viiltävän kivun jalassani. Selvisin kuitenkin maaliin asti, jonka jälkeen painuin melkein kippuraan ja jouduin tiputtamaan jalustimen jalastani. Vedin pari kertaa terävästi henkeä, jonka jälkeen kävelimme ulos radalta.
"Joku varvas on ihan varmasti murtunut", sain pihistyä Iidalle hampaideni välistä tämän tullessa huolestuneen näköisenä katsomaan mitä tapahtui. No, ainakin kunnon kipu iski vasta kun rata oli ohi, niin ei mennyt kisat pilalle.

Lydia Tuuliluoto - Kheops, hard, kouluratsastus

Tehtävä 9. Kirjoita tarina kenraaliharjoituksista. Kuinka valmistauduit finaalia edeltävänä päivänä ja millä fiiliksillä? (537 sanaa)
Tässä sitä nyt oltiin, koko alkuvuosi oli mennyt kisoissa ja nyt ensimmäinen kisaurakka alkaisi olemaan viimeistä silausta vaille valmis. Huomenna olisi edessä finaali, jossa kilpailtaisiin molemmissa lajeissa. Kertulle siinä ei olisi mitään turhan rankkaa, mutta hieman hirvittää, miten oma pää tulee kestämään paineet. Kouluradasta nyt ei pitäisi mitään stressiä ottaa, olemme tehneet tasaisen hyviä ratoja kokoajan ja se tulee olemaan viimeinen kisaratamme tällä tasolla ennen nousua vaativa B -ratoihin.

Saavuin liikuttamaan Kertun jo aamupäivällä. Ennen oria ratsastin toisen hevoseni Jettan, jonka kanssa kävin hieman kentällä jumppailemassa. Tamma on kohtuu kevyellä käytöllä, joulukuussa 2016 sille tuli jännevamma, jonka jälkeen eleltiin rauhassa ja viime kesänä tamma sai varsan. Nyt Jetta on kuitenkin palannut hommiin ja meillä oikeasti menee tosi kivasti. Se on upea tamma ja ihanaa vaihtelua kuumaan Kerttuun. Jettan kanssa touhuaminen on huoletonta ja sitä osaa ratsastaa jo vaikka silmät kiinni.

Kun Jetta oli tyytyväisenä takaisin tarhassaan, hain Kertun sisälle ja suuntasimme siirtotalliin orin omalle karsinalle. Kerttu oli kierinyt jossain mutaläntissä, mutta muta oli jo kuivunut, joten sain sen harjaamalla irti. Varustin orin aika reippaasti ja ripein ottein, koska tänään olisi paljon tehtävää ja haluan saada Kertun syömään päiväheinät heinäaikaan.

Kun Kertulla oli vermeet niskassa, vedin kypärän päähäni, nappasin maastoraippani ja talutin orin pihalle. Nousin jakkaralta ratsaille, kiristin satulavyötä yhdellä reijällä ja painoin kevyesti pohkeeni orin kylkiin. Kirjava lähti kävelemään reippain askelin ja ohjasin sen hiekkatielle, jota pitkin lähdimme kävelemään. Mietin pitkään, mikä olisi Kertulle sopiva kisapäivää edeltävä treeni ja lopulta olin päätynyt maastolenkkiin. Me molemmat rakastamme maastoilua ja tekee Kertulle hyvää päästä hieman päästelemään paineita ennen stressaavaa kahden lajin kisareissua.

Maastossa etenimme puolipitkällä ohjalla. Annoin Kertun ravailla ja hyväpohjaisella suoralla laukkasimme pidemmän pätkän, jonka jälkeen jatkoimme hetken ravissa ja kävelimme sitten loppumatkan kotiin. Kerttu oli hyvällä tuulella, se tuntui energiseltä ja siltä, että se tulee kyllä jaksamaan kisapäivän ilman ongelmia. Kotipihaan saapuessa Kerttu hirnahti kimakasti ilmoittaakseen kotiin saapumisesta ja pari hevosta vaivautui jopa vastaamaan. Naurahdin itsekseni, pysäytin orin ja hyppäsin alas ratsailta. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä reijällä, jonka jälkeen suuntasimme siirtotalliin.

Tallissa nappasin Kertulta vermeet pois, jonka jälkeen vein orin ulkoilemaan ja syömään päiväheinänsä. Tässä välissä olisi tarkoitus saada tavarat pakattua ja varusteet pestyä, jonka jälkeen vielä Kerttu pääsisi kevyelle pesulle, jotta saan keltaisen sävyiset läikät pois sen kyljistä.

Aloitin pesemällä molemmat satulamme, jotka onneksi olivat melko puhtaat, kiitos aktiivisen kisoihin pesun ansiosta. Kiinnitin molempiin paikalle valkeat kisahuopamme ja heitin ensimmäisenä suureen kassiin lattialla parhaat suojamme. Ensimmäisenä olisi koululuokat, joten Kerttu matkustaisi koulusuitsillaan, eli heitin meksikolaiset estesuitsemme kassiin rintaremmimartingaalin kanssa. Heitin kassiin vielä kevyen fleeceloimen sateen tai kylmemmän ilman varalle, jonka jälkeen kaivoin esille Kertun nahkariimun, jonka laittaisin aamulla suitsien päälle kuljetuksen ajaksi.

Kun kaikki tavarat alkoivat olla paikoillaan, kello oli riittävän paljon ja Kerttu oli jo syönyt päiväheinänsä. Hain siis orin taas tarhasta ja suuntasimme päätallin yksityispuolen pesariin. Kerttu oli helppo pestävä ja se nauttii vedestä, joten pesutoimenpiteissä ei tullut hankaluuksia. Kastelin ja vaahdotin koko hevosen kevyesti, keskittyen erityisen likaisiin osiin orin kyljissä. Lopulta vaahdotin vielä hännän huolella ja huuhtelin koko kirjavan orini. Häntään heitin vielä hoitoaineet, jonka jälkeen selvitin hännän ja harjan. Harjan olin siistinyt jo viime osakilpailuihin, mutta hännästä napsaisin nyt hieman pituutta pois. Kisoihin valmistautumiseni alkaa olla talliosuudelta aika lailla valmiina, kotona pitäisi vielä katsoa kisavaatteet esille ja opetella koulurata huolella.

[Stella]

Stella Sundén - Betume, hard, kouluratsastus
12. Jokin vastoinkäyminen järisyttää finaalipäivääsi. Menikö ehkä jokin varuste rikki, oletko sairaana, eikö hevosenhoitaja saavukaan paikalle? (529 sanaa)
Pancho käveli kaikessa rauhassa perässäni Hallavan parkkialueella. Seppeleläisiä oli paljon mukana ja joka puolella ympärillämme näkyi tuttuja naamoja. Suoraan sanottuna olin yllättynyt siitä, kuinka rauhallinen Pancho oli, tavallisesti se sähelsi, steppaili ja välillä jopa hirnui, mutta nyt ruuna oli hurjan seesteinen. Sen rauhallisuus rauhoitti minuakin, enkä enää pahemmin jännittänyt päivän suoritusta. Ei me millään voitettais, kun ollaan vaan kerran oltu vikat sijoittuneet ja toisella kertaa ei ees sijoituttu. Eipä se mua oikeastaan haittaa, ollaan Panchon kanssa niin uudet tuttavuudet vielä toisillemme, että kokemusta me täältä vaan ollaan hakemassa.

Lopulta aloin varustaa ruunaa. Sillä oli jo suitset päässä, luonnollisesti, mutta vielä pitäisi laittaa satula. Harryn kisahoitajana oleva Jutta auttaa minua hakemalla satulan ja kun olen nostamassa sitä Panchon selkään, huomaan järkytyksekseni että vasemmanpuoleinen jalustinhihna on ihan todella kulunut, siis oikeasti TODELLA kulunut. 
”Miten ihmeessä tää hihna voi näyttää tältä?” kysyn heiveröisellä äänellä ja tutkin tilannetta tarkemmin kun satula lepää Panchon selässä.
”Näytä…. no joo toi kyl näyttää aika jännäl”, Juttakin toteaa.
”Noo, on se kestänyt tähänkin asti niin kai se nyt yhen kouluradan viel kestää. Pitää vaan jättää keventäminen minimiinsä”, naurahdin hieman hermostuneesti. Mun tuurilla se pirun hihna katkeaisi saman tien kun kiipeän selkään, se on vielä vasen jalustinhihna. 
”Meet selkään oikeelta puolelta”, Jutta ehdotti ja nyökkäsin. Pakko varmaan. Kiinnitin vielä satulavyön ja irrotin sitten Panchon kuolainrenkaasta riimunnarun ja vedin kypärän päähäni. Sen jalustinhihnan olis parasta kestää.

Nousin ratsaille oikealta puolelta, poimin jalustimet jalkaani ja yritin vain unohtaa heiveröisen jalustinhihnan. Ohjasin Panchon suoraan verryttelyalueelle, jossa otin sen kanssa pienen hetken kevyttä ravia ratsastaen ruunaa pitkään muotoon. Lopulta lähdin kokoamaan ohjia ja istuin alas harjoitusraviin. Pancho oli edelleen hieman unelias, joten jouduin pariin otteeseen herättelemään sitä kannuksella. Ensimmäisten laukkojen jälkeen ruunaan kuitenkin tuli kunnon virtapiikki ja sitten pääsinkin vaihteeksi jarruttelemaan menoa. Tein avoja ja sulkuja, joilla sain Panchon hyvin kuulolle ja juuri kun olin siirtämässä ruunaa käyntiin, se huomasi koristekukkapuskan ja teki sivuloikan. Horjahdin hieman vasemmalle, kuulin napsahduksen ja tunsin kuinka jalustin putosi jalkani alta. Sain tarrauduttua kiinni satulaan ja onnistuin pysymään sentään ratsailla.

Anne oli ollut seuraamassa verryttelyä ja saapui nopeasti paikalle poimimaan pudonneen jalustimemme maasta. 
”Onhan meillä varajalustinhihna jossain?” kysyin naiselta virnistäen ahdistuneesti.
”Ei varmaan oo.. Mutta otetaan lainaan joltain ekassa luokassa ratsastaneelta. Ei tää oo maailmanloppu!” Anne rohkaisi ja lähdin ratsastamaan Panchoa tämän perässä parkkialueelle, jossa oli porukkaa. Anne taikoi jonkun satulasta meille jalustinhihnan ja sain jalustimeni takaisin. 
”Onneks katkes verkassa eikä radalla”, naurahdin helpottuneena ja taputin Panchon kaulaa.
"Totta. En kyllä ymmärrä miten se tolla tavalla katkesi", Anne mutisi mietteliäänä, mutta antoi minulle sitten rohkaisevan hymyn ja silitti Panchon otsaa.
"Älä stressaa liikaa radasta, hyvin se menee", tämä huikkasi vielä ja kiitin. Palaisimme vielä hetkeksi Panchon kanssa verryttelyalueelle, jonka jälkeen pian alkaisi olla meidän vuoro.

Otin verryttelyalueella vielä parit ravipätkät, kertasin mielessäni radan ja yritin vielä hieman rauhoiella turhan vauhdikasta Panchoa. Lopulta sain ruunan taas kunnolla kuulolle, joten lopetin verryttelyn siihen ja siirryin verryttelyalueen ulkopuolelle vielä hieman kävelemään ennen kilpasuoritusta. Lähettyvillä pyörivät myös Elli, Fiia ja Salma ratsuineen ja kaikilla näytti olevan hieman jännittyneet ilmeet. Lopulta, ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen minut ja Pancho kutsuttiin radalle. Ohjasin ruunan kouluaitojen sisälle, ravasin kerran alueen ympäri, jonka jälkeen kuulin lähtömerkin. Hengitin kerran oikein syvään, jonka jälkeen ohjasin Panchon kohti alkutervehdystä.

[Minka]

Minka Aavikko - Tepehkiiha, medium, kouluratsastus

9. Kirjoita tarina kenraaliharjoituksista. Kuinka valmistauduit finaalia edeltävänä päivänä ja millä fiiliksillä? (271 sanaa)
Perjantai 11. toukokuuta oli tapahtumientäyteinen päivä. Isabella Sokka oli kutsunut meidät kartanolle, jossa tämä piti suorastaan saarnan siitä, miten murskavoitto on tärkeintä. Nainen vaikutti hieman hermoromahduksen partaalla olevalta ja minä ja muut kilpailijat vilkuilimme tätä hieman huolissamme. Keskustelun edetessä Isbekin kuitenkin hieman rentoutui ja jonkin ajan kuluttua lähdimme kaikki talliin suorittamaan viimehetken valmisteluita.

Hanilla oli edessä rento kävelyretki maastossa. Tamma tarvitsisi voimiaan huomiseen, joten tänään olisi ihan turha edes ratsastaa sitä, eilen olin suorittanut hyvät viimeistelytreenit. Hani oli ollut eilen oikein mukava, lämpimät kelit ovat rauhoittaneet sitä, eikä tamma ole pahemmin säpsyillyt mitään viimepäivinä. Teimme kentällä auringonpaisteessa peruskuviot ja ratsastin kertaalleen kouluohjelman läpi.

Tänään tarhasta hakiessa Hani oli pirteän oloinen. Se tuli minua vastaan, lähti mielellään mukaani tallin viileyteen, jossa harjasin sen pikaiseen läpi. Maastolenkkimme jälkeen edessä olisi ensin kunnon harjaus, jonka jälkeen pesisin Hanin jalat ja hännän, sekä siistisin sen harjan. Maastoa varten varustauduin itse hanskoilla ja kypärällä, Hanille laitoin suitset, joihin kiinnitin juoksutusliinan. Lähdimme sitten rennoin askelin ulos tallista, ei me mitään pitkää lenkkiä tehtäisi, kunhan hieman kierreltäisiin lähimaastoja.

Maastossa Hani oli tavalliseen tapaansa hieman huolestunut ja kuulosteli kovasti ympäriltä kuuluvia ääniä. Tamma säpsyi muutamaa puskasta lentoon lehahtavaa lintua, muttei tehnyt muuta kuin pienen sivuloikan. Kaikenkaikkiaan kävelylenkkimme sujui rauhallisissa merkeissä ja olin todella ylpeä nuoresta tammasta, joka on meidän yhteiselomme aikana muuttunut hurjan paljon.

Kun palasimme tallille, nappasin karsinalta mukaani Hanin riimun ja vein tamman suoraan tyhjälle pesupaikalle. Käytävillä oli hälinää kaikkien siistiessä hevosiaan, varustaessaan niitä viimehetken treeniä varten ja varusteita pestessä. Hani oli pesarissa melko levoton ja steppaili edestakaisin, mutta kun aloitin kunnolla pesemisen, tamma rauhoittui vähitellen. Kunhan näytetään huomenna hyvälle, niin kai silläkin nyt aika pitkälle pääsee?


Minka Aavikko - Tepehkiiha, medium, esteratsastus

5. Piirrä kuva, jonka kaltaisen voisit nähdä valokuvana somessa. 



11. Kirjoita yksityiskohtaisesti kisaradan tapahtumista. (295 sanaa)
Kun meidät kuulutettiin esteradalle, mun päässä pyöri miljoona eri ajatusta. Eniten hirvitti, että jos Hani ei jaksakkaan koko rataa? Me oltiin jo koulurata suoritettu, eikä mammalomalta suoraan kisakentille palannut Hani ollut todellakaan teräskunnossa. Puistelin ajatuksen kuitenkin päästäni ja seuraava huolenaihe oli esteiden vieressä olevat kukkapuskat. Ravatessani pari kertaa esteiden välistä, Hani mulkoili puskia kuin niistä voisi minä hetkenä hyvänsä hypätä pieniä poneja syövä monsteri. Lopulta pysäytin Hanin, hengitin syvään ja ilmaisin olevani valmis. Jäin odottamaan lähtölupaa.

Kun vihdoin ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen kuului pillin vihellys, Hani oli jo itse lähdössä vallattomaan laukkaan. Sain kirjavan kuitenkin nopeasti kuriin parilla pidätteellä ja tulimme hieman turhan laajan tien ensimmäiselle esteelle. Hani pääsi painamaan lapa edellä ulos ja hyppy tuli melko vinoon, mutta jotenkin me selvisimme. Seuraava este oli suoraan edessä, simppeli pysty, mutta pitkät suorat lähestymiset eivät todellakaan ole meidän juttu. Hani pääsi hieman valahtamaan pitkäksi, hyppy lähti kaukaa ja esteen jälkeen olimme vähällä mennä aitaa päin. Purin alahuultani ja tsemppasin parhaani mukaan ohjatessani Hania seuraavalle esteelle, jonne oli aika tiukka tie.

Kolmas pysty meni vihdoin hyvin, Hani hyppäsi hyvältä paikalta, eikä lähtenyt esteen jälkeen kaahaamaan. Neloselle oli pidempi matka, joten sain hetken hengähtää ja ehdin hyvin ratsastaa Hanin laukan paremmaksi. Tamma alkoi hieman rentoutua ja pääsimme nelosesteelle hyvin. Vitoselle ja kutoselle oli taas haastavammat tiet, mutta jotenkin Hani tuntuu pysyvän paremmin kuulolla kun pitää kunnolla keskittyä teihin, eikä vain kaahata pitkää reittiä. Hypyt onnistuvat ihan kohtalaisesti, mutta kuulen seiskaokserin puomin kolahtavan. En ehdi vilkaista putosiko puomi vai ei, sillä seuraava hyppy on jo edessä. Kasipysty sujuu helposti, jonka jälkeen on viimeinen okseri, johon hyppy lähtee ihan liian kaukaa, mutta Hani venyttää esteen yli todella hienosti. Maaliviivan ylitettyämme taputan Hanin kaulaa onnellisena, poni jaksoi ihan uskomattoman hyvin ja nyt kun finaalista selvitään, saa Hani hieman kevyemmän jakson vaihteeksi.

[Julia]

9. Kirjoita tarina kenraaliharjoituksista. Kuinka valmistauduit finaalia edeltävänä päivänä ja millä fiiliksillä?

"Meille, kippis!" Sanoin nostaessani tuopin käsiini Krouvin tiskiltä. Vaikka Isabellalla oli ollut muutama valittu sana sanottavanaan meidän ruokavalion huonoudesta, ei nyt muutama drinkki sinne tänne tuntunut taikka näkynyt varmaan yhtikäs missään. Eihän alkoholijuomien kalorimäärät olleet lähellekkään verrannollisia vaikkapa suklaaseen tai pitsaan, eihän?
No, ottaisimme joka tapauksessa loppuillasta enemmän kirkasta, jossa ei taatusti olisi mitään muuta kun prosentteja.
"Me ollaan kyllä ansaittu tää", Inna viittoi juomiamme puhuessaan tähtikisojen rankingista. Me ja muut tallilaiset oltiin kaikki hyvin kärkisijoilla, vaikka parannettavaa löytyi Isabellan mielestä, ahkeran treenaamisen ja tsemppaamisen seurauksena. Töitä oli hyvien sijojen eteen kyllä tehty välillä vähän liiankin kovasti, ainakin oman kalenterini tiukasta aikataulusta päätellen.
"Todellakin", tokaisin hörpätessäni rukiisen pehmeää olutta tyytyväisenä.

Muutamia tuoppeja ja shottejakin myöhemmin olin onnistunut jollain ihmeen kaupalla lirkuttelemaan Auburnin tallityöntekijän, Gabriella Sternin, kisahoitajakseni tähtikisojen finaaliin. Nainen oli notkunut tiskillä jonkun vanhahtavan miehenretaleen kyljessä, enkä voinut olla urhoollisesti pelastamatta tummaverikköä niljakkaan miehen kynsistä. Onneksi tämä hurjasti sammaltava kaljupää ei ollut pettynyt menetyykseensä, vaan puheenaiheen vaihtuessa yhteiseen harrastukseemme ymmärsi hän siirtyä pois hevosnaisten jaloista pyörimästä.
Kieltämättä olin ajatellut fiksusti. Jusulla piti varmasti kiirettä jo Nitaa ja Armiakin auttaessa, joten humalainen mieleni oli ajatellut kohteliaasti säästää tyttöparkaa ja hankkia oman juoksutettavansa Valerieta varten.

Mutta taas toisaalta ajateltuna, suostuttelussani olisi voinut olla, no.. hieman asiallisempi sävy. Eleeni naista kohden olivat olleet vähintäänkin kyseenalaisia, Innan mielestä siis, enhän minä mitään tästä muistanut. Gabriellaa ei näemmä ollut haitannut meidän kaljanhuuruinen flirtti, sillä Inna oli suunnitellut jättävänsä meidät jo jossain vaiheessa kaksistaan. Luojan kiitos hän oli kaapannut minut matkaansa, muuten iltaan olisi voinut sisältyä jotakin peruuttamatonta.
"Ei luoja mä oon kyl yks idiootti", hautasin kasvojani kämmeniin vaikertaessani Innalle, joka näytti muistavan asiat paaaljon yksityiskohtaisemmin kuin minä.

272 sanaa, Julia Luoti - Valerie (80cm)
#tietähtiin #tähtifinaali #tehtävä9


// Alla olevaa kuvaa ei voi hyväksyä, koska se ei ole kilpailijan itse piirtämä -alex

SPOILER: Click to show

5. Piirrä kuva, jonka kaltaisen voisit nähdä valokuvana somessa. Muista liittää kuvaan kuvateksti ja/tai tägit. Mahtavaa olisi jos julkaisisit kuvan esimerkiksi tallisi instagramissa ja laittaisit siitä kuvakaappauksen tänne. Vaihtoehtoisesti voit myös tehdä mock-upin, joka jäljittelee instagram-postausta.



Julia Luoti - Valerie (80cm)
#tietähtiin #tähtifinaali #tehtävä5

[Jonna]

Jonna & Kadon Illuusio (Medium 80 cm)

Tehtävä 7 (509 sanaa)
Katsahdin maneesin laidalla istuvan tuomariston suuntaan ja nyökkäsin heidän suuntaansa olevani valmis aloittamaan. Äänimerkin kajahtaessa ilmoille eli lähtöluvan saatuani käskin Sisun oikeaan laukkaan ja pyyhälsin lähtölinjan ylitse liputtajan heilauttaessa kättään merkiksi ajanottajille, jotka laittoivat kellon raksuttamaan. Ensimmäiselle esteelle oli helppo tehdä lähes idioottivarma lähestyminen, eikä pieni ristikko tuntunut verryttelyesteiden jälkeen miltään. Sisu ponnisti keskeltä estettä ja se malttoi myös laskeutua hallitusti, kun annoin sille riittävästi aikaa, enkä hoputtanut sitä eteenpäin. Vaikka ori onkin usein tasaisen varma suorittaja, saa senkin kohtalaisen helposti käymään kierroksilla, jos sitä ajamalla ajaa hurjempaan vauhtiin. Ristikolta ohjasin orin loivalla kaarteella päädyn kautta lävistäjälle, jossa oli edessä kolmoissarja.

Sarjan ensimmäinen ristikkoeste lähti hyvin, sillä mulla oli hyvin aikaa suoristaa ori käännöksen päätteeksi. Keskimmäisen pysytesteen laskeutuminen meni kuitenkin himpun verran pitkäksi ja vaikka yritinkin kovasti koota Sisua korkeampaan muotoon ja lyhentää askelpituutta, ajauduimme aivan sarjan viimeisen pystyesteen eteen. Ori joutui ponnistamaan reippaasti ylöspäin, eikä hyppyyn ehditty saada paljoa pituutta. Myötäsin hypyn mukana ja hevosen takajalkojenkin palattua maanpinnalle vilkaisin nopeasti sivusilmällä viimeistä estettä, jonka jokainen puomi oli meidän onneksemme pysynyt kannattimillaan. Himmailin hieman orin kanssa, jotta ehtisimme vetää henkeä yllättävän tilanteen jälkeen, tehdä viimeisen esteen yhteydessä väliin jääneen laukanvaihdon sekä tehdä helpohko reitti tasaokserille, jonka takapuomi näytti pikaisesti katsottuna olevan aivan kauhean kaukana.

Annoin Sisulle kevyesti pohjetta ja se vastasi apuuni pidentämällä askeltaan ja lisäämällä hieman vauhtia, jotta pääsisimme pitkäksi rakennetun esteen toiselle puolelle. Meillä oli kuitenkin hyvin aikaa hakea hyvä linja esteelle haettuamme kulman kautta lähestymiseen pituutta. Ori laukkasi tasaisesti kohti estettä ja juuri ennen hyppyä tarjosin sille myötäämällä enemmän ohjaa ja huudahdin "Hop, hyväää!" Sisu venyi mallikkaasti ja laskeutui pehmeästi, mistä oli helppo jatkaa rataa laukanvaihdolla sekä tiukalla kaarteella oikealle ja kohti matalaa mutta tukevan näköistä lankkuestettä. Lankulta oli hyvä jatkaa matkaa läpi esteet 5.-6. ja viimeiseksi jäi okseri, jonka etu- ja takaesteet muodostivat yhdessä ison ristikon puomien ollessa kallellaan eri suuntiin. Myöhemmin sain kuulla sitä kutsuttavan ruotsalaiseksi okseriksi, mistä lie saanut nimensä.

Perusradalta puhtaat paperit saatuamme uskalsin jo hieman hymyillä ja jatkoimme varmoin ottein viiden esteen uusintaan, johon oltiin sisällytetty jälleen sydämentykytyksiä aiheuttanut kolmoissarja. Tällä kertaa osasin ottaa hieman rauhallisemmin, eikä viimeisen hypyn kanssa tullut enää niin kauhea kiire. Uusinnan viimeinen este oli nopeasti edessämme ja latasin kaiken keskittymiseni tähän hyppyyn - nyt ei auttanut tulla pudotusta, tai muuten saisimme heiluttaa hyvästiksi nollaradalle. Sisu tuli viimeiselle esteelle rohkeasti ja hyppy lähti oivasta kohdasta. Nousin jalustimien varaan kevyeen istuntaan ja ori ponnisti korostetun korkealta liidellen viimeisen esteen ylitse huimalla ilmavaralla.

Olin yhtä hymyä; tällaista suoritusta varten sitä onkin treenattu kuin viimeistä päivää ja viimein saimme kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen. Annoin orille enemmän ohjaa taputtaessani sen kaulaa kaksin käsin ja riemultani lähes unohdin ylittää maaliviivan, minkä jälkeen ajanotto vasta pysäytettiin. Poistuin maneesista ravissa ja pihalla pysäytin orin ja laskeuduin satulasta. Nino oli poistunut Jannen kanssa katsomosta heti suorituksemme päätyttyä ja oli maneesin edustalla valmiina ottamaan tarjoamani ohjat käsiinsä. Nino lähti tekemään orin kanssa loppuverkat kun taas itse suuntasin maneesin kahvioon. Mulla oli aivan järkyttävä nälkä, sillä aamulla ja aamupäivällä ei ollut hirveänä ruoka maittanut jännityksen puskiessa päälle. Jos olisin nopea, niin lounaskeittoa saattaisi olla vielä tilkka jäljellä.

---

Jonna & Kadon Illuusio (Medium Helppo B)

Tehtävä 9 (658 sanaa)
Tie Tähtiin on ollut aivan huikea ja paljon antanut kilpailukoitos, mutta samalla myös uuvuttava kokemus, joka on vaatinut sata lasissa painamista päivästä toiseen. Kolmelle kuukaudelle jakautunut urakka alkoi maaliskuun puolivälissä kouluvalmennuksella ja ensimmäisillä osakilpailuilla, joissa kisattiin kouluratsastuksessa. Aloitimme Sisun kanssa kisaurakkamme vahvasti ja nappasimme heti ensitöiksemme ensimmäisen sijan helppo B -kouluohjelmasta. Toukokuun lopussa valmistauduttiin tulevia kisoja varten koulu- sekä estevalmennusten voimin.

Huhtikuu alkoi Cupin toisilla osakilpailuilla, joissa kilpailtiin tällä kertaa esteratsastuksessa. Yläkokon Ratsastuskoululla sijoituimme 80 senttimetrin radalla yhdeksänneksi 25 osallistujan joukosta. Olin kieltämättä aavistuksen pettynyt, sillä kotioloissa ja valmennuksissa olemme aina olleet vahvemmilla juurikin esteillä, kouluohjelmissa meillä on jäänyt aina parannettavaa. Huhtikuun puolivälissä oli jo kolmansien, Hukkasuossa järjestettävien kouluratsastukseen keskittyvien osakilpailuiden vuoro, joihin käytiin hakemassa varmuutta Auburn Estatessa järjestetystä valmennuksesta. Hulppea hevostila on ehtinyt käydä minulle hyvinkin tutuksi kahden eri ratsastuscupin myötä. Valmennuspäivä ei ollut mikään turha reissu ja varmasti osittain sen avulla saimme Hukkasuosta toisen ruusukkeemme sijoituttuamme viidensiksi.

Viimeisiin, huhtikuun viimeisenä sunnuntaina Leijonalaaksossa järjestettyihin kisoihin panostimme oikein urakalla, sillä viikon ja yhden päivän aikana vierailimme Yläkokossa, Seppeleessä sekä viimeisenä Auburn Estatessa valmentautumassa erilaisten estetehtävien parissa. Panostus selvästi kannatti, sillä neljänsistä osakilpailuista rapsahti kolmas sija ja sen myötä olimme sijoittuneet kolme kertaa neljissä eri kisoissa! Lisäksi olemme Helppo B -koululuokan rankingissa ensimmäisenä, 80 cm -esteluokan rankingissa jaetulla neljännellä sijalla sekä medium-tasolla taitokohtaisessa rankingissa ensimmäisenä seitsemän pisteen johdolla! Nuori Sisu ansaitsee kyllä kunnon kehut hyvästä työpanoksestaan.

Vaikka tahti on ollut kova, en kuitenkaan vaihtaisi päivääkään pois ja on ollut erityisen hienoa nähdä kuinka Sisu on saanut kisahevoselle kaivattua varmuutta. Huomenna tämäkin vahvasti mieliin jäävä tapahtuma on saatettu loppuun finaalin myötä. Edessä on vielä yksi kouluohjelma sekä yksi esterata, eli huomenna on annettava kaksi kertaa kaikkensa. Kahden viikon kisapaussin aikana olemme harjoitelleet kotioloissa estetehtäviä ja ratoja sekä Tia on kokeneena kouluratsastajana käynyt hiomassa kouluohjelmaamme kuntoon. Välipäiville on mahtunut rentoa maastoilua ja maastakäsintyöskentelyä. Myös finaalia edeltävä päivä pyhitettäisiin pitkälti rentoutumiselle sekä stressin lievittämisellä, itse olen useiden päivien ajan kasannut itseeni huonoa energiaa ja vatsassa on ajoittain tuntunut lievää levottomuutta, joka on kasvanut näytön paikan lähestyessä.

Aamulla ei meinannut päälle puskevan jännityksen vuoksi ruoka maittaa ja jos multa on ruokahalu kadonnut, ei silloin oo kaikki ok. Päätin syödä myöhemmin ja kipaisin auttamaan aamutallin teossa, vaikka pojat olivatkin painottaneet minua pysymään poissa jaloista ja ottaa hieman omaa hevosetonta aikaa. Kielloista huolimatta kävin kuitenkin levittämässä ruokintapöydille säilöheinäpaalista apetta paremmin tarjolle ja levitin myös kunkin hevosen eteen yksilöllisen määrän väkirehua. Sisu söi hyvällä ruokahalulla omat eväänsä ja yritti maistella myös vieressä seisovan Hunnin eväitä, jolloin korotin hieman ääntäni ja komensin raudikkoa. Sisu höristi korviaan ja katsahti suuntaani pärskähdellen. Pörrötin hömelön otsaharjaa ja jätin ne omiin oloihinsa viimeisenkin hevosen syötyä väkirehunsa.

Puolen päivän tietämillä nojailin pihattotarhan porttia vasten ja vislasin kuuluvasti, jolloin lähes koko lauma ampaisi paikalle. Sisua ei tietenkään kuulunut, vaan se kirmasi Rossin kanssa tarhan toisessa päässä. Yritin uudestaan, mutten saanut orin kuin hetkeksi pysähtymään, joten ei auttanut kuin tarpoa hevosta hakemaan. Tarha on onneksi pysynyt kevään ajan varsin hyvässä kunnossa, mutta täysin kuiva se ei kuitenkaan ole, minkä pystyi päättelemään jo Sisun mudalla kuorrutetuista jaloista. Vuohiskarvojen puhdistus otti oman aikansa, mutta ori seisoi onneksi maltillisesti pesupaikalla huuhdellessani hieman sen jalkoja. Kuivasin koivet pyyhkeellä ja kietaisin niihin suojat ja nakkasin orin selkään sen mustan yleissatulan. Kisavarusteet saisivat odottaa huomista, ne pitäisi vielä tänään ehtiä puhdistaa edustuskuntoon.

Käännyimme Sisun kanssa pihatieltä päätielle ja sitä hetken aikaa käynnissä kuljettuamme ohjasin orin pienemmälle kinttupolulle. Epätasainen tie taittui käynnissä, mutta tasaisemmalle alustalle päästyämme otimme hieman siirtymisiä, kokoamisia sekä lisäyksiä. Sisu reagoi hyvin ja se on toiminut kisasta toiseen vähintäänkin hyvin, joten emme alkaneet enää viime tipassa keskittyä pieniin kauneusvirheisiin. En olisi varmasti saanut edes kerättyä ajatuksiani riittävästi, että se olisi onnistunut. Suuntasimmekin maastoradalle, jossa ohjasin hevosen pienille tukeille. Ori hyppäsi yli-innokkaasti isoilla loikilla, mutta pysyin kuitenkin kyydissä tietäessäni sen innon maastoesteitä kohtaan. Talven aikana emme ole niitä paljon hyppineet, mutta lumen sulettua ja paikkojen kuivettua nekin otetaan taas aktiiviseen käyttöön. Kokonaisuudessaan teimme ehkä hieman päälle 30 minuutin höntsälenkin, jonka päätteeksi teimme vielä pyörössä maasta käsin erilaisia harjoituksia.

---

Jonna & Kadon Illuusio (Medium Helppo B)

Tehtävä 12 (588 sanaa)
Olin eilettäin ollut hermostunut huomisesta koitoksesta, mutta aamulla sängystä ylös kömpiessäni en ollutkaan niin hysteerinen, kuin olisi voinut kuvitella. Kotona tehdyt viime hetken valmistelut menivätkin joutuin hyvissä fiiliksissä ja tarkistettuani useampaan otteeseen kaiken olevan matkassa, lähdimme ajamaan kohti Hallavaa, joka isännöisi tänäkin vuonna Tie Tähtiin -ratsastuscupin finaalia. Janne oli saanut toimia kuskinani todennäköisesti enemmän kuin tarpeeksi, mutta hän hyppäsi jälleen tottuneesti ratin taakse ilman vastaväitteitä. Auton takapenkille kipusivat myös Jere, Eevi sekä Nino, joka lähti seuraamaan oman hevosensa suoritusta.

En olisi millään malttanut istua aloillani, vaan vilkuilin ulos ikkunasta ja räpläsin väliin puhelinta yrittäen saada ajan kulumaan. Henkäisin syvään nähdessäni Hallavan tallin harjakaton pilkistävän vihertävien lehtipuiden lomasta ja perhoset alkoivat kutitella mahan pohjassa. Vielä tämä oli sellaista siedettävää jännitystä, ennen kisastarttia olisin sisimmissäni varmasti täysi hermoraunio hysteerisenä naureskellen.

Janne parkkeerasi auton ja hyppäsin ulos purkamaan Sisua kuljetusautosta. Lastausrampin aukaistuani ori pärskähteli kuin jupisten liian pitkästä automatkasta ja se peruutti alas vauhdilla minut mukaansa kiskaisten. "Kunnolla!!" komensin oria jämerästi mutta samalla tarpeeksi hiljaa, etten saisi heti osakseni kanssakisaajien kummeksuvia katseita. Vieraileville ratsukoille oltiin hankittu pihamaalle siirtokarsinoita, joista yksi osoitettiin meidän käyttöömme tehtyäni karsinavarauksen hyvissä ajoin ennen kisoja. Nino ja Janne kantoivat varusteet ja hevosen eväät boksin vierelle, Jere ja Eevi lähtivät puolestaan etsimään kanttiinia ja sieltä suoraan hakemaan paikkoja ulkokentän katsomosta. Eevi ei ole ollut pienestä pitäen mikään kunnon ponityttö, mutta hevoset ovat aina kiinnostaneet etenkin valokuvauksen merkeissä. Selkeä ja lämmin sää oli kuin tehty ratsukoiden taltioimiseen, joten kaulassa roikkuva järkkäri olisi tänään varmaan kovassa käytössä.

Sisu asettui nopeasti lainakarsinaansa saatuaan hieman purtavaa eteensä. Ori ei kuitenkaan malttanut täysillä keskittyä pelkkään syömiseen ja se levittikin ison osan heinäverkon sisällöstä maahan pyöritellessään päätään ympäriltä kajahtavien äänien suuntaan. Etenkin lähtökuulutuksien kajahtaessa äkisti ilmoille höristi hevonen korviaan ja jäi kuuntelemaan. En vaivautunut sitomaan Sisua edes kiinni hoidon ajaksi, vaikkei se malttanutkaan asettua aloilleen. Suin orin karvan pölyharjalla, joka riitti irtolian taltuttamiseen. Kurakerroksen peitossa olevat jalat olin poistanut päiväjärjestyksestä jo kotona, eli olimme varsin nopeasti valmiita aloittamaan lämmittelyt.

Siirryimme maneesiin, jossa valmistauduimme ensimmäisenä vuorossa olevaan koulustarttiin. Kertailin samalla luvassa olevaa ohjelmaa mielessäni ja toistin siitä yksittäisiä liikkeitä. Meidän kannalta estelähtö olisi ollut parempi hoitaa ensin pois alta, sillä Sisulla oli hirveästi virtaa, eikä se oikein malttanut keskittyä sileällä työskennellessämme. Eilinen kevyt ratsastuslenkki taisi olla virhe, olisi pitänyt ottaa orilta luulot pois kunnon rääkin muodossa. Nyt Sisu yritti innostuksissaan kaahailla eteenpäin, onneksi maneesissa ei ollut vielä muita, niin oli reippaasti tilaa riehua virtaa pois. Meinasipa se yllättääkin minut heittäessään parit pukit laukkaympyröitä tehdessämme.

Jouduin välillä pitämään kynsin ja hampain itseni satulassa, mutta kyytiä saivat myös maneesissa kulmamerkkeinä olevat kartiot, kun Sisu räsäytti takajalkansa yhden läpi. Siitäkös ori vasta riemastuikin, enkä tiennyt olisiko pitänyt hypätä alas satulasta vai yrittää saada hevonen ensin asettumaan aloilleen satulasta käsin. Janne oli onneksi sopivasti lähellä ja sai napattua ohjista kiinni rauhoitellessaan jalallaan vimmatusti potkivaa ratsua. Tiputtauduin maankamaralle orin pysyessä edes kutakuinkin paikoillaan ja yritin napata pinteessä olevaa jalkaa kiinni irrottaakseni haljenneen muovikappaleen. Ehjää siitä ei varmaan enää saisi ja vilkaistuani ympärille ja todettuani olevamme maneesissa yhä keskenämme, viskasin kovia kokeneen kartion vähin äänin maneesin nurkkaukseen ja livistimme paikalta takaisin vuokrakarsinalle.

Vastoinkäyminen ei alkujärkytyksen jälkeen ollutkaan niin iso juttu, kuin olin jo mielessäni ehtinyt arpoa; jalkaa tarkemmin tutkiessa siinä oli sääressä vuohisnivelen yläpuolella pieniä nirhaumia, jotka eivät kuitenkaan pahemmin verestäneet. Pitelin Sisua aloillaan Jannen pestessä jalkaa ja sumuttaessa tervalaastarispraytä estämään lian pääsyn haavoihin. Puolessa minuutissa spray oli muodostanut suojaavan kalvon jalkaan. Sisu ei tuntunut enää edes muistavan aiempaa episodia ja se käveli reippaasti taluttaessani sitä kokeeksi tallipihalla. Myös ratsailla liike oli normaalia, eikä ori edelleenkään malttanut himmailla vauhdin suhteen, päinvastoin.

[Patrick]

Tehtävä 10 Rakkaudesta se hevonenkin potkii?
Hard, kouluratsastus
Patrick Brault - Sumetron Sinvatti
Sanoja 557

En ollut kehdannut myöntää edes itselleni, että minä Patrick Brault, 23 vuotiaana, olin tainnut vakavasti ihastua. Näin ei koskaan aikaisemmin ollut tapahtunut. Olin iskenyt silmäni, Tie tähtiin- kisakokonaisuuden aikana kierrellessäni muilla paikkakunnilla, vaaleaverikköön, joka oli useammissa kisoissa ollut kentän laidalla kannustamassa jotain ratsukkoa. Nainen omisti pitkät, vaalet hiukset, jotka usein olivat liehuneet vapaana. Lisäksi hän oli tarpeeksi lyhyt, ei minua pitempi mikä oli ainostaan positiivinen asia. Olin itse liian lyhyt, vain 165cm, mikä oli yleensä hyvä asia, sillä pystyin vapaasti ratsastamaan poneillakin. Tosin kisakentillä piti käydä hevosen kokoisilla ratsastamassa, että ego ja tietenkään maine eivät kärsisi. Naisella oli myös mitä luultavammin ihanan syvän siniset, tai oikeastaan merenpihkan väriset silmät. Ainakin ne olivat ihanan nauravaiset. Nainen usein nauroi paljon ja ai että sillä oli kaunis hymy! Valkoinen hammasrivistö oikein piristi ja toi mukavasti perhosia vatsanpohjalle. Valitettavasti tämä tyttö ei lukuisista hienoista ja hienovaraisista yrityksistäni huolimatta ollut vielä huomannut minua, joten olin käyny finaalia varten vähän shoppailemassa Calandren pienoisella avustuksella ja päivittänyt vaatekertaani trendikkäämmäksi. Jos nyt tyttö ei huomaisi minua, niin itsetuntoni kokisi varmaan kovan kolauksen.

Voisin muuten vaikka vannoa, että Sinvattikin on rakastunut! Suomenhevosori on viime päivinä juoksennellut tarhassaan ja päristellyt isoon ääneen. Liekkö tämä rakkauden kohde meidän matkassamme oleva suomenhevostammatar Jään Lilja, jonka kanssa orilla on jo yksi yhteinen tammavarsa, Hevosjärven Suometar? Ollaankohan me molemmat pojat nyt pahasti ihastuttu ja ollaan kohta mennyttä poikaa? Olin ostanut orille yhdestä Helsinkiläisestä hevostavaraliikkeestä miehekkäämmän väriset kuljetussuojat, joten nyt kelpasin meidän molempien edustaa. Jospa ne tammatkin huomioisivat orin, kun se oli komeana edustamassa kisoissa?

Finaaliin oli enää pari päivää jäljellä ja Sinvatti oli aika vauhdissa, poikkeuksellisesti kylläkin. Teimme alkuverryttelyt rauhassa ja lähdettiin sitten kokoamaan ohjat tuntumalle ja tekemään koulutreeniä. Pitäisi käydä muutamia perusasioita läpi omasta kouluohjelmastamme ja treenata paremmaksi täyskäännöstä ja omaa ohjastuntumaani. Se sinitiainen pitäisi muistaa. Olimme uppoutuneita tekemään täyskäännöstä takaosalla vasemmalle kierrokselle, kun yhtäkkiä näin silmäkulmassani liikettä kentän reunalla. Sydämeni hyppäsi kurkkuuni. Kädet hikosivat, enkä tiennyt minne katsoa tai saati sitten mitä tehdä! Calandre oli saapunut kentän laidalla tuon mysteerisen kauniin ja kerta kaikkiaan upean naisen kanssa. Olisin voinut vaikka heti siihen paikkaan sokaistua naisen kauniista hymystä, mutta oli koottava kiiresti itsensä ja tehtävä vaikutus. Minähän osasin ratsastaa hyvin ja arvokkaasti ja upeasti. Siirryimme sujuvassa ja hyvä tempoisessa kootussa laukassa diagonaalin toiseen päähän, jossa teimme täyskäännöksen takaosalla oikeaan kierrokseen. Korjaan yritimme tehdä. Ajatukseni harhailivat pahasti kentän laidalla ja en vaan pystynyt keskittymään hommaan. Tämän seurauksena koko homma levisi käsiin ja Sinvatti löntysti, siis ihan oikeasti löntysti, M-kirjaimelle, jonne meidän olisi oikeasti pitänyt mennä sujuvassa ja hyvä tempoisessa kootussa ravissa. Että hävetti, enkä tajunnut edes itse ensin mistä kaikki johtui. Unohduin istumaan satulaan ja katsomaan koko ajan kentän laidalle. Calandre ja mysteerinen nainen naurahtivat ja olin varmasti enemmän punainen kuin kaikki paloautot yhteensä.

Myöhemmin illalla tiedustelin varovaisesti Calandrelta iltatallin yhteydessä mysteerinaisesta. Calandre nauroi iloisesti ja kiusoitteli: “ En oo koskaa nähäny sua nii punasena ko sillo kentällä! Mitä ihimettä sää duunasit? Tuijotit vaa meitä ko hölömöläis ukkoja. Ekkai sä oo vaa rakastunu? Patrick Brault, oot sä rakastunu? Vihdoin ja viimmein tääki päivä koittaa et sä haikailet jonku naisen perää eikä ne haikaile sun perää! Paitsi tää nainen kyllä taitaa vähän haikailla sun perää. Se nimittäin kyseli tarkempia tietoja susta. Se on tulos finaalia seuraa ja kyseli et millo sä starttaat sielä. Nii et eläpä mokaa. “ Sydämeni jätti lyönnin välistä ja nielaisin. Nyt ei paranisi epäonnistua jos haluaisin sen vaikutuksen tehdä toiseen.

Tehtävä 9. Kirjoita tarina kenraaliharjoituksista.
Hard, esteratsastus
Patrick Brault - Sumetron Sinvatti
Sanoja 569

Tie tähtiin- kisakokonaisuuden finaalia edeltävä päivä aukeni varhain. Söin hyvän, terveellisen ja monipuolisen aamupalan. Olin joutunut pistämään itsenikin ruotuun, jotta näyttäisin mahdollisimman hyvältä huomisessa finaalissa. Mysteerinainen ilmestyisi paikalle ja haluaisin olla mahdollisimman komea kisapaikalla. Olin syönyt terveellisesti, juonut paljon vettä ja treenannut salilla kovaa. Olin onneksi jo aikaisemmin käynyt kuntosalilla treenaamassa, joten vatsalihakseni olivat vihdoin ilmestyneet näkyviin ja hauislihaskin kasvanut. Kelpasi huomena edustaa huomenna. Tein ennen tallille menoa salitreenin, joka sisältä koko yläkroppatreenin, eilen oli ollut jalkapäivä. Huomenna olisi vapaa päivä treenaamisen suhteen, joten illalla voisi jo finaalien jälkeen irrotella. Aioin ehdottomasti näyttää kaikille ja onnistua toimissani. En mokaisi este- ja koululuokkiamme vaan me hoitaisimme Sinvatin kanssa kaiken kunnialla loppuun.

Nousin 14-vuotiaan suomenhevosorin selkään ja kiristin vielä satulavyötä. Tänään kävisimme vielä viime hetken treenit lävitse ennen huomista finaalia. Rataestetreenit olimme viikon alussa käyneet lävitse ja ne onnistuivat hyvin. Olimme treenanneet kaarteiden ratsastusta, joka soveltui ainoastaan enemmänkin kansallisen tason hevosille. Onneksi Sinvatti oli kaiken kokenut kenttäratsu ja kisannut monissa maissa CIC1- tasolla, joten treeni oli onnistunut. Olin vihdoin sisäistänyt katseen ja painon merkityksen, sillä niillä pystyi niin paljon kertomaan omalle ratsulleen tiukissa ja vinoissa lähestymisissä. Kunhan mahdollisimman hyvin valmistelisin Sinvatin eteentuleviin esteisiin, ei meillä olisi mitään ongelmaa ja onnistuisimme mahdollisesti todella hyvin omassa luokassamme. Meillä oli Sinvatin taitojen puolesta täydet mahdollisuudet omassa luokassamme. Eikä minunkaan taidoissani ollut mitään vikaa, ei todellakaan! En edes suostuisi myöntämään jos olisi.

Otin ohjat tuntumalle ja lähdimme ensin perussiirtymisiä tekemään, jotta saataisiin mielekäs tekeminen tunnin alkuun ja avut lävitse. Teimme paljon siirtymisiä ja voltteja ennen varsinaisia treenejä. Olin koonnut kentälle pienen radan, jonka hyppäsimme läpi vielä lopuksi muutaman kerran: pysty → muuri, joiden väli oli 28 metriä. Tähän väliin mahtui 7 askeleella aika hyvin, mutta kahdeksankaan ei haitannut. → hyvä tempoisessa ravissa jumppasarjalle, jossa oli kaksi maapuomia, pysty, maapuomi ja lopuksi vielä okseri. Tämän jälkeen välittömästi nostettiin laukka uudestaan ja jatkettiin oikealle kääntymällä pystylle → tästä seurasi kaarella ratsastusta 28 metriä → muuri, josta käännyttiin vasempaan kierrokseen tiukasti → okseri, johon tuli vino lähestyminen → pitkä lähestyminen pystylle. Okseri oli iso jumppasarjalla ja siihen piti valmistella ratsu hyvin. Ravin täytyi olla aktiivinen ja siihen minun täytyikin kiinnittää ekstrahuomiota, sillä ensi alkujaan se oli vähän laahaavan puoleista ja ehkä jopa hätäistä. Tässä tehtävässä oli hyvä rytmittää varovasti pohkeella ja tottakai omalla istunnalla ja aktiivisella ratsastuksella oli suuri vaikutus. Vinot lähestymiset onnistuivat nyt aika hyvin. Niissä oli sillä katseella ja painolla niin suuri merkitys. Oikeastaan ne muistamalla ja tekemällä pärjäisi parhaiten. Muuri ei ollut meille onneksi mikään mörkö vaan hyppäsimme sen aina puhtaasti ylitse. Pitkällä lähestymisellä pystylle, meinasin unohtaa ratsastaa itse loppuun saakka ja ikään kuin jättää radan ratsastamisen kesken. Täytyisi finaalissa muistaa mahdollisilla pitkillä lähestymisillä muistaa ratsastaa loppuun asti. Ja ylipäätään loppuun saakka ratsastaa loppuun asti koko rata. Leikkiä ei saa jättää kesken vaan kunnialla loppuun saakka. Sitä paitsi, nyt ei kehtaisi epäonnistua kun se kuvan kaunis mysteerityttökin olisi tulossa katsomaan finaalia.

Olimme ehtineet Sinvatin kanssa treenata koulua ja esteitä nyt sen verran, että tunsin oloni suhkot varmaksi. Ei ollut oikeastaan mistään kohdasta epävarma olo, vaan tiesin suunnilleen mitä huomenna olisi edessä ja mitä meiltä odotettiin. Finaalissa olisi luultavasti katsojia paljon ja nyt sinne oli meidän jokaisen lähipiirikin tulossa katsomaan suorituksiamme. Ei auttaisi epäonnistua vaan olisi tehtävä parhaansa ja annettava itsestään 110% suoritus molemmissa luokissa. Olisi jännä nähdä saisiko kukaan meistä mitään ruusuketta. Arvokas kokemus tämä meille jokaiselle on ollut ja huominen on sitä varmasti myös. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin tulevia treenejä ja kisoja kohti.

Tehtävä  5 Instagramkuva 

[Calandre Bellefeuille]

Tehtävä 7
Medium, esteratsastus
Calandre Bellefeuille - Jään Lilja
Sanoja 535

Kävelin tallille aamuvarhain ja nautin samalla auringon noususta. Ai että, se on kaunista! Siivosin pikasesti tamman karsinan, niin on sitten mukavempi tulla pitkän kisapäivän jälkeen takaisin tallille. Lilja olikin syönyt kaiken heinänsä yön aikana ja laitoin sille aamuruuat valmiiksi, jotka se sai ennen traileriin menoa. Harjasin tamman puhtaaksi ja laitoin kullankeltaisin yksityiskohdin varustetun mustan fleeceloimen sille niskaan, jottei se sotkeutuisi pitkän matkan aikana. Kiinnitin pinkit kuljetussuojat Liljalle jalkoihin ja talutin traileriin. Tamma käveli kiltisti traileriin syömään loppuja heiniä, mitkä sen aamuruuista oli jäljellä.

Kisapaikka oli tällä kertaa Leijonalaaksossa, joka oli minulle aivan uusi paikka. Saapuessamme paikalle, oli siellä jo täysi tohina päällä. Varustin Liljan kaikessa rauhassa ja lähdin verryttelemään Leijonalaakson pikkumaneesiin. Verryttely sujui kohtuullisen hyvin, lukuunottamatta minun pientä hermoilua. Toisissa osakilpailussa sijoituimme kymmeneksi omassa luokassamme. Olimme tiputtaneet yhden esteen alas, okserin, meidän painajaisen. Olimme käyneet valmentautumassa Yläkokossa tuon jälkeen ja treenanneet erityisesti vinoja lähestymisiä, jotka olivat meille vaikeita. Nyt oli vähän varmempi olo sen suhteen.

Kisaradalla meillä lähti alku ihan hyvin liikkeelle, laukka jäi vähän puoli tiehen, mutta ensimmäinen este selvittiin helposti. Tästä jatkettiin vähän rauhallisemmalla temmolla diagonaalin kautta pystylle, jonka me ylitimme myös helpohkosti. Seuraavalle esteelle oli vino lähestyminen ja se oli iso okseri. Lähestyminen epäonnistui ja ponnistui jäi todella pohjaan. Lilja ei saanut tarpeeksi paljon takajalkoja alleen, joten hyppy jäi vajaaksi. Sen seurauksena puomit kolisivat maahan ja virhepisteitä ropisi. Yritin parhaani mukaan koota itseni ja tyhjentää mielen tästä takaiskusta. Ei auttanut muu kuin katse kohti toista estettä ja yrittää parhaansa ja tällä kertaa ratsastaa paremmin Lilja esteelle. Seuraavat esteet ylittyivät paremmin ja puhtaasti, muita tippumisia ei enää onneksi tullut. Harmittava takaisku!

Radan jälkeen fiilikset olivat aika maassa. Jostain syystä koululuokissa olimme viime osakilpailussakin kärkisijoila, mutta näissä este osakilpailussa tipuimme sijoituksilta pois. En ymmärrä mikä mörkö noista esteluokista on tullut meille. Minäkin olen kaiken lisäksi kenttäratsastaja ja nyt rataesteet eivät millään onnistu. Tämän kisan pudotuskin johtui minun virheestäni. En ratsastanut tarpeeksi tammaa esteelle ja kertonut tarpeeksi etukäteen mitä tulemaan pitää. Nyt kyllä todellakin lisätreeniä ennen finaalia, jossa epäonnistumisia en salli itseltäni! Lilja yritti parhaansa, mutta se ei yksin riitä jos ratsastaja ei ratsasta loppuun asti. Täytyisi kysyä Elleniä valmentamaan meitä sekä koulussa että esteillä. Tämmöiset toheloinnit pilaavat meidän kisat vielä kokonaan. Lievästi sanottuna turhautti, sillä taitojen puolesta meillä olisi ollut mahdollisuudet sijoituksille saakka, mutta sitten omista virheistäni johtuen tipuimme kokoajan vaan alaspäin tuloslistalla. Lopulliseksi sijoituksemme jäi joku päälle kahdenkymmenen parhaan joukkoon, 13 taisimme olla jos tarkkoja ollaan. Se ei lohduttanut yhtään, sillä edellisissä koulukisoissa olimme kymmenensiä ja nyt kolmansiatoista. Toivottavasti finaalissa emme enää alaspäin tipu vaan pystyisimme edes yhdellä, sillä tuhannen yhdellä, sijalla parantamaan tulostamme.

Pitäisiköhän olla vähän optimistisempi eikä ikuinen pessimismi? Toisaalta ärsyttää jos finaalissa epäonnistumme, kun perheeni vihdoin tulee kannustamaan meitä sinne! Sitä päivää on odotettu ja nyt se tapahtuu. Finaaliin olisi vielä pari viikkoa aikaa treenata, joten ehkä me ei olla vielä täysin menetetty tapaus. Vielä pitäisi jaksaa treenata ja treenata, että voisimme sitten näyttää kaikille, erityisesti meille itsellemme. Olisi äärimmäisen tärkeä voittaa tuo mörkö, joka nyt on jostain syystä meille iskenyt esteillä. En ymmärrä mikä on vikana, mutta jokin nyt ei täsmää. Se jokin on löydettävä ja selätettävä, jos mielimme menestyä. Olisi mitä mahtavin päästä näyttämään kaikille, että minä Calandre Bellefeuille ja Jään Lilja osaamme myös rataesteet ja pärjäämme niilläkin.

Tehtävä 9. Kirjoita tarina kenraaliharjoituksista. Kuinka valmistauduit finaalia edeltävänä päivänä ja millä fiiliksillä?
Medium, kouluratsastus
Calandre Bellefeuille - Jään Lilja
Sanoja 559

Päivä oli täynnä touhua, sillä seuraavana päivänä olisi vuorossa Tie tähtiin- kisakokonaisuuden finaali Hallavassa. Hain Liljan varusteet, jotka sille olisi otettava mukaan kisoihin. Kisaisimme tamman kanssa sekä koulu- että rataesteluokassa, niin on otettava mukaan sekä koulu- että estesatulat. Nappasin Liljan kisasuitset Laukkalan tallin varustehuoneen suitsinaulakosta. Puhdistin ja vahasin nahkaosat. Liljan kisasuitsia koristivat valkoiset yksityiskohdat, jotka olivat sotkeutuneet neljänsissä osakilpailussa. Kura oli todella tiukassa ja sitä sai kauan puhdistaa. Satulahuovat ja fleeceloimet olivat pesty tänä aamuna huomista varten, joten varusteiden osalta kaikki oli valmiina. Enää olisi edessä hevosen pesu, laitto, ratsastus ja omien varusteiden kuntoon laitto.

Nostin tammalle selkään mustan yleissatulan ja kiristin satulavyön. Kävelimme ratsastuskentälle, joka oli jo aikalailla kuivunut ja hyvässä ratsastuskunnossa. Kiipesin tamman selkään ja kävelimme alkuverryttelyt rennosti. Olin ajatellut käydä kevyesti kaikki askellajit läpi ja tarkoituksena oli, että molemmille jäisi rento ja hyvä mieli huomista päivää varten. Olimme käyneet valmentautumassa pari kertaa täällä Suomessa myös muilla valmentajilla Ellen Laukkalan lisäksi. Otin ohjat tuntumalle ja pyysin Liljalla vähän tahdikkaampaa käyntiä. Lähdimme tekemään ensin voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia. Aluksi tamma ei olisi malttanut pysähtyä ja vielä vähemmän peruuttaa ne viisi askelta. Napakoilla avuilla ja istunnalla sain tamman paremmin kuuntelemaan ja pysähdykset onnistuivat paremmin. Seuraavaksi teimme ravi-käynti siirtymisiä, joiden tarkoituksena oli saada vielä tarkemmin tamma kuulolle. Tamma kuunteli ohjeita ja vastasi niihin aikalailla heti. Teimme vielä lopuksi kevyen ristikkotehtävän, jossa tarkoituksena oli saada vain tamma kuulolle. Tätä olimme tehneet yhdessä valmennuksessa aikaisemmin ja se oli toiminut meidän kohdalla niin hyvin, että päätin hyödyntää sitä nyttenkin. Eli suomenhevostamma oli tarkoitus saada mahdollisimman pian kuulolle esteen jälkeen, jolloin me pysähdyimme välittömästi ristikon jälkeen kevyellä kädellä. Tämän jälkeen tuli muistaa myödätä ja rapsuttaa tammaa.

Tuleva finaali jännittää aika paljon, sillä siihen on valmistauduttu koko kevät ja sitä varten matkustettu Ranskasta Suomeen saakka porukalla. Olin ollut viikko erossa kihlatustani, Sebastianista ja yhteisestä pojastamme Gasparista. Nyt Sebastian ja Gaspar olivat saapuneet Suomeen kannustamaan minua ja Liljaa finaalissa. Olikin ihanaa saada rakkaat perheenjäseneni tänne ja näyttää pienelle pojalle Suomea. Pojalla oli viime päivinä ollut paljon ihmeteltävää ja miksi- kysymyksiä kuului valtavasti koko ajan. Onneksi Laukkaloilla oli kaksi autoa käytössä, joten mahtuisimme kaikki huomenna autoihin ja päästäisiin kisoihin. Kaksi traileriakin piti pakata, sillä kolme hevosta oli lähdössä koulu- ja estevarusteineen liikkeelle.

Pakkasin Liljan varusteet sen kisakaappiin ja lähdin vetämään perässäni kohti traileria. Olisi parempi pakata kaikki jo tänä iltana valmiiksi, niin huomenna saisi rauhassa vaan syödä hyvän ja kattavan aamupalan ja lähteä kohti finaalipäivää. Olin kerrannut huolella koulurataa lävitse ja miettinyt kaikkia mahdollisia kompastuskiviä, että kaikki onnistuisivat. En halunnut epäonnistua poikani nähden, vaikka epäonnistumiset elämään kuuluvatkin, mutta toinen oli matkustanut Ranskasta saakka, joten olisihan se hienoa päästä edes sijoille. Päätavoitteenamme Liljan kanssa oli kuitenkin molemmissa luokissa onnistunut ja ehjä suoritus niin, että molemmille jäisi hyvä fiilis finaalista. Sijoittuminen olisi toki tervetullut lisä, mutta kaikki oli vielä auki. Huomenna se nähdään miten meidän käy. Toivottavasti mahdollisimman hyvin! Lilja oli minulla tällä hetkellä vain lainassa tädiltäni. Olin ehtinyt kiintyä tammaan näiden parin kuukauden aikana ja olikin hieman haikeat fiilikset. Huomenna yhteinen taipaleemme toistaiseksi olisi ohitse ja palaisimme takaisin Ranskaan jatkamaan elämää. Onneksi Hurtza oli luvannut, että saisin Liljalla käydä edelleen ratsastelemassa ja ehkä kisaamassakin silloin tällöin. Ei tarvinnut kokonaan luopua tästä upeasta ja nöyrästä suomenhevostammasta. Lilja oli kyllä kiva kisakaveri, sillä siinä oli paljon hyviä piirteitä. Se oli äärimmäisen nöyrä ja kuuliainen tamma, jonka kanssa on erittäin mukava työskennellä yhdessä. Se on aina työn touhussa koko sydämestään mukana.

12. Jokin vastoinkäyminen järisyttää finaalipäivääsi. Menikö ehkä jokin varuste rikki, oletko sairaana, eikö hevosenhoitaja saavukaan paikalle?
Medium, kouluratsastus
Calandre Bellefeuille - Jään Lilja
Sanoja 549

Finaaliaamu valkeni aurinkoisena, mutta erittäin epäonnistuneena. Heräsin aamulla siihen, että Sebastianin ja minun poikani Gaspar oksensi sänkyysä. Kello näytti 3:07 ja huokaisin kauhuissani. Tämä tästä vielä puuttuikin. Parahdin itkuun silkasta väsymyksestä ja Gaspar tottakai oli jo valmiiksi kauhuissaan, joten pieni poikakin alkoi itkemään. Sebastian ponkaisi hyvin lujaa sängystä ylös hakemaan siivoustarvikkeet ja alkoi siivoamaan oksennusta. Otin Gasparin kainalooni ja painoin pääni takaisin höyhentyynylle. Simahdin uneen heti, mutta unen laatu oli hyvin heikkoa, näin painajaisia epäonnistuneesta radasta ja oksentavasta ratsusta että ratsastajasta. Aamulla heräsimme kaikki erittäin väsyneinä ja vihaisina. Gasparilta oli veto poissa ja pelkäsin sairastuvani itsekin. Voisiko poikaa ottaa edes mukaan finaalipaikalle? Toisaalta pojalle ei mistään tähän hätiin saisi hoitajaa ja Sebastianinkin oli pakko lähteä kisapaikalle mukaan hevosenhoitajaksi. Olisiko edes oikein raahata mukaan huonovointista lasta?

Syvään huokaisten kävelin sekalaisen aamupalan jälkeen talliin. Aamupala oli ollut yhtä hälinää, sillä jokainen oli ollut huolissaan siitä ettei itse sairastuisi oksennustautiin. Onneksi Ellen oli ehtinyt tehdä aamutallin, joten Lilja oli saanut jo aamukauransa ja heinänsä varhain. Kello ei ollut vielä kunnolla edes seitsemää, mutta meidän olisi oltava liikkeellä taas ajoissa, sillä kisat alkoivat heti aamusta. Talliin saapuessa huomasin kauhukseni Liljan lettien avautuneen yön aikana. En ymmärrä mikä järjen hiven oli käskenyt lettittää tamman harjan illalla valmiiksi, että kaikki olisi aamulla valmiina. Oli lähellä etten purskahtanut itkuun, mutta se ei olisi auttanut tässä tilanteessa yhtään. Oli haettava harja ja puhdistettava ensinnäkin tamma huolella ja sen jälkeen tehtävä ne letit uudestaan jos vain suinkin ehdin ja jaksan. Huonosti nukutun yön jälkeen ei yhtään jaksaisi ylimääräisiä vastoinkäymisiä.

Kisapaikalle saapuessamme tunsin mahassani pyörinää ja hurinaa. Ei auttanut kuin äkkiä lähteä juoksemaan ja ehtimään lähtintä vessaa. Gaspar oli jouduttu ottamaan mukaan, sillä mistään ei löytynyt tähän hätään hoitajaa. Toisaalta poika oli jo paljon paremmassa hapessa ja parempi vointisempi. Hän oli jaksanut syödä hyvän ja aika kattavan aamupalankin. Liekkö yöllinen oksentaminen johtunut sitten pitkästä matkustamisesta Ranskasta Suomeen? Gaspar ei kuulemma ollut saanut syödyksi mitään lentokoneessa enkä ihmettele, sillä se oli pojan ensimmäinen lentomatka koskaan. Gaspar oli jännittänyt sitä hyvin paljon ja ei ollut saanut mitään alas toissaillasta lähtien tänne päin matkustaessa. Pieni poika söi tänään vasta ensimmäisen kerran kunnolla sitten kahteen vuorokauteen.

Liljan harja saatu yhteistyössä Sebastianin ja Ellenin avuliaalla avustuksella letitettyä kisakuntoon. Omassa mahassani pyöri ihan kiitettävän paljon, joten minusta ei hirveästi ollut avuksi muille. Ellenin tarjoamana otin maitohappobakteeri tabletin ja istuin alas rauhoittumaan. Yritin tehdä erilaisia rentoutumisharjoituksia ja mielikuvaharjoituksia. Josko mahaongelmani johtuivat liiasta stressistä ja jännityksestä, mikä viime päivinä oli leijunut ympärilläni. Aamulla ei ollut yhtään naurattanut kaikki nämä vastoinkäymiset. Olin tullut tiuskineeksi sekä kihlatulleni, pojalleni että myös Patrickille ja Nicolakselle. En olisi jaksanut yhtään kuunnella aamulla Patrickin intoilua mysteerisen kauniista tytöstä, johon tämä oli päätä pahkaa ihastunut tämän koko Tie Tähtiin- kisasysteemin aikana ja saati sitten Nicolaksen pään aukomista jännityksestä. Minun piti periaatteessa olla porukan kokenein ratsastaja, joten yllättävää oli että minä meistä jännitin eniten ja reagoin siihen vatsallani. Voisikohan se johtua siitä, että olin viikkoja odottanut näkeväni poikaani ja miestäni ja nyt kun he vihdoin olivat täällä tukenani pääsivät jännistys ja stressi purkaantumaan ja tässä olisi tulos?

Onnekseni Gaspar oli paljon parempi vointisempi ennen meidän ensimmäisiä koitoksia ja ilmiselvästi terve, joten uskalsin päästää pojan katsomoon. Olimme yhdessä laittaneet Liljan valmiiksi, että ehtisin ajoissa lämmittelemään ja vielä kerrata koulurataa lävitse mielessäni ennen vuoroamme. Toivottavasti vatsani toimisi koko finaalin ajan eikä tapahtuisi ikäviä yllätyksiä kesken radan!

Tehtävä 5 Instagrampostaus (Heppiksen tilillä, ku en omaa virtuaalitiliä omista)

[Nita]

Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald, medium

Esteratsastus, 528 sanaa
7. Mulla oli todella mahtava fiilis mun ja Armin ensimmäisen esteradan jälkeen. Meidän harjoittelu oli ollut kamalan vähäistä ja mä en ollut mikään maailman varmin hyppääjä, mutta ainakin nämä kisat menivät meidän osalta äärettömän hyvin. Radan opettelusta huolimatta mä olin jännittänyt eniten sitä, että muistaisinko mä radan. Mä olin oppinut opettelemaan paremmin kouluradat, ne olivat mulle helpompia. Yhdentoista esteen, tai jos tarkkoja oltiin niin kahdentoista sillä yksi oli sarja, rata tuntui olevan mulle melkein ylivoimainen muistaa. Ja sen jälkeen piti olla heti valmiina mahdolliseen uusintaan, jonka esteet piti taas muistaa.

Radalla Armi oli aivan mahtava, se eteni reippaasti ja hyppäsi nätisti. Mä unohdin kaiken ylimääräisen ja munkin osalta hypyt näyttivät varmaankin kohtuu siisteiltä. Jännittäminen ja hyppäämisen pieni pelkääminen jäivät johonkin kauas taakse. Perusradalla mä otin rauhassa ja tähtäsin nimenomaan siihen puhtaaseen rataan, sillä se voisi viedä jo pitkälle. Armi ihan inasen epäröi keltaisella lankulla, joka oli koristeltu ampiaisin. Mutta kun mä en epäröinyt, pikemminkin osasin vielä vähän kannustaa tammaa, sekin selvitettiin ongelmitta.

Ja me päästiin uusintaan. Pieni hermostuneisuus palasi tässä kohtaa. Mä kerkesin pikaisesti käymään läpi päässäni uusinnan radan. Melkein nurkassa oleva keltaiseksi ja vihreäksi maalatuilla puomeilla varusteltu pysty, siitä pitkälle sivulle ja sininen pysty. Se oli ihan helppoa. Siniseltä pystyltä sellaiset kuusi askelta sarjan ensimmäiselle osalle punavalkoiselle pystylle ja siitä yhdellä askeleella heti perään sarjan b-osa eli punavalkoinen okseri. Sarjat eivät olleet mun vahvin alue ja vielä vähemmän mun lemppareita, mutta me oltiin jo kerran selvitty siitä. Pinkki okseri oli toiseksi viimeinen este, joka oli kyllä nätin värinen. Viimeisenä olisi kaarros siniraidalliselle pystylle, joka oli perusradan ensimmäinen sekä viimeinen este.

Armi tajusi mikä oli homman nimi. Se oikein kiisi esteiden välillä, enkä mä estellyt sitä. Kouluhevoseksi tamma hyppäsi upeasti esteiden yli. Ja me saatiin tulokseksi tuplanolla ja ainakin itsestä tuntui siltä, että aika oli hyvä. Puoliverinen pörisi tyytyväisenä ja innostuneena vauhdikkaasta menosta. Mä taputin onnellisena sen hieman hikistäkin kaulaa, mulle olisi yks ja sama miten me sijotuttaisiin. Mulla menikin hetki tajuta, kun mä kuulin, että me oltiin menty kärkeen. Mitä? Mekö? Vai oltiinko me toisia, se oli mulle yhdentekevää. Tässä kohti me oltiin joka tapauksessa sijoittumassa.
"Hyvin ratsastettu", mä kuulin Isabellankin sanovan. Oliko perijätär oikeasti niin väsynyt, että oikein kehui meitä? Tai sitten me oltiin oikeasti menty hyvin.

Loppuluokan mä sitten vain jännitin, miten muut vetivät. Mä en osannut olla pahoillani, jos joku tiputti puomin, kielsi tai oli hitaampi kuin me. Milloin musta oli tullut niin voitontahtoinen? Tosin voitto oli mennyt jo, me oltiin Armin kanssa toisina. Mun teki mieli hihkaista ääneen, kun viimeisen ratsukon jälkeen me oltiin edelleen toisia. Mä pidin kuitenkin suuni kiinni ja tyydyin vain loistamaan kuin Naantalin aurinko. Olisihan se ollut kivempi pärjätä meidän painotuslajissa koulussa, mutta kyllä se estesijoituskin kelpasi. Ja sitä paitsi me oltiin Armin kanssa tällä hetkellä esteillä parhaiten pärjännyt ratsukko. Eikä kukaan pääsisi kuittailemaan kouluratsukon epäonnistumisesta esteillä, kun sellaista ei tullut.

Armi tepasteli ylpeänä palkintojen jakoon. Se tiesi vetäneensä hyvin. Tamma oikein nautti päästessään hieman esiintymään lisää. Enkä mäkään pistänyt sitä pahakseni, se fiilis oli aika hieno. Vaikka nyt oltiinkin melko pienissä kisoissa, pieni luokka ja ihan väärä laji. Mutta vielä koittaisi päivä, kun me sijoituttaisiin koulukisoissa. Toivottavasti ainakin. Muuten Amanda saattaisi haukkua mut pystyyn. Mä jättäisin sen mielelläni välistä.

Kouluratsastus, 532 sanaa
9. Huomenna olisi finaali. Se oli jännittävää. En mä tiedä jännittikö kukaan muu meidän porukasta, mutta ainakin mä jännitin. Meillä kaikilla oli vielä mahdollisuudet mihin vain. Mitään ei ollut menetetty, joten pitäisi vain tehdä parhaansa. Tai jos Isabellalta kysyttäisiin, niin enemmän kuin parhaansa. Oli aina myös jännittävää suunnata kartanolle. Mä olin vain pari kertaa käynyt siellä ja nyt kisaporukka kokoontui sinne kuuntelemaan Isabellan viimeiset ohjeet. Kyllä kai niitä saisi vielä paikan päälläkin, mutta pointti ei ollut se.

Mä ihastelin hetken tarjoiluja, hemmetti Auburnilla oli kyllä kiva käydä. Huippu vuokrahevonen alla, huippuvalmentajat, puitteet enemmän kuin kunnossa ja porukka aivan mahtavaa. Mitä muuta sitä osasi vielä melkein aloittelijaksi laskettava ratsastaja toivoa? Eipä paljoo muuta. Jep, mä olin oikeassa. Sieltä se tuli. Tärkeintä ei ollut voitto, vaan murskavoitto. Mä en ihan niin räikeästi osannut suhtautua asiaan, mutta tähän asti me oltiin Armin kanssa pärjätty ihan kohtuullisesti.

Meidän kisapalaveri oli kyllä mielenkiintoinen. Ensin Isabellan ja Viivin taistelu, siitä olisi melkein jopa voinut maksaa. Viivi oli itseasiassa ihan hauska tapaus, nykyään. Tosin sitä mä en sanoisi ääneen, en kenellekään. Hyvä kun pystyin myöntämään sen itselleni. Sitten vasta peto olisikin ollut irti, kun sen olisi erehtynyt sanomaan vaikka suoraan Viiville. Tosin peto tuntui olevan irti, kun Isabella riehui Innan ja Julian suklaasta. Ja vaahtokarkeista. Ettäs kehtasivatkin. Jos perijätär ei olisi ollut niin tosissaan ja pelottava, mua olisi saattanut naurattaa. Mutta tajusin kuitenkin olla ihan hiljaa.

Jos esteet silti sujuvat paremmin kuin koulu, varaudu joko valehtelemaan Amandalle tai ottamaan vuosisadan haukut vastaan. Isabellan kehut lämmittivät meidän estesuorituksista, olihan tämä enemmän estevalmentaja ja nähnyt meidän ekat hypyt Armin kanssa. Mutta kommenttien perusteella, mä ajattelin Armin kanssa kuitenkin mennä kevyesti mutta silti rataa silmällä pitäen. Mä voisin muutamaa kohtaa radasta vähän harjoitella. Se ei olisi koskaan pahitteeksi. Ei, kun kyseessä olin minä. Esteiden harjoittelu oli muutenkin jätetty nyt vähemmälle, koska ne alkoivat sujua. Joten mä olin panostanut siihen kouluun. Se oli kuitenkin meidän painotuslaji ja mä halusin joskus päästä niistä helpoista luokista pois. Ja menestyä koululuokissa.

Koska kaikki piti saada tänään valmiiksi, mä aloitin Armin kanssa ensimmäisenä palattuani kartanolta. Punarautias oli reippaalla päällä ja mulla meni hetki saada ratsuni oikeasti kuulolle. Mä kääntelin ja vääntelin, jumppasin. Se ei ollut hyväkuntoiselle puoliveriselle rankkaa, koska tehtävätkin olivat helppoja. Mulla se kunto meinasi loppua. Mun ihan tosissaan pitäisi aloittaa lenkkeily ja muu urheilu. Jumppaaminen ei tekisi pahaa myöskään mulle. Osaisikohan joku mun tutuista kehittää mulle jonkun ohjelman minkä mukaan tehdä? Ja nyt keskittyminen takaisin ratsastamiseen, Nita!

Kun Armi oli ratsastettu ja viimeiset kuviot hiottu, oli varusteiden aika. Lista oli järjetön, mitä kaikkea tarvitsisi matkaan. Aikaisemmin oli tarvinnut vain jomman kumman lajin, nyt tarvitsi sekä este- että koulukamat. Mun pitäisi kysyä siitä estepenkistä, että kenen satula me tällä kertaa napattaisiin lainaan. Mä en ikinä uskaltanut vain ottaa jotain, koska mulla ei ollut hajuakaan kenen satula istuisi Armille ja sitä ei tarvittaisi sillä välin kun me oltiin kisaamassa, treenaamassa tai valmennuksessa.

Mä aloitin putsaamalla kaikki tamman nahkavarusteet mitkä tiesin tarvitsevani mukaan. Suojien huolellinen harjaus, kisahuovan tarkistus. Me saataisiin huutia, jos valkoisessa huovassa olisi tahra tai jotain. Saappaiden puhdistus, omat kisavaatteet kuosiin. Mä pakkasin sen mitä pystyin jo nyt, loput tavarat katsoin sillain, että ne olisi helppo ottaa mukaan. Mulla oli silti fiilis, että jotain puuttui. Mutta mitä?

Kouluratsastus, 272 sanaa
10. Se oli hämmentävää kaikin puolin. Mä en olisi ikinä uskonut sitä. En ikinä. Niko oli lähtenyt mun kisahoitajaksi. Tosin, se ei ollut se mitä mä en olisi ikinä uskonut. Lähinnä se, että me oltiin pari. Kai. Niin mä ajattelin. Olihan tämä puhunut jo virallisesta. Tosin, mitään ei oltu mainittu tai näytetty muulle porukalle. Me yritettiin käyttäytyä ihan normaalisti, kuten aikaisemminkin. Mutta se oli kamalan vaikeaa. Mä en tiennyt miksen halunnut muiden tietävän. En vain halunnut.

Mies piti tammaa kiinni, kun mä heilautin koulusatulan Armin selkään. Mä en ollut varma, olisiko hyvä vai huono juttu, että koululuokka olisi ensin.
"Mua jännittää", mä inahdin Nikolle kun olin saanut satulan paikoilleen ja satulavyön kiinni.
"Älä jännitä, hyvin se menee", tämä totesi ja sotki mun hiuksiani, jotka olin taiteillut ihan hienolle nutturalle. Mä mulkaisin erittäin, erittäin pahasti miestä.
"Uskallakin tehä toi toisten tänään", mä murahdin ja suin hiuksiani paikoilleen.
"Mitä sä teet jos uskallan?" Niko virnisti. Mä pyörittelin silmiäni.

Mies lähti jo taluttelemaan Armia, kun mä laitoin itseni valmiiksi. Vaikka itse sanonkin, mä olin ihan näyttävän näköinen täydessä kisavarustuksessa. Pitihän sitä panostaa jo ihan tälläisissäkin kisoissa, varsinkin kun varusteet oli.
"Mä voisin lähteä verkkaamaan", hymyilin miehelle jonka luokse pääsin.
"Hyvin se menee, te rökitätte kaikki", tämä naurahti kuin lukien mun ajatukseni. Ja antaen pienen pusun. Sen jälkeen mut puntattiinkin jo selkään. Niko puristi vielä mun jalkaani, ennen kuin päästi mut ratsastamaan pois. Tässä oli haittoja ja hyötyjä. Oli kiva kun joku luki ajatukset ja tiesi mitä sanoa, tosin se ei aina ollut Nikon vahva puoli, mutta tänään sujui. Toisaalta, mun ajatukset helposti lähtisivät sivuraiteille. Toivottavasti mä en näkisi tätä radalta, koska muuten voisi mennä suoritus plörinäksi.

Esteratsastus, 256 sanaa
12. "Ei, ei, ei... tää ei voi olla mahdollista", mä kirosin käydessäni läpi tavaroita miljoonannen kerran. Armi katseli mua hölmistyneenä, kuten katsoi kisahoitajaksi lähtenyt Nikokin puoliverisen narun päässä. Mun keskittymiskyky oli kuin oravalla, kun mies oli paikalla, mutta väliäkö tuolla. Tosin tämän oravan pähkinä oli nyt pahasti hukassa. Tai tässä tapauksessa se pähkinä tarkoitti estesatulaa.
"Mikä ei voi olla mahdollista?" Niko uskalsi kysyä.

"Meillä ei oo estesatulaa mukana", urahdin ja mies tajusi pysyä hiljaa. Mä kävin tavarat vielä kerran läpi, ihan kuin satula voisi hukkua johonkin. Mä, ihan minä itse eli en voisi syyttää ketään muuta, olin unohtanut kysyä Isabellalta siitä hitsin lainasatulasta. Nyt mä muistin sen. Ja myös sen, että mä olin miettinyt eilen illalla jos olin unohtanut jotain. No sellaisen pienen jutun kuin estesatulan. Joutuisinko mä nyt menemään esteradan koulusatulalla? Vaikka mä viihdyinkin koulusatulassa paremmin, sillä hyppääminen olisi todennäköisesti kamalaa. Mä jätin vuokrahevoseni ja Nikon keskenään, lähtien etsimään Isabellaa. Mä kuolisin kohta.

"Tota, Isabella", mä yskähdin ruskeaverikölle perijättärelle. Tämä katsoi minua odottavasti ja mun ei auttanut kuin avata suu. "Mä unohdin ottaa meille estesatulan", mä melkein inahdin. Peläten mä odotin naisen reaktiota. Isabella katsoi mua hetken ilmeettömänä, kuin yrittäen rekisteröidä vitsailinko mä juuri. Noh, kunpa olisinkin vitsaillut.

"Sitten ei auta muuta kuin lainata jonkun toisen satulaa, koulusatulalla sä et lähde radalle", tämä totesi ykskantaan. Mun suu meinasi loksahtaa auki, kun ei tullut mitään saarnaa asian unohtamisesta ja siitä, kuinka me nyt meinattiin pilata koko finaali. Huh. Me vaan käytettäisiin jonkun toisen kanssa samaa satulaa, ei sen isompi juttu. Tosin mä ihan varmasti saisin kuulla tästä.

[Nicolas Gaillard]

Tehtävä 7
Medium, esteratsastus
Nicolas Gaillard - Alloverdaplace Caramel Rewa
553 sanaa
Oli oikein kaks kertaa pitäny kahtoo taululta, et voitettiinko me tosissaa oma luokkamme edellisessä Tie tähtiin- kisakokonaisuuen kolomas osakilipailu. Ja viel koulukisassa! Ja mikä härdelli sinä aamuna oli ollu, niija oli muuten taas tänä aamuna. Turkanen, mä olin myöhästyä koko kisasysteemistä ja me voitettii! Siis Karkki on ihan yli-kiva poni sitteki vaikka välillä onki erittäin ärsyttävän tammamainen. Ai, että kelepaa kahtella tota sinivalakosta ruusuketta tosa Karkin karsinan oves. Ja kaiken lisäks Calandre ja Jään Lilja sijoittu samas luokas toiseks. Kyllä kelepas hymmyillä palakintojen jaos ko kaks Heppisläistä ratsukkoa kolomen parhaan joukosa! Go Heppisjengi go!

Hariasin tamman puhtaaksi, joka oliki kerenny lyhyesä ajasa sotkia itensä aivan järkyttävän näköseks. Olin unohtanu eilen illalla laittaa tammalle loimen karsinaa ja sehän käytti hyväksee tilaisuuen. Ei yhtää naurattanu ku tamman karsinalle aamulla saavuin. Turkanen, että koko tamma oli likanen! Ja mä olin viel kaiken lisäks eilen sen just pessy ja puunannu putipuhtaaks et voijaan taas edustaa kisoisa. Tamma ei yhtää arvostanu mun toimia, turkane sentää! Sitä paitsi koko tamman harjaaminen on välillä nii ärsyttävää, ko se pittää ensinnäki sitoo kii ko kaikki ympärillä olevat tavarat löytää aina tiensä sen koipii. Oikiasti Karkki on ihan jees poni, mut se vaa testaa mun hermoja jatkuvasti. En kyl ymmärrä miten iki maailmasa koskaa suostuin tän ponin kans lähtee kisoihin. Ainaki ollaa yhtä ruusuketta rikkaampia ja uusia kokemuksia. Niija onhan tää Suomiki ihan uus paikka mulle ainaki. Karkkikaa ei ainakaa mun tietääkseni oo aikasemmin täälä käyny. Laitettii suitset jo valamiiks Karkille päähän ettei tartte sit kisapaikalla ruveta tappelee niien laitosta. Taas sai ihan tarpeeks tapella et aukastaako suu vai ei. Ei auttanu karkkipaperin rapina taskusa. Piti hakee rehuämpäri ja laittaa kaurat sinne, et tamman suu aukes. Ja äkkiä laittaa kuolaimet suuhun. Tammalla on käytösä perus nivelkuolaimet, mut väli tuntuu et sais olla kovempi kuolain ko ei Karkki taho aina totella.

Alkuverryttelyssä yritin ensin hakia kaikki avut läpi. Tamma tosin oli sitä mieltä, et vauhti on liian hijasta ja koko ajan oli menos täyttä vauhtia. Verryttelyhypyiks olin päättäny hypätä verryttelyalueela olevaa okseria ja pystyä pariin kertaa, et tamman turha ylimääränen energia saatas pois. Eka lähestyminen meni päin seiniä. Koko tamma meni nii jäätävää vauhtia ja hyppäs sinne päi nii et hävetti. Sitä paitsi ne puomit kolisi alas - kaikki puomit.. Taas edustettii ihan huolella. Hävetti ihan sikana! Onneks Ellen tuli paikalle neuvoo ja kertoo mitä kantsii tehä. Rauhotettii eka Karkki ja samalla muaki. Turha hermoilu vissii pääs mullaki vauhtii. Lyhensin tamman laukkaa ihan reippaasti ja muutenki rauhottelin isolla voltilla sitä. Hain avut paremmin läpi ja kelasin samalla mitä pitää ennen estettä tehä. Ratsastaa ite paremmin esteelle ja tarkemmin nii ei tuu niitä turhia kieltoja. Se kyl pilaa meijän kisat jos Karkki kieltää. Ei auttanu ko otta uus yritys. Äskön lähettii vähä liikaa rinta rottingilla hyppää ja näyttää muille. Heti kostautu. Lähestyttii kaikesa rauhasa ja paljo paremmalla ja rennommalla laukalla okseria. Ponnistuspaikka osu vähä kauas, mut nii vaa tamma otti ja ponkas yli puhtaasti. Vähä hipas puomia, mut pysy paikallaa. Pystyä hypättii kans parrii kertaa ja se meni ihan jees. Nyt ite kisasuoritukses pittää yrittää saaha meno pysyy rauhallisena ja rentona ja ratsastaa ite esteelle hyvin ja olla jämäkkä ja pittää pää kylymänä. Karkki kieltää kyl samantien jos yhtää mokkaan tätä hommaa. Niijoo ja erikoiseste pittää ottaa tän tamman kans huomioo. Pittää ite yrittää olla peloton ja jämäkkä nii meil on täyet mahikset menestyä taas.


Tehtävä 9. Kirjoita tarina kenraaliharjoituksista. Kuinka valmistauduit finaalia edeltävänä päivänä ja millä fiiliksillä?
Medium, kouluratsastus
Nicolas Gaillard - Alloverdaplace Caramel Rewa
Sanoja 643

Finaalia edeltävä päivä valkeni mun osaltani varhain, sillä oli minun vuoroni tehdä aamutalli. Kävin pikavauhdilla tekemässä hommat ja takaisin nukkumaan- paitsi että Ellen herätti parin tunnin päästä putsaamaan varusteita ja ratsastamaan Karkin avuille kevyesti ennen finaalia. Oishan se ny noloo jos finaalis meijän homma kaatuis siihen, etten saanu jääräpäiselle tammalle apuja läpi vaa se näkis mörköjä ja tekis aivan muutako pitäis. Mitä ny kentän laidalla kauniit tallitytötki sanois? Vaikutus se pitää tehä! Kiltisti nousin sängystä ylös ja suuntasin tarhoille, josa ootti tamma valmiina, tai oikiastaan vähemmän valamiina työntekkoo. Mä en ymmärrä millä turkasen järjellä ja mun tuurilla tamma oli löytäny tarhansa likasimman kohan piehtaroija. Murahin ja talutin tamman kohti tallia. Olisi pestävä koko kaakki juurta jaksain ennen huomista. Ton näkösen tamman kans ei kehtais näyttää ees nokkaansa sielä saati sit kisakentille mennä edustaa.

Kiipesin tamman selekkää ja lähettii tekkee alakukäyntejä. Karkki ois halunnu säheltää omiaa ja yrittiki tehokkaasti, mut onnistuin saamaan sen mielenkiinnon hommiin vähäks aikaa. Tamma on aika sähäkkä kaveri ja niimpä se vaatiiki mielenkiintoset ja monipuoliset tehtävät ettei siitä tuu rodeohirmua, ei huvittais lennellä alas. Otin ohjat tuntumalle ja lähettii tekkee ihan perus ympyröitä ja siirtymisiä. Paitsi et eka ympyrät oli kaikkia muutako ympyröitä, neliöks ne meinas mennä kokonaa. Ei auttanukko ite istahtaa satulaa syvemmälle ja ruveta ridaa paremmin nii et Karkki joutu kans keskittyy. Sisäohjaa piti käyttää enemmän hyödyks ja pohkeet saada napakoimmaksi omalta osalta. Tehtii myös Calandren ehotuksesta peruutuksia ja pysähyksiä. Ihan perus avuille hakeutumista ja kevyttä treeniä. Paitsi et tamma kerkes vissii vähä tylsistyä ja kaiken lisäks avut ei tahtonu mennä millää perille. Turkanen, et tamma lähti lujaa pukkilaukkaa. Aikansa ko tamma riehui nii lensin sit mäki ku leppäkeihäs pientareelle, nii et koko helahoito pölys ihan huolella ja hiekkaa oli suussa ja ihan kaikkialla muuallaki minne se ei kuulunu. Karkki nautti ku sai riehua vapaana ja mua suututti vietävän palio. Turkasen tamma!

Lopuks Calandre myös ehotti ristikkotehtävää mitä se ite teki Jään Liljan kans, erittäin kiltin ja nöyrän suomenhevostamman kans. Ristikkotehtäväs meijän hommana oli heti ristikon jälkeen pysähtyä saman tien. Tama oli saatava mahollisimman pian kuulolle esteen jälkeen. Tää pysähys piti tehä kevyellä käjellä, ei repimällä, eikä tappelemalla. Tän jäläkkee piti viel muistaa myödätä heti ja rapsuttaa tammaa. Saihan sitä hetken hakia, mut lopulta me homma saatii pelaa ja onnistuttii täydellisesti, tai melkee täydellisesti, tehtäväs.

Saa nähä mitä huomisesta finaalipäivästä tulee. Tamma on erittäin sähäkkä tapaus ja siitä ei tiiä mitä se kullonki meinaa. Mut oman lisänsähän se vaa tuo päivään, ikkää ei tiiä mitä se meinaa seuraavaks nii aina on jännitystä elämäs. Vaikka koko Karkki välil ärsyttääki ni on se silti kiva tamma ja erittäin mukava ratsastettava. Jännittää jonku verran huomine, mut sitähän mä en kellekkää myönnä. On oltava kova kuori ulospäi! Saa nähä jatkuuko mun ja Karkin yhteistyö tän kisarupeaman jäläkkee. Kaikki o viel nii auki joka suuntaa. Ainaki kisaamista ja tunneilla käyntiä meikäpoika jatkaa, mut viel en etes ite tiiä kenen kans. Onko se sit Karkki vai joku muu? Tamma on ollu ihan kiva, varsinki ku on ny saanu tutustua siihen tarkemmin. Eka kerta mulle koskaa kisata ulukomailla ja vielä finaalis ja kahes eri lajis samas kisasysteemis! Toivottavasti kaikki menee parhain päin ja me ei mokattas. Ei huvita ihan vaa lähtä kahtoo vikoja sijoja.

Ilta sisäls viel tamman perusteellisen pesun, josa meniki yks jos toinenki hetki, sen verta paskanen poni oli. Sen lisäks mun piti puunata tamman ja omat varusteet ja viel kiillottaakki ne vahauksen lisäks. Kaikki piti viel pakata trailereihin valamiiks ja sit lähtä kahtoo itelle kisavaatteet. Finaalis piti olla parhaimmis ja mikkä tahansa vaatteet ei käyny varikollekkaa. Kisavaatteet oli pesty huolellisesti ja silitettykki jopa. Mustat nahkasaappaat mä olin kiillottanu nii et kehtais olla sielä. Olin panostanu ja jopa mun kypärä oli päässy puhistusoperaation keskelle ja nyt kelepas esitellä sitä. Olin löytänyt Karkille täydellisen valakosen kisahuovan koulupuolelle ja esteillä meil kans valakokultane huopa. Ei vois jäähä ainakaa kii meijän varustuksesta nää voitot sun muut.

Tehtävä 3 Medium, kouluratsastus
(Hiirellä piirretty) Karkki odottamassa finaalipaikalla harjaamista ja valmiiksi laittoa. 



11. Kirjoita yksityiskohtaisesti kisaradan tapahtumista. Miltä hevonen tuntuu ja kuinka reagoit siihen, mitä ajatuksia päässäsi myllertää, häiritseekö jokin radan ulkopuolinen asia suoritustanne?
Medium, esteratsastus
Nicolas Gaillard - Alloverdaplace Caramel Rewa
Sanoja: 268

Ku kuuluttaja kuulutti meijät radalle, tyhyjeni totaalisesti pääni sisältö ja jännitys nosti ehkä vähän pintaansa. Kun kello soi, nostin kevyen ja hyvä tempoisen laukan tammalla. Suunnattii kohti ensimmäisenä kohoavaa estettä, joka oli okseri. Karkki tuntu olevan sähäkällä ja erittäin vauhdikkaalla päällä. Olin saanu verryttelyssä tammalle avut lävitse, joten se oli kyl kuulolla, mut vähän sähäkkäällä päällä vain. Seuraava estettä kohti mentiin täydellisessä sumussa, en muista millo mua ois viimes jännittäny näi pahasti sitten koulusa et pääsinkö ees läpi koko systeemistä. Seurasi pysty ja siitä aika tiukalla käännöksellä pysty uuestaan. Karkki tempoi vähän ohjaa ja olis halunnu mennä palio kovempaa, mut musta tuntu et siin tilantees liika laukka ois ollu vaa haitaks. Sen verran tiukka ja vino käännös oli et puomit ois kolissu alas tamman vauhilla. Kolomas este ylitettiin hyvin vauhikkaasti ja siitä jatkettii okseri- pysty sarjalle. Se väli oli lyhyt ja vauhtia meillä oli ehkä aavistuksen verran liikaa. En uskaltanu ees vilikasta taakse päi et tipahtiks puomi kannattimilta vai kolahtiko se vaa. Suuntasin katseen kohti seuraavana kohoavaa kuudetta estettä, joka oli pysty ja siitä seuras taas tiukahkolla käännöksel oleva okseri. Viel ois sen lisäks jälel pysty ja okseri. Yritin rauhotella tammaa ja saaha vauhtia vähä rauhallisemmaks ja parempi temposemmaks. Tamma ottikin avut vastaan ja kuunteli ja oli aika yhteistyökykyne. Ratsastin mahollisimman tarkasti tien seuraavalle esteelle ja valmistelin tammaa etukätee ettei tulis kieltoo. Ponnistuspaikka osuki nappii ja yli päästiin pitkällä hypyllä. Käänsin tamman vasempaan kierrokseen ja saatiin tiukka käännös aikaseks ja siitä seuras okseri, joka kohos ihan tarpeeks korkeen näkösenä. Siitä matka jatku vauhilla pystylle ja vielä radan viimeselle esteelle, joka oli okseri. Radan lopuks taputin tammaa kaulalle kiitokseks.

[Aleksi]

Tie Tähtiin kilpailun tulokset



Tähtitalli

★★★★★ Auburn Estate

SPOILER: Click to show

Auburn Estate
ratsukoita: 7
lisäarpoja: 122
ka: 17,4

Hallava
ratsukoita: 8
lisäarpoja: 69
ka: 8,6

Yläkokko
ratsukoita: 5
lisäarpoja: 40
ka: 8

Seppele
ratsukoita: 13
lisäarpoja: 78
ka: 6

Lehtovaaran ratsutila
ratsukoita: 12
lisäarpoja: 35
ka: 2,9

Hukkasuo
ratsukoita: 6
lisäarpoja: 12
ka: 2

---

Tähtiratsukot

★★★ Vivienne Blankley - Austria, Auburn Estate
★★★ Jonna - Kadon Illuusio
★★★ Lydia Tuuliluoto - Kheops , Yläkokko

SPOILER: Click to show

taitotaso easy
59p Vivienne Blankley - Austria, Auburn Estate
57p Karl Rajaniemi - Aafje, Hallava
53p Alviina Herrala - Lazur Sov, Seppele
50p Eevi-Sofia - Halcyone, Hallava
49p Emilia - Lanselot, Hukkasuo
47p Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila
45p Milla Kaarina Linna - Agnetha 'If, Seppele
44p Zaida - Fight For Flash, Lehtovaaran Ratsutila
38p Pyry Kallio - Suvitaika, Seppele
38p Aino Reini - Vics Grimaldi
32p Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo
32p Sarianna Pessi - Cosini, Seppele
25p Alma Pouta - Hyggebos Misty
20p Ade - Oldstone Rockstar, Hallava
19p Lily - Loki, Hallava
12p Linnea Kaarna - Deadline, Seppele
8p Kim Seong-Min - Yläkokon Hukatar, Yläkokko
8p Valo Ojanne - Rosalie Liisi
7p Gang Hu - Bucephalos
6p Emily - A.D. Pony Theater, Hukkasuo

taitotaso medium
109p Jonna - Kadon Illuusio
69p Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate
66p Calandre Bellefeuille - Jään Lilja
61p Seela - Emma's Melina, Hallava
53p Julia Luoti - Valerie, Auburn Estate
51p Nicolas - Alloverdaplace Caramel Rewa
49p Minka Aavikko - Tepehkiiha, Auburn Estate
35p Emily Daukes - Kurbus, Seppele
34p Milja Kajankoski - Feuerhof Ramino , Yläkokko
30p Emilia - Silent Eternity , Lehtovaaran Ratsutila
25p Veronica Berg - Sõladane , Lehtovaaran Ratsutila
25p Kookos - Orange Wood's Ashrikk , Lehtovaaran Ratsutila
22p Sandra Ahl - Walt's Nawfed
20p Iiris - Snow Rose , Lehtovaaran Ratsutila
20p Ohto - Nikita Nor, Hallav
17p Nelly Svensson - Roll It Up J , Yläkokko
17p Aleksandra - Kevät Juuli , Lehtovaaran Ratsutila
10p Ellen Nylund - Cork's Meidhir, Auburn Estate
9p Ilya Malikov - Babyblues
8p Akira - Avalon, Hallava
6p Jenni Laitela - Rocked Steady , Lehtovaaran Ratsutila
6p Fanni - Douple Trouble , Lehtovaaran Ratsutila
6p Teemu Linkomaa - Delicate Tarascada

taitotaso hard
105p Lydia Tuuliluoto - Kheops , Yläkokko 1+2+2 lisäarpaa
89p Henry - Hallavan Vaniljakahvi, Hallava 3+5+3 lisäarpaa
73p Patrick Brault - Sumetron Sinvatti 2+4+2 lisäarpaa
73p Salma Stjärndahl - Bonnie KN, Seppele 2 lisäarpaa
63p Kei - Tkachyov, Hukkasuo 2 lisäarpaa
50p Fiia Vierre - Étonnant, Seppele 6+1 lisäarpaa
45p Elli Petäjistö - Cloudgazer, Seppele 1+2 lisäarpaa

---

Pikkutähtiratsukot

★ Karl Rajaniemi - Aafje, Hallava
★ Jonna - Kadon Illuusio
★ Inna Paakkanen - Banana Mania, Auburn Estate
★ Vivienne Blankley - Austria, Auburn Estate
★ Seela - Emma's Melina, Hallava
★ Lydia Tuuliluoto - Kheops , Yläkokko

SPOILER: Click to show

helppo C, taitotaso easy
41p Karl Rajaniemi - Aafje, Hallava 6+1+2 lisäarpaa
36p Alviina Herrala - Lazur Sov, Seppele 8+2+3 lisäarpaa
31p Pyry Kallio - Suvitaika, Seppele 3 lisäarpaa
26p Eevi-Sofia - Halcyone, Hallava 2+2 lisäarpaa
21p Milla Kaarina Linna - Agnetha 'If, Seppele
21p Emilia - Lanselot, Hukkasuo 2 lisäarpaa
19p Sabina Bellow - Hämäräpelko , Lehtovaaran Ratsutila
18p Alma Pouta - Hyggebos Misty
18p Marcus L. - Tadeo v.d. Zelos 2+3 lisäarpaa
16p Lily - Loki, Hallava
16p Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo
15p Aino Reini - Vics Grimaldi
14p Robert Harrington - Harriet V, Seppele 5 lisäarpaa
13p Vivienne Blankley - Austria, Auburn Estate 5+5 lisäarpaa
10p Sarianna Pessi - Cosini, Seppele 1 lisäarpaa
8p Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila 3+2
6p Zaida - Fight For Flash, Lehtovaaran Ratsutila 3 lisäarpaa
5p Ade - Oldstone Rockstar, Hallava
4p Valo Ojanne - Rosalie Liisi 1 lisäarpaa
4p Gang Hu - Bucephalos 1 lisäarpaa
3p Linnea Kaarna - Deadline, Seppele
3p Emily - A.D. Pony Theater, Hukkasuo
5p Kim Seong-Min - Yläkokon Hukatar, Yläkokko

helppo B, taitotaso medium
61p Jonna - Kadon Illuusio 4+4+4 lisäarpaa
57p Calandre Bellefeuille - Jään Lilja 2+2+5 lisäarpaa
36p Nicolas - Alloverdaplace Caramel Rewa 2+3+3 lisäarpaa
28p Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate 6+8+3
26p Emilia - Silent Eternity , Lehtovaaran Ratsutila
25p Merida Kajankoski - P.P. Kiri-Kurre , Yläkokko 1 lisäarpaa
19p Sandra Ahl - Walt's Nawfed
19p Julia Luoti - Valerie, Auburn Estate 6+4 lisäarpaa
18p Minka Aavikko - Tepehkiiha, Auburn Estate 4+4+1 lisäarpaa
15p Iiris - Snow Rose , Lehtovaaran Ratsutila
13p Veronica Berg - Sõladane , Lehtovaaran Ratsutila 3
13p Maisa Ojanne - PP's Megara
12p Maria - Duren Lawine , Lehtovaaran Ratsutila 1 lisäarpaa
7p Seela - Emma's Melina, Hallava 3+1 lisäarpaa
7p Hantsu - Holy Secret, Hukkasuo 1+3 lisäarpaa
7p Milja Kajankoski - Feuerhof Ramino , Yläkokko 2+2 lisäarpaa
6p Ilya Malikov - Babyblues 3 lisäarpaa
6p Mistel Mattelson - Välinpitämätön, Seppele 1 lisäarpaa
6p Emily Daukes - Kurbus, Seppele 1+2 lisäarpaa
5p Ellen Nylund - Cork's Meidhir, Auburn Estate 1+1 lisäarpaa
5p Akira - Avalon, Hallava 2 lisäarpaa
4p Nelly Svensson - Roll It Up J , Yläkokko 1 lisäarpaa
4p Aleksandra - Kevät Juuli , Lehtovaaran Ratsutila 1 lisäarpaa
3p Ohto - Nikita Nor, Hallava
3p Jenni Laitela - Rocked Steady , Lehtovaaran Ratsutila
3p Fanni - Douple Trouble , Lehtovaaran Ratsutila
3p Kookos - Orange Wood's Ashrikk , Lehtovaaran Ratsutila
3p Teemu Linkomaa - Delicate Tarascada

helppo A, taitotaso hard
67p Inna Paakkanen - Banana Mania, Auburn Estate 8+7+4
47p Lydia Tuuliluoto - Kheops , Yläkokko 1+2+2 lisäarpaa
40p Kei - Tkachyov, Hukkasuo 2 lisäarpaa
38p Patrick Brault - Sumetron Sinvatti 2+4+2 lisäarpaa
36p Stella Sundén - Betume, Seppele 3+2+2 lisäarpaa
34p Henry - Hallavan Vaniljakahvi, Hallava 3+5+3 lisäarpaa
28p Fiia Vierre - Étonnant, Seppele 6+1 lisäarpaa
23p Salma Stjärndahl - Bonnie KN, Seppele 2 lisäarpaa
12p Elli Petäjistö - Cloudgazer, Seppele 1+2 lisäarpaa

60cm, taitotaso easy
46p Vivienne Blankley - Austria, Auburn Estate 4+1+5 lisäarpaa
39p Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila 8+4
38p Zaida - Fight For Flash , Lehtovaaran Ratsutila 6 lisäarpaa
28p Emilia - Lanselot, Hukkasuo
24p Milla Kaarina Linna - Agnetha 'If, Seppele 2 lisäarpaa
24p Eevi-Sofia - Halcyone, Hallava 2 lisäarpaa
23p Aino Reini - Vics Grimaldi 4 lisäarpaa
22p Sarianna Pessi - Cosini, Seppele 1+2 lisäarpaa
17p Alviina Herrala - Lazur Sov, Seppele 8+2 lisäarpaa
16p Karl Rajaniemi - Aafje, Hallava 2+1 lisäarpaa
16p Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo
15p Ade - Oldstone Rockstar, Hallava
9p Linnea Kaarna - Deadline, Seppele
8p Reita - Calamity Trigger, Hukkasuo 3 lisäarpaa
7p Alma Pouta - Hyggebos Misty 2 lisäarpaa
7p Pyry Kallio - Suvitaika, Seppele
4p Valo Ojanne - Rosalie Liisi 1 lisäarpaa
3p Gang Hu - Bucephalos
3p Lily - Loki, Hallava
3p Emily - A.D. Pony Theater, Hukkasuo
3p Kim Seong-Min - Yläkokon Hukatar, Yläkokko

80cm, taitotaso medium
54p Seela - Emma's Melina, Hallava 3+14+2 lisäarpaa
48p Jonna - Kadon Illuusio 4+7+2 lisäarpaa
41p Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate 6+4+3
34p Julia Luoti - Valerie, Auburn Estate 8+2+1 lisäarpaa
31p Minka Aavikko - Tepehkiiha, Auburn Estate 4+2+2 lisäarpaa
29p Emily Daukes - Kurbus, Seppele 5+5 lisäarpaa
27p Milja Kajankoski - Feuerhof Ramino , Yläkokko 5+2 lisäarpaa
22p Kookos - Orange Wood's Ashrikk , Lehtovaaran Ratsutila
17p Frida Hämäläinen - Breezeblocks , Lehtovaaran Ratsutila
17p Ohto - Nikita Nor, Hallava
15p Nicolas Gaillard - Alloverdaplace Caramel Rewa 3+3
13p Nelly Svensson - Roll It Up J , Yläkokko 5+5 lisäarpaa
13p Aleksandra - Kevät Juuli , Lehtovaaran Ratsutila 2 lisäarpaa
12p Veronica Berg - Sõladane , Lehtovaaran Ratsutila 1
9p Calandre Bellefeuille - Jään Lilja 2+2+2 lisäarpaa
5p Iiris - Snow Rose , Lehtovaaran Ratsutila
5p Ellen Nylund - Cork's Meidhir, Auburn Estate 2 lisäarpaa
4p Emilia - Silent Eternity , Lehtovaaran Ratsutila 1 lisäarpaa
3p Ilya Malikov - Babyblues
3p Akira - Avalon, Hallava
3p Cella Talve - Whirlwinded Dot, Seppele
3p Jenni Laitela - Rocked Steady , Lehtovaaran Ratsutila
3p Fanni - Douple Trouble , Lehtovaaran Ratsutila
3p Sandra Ahl - Walt's Nawfed
3p Teemu Linkomaa - Delicate Tarascada

100cm, taitotaso hard
58p Lydia Tuuliluoto - Kheops , Yläkokko 6+4+2 lisäarpaa
54p Henry - Hallavan Vaniljakahvi, Hallava 5+6+6 lisäarpaa
50p Salma Stjärndahl - Bonnie KN, Seppele 2 lisäarpaa
35p Patrick Brault - Sumetron Sinvatti 2+3 lisäarpaa
33p Elli Petäjistö - Cloudgazer, Seppele 3+2 lisäarpaa
32p Rasmus Alsila - Living Art, Auburn Estate 4+2 lisäarpaa
23p Kei - Tkachyov, Hukkasuo 1 lisäarpaa
22p Fiia Vierre - Étonnant, Seppele 1 lisäarpaa

Kiitos kaikille ihan mahtavista kilpailuista ja varsinkin upeista tarinoista ja piirroksista!