RKM 2017

[Aleksi]

Ratsastuskoulumestaruudet tulee taas!

Varsinaisia kilpailusääntöjä ja -ohjeita ei ole vielä julkaistu, mutta koska viimeinen ilmoittautumispäivä 8.10. lähestyy jo, kannattaa kisaporukkaa koota jo kasaan. Kaikki Hallavan kävijät ovat tervetulleita, mutta ratsuksi mitä luultavammin kelpaa vain joku tuntihevosista. Laita kaksi hevostoivetta! Voit ilmoittautua joko molempiin, koulu- ja esteosuuksiin, tai jompaan kumpaan. Hahmon ikä määrittelee sitten kilpailetko juniori-, nuori- vai seniorimestaruudesta.

Koululuokat:
1. juniori alle 18v
Ina-Ella - Ad Emma's Melina He:C
Rena - Kyyhkysatu He:B
Kassu - Kaunolan Darcy He:A
Ruska - Flying Fonzie He:B
Ade - Oldstone Rockstar He:B

2. nuori 18-22v
Nanna - Tuulen Tirlittan He:A
Miska - Milk's Favorite Cookie He:B
Topias - Nikita Nor He:A

3. seniori yli 22v
Eevi-Sofia - Loki He:A

Esteluokat:
4. juniori alle 18v
Ina-Ella - Ad Emma's Melina 70cm
Rena - Kyyhkysatu 95cm
Ruska - Flying Fonzie 80cm
Ade - Oldstone Rockstar 70cm

5. nuori 18-22v
Nanna - Tuulen Tirlittan 95cm
Topias - Nikita Nor 95cm

6. seniori yli 22v
Eevi-Sofia - Loki 95cm

Luokat ovat arvontaluokkia lukuunottamatta finaalia, johon saattaa tulla tuotostehtäviä. Kisaan osallistuminen ei siis vaadi sinulta erityistä panostusta, vaikka tietysti tarinoiminen ja piirtäminen on suositeltavaa. Onhan kisojen tarkoituksena tuoda virtuaaliharrastajia yhteen!

Finaalissa ranking-pisteitä tulee myös saamaan valmennuksista, joita Hallavassa järjestetään kolme kappaletta sekä esteille, että kouluun. Valmennuksiin ei tarvitse erikseen ilmoittautua, riittää kun teet HALUTESSASI maksun ennen Finaalin viimeistä ilmoittautumispäivää (oletettavasti marraskuun alussa). Valmennuspohjat tulevat tähän topikkiin.

1. Osakilpailu (pvm ehdotus: 14. tai 15.10.) Virtuaalitalli Seppele
2. Osakilpailu 21.10. Yläkokon ratsastuskoulu
3. Osakilpailu 29.10 Virtuaalitalli Susikallio
4. Osakilpailu (pvm ehdotus: 4. tai 5.11.) Hallava
Finaali 11.-12.11. Leijonalaakso

Onnea kaikille kilpailuihin! Hankitaan tänä vuonna ratsastuskoulumestaruus Hallavaan!

[Aleksi]

Ensimmäiset kouluvalmennukset ratsastuskoulumestaruuksiin
keskiviikkona 11.10.

Viimeinen ilmoittutuminen 10.10.
Viimeinen maksupäivä 5.11.
Maksuksi kelpaa kuva tai tarina
Hallavalaiset saavat maksuista osallistumismerkintöjä koulumerkkiä varten
Avoin kaikille ratsastuskoulumestaruuksissa kilpaileville
Jokaiseen valmennukseen mahtuu 5 osallistujaa
Pohjatarinat tulevat valmennuspäivänä

Helppo: C
Ina-Ella - Ad Emma's Melina

Aloitimme tunnin hakemalla vähän tuntumaa hevoseen pysähdysten ja käynnin säätelyn merkeissä. Vaikka Melli olikin ihan kivasti kuulolla, hioimme Inan apujen käyttöä yhä herkemmäksi ja Mellin reaktioaikaa nopeammaksi. Käynti lähtisi etenemään heti pohjemerkin jälkeen ensimmäisestä askeleesta ja pysähdys tapahtuisi melkeinpä ajatuksen voimalla.
Ravissa lähdimme työskentelemään ensin pääty-ympyröillä hakemalla asetusta ja sopivaa ravin tahtia, ja myöhemmin muutimme ympyrät volteiksi, joilla otimme taivutuksen mukaan. Inan oli tärkeää ratsastaa voltin aikana myös pohkeilla, eikä käyttää pelkästään kääntäviä apuja, jotta ravi pysyisi energisenä. Samalla Ina myös huomasi, että ympyrästä tulee näin helpommin pyöreä.
Välikäyntien jälkeen jatkoimme harjoitusravissa tehden päätyihin kymmenen metrin voltit ja pitkille sivuille kahdet käynti-siirtymiset. Kun tehtävä sujui hyvin ravissa, oli aika ottaa laukkaa. Laukka nostettaisiin lyhyen sivun keskeltä, laukattaisiin pääty-ympyrä, ja pitkän sivun keskellä siirtyminen takaisin raviin. Tässä kohtaa hioimme Inan kanssa apujen käytön täsmällisyyttä ja oikea-aikaisuutta.

Helppo: B
Kassu - Kaunolan Darcy OK!
Ruska - Flying Fonzie
Miska - Milk's Favorite Cookie
Ade - Oldstone Rockstar

Alkukäyntien jälkeen aloitimme työskentelyn heti kevyessä ravissa, tehden päätyihin pääty-ympyrät, joilla sai tarvittaessa ylitaivuttaakin hevosta, ja pitkillä sivuilla treenasimme loivaa kiemurauraa. Ohjeistin ratsukoita tulemaan aina tismalleen keskihalkaisijalle ja muistutin taivutuksen ja suoristuksen tärkeydestä. Fonzie varsinkin tuntui hieman jäykähköltä aluksi, mutta muutaman kierroksen houkuttelun jälkeen, myös se alkoi taipua loivan kiemurauran kaarelle.
Seuraavaksi istuimme alas harjoitusraviin ja aloimme tekemään kymmenen metrin ravivoltit kumpaankin päätyyn, sekä ratsastamaan lävistäjät jokaisesta kulmasta. Toisella lävistäjällä tarkoitus oli tulla keskiravia (edelleen harjoitusravissa). Ja toiselle lävistäjälle tehdä kolmen askeleen käyntisiirtyminen, jonka sai ajoittaa joko lävistäjän ensimmäiselle tai toiselle puoliskolle siten, että sai väistettyä toisella lävistäjällä keskiravia ratsastavaa ratsukkoa. Rokki osoittautui yllättäen oikein lennokkaaksi pikkuponiksi, kun Ade vain uskalsi istua rentona keskiravin aikana ja antaa Rokin liikkua isosti. Kassulla ja Darcyllä oli hieman ongelmia ravivolteilla, ja ohjeistinkin Kassua pitämään sisäkäden paljon pehmeämpänä ja ratsastamaan enemmän ulkoavuilla sisäpohkeen huolehtien taivutuksesta.
Lopuksi harjoittelimme vuorotellen käynti-laukka-käynti -siirtymisiä. Laukka nostettiin aina lyhyen sivun keskeltä, laukattiin pyöreä pääty-ympyrä, seuraavasta kulmasta lävistäjä, ja lävistäjän päässä siirtyminen suoraan käyntiin. Miskalle ja Oreolle tehtävä oli jokseenkin vaikea, sillä Oreo innostui aina laukatessaan lävistäjällä ja laukan kokoaminen siihen pisteeseen että käyntisiirtyminen olisi ollut mahdollista, ei onnistunut. Muutaman treenikierroksen jälkeen hekin kyllä onnistuivat tehtävässä kerta kerralta paremmin.

Helppo: A
Nanna - Tuulen Tirlittan OK!
Eevi-Sofia - Loki OK!
Rena - Kyyhkysatu
Topias - Nikita Nor

Aloitimme kevyessä ravissa ratsastamalla nelikaarista kiemurauraa. Aluksi hevoset saivat tulla melko vapaassa muodossa, kunhan ravi oli tahdikasta, ja siitä sitten pikkuhiljaa jokainen hevosen mukaan sai alkaa vaatimaan hevoselta enemmän taipumista ja takaosan työskentelyä. Pitkillä sivuilla lähdettiin hakemaan keskiravia. Loki ja Nikita vertyivät selvästi suokkeja nopeammin, mutta kyllä pikkuhiljaa myös Rena ja Nanna saivat kivaa liikettä ja taipumista ratsuistaan ulos.
Seuraavaksi vuorossa oli takaosakäännöksen treenaaminen. Asetin tötteröt kentän keskelle näliön kulmia merkitsemään ja sitten sai aloittaa reippaassa keskikäynnissä. Aina muutama metri ennen tötteröä käyntiä tuli ruveta kokoamaan ja tötterön kohdalla sitten tehdä takaosakäännös. Ja tietysti käännöksen jälkeen sitten reipasta keskikäyntiä eteen heti ensimmäisestä askeleesta. Takaosakäännökset olivat Nikitan lempparitehtäviä ja ratsukko suoriutuikin niistä kivuttmasti, Kyyhky ja Rena sen sijaan loistivat matkaavoittavalla keskikäynnillään.
Vaihdoimme vielä suuntaan täyskäännöksellä ja tämä oikea suunta osoittautuikin Tintulle edellistä huomattavasti helpommaksi. Kun kaikki saivat myös tähän kierrokseen onnistuneet takaosakäännökset alle, oli aika hengähtää hetkeksi.
Välikäyntien jälkeen käskin kaikkia valmistelemaan laukan ja nostamaan sen sitten yhtä aikaa. Pitkät sivut oli tarkoitus ratsastaa keskilaukkaa, lyhyellä sivulla hieman koota hevosta ja päätyyn tehdä kymmenen metrin tarkka laukkavoltti. Aluksi tehtävä varmasti tuntui monesta hauskalta, mutta jo muutaman kierroksen jälkeen väsymys alkoi painaa niin hevosia kuin ratsastajiakin, mutta silti vaadin ratsukoilta yhä parempia suorituksia. Varsinkin Loki ja Eevi petrasivat viimeisillä kierroksilla aivan huljasti. Keskilaukka oli pontevaa ja matkaa voittavaa, ja voltilla ruuna otti takaosan oikein kunnolla alle ja esitteli kuinka hienosti Aleksin silmöterä kokoaa laukkaansa ja taipuu voltilla.

[Aleksi]

Ensimmäiset estevalmennukset ratsastuskoulumestaruuksiin
perjantaina 13.10.

Viimeinen ilmoittutuminen 12.10.
Viimeinen maksupäivä 5.11.
Maksuksi kelpaa kuva tai tarina
Hallavalaiset saavat maksuista osallistumismerkintöjä estemerkkiä varten
Avoin kaikille ratsastuskoulumestaruuksissa kilpaileville
Jokaiseen valmennukseen mahtuu 5 osallistujaa
Pohjatarinat tulevat valmennuspäivänä

70cm ja 80cm yhdistetty
Ina-Ella - Ad Emma's Melina
Ade - Oldstone Rockstar
Ruska - Flying Fonzie
Salma - Lyydia (Seppele)



Verryttelimme ensin kaikissa askellajeissa taivutellen hevosia ja säädellen tempoa. Tärkeää oli saada hevonen reagoimaan apuihin viipymättä.
Ensimmäisenä estetehtävänä tulimme vuorotellen pituushalkaisijalle ravissa. Ensimmäisellä ristikolla tuli nostaa laukka ja seuraavalla pystyllä varmistaa että laukka olisi oikea tulevaa kaarreta ajatellen tai tarvittaessa vaihtaa se. Joka toisella kierroksella tuli kääntyä oikealle ja joka toisella vasemmalle. Jo tämä ensimmäinen tehtävä vaati tarkkuutta ja herpaantumatonta keskittymistä.
Seuraavaksi treenasimme tiukkoja kaarteita, sekä jatkoimme laukan vaihtamisen harjoittelua. Tulimme esteet numero 3-5, joista siis jokaisen päällä oli tarkoitus vaihtaa laukka. Samalla tuli kiinnittää huomiota laukan tempoon ja tarkkaan ohjaukseen, jotta kaarteet eivät menisi liian pitkiksi tai tulisi ohiratsastuksia.
Viimeiseksi ratsastimme rataa kokonaisuudessaan nostaen sen tällä kertaa maksimikorkeuteensa. Varsinkin viimeisellä okserilla saimme nähdä mitä komeimpia hyppyjä

95cm
Nanna - Tuulen Tirlittan OK!
Eevi-Sofia - Loki OK!
Rena - Kyyhkysatu
Topias - Nikita Nor



Verryttelimme ensin kaikissa askellajeissa taivutellen hevosia ja säädellen tempoa. Tärkeää oli saada hevonen reagoimaan apuihin viipymättä.
Ensimmäisenä harjoittelimme loivalla kiemurauralla hyppäämistä. Laukka tuli vaihtaa 3 ja 5 esteiden päällä ja keskimmäisellä kiinnittää huomiota hevosen suoruuteen ja oikeiden linjojen valitsemiseen. Jos hevonen tuntui kuumuvan liikaa, sai keskimmäisen kaaren kohdalle tehdä voltin sisäänpäin ja näin ollen hypätä 4 este kaksi kertaa. Tulimme samaa tehtävää myös toisesta suunnasta, nostaen esteet tällä kertaa edellisiä verryttelyesteitä korkeammiksi.
Seuraavaksi hyppäsimme muutaman kerran pitkällä sivulla olevaa suhteutettua väliä ensin lyhyessä laukassa kuudella askeleella ja seuraavaksi pidemmässä laukassa viidellä askeleella. Tehtävä vaati tiukkaa kontrollia, sekä okeanlaista esteistuntaa ja myötäystä suurikokoisen okserin päällä.
Lopuksi tulimme rataa kokonaisuudessaan sen maksimikorkeudessa. Esteet 3-5 tuottivat edelleen hieman hankaluuksia, mutta muuten näimme kerrassaan upeaa ratsastusta. Varsinkin esteiden 6 ja 7 välinen silmukka erotti jyvät akanoista.

[Sebesalma]

Pystyykö tähän alle ilmoittautumaan?

80 cm
Salma (Seppele) - Lyydia

[Eevi-Sofia]

Kouluvalmennus 11.10.
Tässä sitä oltiin. Ratsastuskoulumestaruudet alkoivat tuntua kahta totisemmalta todelta, kun istuin Lokin selässä ja sovitin koulujalustimia sopivan mittaisiksi. Loki ei ollut mikään pikkupikkuhevonen, olihan sen säkäkorkeus hurjat 175 senttimetriä, ja minä olin aika pieni aikuinen. Hetken aikaa pohdiskelin, miten naurettavalta me näyttäisimme yhdessä, kun pomppelehtisimme ensimmäiseen alkutervehdykseen jo tulevana viikonloppuna Seppeleen osakilpailuissa. Pikkuiset tappijalkani halaisivat suurta hevosta.

No, ajattelin toiveikkaana, ehkä se korostaisi mustan ruunan näyttävyyttä. Kunhan vain saisin sen kulkemaan mallikkaasti. Tänään Aleksi auttaisi siinä, mutta kisaradalla pitäisi selviytyä yksin.

Onneksi en ollut mikään ensikertalainen. Sittenhän jännittäisi tuhat kertaa enemmän, kai.

Alkutunnista annoin Lokin ravata rentona ja hakeutua kuolaintuntumalle tekemättä mitään ihmeellisiä taikatemppuja ja hokkuspokkuksia. Vakaa käsi ikään kuin odotti Lokin asettumista yhteistyöhön. Ison hevosen kanssa nelikaarisen kiemurauran tiukat kaaret toimivat sinänsä sopivasti hidasteena, että pääsin ratsastamaan sitä jalalla eteen ilman pelkoa, että se vastaisi vain harppomalla kovaa eteenpäin. Lokin kanssa taivutuksen vaihto tuntui helpolta. Se oli aika taipuisa ollakseen niin suuri, ja koska se teki paljon tunteja tallin kokeneimpien ratsastajien kanssa, se oli oikeastaan aika hyvin ratsastettu ja tasapainoinen tuntihevonen.

Keskiraviin sitä ei juuri tarvinnut usuttaa. Sain kuitenkin olla hyvin tarkkana, ettei se takaisinsiirtymässä vastustellut ja käynyt raskaaksi. Vau-efektiä, sitä ihan viimeistä silausta hienoon keskiraviin, oli hankala saada. Vaikka hevonen liikkui tahdikkaasti, viimeisin loisto tuntui vielä uupuvan. Se oli jossakin melkein tavoitettavissa, mutta ei aivan vielä minun käytettävissäni.

Käynti oli mielestäni kaikkein vaikein askellaji melkein minkä tahansa hevosen kanssa. Lokin kanssa takaosakäännökset olivat haastavia, sillä tehtyään kaksi sellaista se ryhtyi ennakoimaan. "Kyllä minä tiedän mitä seuraavaksi tehdään, anna minä surautan tästä nääääin takaosani ympäri" - niin se tuntui viestivän heti, kun istuntani tiivistyi tai tein pienenkin puolipidätteen. Pari kertaa ratkaisinkin tilanteen niin, että kun se oli aikeissa osoittaa omatoimista yritteliäisyyttä, usutinkin sen suoraan eteenpäin reippaampaan käyntiin ja tein takaosakäännöksen jossain ihan muualla. Kouluradalla sellaista korjausmahdollisuutta ei olisi, ja jos jokin tehtävä menisi plörinäksi niin sitten se menisi ja pisteistä rokotettaisiin heti.

Huokaisin helpotuksesta, kun saimme siirtyä laukkaan. Rakastin laukkaa. En siksi, että olisin jotenkin ollut vauhdin perään, vaan siksi, että laukka tuntui minulle kehollisesti... loogiselta? Lokilla oli hyvä laukka, ja minun oli helppo istua ja vaikuttaa siihen. Mitä kauemmin saimme laukata, sitä tyytyväisemmäksi tulin. Joka kierrokselta joko minä tai Aleksi löysi jotakin, mitä seuraavaksi parantaa, ja oli ihanaa saada keskittyä yhteen asiaan niin pitkään, että se onnistui ja onnistuipa taas seuraavaksi vielä paremmin.

Valmennuksesta jäi hyvä mieli. Olo oli luottavainen, vaikka pieni epäilys yritti tökkiä pitkillä kynsillään. Kilpailuissa voisi käydä mitä tahansa: Loki voisi päättää pelätä vierasta paikkaa kuollakseen tai minä voisin unohtaa ohjelman tai mitäs jos vaikka syysflunssa iskisi vielä...? Mutta hevonen osasi ja minäkin, silloin kun yritin ja keskityin. Peukut pystyyn, ettei mitään katastrofia tapahtuisi.

[Kassu]

Kouluvalmennus

Mua vähän jännitti sinä päivänä, ja se näkyi mun ja Darcyn työskentelyssä. Mulla tiukentui aina puolihuomaamattomasti ohjasote, ja harjoitusraviin oli vaikea rentoutua, mutta lopulta aloin löytää sitä punaista jalkaa ja loppuvalmennus sujui mukavasti.
Lyhyessä ajassa olen oppinut pitämään kisaratsustani valtavasti. Darcy on todella hyvä, kunhan häntä oppii ratsastamaan oikein. Tunnin lopussa olen aika varma siitä, että me kyllä pärjäämme mestaruuksissa. Mä ja Darcy ollaan hyvä tiimi.

Siirtymiset sujuivat meillä kuin korkean tason koulukisoissa - tai siltä ne ainakin tuntuivat. Hymyillen itsevarmana taputin tummaa hevosta loppukäynneissä kaulalle, ja jäin kuuntelemaan Aleksin loppupalautteita paljon rennompana, kuin valkun alussa.

[Nanna]

Kouluvalmennus

Ja taas mentiin. Me oltiin vasta Tintun kanssa selviydytty kesän kenttäkilpailurupeamasta kun jo piti alkaa treenata ratsastuskoulumestaruuksiin. Mä olin suoraan sanottuna ihan poikki, vaikka kilpailemisesta tykkäsinkin. Mutta voi kuinka oisin vaan halunnut lähteä maastoon hiljaiselle lenkille tihkusateeseen ja istuskella suokin karsinanpohjalla kertoilemassa tammalle päivän kuulumisia. Ja tallin ulkopuolisenkin elämän olisi saanut samalla laittaa paussille. Mä tein ihan hulluna töitä kahvilassa ja ahdistuin vain päivä päivältä enemmän ajatuksesta että tätäkö mä todella tekisin loppuelämäni. Ei kiitos. Mutta en mä tiennyt mitä mä halusin opiskella tai että pääsisinkö edes minnekään sisään. Kämppäkin oli sotkuinen ja ulkona masentavan pimeää ja märkää. Elämä oli kurjaa.

Ja kurjaa oli myös nelikaarinen kiemuraura. Maneesi tuntui liian pieneltä ja kaarteet ihan mahdottoman tiukilta. Tinttu puri kuolaimeen kiinni, eikä olisi halunnut taipua kumpaankaan suuntaan. Ja Aleksi huusi koko ajan ravin ponnettomuudesta, vaikka mä muistutin Tinttua pohkeilla joka toisella askeleella. Ei vaan toiminut. Rena tuli meitä vastaan pitkällä sivulla kun mä olin tekemässä taas yhtä onnetonta kaarta ja irvisti mulle myötätuntoisesti. Pyöräytin silmiäni ja vauhditin Tinttua raipalla. Tamma pinkaisi muutaman askeleen reippaasti, mutta palautui pian takaisin leppoisaan löntystelyynsä.

Tällä menolla hyvä kun me päästäisiin kouluohjelmasta edes läpi.

[Nanna]

Estevalmennus

"Ootko ihan varma että haluut tulla tossa vauhdissa seuraavalle esteelle?!" kuului Aleksin huuto kun loivan kiemurauran tokan esteen jälkeen käänsin katseeni sarjan viimeiseen. Tinttu laukkasi pää ylhäällä, korvat hörössä. Kyllä me tää handlataan, ajattelin ottaessani muutaman pidätteen ja yrittäessäni suoristaa Tinttua oikealle linjalle. Mutta tamma päättikin purra kuolaimeen kiinni, tiputti kiitoraville ja ampaisi senttien päästä esteestä ohi niin että mä pelkäsin mun jalan kolahtavan tolppaan. Istuin alas satulaan, tein pidätteitä ja kun nekään ei auttanu, ohjasin maneesin päätyä kohti ja sain suokin vihdoin pysähtymään.

"Tehdäänkö vaikka ensi kerralla niin, että teet siihen keskimmäisen esteen kohdalle voltin??"
"Okei", mä myönnyin ja ratsastin Tintun kanssa pitkälle sivulle odottamaan meidän seuraavaa hyppyvuoroa. Ratsastin Tintun kanssa hieman pohkeenväistöä ja otin parit peruutukset, jotta saisin sen kuulolle, ja sitten taas mentiin.

Nostin laukan pitkän sivun alussa, ja se oli odotettavasti alusta asti pontevaa. Tinttu oli aina esteradoilla ihan kun eri hevonen. Se liikkui napakasti pohkeen edessä ja odotti innoissaan ensimmäistä hyppyä. Se tuli heti kulman jälkeen. Vaihdoin johtavan ohjan vasempaan ja vaihdoimme onnistuneesti laukan esteen päällä. Kolme kiihtyvää laukka-askelta ja ylitimme keskimmäisen ristikon. Istuin alas, pidätin ja käänsin. Tinttu vastusteli ensin hieman pääpystyssä, mutta sain sen kuitenkin ulkoavuilla käännettyä, ja saimmekin tehtyä ihan mallikkaan voltin ja Tinttu oli taas paremmin hallinnassani. En noussut kovin korkealle esteistuntaan ristikolla, ja istuin heti sen jälkeen syvälle satulaan. Pidäte pidäte pohje pohje ja myötäys. Me hypättiin onnistuneesti viimeinenkin kolmesta esteestä ja laukka vaihtui automaattisesti. "Hieno Tinttu", mä kehuin ja taputin tammaani kaulalle.

[Aleksi]

Toiset kouluvalmennukset ratsastuskoulumestaruuksiin
keskiviikkona 25.10.

Viimeinen ilmoittutuminen 25.10.
Viimeinen maksupäivä 5.11.
Maksuksi kelpaa kuva tai tarina
Hallavalaiset saavat maksuista osallistumismerkintöjä koulumerkkiä varten
Avoin kaikille ratsastuskoulumestaruuksissa kilpaileville
Jokaiseen valmennukseen mahtuu 5 osallistujaa
Pohjatarinat tulevat valmennuspäivänä

Helppo: C
Ina-Ella - Ad Emma's Melina

Kerrankin aurinko paistoi ja sää oli kaikinpuolin sellainen kuin syksyltä toivoisi. Ilma oli juuri sopivan kirpeä ja tuuli heilutteli värikkäitä lehtiä saaden aina silloin tällöin muutaman irtoamaan ja leijailemaan kohti maata. Kävelin tallipihan poikki ulkokentälle, jossai näin Inan ja Mellin jo ravailemassa ohjeideni mukaan.
"Hyvältä näyttää, Melli ravaa oikein mallikaasti", huikkasin parivaljakolle. "Voitkin sitten siirtyä harjoitusraviin ja aloitetaan volttikahdeksikolla, joka tehdään tähän R - I - S välille."
Ina istui alas Mellin hieman pompottavaan raviin ja ohjasi pituushalkaisijalle, jonka keskeltä alkoi volttikahdeksikko. Aluksi voltit olivat hieman soikeita ja taivutuksen vaihtamisen kanssa oli ongelmia.
"Muista suoristaa aina muutamaksi askeleeksi tässä volttien välissä ennen kuin asetat ja taivutat uuteen suuntaan. Asiaa auttaa se että nostat katseesi ylös sieltä Mellin niskasta ja suunnittelet reitin, silloin ei tule niin kiire siinä voltin vaihdossa. Hyvä nyt sujuu paremmin."
Harjoittelimme valmennuksen aikana myös laukan nostoa käynnistä, sekä aivan lopuksi askeleen pidennystä lävistäjällä.

Helppo: B
Kassu - Kaunolan Darcy OK!
Ruska - Flying Fonzie
Miska - Milk's Favorite Cookie
Ade - Oldstone Rockstar
Heta Pohjola - Wünscht Alptraum (Hiisivuori) OK!

Sillä aikaa kun Ina ratsasti loppukäyntejä, tulivat seuraavat valmennettavat paikalle ja aloittivat itsenäisen verryttelyn. Kävin hakemassa tallituvasta paksumman toppatakin itselleni ja otin tavanomaisen paikkani kentän aidalta.
"Heta voi ottaa vähän lyhyemmän ohjan ja ratsastaa enemmän pohkeella, jotta saadaan se takaosakin liikkeelle. Pidä kuitenkin käsi rentona, me ei haluta että hevonen jää roikkumaan kuolaimeen vaan kannattelee itsensä. No nyt on paljon parempi, huomaatko?"
"Sitten siirrytään harjoitusraviin ja aloitetaan pohkeenväistöllä pituushalkaisijalta uralle. Toisella pitkällä sivulla voi ottaa vähän keskiravia. Noniin Ade, se oli ihan OK aloitus, mutta pidä Rokki paremmin suorana pohkeenväistössä ja tahdita sivuun astumista sisäpohkeella nyt nyt nyt. Hyvä, tällä kertaa meni huomattavasti paremmin."
"Ja Kassu istuu alas siellä keskiravissa! Vatsaslihakset töihin ja pohkeella eteen. Kannattele kädet, kantapäät alas. Darcy pystyy kyllä paljon paljon lennokkaampaankin raviin kun vaan annat sen liikkua. Älä kuitenkaan heitä ohjaa pois!"
Teimme tehtävää vielä toiseenkin suuntaan ja aloitimme sitten laukkaosuden: "Jatketaan samalla teemalla kuin viimeksikin, eli laukka-käynti siirtymiset. Tehdään tällä kertaa niin, että laukka nostetaan aina lyhyiden sivujen keskeltä. Halutessaan ja tilan mukaan voi ensin ratsastaa laukkaympyrän, mutta kun tullaan pitkälle sivulle, aletaan koota hevosta ja lähdetään ratsastamaan laukkavolttia. Siitä voi tehdä hyvin pienenkin. Tarkoituksena on, että voltti auttaa hevosen kokoamisessa ja käyntisiirtyminen on helpompi tehdä. Miska voi aloittaa."
"Hyvä ja nyt alat sitten kokoamaan. Istu liikettä vasten ja ota puolipidätteitä. Sitten lähdet kääntämään, muista ulkoavut. Istu, istu, istu ja kääyntiin. Aika mainiota eikö? Onnistui paljon paremmin kuin viime kerralla, kun vielä saat viimeiset raviaskeleet nipistettyä pois."
"Vau Ruska, huomaatko kuinka Fonzie tällä kierroksella laukkaa rehellisesti takaosansa päällä? Se on hyvin avuilla ja pohkeesi edessä. Kokoa vielä vähän lisää ja voit kokeilla siirtää käyntiin aivan voltin alussa. Hyvä! Seuraavalla kerralla sitten ilman volttia!"


Helppo: A
Nanna - Tuulen Tirlittan OK!
Eevi-Sofia - Loki OK!
Rena - Kyyhkysatu
Topias - Nikita Nor

"Aloitetaan mekin pohkeenväistöllä nyt kun hevoset on verrytelty kaikissa askellajeissa. Tullaan tuttuun tapaan pituushalkaisijalta kohti uraa. Jalustimet voi halutessaan nostaa kaulalle ja sitten ravia!"
"Nanna irrottelee Tinttua puolipidätteillä vähän siitä sisäkuolaimesta. Noniin hyvä, ja sitten katse kohti uraa ja pohkeenväistöä! Tinttu pysyi hyvin suorana, mutta väistö voisi olla hieman jyrkempi."
"Ja Eevi vaatii Lokilta isompaa askellusta. Se on jo vertynyt ihan hyvin, joten myös pohkeenväistössä ravin tulisi olla irtonaista ja tahdikasta. Muistuta vähän raipalla niin ei tarvitse koko ajan paukuttaa pohkeilla. Paljon parempi!"
Kun olimme tulleet tehtävää kumpaankin suuntaan ja kaikkien pohkeenväistö alkoi näyttää siltä miltä pitikin, aloitimme vastalaukan treenaamisen: "Tullaan yksi kerrallaan oikeassa laukassa pitkää sivua pitkin, tänne loppupäähän tehdään täyskaarto ja sitten lähdetään ratsastamaan puolikasta keskiympyrää toiselle pitkälle sivulle, jossa siirrytään ravin kautta käyntiin ennen kulmaa. Topias voi aloittaa!"
"Nikita saisi laukata isompaa laukkaa, muuten se tippuu helposti raville. Hyvä, sitten kokoat siinä täyskaarron aikana - mutta pidä laukka edelleen energisenä, ja sitten vastalaukkakaarteeseen. Okei, se meni ihan hyvin, mutta katso tie paremmin seuraavalla kerralla, ja laukka saa olla edelleen isompaa."
"Hyvä Rena, laukka näyttää oikein kivalta ja täyskaarto onnistui. Sitten käännät ympyrälle. Noniin huomasitko mitä tapahtui? Siula oli asetus väärään suuntaan ja Kyyhky sen takia tiputti raville. Kyyhkyä pitää tukea paljon enemmän vastalaukan aikana. Kun sulla on oikea laukka, pidä asetus oikealle ja vasen pohje hieman taaempana tukemassa. Ja se ei sitten vaihdu vaikka suunta vaihtuu. No tämä kierros onnistui paljon paremmin. Hyvä!"

[Aleksi]

Toiset estevalmennukset ratsastuskoulumestaruuksiin
perjantaina 27.10.

Viimeinen ilmoittutuminen 27.10.
Viimeinen maksupäivä 5.11.
Maksuksi kelpaa kuva tai tarina
Hallavalaiset saavat maksuista osallistumismerkintöjä koulumerkkiä varten
Avoin kaikille ratsastuskoulumestaruuksissa kilpaileville
Jokaiseen valmennukseen mahtuu 5 osallistujaa
Pohjatarinat tulevat valmennuspäivänä


yhdistetty 70cm ja 80cm
Ruska - Flying Fonzie
Ade - Oldstone Rockstar
Heta Pohjola - Wünscht Alptraum (Hiisivuori) OK!
Ina-Ella - Ad Emma's Melina

95cm
Nanna - Tuulen Tirlittan OK!
Eevi-Sofia - Loki OK!
Rena - Kyyhkysatu
Topias - Nikita Nor



Verrytellään aluksi käynnissä ja sitten kevyessä ravissa tehden voltteja, ympyröitä ja pohkeenväistöä siksakkina uralta sisään ja takaisin uralle. Nostetaan kaikki yhtä aikaa laukka ja laukataan kenttää ympäri, tullen aina C-päädyssä laukkavoltille, jossa ylitetään verryttelyesteet 4 ja 3. Kiinnitetään huomiota sopivaan tempoon ja teiden ratsastamiseen. Sama tehtävä kumpaankin suuntaan.
Seuraavaksi ratsastetaan suhteutettua väliä 7 ja 8, jossa viimeinen pysty on vinosti kulmassa. Hevonen tulee ratsastaa hyvin pohkeiden väliin, jotta se on helppo taivuttaa lyhyessä käännöksessä, suoristaa hypyn ajaksi ja taivuttaa taas esteen jälkeen. Hiotaan tätä niin kauan, että se sujuu kaikilta moitteettomasti.
Lopuksi ratsastetaan koko rata 3-4 kertaa täydellä korkeudella.

[Heta Pohjola]

Ilmeisesti tämän ketjun alle voipi ilmottautua.

80cm
Heta Pohjola - Wünscht Alptraum (Hiisivuori)

Helppo B
Heta Pohjola - Wünscht Alptraum (Hiisivuori)

[Heta]

Kouluvalmennus 25.10.

Hirnunta kajahti ilmoille astellessamme Alpon kanssa Hallavan kentälle. Ruuna oli kovin rennon oloinen Hallavan tallilla ja tuntui oikeastaan jopa hieman laiskanpuoleiselta. Tosin Alpolla oli ollut jo rankka viikonloppu Ratsastuskoulumestaruuksien toisen osakilpailun vuoksi. Ohjeiden mukaisesti hetken käveltyäni aloitin Alpon kanssa itsenäisen verryttelyn ravissa. 

Pian Aleksi ilmestyi kentän reunalle ja aloitimme itse työskentelyn. Heti alkuun hän pyysi minua aktivoimaan Alpon takaosaa, pitäen käden rentona ja ratsastaen pohkeella. Melko nopeasti homma alkoi tuntumaan huomattavasti paremmalta ja ruuna polki temmokasta ravia eteenpäin. 

Homma alkoi pohkeenväistöllä. Alpo väisti heti alusta asti hyvin - välillä vähän liiankin hyvin, jolloin Aleksi pyysi minua hieman loiventamaan väistöä. Väistöt ovat Alpolle melkoisen helppoja, joten usein ruuna haluaa näyttää parastaan ja väistää liiankin jyrkästi uralle. Keskiravissa Alpo ei ensin lähtenyt ihan rehellisesti eteenpäin, mutta saimme sentään ehkä yhden hyvän pätkän. Vasempaan suuntaan Alpo oli hitusen parempi.

Laukkaosuus oli meille hieman haastavempaa asiaa - nimittäin laukka-käynti-siirtymisiä. Teimme ennen siirtymistä kuitenkin pientä laukkavolttia, joka helpotti asiaa huomattavasti - varsinkin muutaman toiston jälkeen, kun Alpo alkoi käsittämään että se ei pääsisi luistamaan hommasta. Loppujen lopuksi saatiin siirtymisiä vain muutamalla hassulla pienellä laukka-askeleella. Minun tulisi vielä oppia istumaan siirtymisienkin ajan pystyssä, jännittämättä kroppaani, jotta siirtymisestä ei tulisi töksähtävä. Laukkatehtävässäkin vasen suunta oli Alpolla vahvempi. Se tuli laukassa paremmin takaosalleen, jolloin siirtymissä ruuna ei rojahtanut eteenpäin vaan pysyi koko ajan takaosallaan.

- Kiitos paljon Aleksi. Tästä on hyvä jatkaa, kiitin Aleksia hyvästä tunnista. Olin saanut paljon vinkkejä siihen mitä minun pitäisi omassa ratsastuksessani vielä muuttaa. Valmennus oli mennyt mielestäni yllättävänkin hyvin, vaikka alkuun ruuna olikin ollut hieman tahmean oloinen. 
- Eipä kestä! Tulkaa ihmeessä toistekkin, Aleksi sanoi minulle hymyssä suin.

[Aleksi]

Kolmannet kouluvalmennukset ratsastuskoulumestaruuksiin
maanantaina 30.10.

Viimeinen ilmoittutuminen 29.10.
Viimeinen maksupäivä 5.11.
Maksuksi kelpaa kuva tai tarina
Hallavalaiset saavat maksuista osallistumismerkintöjä koulumerkkiä varten
Avoin kaikille ratsastuskoulumestaruuksissa kilpaileville
Jokaiseen valmennukseen mahtuu 5 osallistujaa
Pohjatarinat tulevat valmennuspäivänä

Helppo: C
Ina-Ella - Ad Emma's Melina


Helppo: B
Kassu - Kaunolan Darcy
Ruska - Flying Fonzie
Miska - Milk's Favorite Cookie
Ade - Oldstone Rockstar


Helppo: A
Nanna - Tuulen Tirlittan OK!
Eevi-Sofia - Loki OK!
Rena - Kyyhkysatu
Topias - Nikita Nor

Tällä kertaa keskityttiin istuntaan sekä hevosen rentouteen tekemällä erilaisia harjoitteita pääty-ympyröillä kaikissa askellajeissa

[Aleksi]

Kolmannet estevalmennukset ratsastuskoulumestaruuksiin
tiistaina 31.10.

Viimeinen ilmoittutuminen 30.10.
Viimeinen maksupäivä 5.11.
Maksuksi kelpaa kuva tai tarina
Hallavalaiset saavat maksuista osallistumismerkintöjä koulumerkkiä varten
Avoin kaikille ratsastuskoulumestaruuksissa kilpaileville
Jokaiseen valmennukseen mahtuu 5 osallistujaa
Pohjatarinat tulevat valmennuspäivänä


yhdistetty 70cm ja 80cm
Ruska - Flying Fonzie
Ade - Oldstone Rockstar
Ina-Ella - Ad Emma's Melina

95cm
Nanna - Tuulen Tirlittan OK!
Eevi-Sofia - Loki
Rena - Kyyhkysatu
Topias - Nikita Nor



Alkukäyntien jälkeen siirrymme raviin ja treenaamme samalla vähän jalkavoimia kevyessä istunnassa tulemalla kolmikaarista kiemurauraa muodostavan reitin, jonka varrella on kaksi miniristikkoa, jotka saavat hevoset ravaamaan vähän isommin. Pitkällä sivulla saa keventää ja hevosesta riippuen voi ottaa askeleen pidennystä tai lyhennystä. Sama tehtävä kumpaankin suuntaan.
Otamme laukassa muutaman verryttelyhypyn tulemalla esteet 1-3, 2 esteen päällä vaihdetaan laukka. 3 esteen jälkeen suunta vaihdetaan takaisin oikeaan ravilävistäjällä, tehtävää suorittavat ovat etuajo-oikeutettuja! Teemma saman tehtävän myös toiseen suuntaan.
Ennen radan hyppäämistä treenaamme vielä kolmen esteen sarjaa, joista viimeinen on okseri. Jokaisen esteen väliin tulee yksi laukka-askel. Tässä kohtaa tulee olla hyvin tietoinen oman hevosen laukan pituudesta, jotta osaa joko koota laukkaa lyhyemmäksi tai pidentää sitä tarpeen vaatiessa. Ennen sarjaestettä voi hakea tempoa laukkaympyrällä.
Lopuksi sitten treenaamme taas tuttuun tapaa kokonaista rataa.

[Kassu]

Toinen kouluvalkku

Mä olin aivan muissa maailmoissa tänään, koko ajan unohtu jotakin. Ja valmennuksen jälkeen mun vartalo huusi. 
Darcylläkään ei ollut paras päivä, sitä hermostutti jokin. Varmaan se, että mä olin niin lyhytpinnainen. 
Yritin kuitenkin tehdä parhaani, koska tiesin, että nyt pitää panostaa enemmän kuin normaalisti. Mä harjoittelen isompiin kilpailuihin, enkä mihkään harjotusluokkaan. Oon kunnianhimonen enkä aio antaa armoa itelleni jos menee huonosti vaan sen takii että yhyy, oli huono päivä eikä jaksanut. 

Välillä huomasin, kuinka Darcy suorastaan lensi sujuvasti eteenpäin, ja se oli mahtavaa. Sillon tiesin, että nyt onnistuin. 
Valkun lopuksi kurottauduin rapsuttamaan satulasta käsin Darcyn korvantaustoja. Se heilautti päätään ja vilkaisi mua kummastuneena. Naurahdin tammalle ja taputin sitä vielä, ennen kuin jalkauduin. Jäin juttelemaan vähäksi aikaa muiden kanssa, ennen siirtymistä talliin. 

[Eevi-Sofia]

Estevalmennus 13.10.

Loki kävi ajoittain vahvaksi ja rupesi ylihyppäämään, mutta monia hyviäkin ratkaisuja ja korjauksia pääsin tekemään.

Kouluvalmennus 25.10.
Lokin suurissa liikkeissä istuminen ilman jalustimia oli kierolla tavalla hirveän kivaa. Se liikkui tahdikkaasti, mutta pohkeenväistöissä energia hieman hiipui, sillä oma tasapainoni horjahti herkästi aivan hieman. Sisukkaasti kuitenkin yritin toimia Aleksin ohjeiden mukaan ja tehdä ravista isompaa myös pohkeenväistössä. Vähitellen tuntuma ja tasapaino alkoi löytyä, mutta petrattavaa jäi vielä.

Laukkatehtävistä pidin aina, ja vastalaukka oli yksi parhaista treeniharjoitteista ikinä. Hieman haastetta tehtävään toi Lokin vahvuus: se ei aina aivan kuunnellut apujani loppuun asti, vaikka päällisin puolin tekikin, mitä pyysin. Se, etten saanut apuja viimeiseen pisteeseen saakka läpi, oli jo tuottanut kilpailuissa hieman hankaluuksia. Kouluohjelman aikana oli aika vähän paikkoja, joissa lähteä korjaamaan sitä seikkaa, ettei hevonen ollut aivan täysin läpi ja avuilla.

Täyskaarrot tahtoivat väkisinkin levitä. Puoliympyrällä sain ratsastaa paljon ja melko voimakkaasti, sillä koko ajan tuntui siltä, että Loki laistaisi hommista jos se aistisi pienenkin mahdollisuuden. Meidän kommunikaatiomme ei kaikin puolin ollut niin harmonista kuin olisin halunnut. Tuntui, ettemme olleet aivan samalla aaltopituudella.

Hienoltahan Loki silti näytti, ja saattoi olla, ettei moni päälle päin arvannutkaan, miten vaikealta kaikki tekeminen minusta tuntui. Harmitti vähän, etten osannut ratkaista kisaratsuni kaikkia arvoituksia tuosta noin vain. Kisapäivinä ne tietysti korostuivat, kun Loki oli vieraissa paikoissa erityisen pöyheänä ja tarkkaavaisena kaiken sen suhteen, mitä ympärillä tapahtui. Oli vaikea saada sitä silloin keskittymään minuun.

Mutta ei auttanut kuin yrittää.

Estevalmennus 27.10.
Huh. Lokin kanssa hyppääminen oli menoa ja meininkiä! Valtava ruuna innostui sitä enemmän, mitä useamman esteen hyppäsimme. Tunsin oloni pieneksi hyttyseksi sen kyydissä. En ollut mikään heiveröinen ja voimaton sohvaperuna, mutta silti välillä tuntui, etten kerta kaikkiaan saanut puserrettua kehostani riittävästi voimaa hillitäkseni Lokia, kun se oikein kiihtyi.

Eihän ratsastus ollut voimalaji, mutta voin kertoa, että silloin kun alla on monta sataa kiloa menohaluja, pieni kuiskuttelu ja hipsuttelu ei yksinkertaisesti auta. Nähdessään esteen Loki välillä tukki korvansa ja lähti. Vaikka yritin olla nopea reaktioissani, joskus se oli nopeampi ja ehti rynnistää pois avuilta yrityksistäni huolimatta.

Lohdutin itseäni sillä, että olimme tehneet yhteistyötä vasta hyvin vähän aikaa. Tietenkään Loki ei toiminut kuin ajatus vielä näin vähäisellä yhteisellä treenillä. En silti täysin kyennyt torppaamaan pettymyksentunteita, kun Loki kerta toisensa jälkeen teki omapäisen ratkaisun lähestymisen suhteen. Kyllähän minun olisi pitänyt osata vaikuttaa siihen. Aleksi toisti kärsivällisesti ohjeitaan, mutta pelkäsin, että häntäkin jo kadutti minun päästäminen kasvattinsa kilpakuskiksi. Olisipa Loki saanut ratsastajakseen Alanan, jonka taidoilla se olisi takuuvarmasti loistanut osakilpailuissa ihan toisella tavalla kuin minun. Me olimme pärjänneet ensimmäisissä osakilpailuissa hienosti. Toiset olivat olleet täysi floppi, ja estevalmennuksen edetessä kasvoi varmuuteni siitä, että niin olisivat kolmannetkin.

Olikohan kyse itseään toteuttavasta ennusteesta, saatoin vain miettiä myöhemmin, kun Susikallion osakilpailut menivät aivan yhtä pahasti penkin alle kuin Yläkokon?

Minun henkinen kanttini ei tainnut kestää näitä kilpailuita tällä hevosella. Epävarmuus söi intoa ja jokainen epäonnistuminen kasvatti epävarmuuden nälkää. Vieläköhän Aleksilla olisi jokin taikatemppu taskussaan, sellainen, jonka avulla minusta tulisi itsevarmuutta uhkuva ja omalla tasollani ratsastava kilpailija?

[Heta]

Kuittaus toiseen estevalmennukseen;

"Miten teillä meni?" Allu kysyi minulta hypätessäni ulos autosta. Olimme juuri saapuneet kotitallimme pihaan.
"Niin ja näin", sanoin irvistäen. Selitin Allulle kuinka Alpo oli käynyt ihan kierroksilla jo heti alusta saakka. Ruuna oli koko tunnin kuin lentoon lähdössä - tai ainakin siltä se tuntui. Laukkaverryttelyä aloittaessamme olin jo ollut valmis heittämään hanskat tiskiin. Alpo pomppi paikallaan, pää kiinni ryntäissä ja minusta tuntui ettei hevonen edes edennyt mihinkään. Verryttelyesteitä ylittäessämme Alpo hyppäsi pienet esteet kuin 160cm kokoisina. Aleksi koitti minua parhaansa mukaan neuvoa ja vaikka Alpo loppua kohti paranikin kovasti, ei ruuna tullut koko aikana täysin rennoksi ja avuille. Suhteutettua väliä tullessamme menimme sen välillä -2 askeleellakin, sillä en saanut Alpoa millään kiinni. Lopuksi pääsimme ruunan kanssa sovitullakin askelmäärällä - vaikka se työn ja tuskan takana olikin. Onneksi Aleksilla oli valmentajana paljon kärsivällisyyttä, joten toistojen kautta Alpo alkoi rauhoittua ja tajuta että kiirehtimällä ei saavuteta mitään. Pari ensimmäistä kertaa koko rataa tullessamme sain todella huonoja paikkoja - välillä ihan liian läheltä ja välillä liian kaukaa. Aleksin hyvien neuvojen avulla sain viimeiset kaksi rataa kuitenkin siedettävän sujuvasti, vaikka virheitä toki tuli. Alpo alkoi selkeästi viimeisellä radalla hieman väsymään, joten ruuna ei jaksanut enää pelleillä ja kiitää miljoonaa. Onnistumiseen oli hyvä lopettaa - onneksi Alpolla ei järin usein tälläisiä kaahailupäiviä ole.

[Nanna]

Toinen kouluvalmennus



Toinen estevalmennus



Kolmas kouluvalmennus



Kolmas estevalmennus

[Eevi-Sofia]

Kouluvalmennus 30.10.
"Ei tehdä tänään mitään ihmeellistä. Nyt keskitytään istuntaan ja siihen, että saatte sekä ittenne että hevoset rennoiksi."

Aleksin sanat olivat maailman suurin helpotus. Rentous meidän kaikesta tekemisestä olikin nyt puuttunut, etenkin kisapaikoilla. Siellä Loki ryhtyi uhkumaan ja puhkumaan Suuren Uljaan Ratsun voimaa ja virtaa, ja se katosi pahimmillaan täysin mun apujen ulottuvilta. Jotenkin Aleksin virkahdus sai mut sulamaan satulassa. Olin ollut kuin pakastettu lihapötkelö, joka vasta nyt oli otettu huoneenlämpöön ja mahdollistettu joustavuus ja pehmeys.

Loki ei kuitenkaan tainnut ihan ymmärtää, että nyt oltiin rentoja.

Alkutunti meni meillä siihen, että Loki vei ja mä vikisin. Ei auttanut kuin hengittää pari kertaa oikein syvään. Pian tämä alkaa sujua, vakuuttelin itselleni. En ole luokattoman huono ratsastaja. En voi olla. En enää tällä kokemuksella.

Ajattelusta oli vähän apua. Hoin, että pian menisi paremmin ja että osasin kyllä, ja vähitellen huomasin, että Loki olikin paremmin ratsastettavissa.

"Ei teillä oo hätää, jos sie et mee ihan paniikkiin", Aleksi sanoi ystävällisesti tunnin päätteeksi. "Sie välillä unohat, että osaat. Mutta helpompi tilannehan se on kuin se, että et oikeasti osaisi. Taitoa ei voi taikoa tyhjästä, ja siun ei tarvitse, siun pitää vaan muistaa että sulla on se taito olemassa."

Helpommin sanottu kuin tehty, huomasin ajattelevani, ja sitten kurtistin kulmiani. Mistä tämä negatiivisuus oli mieleeni hiipinyt? Mitä uskoin valittamisella ja voivottelulla saavuttavani? Nyt sisua peliin ja paljon positiivisia ajatuksia, komensin itseäni.

[Aleksi]

Tähän mennessä tulleet ilmoitettu

[Eevi-Sofia]

Estevalmennus 31.10.
Edellispäivänä olin saanut Lokin ratsastettua mukavan rennoksi. Se oli liikkunut pehmeäksi. Salaa olin valmis lyömään vetoa, ettei se olisi lainkaan sellainen tänään - mutta sitten hevonen päätti yllättää.

Luulenpa, ettei se ollut koko meidän yhteisen historiamme aikana kertaakaan hypännyt niin hyvin kuin viimeisessä estevalmennuksessamme ennen oman tallin osakilpailuita. Tai, korjattakoon väittämää: kyllähän se hyppäsi aina hienosti. Se vaan, että nyt se oli paremmin ratsastettavissa esteiden välissä kuin koskaan ennen.

Innokas se oli, tietenkin, kuten sillä oli tapana. Välillä se pidensi askelta tai kiihdytti ihan oman päänsä mukaan, mutta parin pohjaan ajautuneen ponnistuksen jälkeen sen korvat alkoivat heilahdella minun suuntaani yhä useammin. Pidätteet menivät läpi. Oli kuin hevonen olisi aiemmin ollut jossakin metrin verran edelläni, ja nyt yhtäkkiä päättänyt olla luonani, allani, kanssani.

Fiilis oli mahtava. Haasteellisin meille oli kolmannen ja neljännen esteen välinen kaarre, mutta edes se ei tuntunut mahdottomalta. Viimeisellä radallamme minä ratsastin kellontarkasti ja Loki vastasi jokaiseen apuun melkein yhtä täsmällisesti.

"Tää taitaa olla ensimmäinen kerta vähään aikaan, kun mua hymyilyttää tunnin loppuessa", mä sanoin rehellisesti Aleksille, kun olimme poistumassa kentältä.
"On syytäkin hymyillä. Jos tuota menoa esitätte lauantaina, teille kuuluu kyllä rusetti palkinnoksi", Aleksi tuumasi.

Ehkä hänen sanoisaan oli taikaa, tai ehkä onnistuneen valmennuksen valama itseluottamus siivitti meidät kotikisoissa toiselle sijalle. Koko meidän kisaturnee ei sittenkään ollut farssi.

[Kassu]

Kolmas kouluvalkku

Olin kerännyt kamalasti stressiä koulusta viime päivinä. Kaksi esseetä kirjoitettavana ja vaikka mitä muuta... Valmennus Darcyn kanssa vei kuitenkin ajatukset täysin pois arjen hetkellisestä kurjuudesta. Tällä kertaa keskityin todella hyvin, ja olin loistava muutenkin omasta näkökulmasta. Darcykin meni kuin unelma - hetken aikaa tuntui aivan oikealta kilparatsastajalta. Illalla kotona mielikuvissani ehdin valloittaa vaikka ja mitkä kilpailukentät valkean puoliverisen kanssa... Unelmia, unelmia.

[Valma]

RUSKAN kolmas estevalmennus

Mitä lähemmäs suuri finaalipäivä tuli, sitä varmempi mä olin siitä, että mä ja Fonzie oltiin kusessa. Olin lähtenyt mukaan totta kai tavoitteet korkealla, mutta osakilpailujen myötä oli pitänyt laskea rimaa rankanpuoleisesti. Tänään oli viimeinen valmennus, jossa oli tarkoitus kerätä opitut asiat kasaan ja rauhoittaa mieli ennen h-hetkeä.

Fonzie oli sinä päivänä varsin eloisalla tuulella, kun taas mä podin syysflunssaa, mikä ei ollut lupaavaa suoriutumisemme kannalta. Mä olin henkisesti valmistautunut räpiköimään valmennuksen läpi, kuuntelemaan Aleksin haukut ja kisat menisivät sitten niin kuin menisivät.

Alkulämmittely tuntui uuvuttavalta, ja keventäminen veti reisilihakset saman tien hapoille. Mun nenä valui, ja vähän väliä pyyhin sitä kämmenselkään. Olo oli kaikinpuolin koomainen.

Verryttelyhypyissä Fonzie tekikin sitten ylläriratkaisun, jonka myötä mun oli pakko herätä. Poni suorastaan repesi riemusta ensimmäisen matalan okserin jälkeen, kiskaisi ohjat käsistä ja heitti pari nasevaa pukkia, eikä mulla ollut jälkeenpäin hajuakaan, miten onnistuin puoliunisena pysymään selässä. Mutta siihen loppui mun torkkuminen, ainakin sen tunnin osalta.

Lopputunti menikin sitten mallikkaasti olosuhteisiin nähden. Fonziessa piisasi virtaa, ja sarjaesteharjoituksessa se tuli joka kerran viimeistä yritystä lukuun ottamatta viimeiselle okserille aivan pohjaan, kun en meinannut millään onnistua laukan kokoamisessa. Huomasi kuitenkin, että ruuna halusi kaikin tavoin miellyttää ratsastajaa, liika energia vain toisinaan puski läpi niin, että tehtävät menivät plörinäksi.

Valmennuksen lopuksi annoimme hevosten ravata pitkin ohjin. Fonziessa olisi riittänyt energiaa ottaa vaikka kolme kertaa uusiksi. Minä sen sijaan olin hikinen ja hengästynyt, mutta yllättävää kyllä tunsin silti oloni virkeämmäksi kuin ennen valmennusta. Aleksi varoitteli minua liiasta kaahailusta. Tällä menolla ottaisimme ajassa voitetut sekunnit takaisin monin kerroin virhepisteinä.

[Aleksi]

Viimeset valmennuspisteet merkitty, enää ei sovi maksella