Kouluvalmennukset kertaa kolme

[Aleksi]

Nyt treenataan sitten ja kunnolla! Hallavan pistepottia täytyy kasvattaa jos mielitään pärjätä tallirankingissa, joten nyt on mahdollisuus hankkia lisäarpoja oikein kunnolla! Lähde treeneihin mukaan ja tee maksu jokaiseen kolmeen valmennukseen, niin saat Aleksilta upean kisapiirroksen! (;

Tiistai 4.4.
rentous, siirtymiset ja teiden ratsastaminen

Valmennus 1: Helppo:B
Inkeri - Breezy Darlene, Hallava
Ruska - Flying Fonzie, Hallava
Katriina - Supernova I , Hallava
Rena - Kyyhkysatu, Hallava

Valmennus 2: Helppo:A
Nanna - Tuulen Tirlittan, Hallava 1 lisäarpa
Alana - Buddercup, Hallava 1 lisäarpa
Salli - Dunja av Rågkross, Hallava 2 lisäarpa
Valma - Hallavan Lurjus, Hallava

Torstai 5.4.
energisyys, tahti ja temponmuutokset

Valmennus 3: Helppo:B
Inkeri - Breezy Darlene, Hallava
Ruska - Flying Fonzie, Hallava
Katriina - Supernova I , Hallava 1 lisäarpa
Rena - Kyyhkysatu, Hallava

Valmennus 4: Helppo:A
Nanna - Tuulen Tirlittan, Hallava 1 lisäarpa
Alana - Buddercup, Hallava 1 lisäarpa
Salli - Dunja av Rågkross, Hallava 2 lisäarpaa
Valma - Hallavan Lurjus, Hallava

Lauantai 8.4.
rataharjoittelua

Valmennus 5: Helppo:B
Inkeri - Breezy Darlene, Hallava
Ruska - Flying Fonzie, Hallava 1 lisäarpa
Katriina - Supernova I , Hallava
Rena - Kyyhkysatu, Hallava

Valmennus 6: Helppo:A
Nanna - Tuulen Tirlittan, Hallava
Alana - Buddercup, Hallava 2 lisäarpaa
Salli - Dunja av Rågkross, Hallava 2 lisäarpaa
Valma - Hallavan Lurjus, Hallava 1 lisäarpa

[Alana]

4.4.
Alana - Buddercup

Kun housut eivät enää mene kiinni, ei välitetä pitävistä housuista. Alana asuu urheilulegginseissä, joten miksei myös ratsasta niissä. Palle on sitä paitsi niin tasainen, että vaikka edemmäs siirtynyt tasapainon keskipiste hieman järkkyisikin, ei selästä luiskahda alas. Toisin kuin eräiltä, punaisilta tammoilta.

[Alana]

5.4.

[Alana]

8.4.
Voisin sanoa, että valmennus meni hyvin, mutta se ei kyllä ollut koko totuus. Valmennus meni hyvi siinä määrin, että Palle teki kaiken mitä pyysin siltä nätisti, mutta minä vain pyysin siltä vääriä asioita ja aivan väärissä kohdissa.

Jos olin ollut stereotyyppinen tyhmä pissis jo ennen raskauttani, niin nytpä minä vasta olinkin tyhmä. Ja hajamielinen. En tiennyt miksi ajattelin rataharkkojen olevan hyvä idea, kun juuri eilen olin tehnyt itselleni yhteensä neljä tortillaa, kun jäin aina tekemään jotain muuta sen ollessa mikrossa, unohdin valmiin tortillan, ja tein uuden. Sitten huomasin vanhan tortillan mikrossa, ja nostin sen mikron päälle, laitoin uuden tortillan mikroon, ja unohdin sen taas. Ja sitten tein sen niin monta kertaa, että lopulta jouduin lahjoittamaan tortillani Alinalle ja Ohtolle ja yhden pistin palasiksi ja annoin eläimille. Unohdin joku päivä myös sen, mihin olin jättänyt kissan ruoat, ja vaikka mitä muuta pientä. Joten vaikka olinkin kertaillut rataa mielessäni jo parin viikon ajan, kun oli aika soveltaa sitä käytännössä muiden edessä, muistin vain sen, että alkutervehdykseen tultiin ravissa ja että sen jälkeen käännyttiin vasemmalle.

"Ai avoa? Tästä?"
"Se piti tehdä jo kulmasta saakka, mutta joo, siinä avoa."
*****
"Mihis se takaosakäännös jäi?"
"Öööö… Mihin se piti tulla?"
"Siihen."
*****
"Ravi jo, ravi jo! Ja kääyntiin, mmm, ihan ok."
"Mitä tän jälkeen piti tehä?"
*****
"Ja laukannosto oli jo kulmassa, eikä keskellä sitä lyhyttä sivua, muuten hyvä nosto."
"Vastalaukkaa, nyt se vaihtoi itsekseen, mikä on ihan kiva, joo, Palle näköjään osaa vaihtaa, mutta nyt ei haluttu vaihtoa."
"Kokeiles ottaa uudelleen sieltä kulmasta, joo, laukassa."
"Ja- joo, jatka vaan, vähän se rikko raville, ei se haittaa."
*****
"Ei- Alana- Se oli hyvä vaihto, mutta ei siun sitä pitänyt siihen tehdä. Joo, pysäytä se Palle siihen. Oletkos sie harjoitellut yhtään sitä rataa?"
"No- joo, I just- I- mä en vaan muista sitä…" voi, häpeä. Häpeä häpeä häpeä.
"No, jos sie menet nyt tuonne kävelemään ja katsomaan, niin tuut sitten viimisenä vielä uudelleen?"
"O- okei."
Se kuulosti ihan hyvältä suunnitelmalta, sellaiselta, jota muutkin ehkä arvostaisivat, sillä olin kuulevinani pettyneitä tai turhautuneita huokauksia joka kerta kun Aleksi keskeytti ratamme. Ei sillä, olin itsekin turhautunut ja pettynyt itseeni.

Muut tulivat radan vielä kerran, sitten oli minun vuoroni. Aleksi sanoi kertovansa tehtävät tällä kerralla, mutta sen jälkeen saisin tulla ihan yksin. Nyt, kun pysyimme radallakin, se meni hienosti. Palle suoritti yhtä hyvin kuin se oli tehnyt jo aiemmin, mutta erona aikaisempaan, nyt se teki ne jutut mitkä radalla pitikin tehdä. Olin muutenkin löytänyt Pallen nappulat jo aika hyvin, ja alkuviikosta olin hypännyt sillä pienen ristikonkin treenien päätteeksi, sillä en ollut päässyt hyppäämään hetkeen. Omilla hevosillani oli turhan ponnekkaat hypyt, ja en niillä uskaltanut tehdä mitään maapuomia tai kaadettua kavalettia enempää, mutta Pallen kanssa oli hauskaa ja ennen kaikkea tasaisen varmaa hypätä. Jos totta puhuttiin, olin tainnut tykästyä Palleen kovin. Olin saapuessani tallille alkanut käydä moikkaamassa sitä tarhassa tai karsinassa, välillä sujauttanut sille porkkananpalan ruokakippoon.

"Ja sitten kaikki vielä kerran, Salli aloittaa!"
Tämä toinenkin rata sujui hyvin, ja, ennen kaikkea muistin sen. Siihen oli hyvä lopettaa, ja Palle ainakin pärski tyytyväisenä päästessään ravaamaan vielä pidemmällä ohjalla ennen kuin tiemme kävi kohti tallia.

512 sanaa

[Salli]

Tiistai

Aleksi oli ottanut nyt Hallavan tiimin puhutteluun ja kertoi pitävänsä seuraaviin koulukisoihin kunnon tehovalmennuksen. Ennen kisoja olisi kolme ohjattua valmennusta ja itsenäinen harjoittelu oli hyväksi jos hevosia ei väsyttäisi liikaa.
Ensimmäisessä valkussa paneuduimme rentouteen ja teiden ratsastamiseen. Aleksi myös pyysi ja tarkkaili meidän siirtymisiä. Jokaisen siirtymisen oli oltava tarpeeksi joustava ja aktiivinen. Dunjan kanssa sai olla jälleen kerran tarkkana, että alusta alkaen Dunja olisi tarmokas ja sitä olisi sitten helpompi ratsastaa. Teimme paljon siirtymisiä aluksi ravin ja käynnin välillä. Aleksi oli keksinyt todella hyviä tehtäviä siihen ja haastoi meidät kunnolla työskentelemään hevosten kanssa. Hetken verryttelyn jälkeen Aleksi otti ravin ja laukan välillä siirtymisiä ja sen jälkeen käynnin ja laukan välillä. Käynnin ja laukan kanssa sain tehdä kunnolla töitä. Dunja jäi helposti painamaan kuolaimelle jos hitaampaan askellajiin siirtyessä veti liikaa. Aleksi antoi hyviä vinkkejä siihen miten voisin hellittää omaa kättäni. Laukka rullasi kuitenkin todella hyvin ja välillä Aleksi naureskelikin sille kuinka leveässä hymyssä laukkasin Dunjan kanssa.
Olin niin ylpeä itsestäni kuinka olin kehittynyt Hallavassa. Dunja oli isossa osassa kehitystäni. Olin pari päivää sitten katsonut kuvia minun ja Dunjan ensimmäisistä yhteisistä kerroista. Vertasin niitä viime kisojen kuviin niin kehitys on ollut todella huima. Iso kiitos kuului myös Aleksille hyvästä opetuksesta ja Valmalle siitä kuinka hän antoi minulle mahdollisuuden kilpailla Dunjalla.
Rentoutta lähdettiin hakemaan kaarevalla tiellä. Aleksi vaati hyvää keskiympyrää meiltä ja korosti sitä, että puoliskoiden tulisi olla saman kokoisia. Pyörimme hetken kaikki ympyrällä ja välikäyntien jälkeen Aleksi pyysi meitä yksitellen toiselle puolelle maneesia ja muut saivat itsenäisesti harjoitella odotellessaan suoritustaan. Aleksi pyysi tekemään erilaisia kuvioita ja erilaisten siirtymisten kera. Aleksi haastoi todella kääntymisissä ja siinä miten saisi erilaisten tehtävien kanssa hevon pysymään mahdollisimman rentona.
Minulle ja Dunjalle oli helpointa tulla ravissa erilaisia teitä. Aleksi pyysi voltteja, pientä ympyrää, ympyräleikkaata, täyskaartoja ja kaikkia muita kuvioita ihmeellisiin kohtiin. Tuon harjoituksen jälkeen meidän piti vain saada hevoset rentoutumaan ja ravailimme harjoitusravissa ympäri maneesia. Se oli oikeastaan todella hyvä harjoitus siinä mielessä, että sai kunnolla aikaa itsensä ja hevosen rentouttamiseen. Siinä huomasi kunnolla kuinka pitkiä pätkiä meni hyvin, mutta sitten pienistäkin liikkeistä saattoi hevonen jännittyä tai säpsähtää jotain muutosta. Aleksi neuvoi minua nousemaan satulassa pystynpään, etten olisi liian takakenossa ja sitä kautta vetäisi ponia suusta.
Dunja oli koko valmennuksen todella hyvä. Kulki hyvin eteenpäin ja oli helposti hallittavissa. Otimme aika pitkät välikäynnit ja vaihdoimme suuntaa ja aloimme sitten keskittymään laukan rentouteen. Se oli minulle itselleni jotenkin todella haastavaa. Lähdin istunnalla heittelehtimään ja välillä alkoi pelottaa milloin Dunjalla tai minulla menisi pää niin sekaisin. Kunnon loppuminen oli myös aika lähellä ja Aleksin sanottua, että saisi ottaa raville ja ravata suoraa uraa niin huokaisin helpotuksesta.
Otimme loppuravit ja sen jälkeen Aleksi sanoi meille, että voisimme mennä kävelyttämään hevoset maastoon. Siellä saisivat kunnolla levähtää. Aleksi pyysi meidät alas selästä ja löysytimme vyötä ja lähdimme pienelle lenkille metsään. Metsässä oli niin kaunista kun lumen alta oli alkanut pilkottaa vihreätä ja muutenkin puiden kosteus tuoksui hyvälle niin kuin kesällä. Tallissa viskasin ponille loimen niskaan ja annoin Dunjalle porkkananpaloja kiitokseksi hyvästä valmennuksesta. Dunja oli tosiaan ansainnut palkkion uurastuksestaan. Palkitsisin itseni myös jollain herkulla kun pääsisin kotiin.

504

[Salli]

Torstai

Voin sanoa, että heti seuraavana päivänä oleva toinen kouluvalmennus on erittäin huono idea, ihan kokemuksella ja syvällä rintaäänellä. Lihakseni olivat kipeämmät kuin koskaan. Varsinkin takapuolessa tuntui varsin mukavalta. Jos olisin itse saanut valita, niin en olisi lähtenyt vapaaehtoisesti uudestaan rääkkäämään omia lihaksiani. niin olisin jäänyt kotiin, mutta painostuksen alaisena jouduin myöntymään valmennukseen.
Tallille tultaessa olin jo valmiiksi vähän myöhässä ja aikataulua ei helpottanut se, että Dunja oli tarhassa piehtaroinut itsensä aivan kuraukseksi ja karvanlähtöaikana tilanne ei ollut mikään kehuttava. Harjasin yksien ponia puhtaaksi ja sain onneksi innokkaalta pikkutytöltä apua. Harjasimme yhdessä Dunjaa puhtaaksi todella nopeasti, mutta emme tarpeeksi. Edellinen porukka tuli takaisin talliin ja en ollut vielä edes kerinyt laittaa ponille satulaa selkää. Pikkutytön apu oli arvokasta kun suostui hakemaan suitset ja lämmittämään vähän kuolaimia. Satulan heitin äkkiä selkään ja suitset ponille nassuun ja menoksi.
Kuten päivän kuvaan kuului ei Dunjakaan hyvä ollut. Se oli alusta alkaen todella jäykkänä ja haluton liikkumaan eteenpäin. Sain kunnolla patistaa sitä. Käynnissä tuntui toivottomalta saada sitä yhtään aktiivisemmaksi. Tunnin aiheena energisyys ja voin sanoa, etten päässyt Dunjan kanssa sille tasolle ollenkaan, että sitä menoa olisi voinut sanoa energiseksi. Temponmuutoksissa sain olla kuulolla. Välillä Dunja lähti niin reippaasti eteen, että kun otin ohjilla vastaan se hyytyi heti ja hidastuksissa se vaihtoi hitaampaan askellajiin tai käynnissä pysähtyi. Valitin Aleksille kuinka en saa ponia ollenkaan kuulolle vaan se juoksee pois alta tai sitten ei liiku mihinkään. Aleksi antoi muutaman erittäin hyvän vinkin ja selkään alkoi sujua paremmin. Vieläkään ei mennyt erityisen hyvin, mutta parempaan suuntaan oli menossa. Otimme temponmuutoksia lävistäjillä ja Dunja sai siitä lisää puustia lisäyksiin. Hidastuksissa sitten sai olla taas erittäin tarkkana, ettei vauhti kokonaan hiipuisi pois. Aleksi yritti muistutella siitä, että energiaa pitäisi aina olla, vaikka hidastuksia tehtäisiinkin. Yritin todella, mutta nyt vain tuntui siltä, ettei sujunut yhtään.
Jos jotain positiivista haluaa etsiä niin se, että laukka sujui tällä kertaa todella hyvin. Dunja ylitti taas itsensä ja väläytteli alkutunnin vaikeuksista huolimatta todella hyviä pätkiä laukkaa. Energisyyden lisäksi tarkkailtiin tahtia ja Aleksi muistutti siitäkin, kuinka tahti pitää pysyä hallinnassa. Temponmuutoksissa tahti on todella tärkeä, ettei lisäyksissä mennä liian kovaa ja sitten hevonen pahimmassa tapauksessa kaatuu naamalleen, koska sotkeutuu omiin jalkoihinsa. Tahdin on siis oltava kunnossa erityisesti reippaammissa liikkeissä ja energia on hyvä säilyttää tarmokkaana hitaammissa lajeissa.
Jotta homma pysyy paketissa on halittava molemmat termit yhtä aikaa, että saadaan hyvä tasapaino aikaan. Aleksi otti uuden loppuverryttelytehtävän meille. Teimme niin sanottua tiimalasimaista kuviota ja lävistäjillä katsottiin, ettei vauhti kasva liikaa, etteivät hevoset opi sitä, että aina lävistäjillä tehdään lisäyksiä. Kulmat tehtiin huolellisesti muistellen viime tuntia milloin ratsastimme teitä. Aluksi Dunjalla oli virtaa, mutta lopussa malttoi ihan hyvin ravailla lävistäjätkin ilman ylimääräisiä nopeutta.
Tunnin jälkeen olin aikamoisessa kuumuudessa. Aurinko oli kivasti paistanut maneesiin ja lämmittänyt sitä sisältä ja nyt tallissa missä oli hiukan viileämpää heitin takkia pois ja hoidin voipaketin pois. Jätin varusteet karsinan eteen odottamaan. Harjasin Dunjan ja pyörittelin hieman kumisuoalla, että saataisiin vähän karvoja irti. Sen jälkeen laitoin ponille tuttuun tapaan kuivatusloimen ja lähdin hoitamaan varusteet omille paikoilleen. Dunja oli ansainnut taas herkkuja. Vaikka tunti oli aluksi mennyt huonosti, niin loppua kohden parannettiin hienosti. Kyllä se Dunja vain on niin etevä poni!

516

[Salli]

8.4.

Rataharjoituksissa oli skarppina. Olin harjoitellut kyseistä rataa kunnolla eilen illalla matolla. Riku oli neuvonut vieressä ja samalla yritti katsoa televisiota. Riku heilui kaukosäätimen kanssa ja yritti istua sellaisessa kohdassa, missä ei pääni tai jokin muu ruumiinosa tulisi hänen tiellensä. Tuskailin tiettyjen radanosien kanssa ja Riku jakeli minulle vinkkejä sitä mukaan mitä hän kerkesi.
Dunjan hoitaminen onnistui yllättävän vaivattomasti, vaikka tällä kertaa kaviot eivät meinanneet nousta. Kevään parhaita puolia oli ehdottomasti se, että ilmojen lämpenemisen johdosta sää oli yleensä aurinkoinen ja lämmitti kivasti. Pidin takkia auki kun istuin heinäpaalin päällä tallin pihassa ja katselin tarhailevia hevosia. Dunja odotteli karsinassa harjattuna ja valmiina varusteiden lattoon. Olin tullut hetkeksi hengittämään puhdasta ilmaa, koska tallissa pölisi aika paljon. Kesällä tulisi pahimmat pölinät, mutta nyt karvatkin leijailivat ympäriinsä ja kutittivat nenää.
Satulahopa oli karvojen peitossa ja vyöhönkin oli tarttunut kiva kerros vaaleata karvaa. Harjasin ja nypin suurimman osan karvasta pois ja sen jälkeen pukkasin satulan ponin selkään. Dunja oli aina niin leppoinen hoitaa kuntoon ja varustaa. Rapsuttelin Dunjaa harjan tyvestä ja vetelin samalla pehmeätä karvaa pois. Dunja nautti olostaan ja riiputti rentona päätään. Silmät valuivat kiinni, mutta heti kun aloin kiskomaan vyötä kiinni Dunja heräsi ja alkoi rauhallisesti pullistelemaan etten saisi vyötä kiinni. Hieroin tottuneesti Dunjan mahaa ja löysäsin toiselta puolelta ja niin sain vyön ongelmitta kiinni.

Aleksi antoi meidän verrytellä hevoset itsenäisesti ja sen jälkeen otimme vuorotellen radan harjoittelua. Minua jännitti kamalasti muistaisinko rataa ja se tuntui niin plajon vaikeammalta mitä viime ratamme.
Otin verryttelyssä paljon siirtymisiä, että saisin ponin kuuliaiseksi. Pysähdyksiä otin myös muutamia ja yritin saada tarmokkaat liikkeelle lähdöt. Verryttelin myös paljon kaarevalla uralla, että Dunjan kaula ja niska kerkeisi vertyä, koska rataan kuului muun muassa avot.
Laukannostot yritin verryttelyssä tehdä mahdollisimman rauhassa ja saada siihen tietyn tuntuman. Yritin myös hillitä käsillä ratsastusta ja muistaa ratsastaa myös istunnalla ja pohkeilla. Pieniä juttuja mitkä pitäisi varmaankin jo handlata kunnolla. Aleksi antoi hyvää palautetta verryttelyn kulusta.
Vaihdoimme suuntaa ja saimme ottaa hetken verkkaa myös siihen suuntaan. Dunja liikkui siihenkin suuntaan kuuliaisesti ja oli mukava ratsastaa. Välillä huomasin istuntani olevna vinossa tai hieman takakenossa ja suoristelin itseäni aina välillä. Dunja tuntui todella hyvältä käynnissä. Meni letkeästi, mutta tarmokkaasti eteenpäin. Käynnin kanssa oli itselläni ehkä eniten ongelmia, koska lähdin lantiollani heijaamaan. Yritin sillä tavoin saada liikkeeseen enemmän vauhtia jos käynti tuntuu hieman hitaalta. Nyt käynti liikkui eteen hyvässä ryhdissä ja tahdissa.
Ravi oli helppo koota ja se oli oikeasti mukava istua. Laukassa oli mukava energia ja Aleksi kehui sitä miten hyvin pystyin siinä nyt istumaan. Vähän pitäisi katsoa, että myös noston aikana Dunjan pää pysyisi asettuneena samoin siirtymisessä käyntiin tai raviin. Halusin ottaa myös parit lävistäjät jotta saisin Dunjan tulemaan suoraa eikä sitten radan aikana tarvitsisi siitä stressata.
Ratojen harjoittelussa minun ensimmäinen rata meni ihan hyvin. Katselin muiden ratoja ja kuuntelin Aleksin antamia ohjeita ja yritin ottaa niistä myös oppia itselleni ja Dunjalle. Alanan jälkeen menimme radan vielä toisen kerran ja tällä kertaa aloitin ensimmäisenä. Jälkimmäinen rata meni todella hyvin! Aleksi antoi positiivista palautetta ja se toi minulle hyvän mielen. Dunja oli taas erinomainen. Olin taas tyytyväinen tunnin tuotokseen.

503

[Nanna]

Tiistai 4.4.



Tinttu tyytyväisenä kouluvalmennuksen jälkeen

[Nanna]

torstai 5.4.



Voi kumpa laukka onnistuisi näin hyvn myös kisoissakin

[Katriina]

5.4

Valmennuksen aiheena oli Energisyys, tahti ja temponmuutokset. Juuri ne missä minun täytyi petrata Novan kanssa. Esteillä tamma osasi jonkin verran itsekin vaihdella askeltensa pituutta ja tahtia, joten esteillä pystyin keskittymään muihin asioihin. Koulussa taas kaikki olisi kohdallaan, kunhan vain oppisin säätelemään paremmin Novan askelien tempoa. Vaikka olin jo ratsastanut Novalla vuoden päivät, meidän menomme tuppasi silti olemaan melkoista kaahottamista kentän laidasta laitaan. Vauhtia Novalla riitti, joten sitä ei tarvinnut yleensä edes lisätä, mutta miten saada tamma hidastamaan?

   Onneksi tähän asiaan paneuduttiin valmennuksessa, jossa lisäkseni oli Ruska, Rena ja Inkeri. Se mihin minun erityisesti piti kiinnittää huomiota, oli pidätteiden tekeminen. Ne tuli tehdä juuri oikeassa kohdassa, jotta viesti meni perille Novalla tarpeeksi ajoissa. Pidätteet tuli myös tehdä mahdollisimman huomaamattomasti, sillä ratsastajan apujen huomaamattomuus oli tärkeä asia kouluratsastuksessa. Istuntani oli kehittynyt vuoden aikana huimasti, mutta kädet ja niiden käyttö tuppasi olemaan yhä ongelma.

   Nova oli kuulolla jo aivan valmennuksen alusta saakka, joka tosin oli hyvien alkulämmittelyjen ansiota. Erilaisin tehtävin sekä uralla että ympyröillä harjoittelimme valmennuksen aiheena olevia asioita. Novan kanssa sai olla erityisen tarkka askelien pituudesta ja tahdista, mutta loppua kohden ratsastus parani. Valmennuksen ollessa ohi, olin muutamaa vinkkiä rikkaampi ja astetta itsevarmempi. Toivottavasti samat asiat olisivat hallussa seuraavassa valmennuksessa ja itse kisoissakin.

[Valma]

8.4 rataharjoitus

Tämä oli epäilemättä elämäni ensimmäinen kouluvalmennus, jonka toivoin olevan estevalmennus, ajattelin, kun kävelin Lukan kanssa kohti ratsastuskoulua tahtia, jonka olisin toivonut olevan rauhallinen, mutta Luka oli toista mieltä. Hilpeällä tuulella oleva ori steppaili välillä sivuttain, ja kun pääsimme Kaviopolun päähän, se hirnui äänekkäästi vanhoille tallikavereilleen. Muuton jälkeen Luka oli ollut levottomalla tuulella. Minua harvoin pelotti sen seurassa, mutta jatkuvasti jotakin säätävän hevosen kanssa puuhastelu oli stressaavaa.

Koko kevät oli oikeastaan ollut aika stressaavaa. Olin luullut, että kiire ja huoli loppuisi ylioppilaskirjoituksiin, mutta siitä se vasta alkoikin. Oli etsittävä kesäksi töitä, päätettävä mitä halusi elämältään ja ravattava kahden tallin väliä kolmen hevosen perässä tuli hännän alla. Ja Tie tähtiin –sarjakilpailu painoi päälle. Kouluratsastus, jonka oli ollut tarkoitus olla minun ja Lukan bravuuri, ei ollutkaan mennyt viime aikoina aivan nappiin, ja itsetuntoni horjui pelottavasti.

Maneesin ulkopuolella keräilin vielä hetken itseäni, ennen kuin koputin oveen ja talutin Lukan sisälle. Alana, Nanna ja Salli odottivat jo siellä ratsuineen, ja ohikiitävän hetken mietin, miltä Alanasta tuntui ratsastaa kasvavan vauvamahan kanssa.
Salli hihkaisi minulle iloiset moit, ja Nannakin heilautti kättään. Aleksi sanoi, että voisimme lämmitellä itsenäisesti. Luka tuntui pirteältä ja energiseltä niin kuin aina, ja yritin parhaani mukaan pysyä mukana, mutta aivoni askartelivat kouluohjelman parissa. Tänään ratsastaisimme jokainen yksitellen ohjelman, ja minua huolestutti, muistaisinko sen ulkoa. Entä miten onnistuisivat laukkaympyrät. Osaisiko Luka käyttäytyä…

Minun ja Lukan vuoro oli viimeisenä, mikä oli vahinko. Jouduin ensin katselemaan kaikkien muiden suoritukset läpi. Alanalla ja Pallella meni hyvin, mutta Alana unohteli ohjelmaa. Se oli minulle helpotus – ainakin oli yksi toinen, joka ei ollut harjoitellut ohjelmaa priimakuntoon. Sallista ja Dunjasta näki, että he olivat tehneet perinpohjaista työtä. Miten joku jaksoi ja ehti, ajattelin kateellisena. Nannalla ja Tintullakin meni ihailtavan hyvin. Kaikki kolme saivat suorituksensa jälkeen Aleksilta palautteen, ja sitten oli minun vuoroni. Keräsin keskittymiseni kasaan, vedin henkeä ja ratsastin alkutervehdykseen.

Ohjelman jälkeen Aleksi tuli taputtamaan Lukan kaulaa. Kuunnellessani palautetta mielessäni pyöri, että ei hän tietenkään voinut viimeisessä valmennuksessa murskakritiikkiä antaa.
- Rennosti vaan, hän sanoi lopuksi. – Tämänhän on tarkoitus olla hauskaa, eikä hampaat irvessä vääntämistä.
Hymyilin pienesti. Niinhän se oli. Nyt ei saanut viilata pilkkua turhan paljon. Täytyi vain toivoa, että onni olisi myötä ja että kaikki sujuisi omalla painollaan.

359 sanaa

[Ruska]

8.4 rataharjoitus

Kouluratsastus ei ollut mun ja Fonzien vahvin laji – me oltiin molemmat siihen aivan liian nopeatempoisia. Kyllä me jossain sielujemme syövereissä taidettiin ymmärtää, etteivät laukkapukit ja sivuloikat kuuluneet valkoisten aitojen sisälle, mutta hauskanpitohan kai oli pääasia?
Joka tapauksessa saimme viimeisen valmennuksen aikana kuulla Aleksilta varsin moneen kertaan huomautuksia siitä, että tyylilajissa aivot eivät saaneet jäädä matkasta, kummaltakaan meistä. Sen verran vauhdin oli hidastuttava.

Rataharjoituksen alla odottelimme muut vuoroamme.
- Renalla ja Kyyhkyllä menee kivasti, Katri huomautti. Katsoin Renaan ja Kyyhkyyn, jotka paraikaa suorittivat omaa rataansa. Niinhän niillä meni. Itse asiassa aika pelottavan hyvin. Mulla kävi mielessä, että tässä me ratsastajat veljeiltiin, ja h-hetkellä oltaisiin kuitenkin toisiamme vastassa.
- Jännittääkö? Katri kysyi virnistäen. Se kai huomasi mun pohdiskelevan ilmeen.
- Ei tietenkään, mä vastasin iloisesti. – Mä en ole erityisen kilpailuhenkinen.
Molemmat olivat jonkin sortin valheita. Kyllä mua jännitti, tietenkin. Olin valmennuksissa nauranut iloisesti mun ja Fonzien toilailuille, mutta salaa sisimmässäni toivoin, että tosi paikan tullen me näytettäisiin kyntemme. Näytettäisiin, että meistäkin oli ihan säälliseen suoritukseen. Ja onnistuttaisiin yhtä hyvin kuin muutkin.
- Jännittääkö sua? kysyin Katrilta uteliaana. Se kohautti harteitaan ja kumartui haromaan Novan harjan yhdelle puolelle kaulaa.
- Pikkuisen. En mä ole tainnut näin isoissa kisoissa ennen ollakaan. Mutta sehän kuuluu kai asiaan.

Mulla ja Fonziella oli vielä melkoisesti opittavaa, mutta siinä rataharjoituksessa me onnistuttiin poikkeuksellisen hyvin. Hassuttelu oli useimmiten hyvästä, mutta mä tulin siihen tulokseen, että pieni jännittäminen ja sen näyttäminen oli ihan okei.

234 sanaa