Estevalmennukset 22.3.2017

[Aleksi]

Tervetuloa treenaamaan Tie Tähtiin -cupin toista osakilpailua varten.

Harjoitellaan teiden ratsastamista ja laukan säätelyä. Aluksi muutamien hyppyjen kera suhteutettua väliä ja muutamia tiukkoja silmukkamaisia teitä. Lopputunnista hypätään rataa.

Ilmoittautumisia otetaan vastaan nopeusjärjestyksessä. Tuotoksen tulee olla foorumilla 31.3.

Lisäarpoja saa seuraavalla tavalla
- 200 sanaa: 1 lisäarpa
- 500 sanaa: 2 lisäarpaa
- piirros: 1 lisäarpa

Valmennus 1: 80cm
1. Inkeri - Breezy Darlene, Hallava
2. Ruska - Flying Fonzie, Hallava
3. Katriina - Supernova I , Hallava
4. Rena - Kyyhkysatu, Hallava
5. Heidi - Moonglitter 2 lisäarpaa
6.

Valmennus 2: 100cm
1. Nanna - Tuulen Tirlittan, Hallava 1 lisäarpaa
2. Salli - Dunja av Rågkross, Hallava 2 lisäarpaa
3. Valma - Hallavan Lurjus, Hallava
4. Jese Aro - ML Hustler, Vaahterapolku 1 lisäarpaa
5.
6.

[Jesse]

Valmennus 2
Jese Aro - ML Hustler, Vaahterapolku

[Saana]

Eikö 60cm tasolle ole ollenkaa? :/ Vai tämäkö siks, ettei Hallavasta osallistu kukaan tuohon luokkaan. 

[Aleksi]

juurikin siksi :D

[Heidi]

Valmennus 1

Heidi - Moonglitter

[Heidi]

ps. Multa puuttuu piste tuolta viralliselta rankingsivulta.

[Aleksi]

korjaan seuraavaan päivitykseen (:

[Heidi]

Valmennus 1, Heidi - Moonglitter (510 sanaa)

Olin käynyt ostoksilla tulevia estekisoja varten. Rontti sai uuden, tyylikkään satulahuovan ja korvahupun, jotka mätsäsivät sen rintaremmiin ja nahkaisiin suojiin.
"Kyllä kaikki vielä ihastuu suhun", huokaisin mallaillesani varusteita ponini päälle. Yhtäkkiä sain viestiä Hallavan omistajalta, Aleksilta, joka kutsui kaikki muut tallilaiset ja tallittomat ratsukot huomiseen valmennukseen. Muutama paikka olisi kuulemma vapaa ulkopuolisille, joten vastasin samantien viestiin tulevani paikalle. Olipahan vähän paremmat estekalusteet kun meidän tallilla, joiden korkeudet huitelivat metristä ylöspäin.
Pakkasin uudet varusteet suoraan autoon ja aloin valmistella ponia huomista valmennusta varten.
"Eikai ne kisat vielä huomenna oo?" Julia mainitsi minulle, kun tuli katsomaan rakkaita ponejaan ponitalliin. Pudistin päätäni ja jatkoin oriin hännän selvitystä.
"Säähän voisit lähtä mun mukaan, huomenna on Hallavassa se valmennus", sanoin ja Julia mietti hetken, ennenkuin myöntyi.
"Nojoo. Harmi, kun siellä ei ollu mulle ja Tohvelille sopivaa valkkaa", hän sanoi ja naurahdin hiljaa.
"No eiköhän se oo todistanut hoitavansa nuo kisat kuin voiton kotiin", totesin, johon Juliakin naurahti. Ensimmäiset kisat Julia ja Tohveli olivat voittaneet helposti, joten mikseivät nytkin.

Aamulla herätys oli aikainen, sillä Hallavaan meiltä oli muutaman tunnin ajomatka. Lisäksi piti muistaa Rontin luonne, joka ei aina antanut lastata oria ongelmitta. Hieman unenpöpperössä vedimme naamariin aamupuurot Julian kanssa, ennenkuin lähdimme edes yrittämään oriin lastaamista. Nälkäisenä tappeleminen ponin kanssa tuntui niin hirveän raskaalta..
"Mä ajan ton traikun valmiiksi niin ota sä se poni", Julia sanoi, johon myöntyen lähdin hakemaan oria tallista. Kuten arvata saattaa, eillisestä puunauksesta ei ollut mitään hyötyä, koska Rontti oli piehtaroinut itsensä likaiseksi yö aikana.
"Oot sinä kyllä yks itse saatana", murisin ja nappasin sinisilmäisen ponini riimunvarteen. Se jäi venyttelemään aluksi itseään karsinanovelle, jonka jälkeen lähti valumaan hitaasti perässäni tallipihalle.
Lastaukseen kului lopulta vain puolisen tuntia. Kehuimme oria vihdoin ja viimein traileriin nousemisen jälkeen herkuilla ja taputuksilla.

"No, eiköhän me ehditä ajoisa perille", Julia totesi ottaessaan kuskin paikan, joten pystyin sulkemaan silmäni vielä hetkeksi. Välillä Julia käski katsomaan oriin tekemisiä, mutta Rontti vaikutti rauhalliselta, eikä paljoa matkan aikana liikuskellut heinäverkoltaan.
"Herätys, perillä ollaan", kuulin Julian sanovan ja haukottelin maireasti venytellen. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, joten virkistyin hetkessä varustamaan sabinokirjavaa poniani valmennusta varten.
Rontti sai ylleen kiiltävät tummansiniset varusteet ja puhdistetut suitset sekä estesatulan, joka kohotti motivaatiotani valmennusta varten.

"Ja tehkää vaan itsenäiset alkuverryttelyt, niin saatte oikeanlaista tuntumaa esteharjoittelua varten", Aleksi ohjeisti ja me ratsukot teimme omat, sekavat alkuverryttelymme. Rontti oli alkuun jo aika reipas, joten keskityin ratsastamaan ympyröitä, pysähtelemään ja peruuttelemaan. Ympyrät muotoutuivat nopeasti soikeista pyöreiksi, eikä peruutuksiakaan tarvinnut toistaa monesti, että orii älysi idean, mistä oli kyse.
Raviverryttelyksi tein pohkeenväistöä uralla. Pienet kolmiot täyttivät pitkät sivut, kun orii väisti vuoron perään uralta keskelle ja takaisin uralle. Aluksi tuntui, että se olisi mennyt lapa edellä, joten tein paremmat taivutukset ja asetukset kulmissa. Väistöt alkoivat tuntua jo oikein hyvältä, kun vaihdoimme kierroksen oikeaan.
Verryttelyesteet olivat tiukkojen teiden varsilla, joten jouduin ottamaan Ronttia aluksi tosi lyhyelle ohjalle. Pikkuhiljaa uskalsin päästää ohjaa, kun luotin sen menevän esteelle, eikä siitä ohi. Siinä oppi hyvin ratsastamaan erilaisia teitä ja säätelemään laukkaa, joka oli minulle ja Rontille ehdottoman hyvä tehtävä.
Lopuksi hyppäsimme vielä mutkikkaan radan muutaman kerran maksimikorkeudella, josta Rontti selviytyi yllättävän hyvin, muutamasta kaninloikasta ja puomin hipaisusta huolimatta.

[Jesse]

Jesse Aro - ML Hustler

Husu steppaili kuin tulisilla hiilillä keskellä Hallavan kenttää kytäten sinne kasattuja esteitä. Ori tiesi pääsevänsä hyppäämään, jonka vuoksi sen aivokapasiteetti ei meinannut riittää minun ohjeiden kuuntelemiseen. Turkasen kopukka...
Muut kyllä hyppäsivät enemmän tai vähemmän maltillisesti esteiden yli, kunnes oli minun ja Husun vuoro. Ori säntäsi liikkeelle ja hienolla tyylillä kyllä leiskautti esteiden yli, mutta pientä yleistä häsläämistä orilla edelleen oli ilmassa. Pari kertaa taisi persauskin ylöspäin nousta, mutta pysyin ratsuni selässä.
"Rauhoituppa!" komensin, kun olimme radan hypänneet läpi ja viimeisen esteen kohdalla puomit kolisivat maahan. Muutaman kerran meinasi iskeä luovuttaja-fiilis ja haistattaa kakat koko touhulle, mutta päätin, että se joka leikkiin lähtee, leikin kestäköön.

Kyllä se Husu lopulta rauhoittui ja malttoi tehdä työt niin kuin pitkin. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta eiköhän tämä tästä. Lopussa vielä valmentajakin kehaisi meitä, vaikka muuten valmennustuokio oli ollut yhtä häsläystä ja muut treeniporukasta oli huomattavasti paremmin pärjänneet kuin me. Mutta eiiiii se mitään. Eihän sitä tiedä, vaikka Husu yllättäisi ja itse kisoissa malttaisi käyttäytyä hienon kilpahevosen tavoin. Tai sitten ei...

Valmennuksen jälkeen riisuin Husun varusteet ja harjasin sen pikaisesti, ennen kuin heitin loimen sen selkään ja kiinnitin kuljetussuojat orin jalkoihin.
Traileriin Husu ei millään olisi halunnut mennä, mutta hetken perkelöinnin jälkeen sain kuin sainkin hevosen traileriin ja matka kohti kotia saattoi alkaa.
"Seuraava valmennus onkin sitten ihan kotipihassa", mutisin orille. "Kaippa sä siellä maltat käyttäytyä?"
Husu pärskähti vastaukseksi ja hymähdin. Olihan Husu mukava kaveri, vaikka hetkittäin aiheutti ennen aikaisia harmaita hiuksia. Pari kertaa olin miettinyt, tasoittuisiko orilla luonne jos siltä ne killuttimet leikkauttais haarovälistä pois, mutta pelkkä ajatus sai tuntumaan omassa haarovälissä sen verran ikävästi, että eiköhän Husu ne pallurat saisi pitää. Ainakin jonkin aikaa... Ehkä pari varsaa vielä ja sitten *nips naps*.
Mutta katsotaan....

(sanoja 281)

[Nanna]

Meillä meni hyvin (:

[Salli]

Pääsin vihdoin valmennukseen hyppäämään Dunjan kanssa. Seuraavaksi olisi siis estekilpailut.
Menin tallille harjaamaan Dunjan aikaisin. Saisin rauhassa hoitaa ponin kuntoon valmennukseen. Karvanlähtöaika oli kunnolla päällä ja hetken kumisualla hinkkaamisen jälkeen olin vaalean irrallisen karvan peitossa. Karsinan pohja oli myös vaaleiden karvatuppojen peitossa. Siistin myös hieman Dunjan harjaa ja häntää. Dunjan hännän pää oli aikamoisessa kurassa joten sain vähän pyyhkäistä vedellä ja aloittivat varovaisesti keskustelun.
“Hei sä olit Salli?” ruskeatukkainen kysyi ja hymyili pienesti. Nousin Dunjan peräpäästä ja menin nojailemaan Dunjan kylkeen.
“Joo olen”, vastasin hieman kyseenalaistaen. Minulla oli niin vähän kavereita tallin ulkopuolella ja välillä tallin sisälläkin tunsin itseni toisaalta yksinäiseksi.
“Haluaisitko tulla pääsiäisenä sellaisiin kotibileisiin tai niinku sellaisiin” ruskeatukkainen tyttö kysyi ja naurahti. Katsoin tyttöjä kummeksuen ja naurahdin elämäni ensimmäinen juhlakutsu. Pronssijoen yläasteelaiset ja lukion nuorimmat järjestivät yhteistyössä amislaisten kanssa aikamoisia juhlia aina lomilla ja kertaakaan aikaisemmin ollut saanut kutsua. Riku oli kyllä kerran menossa mukana, mutta silloin en halunnut mukaan vaikka hän kysyikin.
“Tota.. En viel tiedä”, vastasin hymyillen.
“Joo ei mitään. Oot kuitenkin aina tervetullut. Ota vaikka Facebookissa yhteyttä jos oot tai et oo tulossa. Fiona Laakso tai Jemina Kokkoniemi”, ruskeatukkainen Fiona sanoi ja lähti Jemina perässään ulos tallista. Pudistelin päätäni ja jatkoin Dunjan harjailua. Puhdistin sen kavito ja laitoin suojat sille.

Kun suunnistimme maneesiin vinkaisin, kun näin Aleksin rakentamat esteet. Ne olivat aikamoisissa paikoissa. Dunjan kanssa oli alkutunnista parasta se kuinka helppo se oli saada valmiiksi. Se malttoi odottaa paikoillaan eikä se hyörinyt ja pyörinyt ympäriinsä jos aikoi säätää jalustimia tai kiristäisi satulavyötä.
Aluksi Dunja oli tavallisen rauhaisa ja sain vähän muistutella sitä, että vauhdista. Aleksi oli puhunut kanssani, että minun pitäisi saada Dunja alusta alkaen reippaaksi muuten emme pääsisi isoimpia esteitä yli. Yritin pitää koko ajan Dunjan hyvässä liikkeessä ja keksin sille kokoajan tekemistä. Tein sen kanssa ympyröitä, voltteja, pysähdyksiä ja kaikkea mitä mieleeni vain tuli. Aleksi antoi hyvää palautetta istunnastani ja siitä kuinka ratsastin täsmällisiä teitä.
Aleksikertoi, että hyppäisimme suhteutettuja välejä ja olin riemuissani. Ne olivat herkkua. Dunjan kanssa varsinkin, kun ei tarvinnut pelätä liikaa vauhtia.
Verryttelyhypyissä Dunja reipastui ja sainkin ihan pidättää ja sen takia jäin ponia suusta kiinni mistä sain ponilta sekä Aleksilta sanomista. Aleksi kehoitti minua vain rentoiutumaan, koska Dunja osaisi homman joten häiritsisin sitä enemmän jos alkaisin hidastamaan sen hyvää vauhtia pois. Aleksi lupasi sanoa milloin se menisi liian kovaa, mutta vielä muutamien kertojen jälkeen liiallista vauhtia ei ollut ilmentynyt.

Lopun rata oli huippu! Teimme tiukkoja teitä, välit olivat erilaisia ja pari hankalaakin estettä oli otettu mukaan. Aleksi keksi viimeisien kertojen aikana, että laittaisi loimen yhden pystyn päälle. Jännitin sitä aluksi kovasti, koska en haluaisi Dunjan kanssa mitään riskejä siihen, että lentäisin alas tai mitään muuta. Dunja kuitenkin vai hyppäsi mutkattomasti koko radan loppuun ja vielä viimeisen ison esteenkin tuli oikein mallikkaasti. Taputin ponia kaulalle ja kehuin sitä äänellä. Olin kyllä todella tyytyväinen tunnin jälkeen.

Tallissa, kun olin hoitanut Dunjan avasin puhelimeni ja sain yllätyksekseni nähdä kuinka monta viestiä olin saanut. Normaalisti pari viestiä maksimissaan Aliinalta. Nyt siellä oli viestejä Renalta, Aliinalta, Rikulta ja ryhmästä mihin minut oli lisätty. Se oli outoa, koska oli vain luokkani ryhmässä mihin ei tullut juurikaan viestejä, mutta nyt minulle oli useampi kymmenikkö. Aliina oli koulussa oikeastaan ainut kaverini, vaikka olin hänen mukana yhdessä porukka ja muutenkin tulin toimeen oikein hyvin muiden luokkalaisteni kanssa. En vain ollut löytänyt minulle oikeaa ihmistä rinnalle. Monikaan ei tykännyt hevosista niin se vaikutti suuresti asiaan.
Ryhmäkeskusteluun kuului neljä poikaa ja minun sekä Aliinan lisäksi yksi toinen tyttö Linnea kenen kanssa olimme Aliinan kanssa paljon. Ihmettelin hetken mikä ryhmä, mutta Alina aoli selvittänyt ryhmän salat yksityisviestillä. Kuulemma uusi porukkamme. Olin hieman hämilläni, koska yleensä minua ei pyydetty mihinkään mukaan mutta nyt kutsuja ja uusia tuttavuuksia sateli ovista ja ikkunoista. En oikeastaan valita, mutta en riemuitse. Minun täytyy ottaa selvää millä asialla nämä ihmiset ovat ja miten voin alkaa heihin tutustua.

// 630