|
Darli
Aug 15, 2016 20:31:38 GMT 2
Post by Aleksi on Aug 15, 2016 20:31:38 GMT 2
..
|
|
|
Darli
Aug 16, 2016 14:30:12 GMT 2
Post by Valma on Aug 16, 2016 14:30:12 GMT 2
lauantai 9. marraskuuta 2013 kirjoittanut: Roosa Heräsin lauantai aamuna innoissani. -Jee! tänään pääsen tallille. Sanoin innoissani. Tein perus aamu rutiinit ja menin pyörän luo ja lähdin matkaan. Talli jo häämötti aloin hymyillä, koska olin niin innoissani. Tiesin että näkisin pian Darlin. menin ensin talliin siellä oli Emmi jo reippaana töitä tekemässä. -Moi Emmi! sanoin. -Mooi,kiva että oot tullu tallille. Emmi vastasi. Menin kaapilleni ja laitoin sinne reppuni. Sitten meninkin siivoilemaan Darlin karsinaa. Darli oli ulkona syömässä heiniään. Kun olin siivonnut karsinan päätin vähän lakaista lattiaa. Ihmettelin että tallilla olikin aika hiljaista, mutta Maikki tulikin tallille. -Moi Roosa. Maikki tervehti iloisesti. -Moikka! mitäs sulle kuuluu? kysäisin kohteliaana. -Ajattelin tulla auttelemaan tallille ja hoitamaan Astaa. Maikki vastasi ja lähti tallitupaan. Pian kun kello olikin jo varttia yli kolme ja koulutuntilaisia alkoi pikkuhiljaa tuppaamaan tallille. Darli meni ensimmäiselle tunnille ja toisellekkin. Joten päätin mennä puhdistamaan Maikin kanssa Astan ja Darlin harjoja. Siinä me naurettiin ja höpötettiin yhdessä. Lopputulos oli molemmilta kiitettävä harjat oli todella puhtaat verrattuna ennen putsaamista. Sitten aikaa vain kului ja sitten toinnenkin eli HeB tunti loppui joten Darlilla ratsastaja harjasin sen ja lähti. Mutta Huomasin heti, että Darlilla oli heti mielessä muu kuin seisominen karsinassa. Kappas kun poni päätti piehtaroida sen jälkeen hän oli ihan turpeessa päätin harjata turpeet pois juuri putsatullani harjalla no ei siinä muukaan auttanut. Harjauksen jälkeen päätin vähän rapsutella ja jutella Darlin kanssa, tuntui jotenkin siltä että se olisi kuunellut mua tai sitten oli vain muissa maailmoissa. Alkoi tulla pimeää joten päätin lähteä kotiin. Oli kyllä kiva tallipäivä!
|
|
|
Darli
Aug 16, 2016 14:31:30 GMT 2
Post by Valma on Aug 16, 2016 14:31:30 GMT 2
keskiviikko 13. marraskuuta 2013 kirjoittanut: Roosa Tulin tallille suoraan koulusta. Mulla ei ollut kauheasti aikaa olla tallilla joten pidin vähän kiirettä. Ensimmäiseksi kipaisin katsomassa onko Darli menossa tunnille ja se oli menossa toiselle tunnille joten mulla olisi aikaa harjata se ja rapsutella. Menin hakemaan harjat ja harjasin Darlia ihan huolellisesti. Sitten otin kaviot. Sitten oli rapsuttelu hetki, kunnes kännykkä soi. -Moi, äiti. Vastasin puhelimeen -Moikka, lähtisitkö jo kotiin päin? sinullahan on kokeet tulossa ja pian tulee hämärää. Äiti kysäisi. -No okei mä tuun iha just kotii,moikka. Sanoin. -Sori Darli mun on pakko mennä. Sanoin itsekseni Darlille ja annoin pusun turvan kohtaan. Laitoin karsinan oven kiinni ja vein harjat takaisin ja lähdin kotia kohti.
|
|
|
Darli
Aug 16, 2016 14:33:17 GMT 2
Post by Valma on Aug 16, 2016 14:33:17 GMT 2
maanantai 18. marraskuuta 2013 kirjoittanut: Roosa Jes vihdoin pääsen tallille kun olen ollut pari päivää kipeä. Tulin tallille ja katsoin tuntilistaa -Okei Darli menee kaksi tuntia peräkkäin Ajattelin siivota Darlin karsinan kunnes ratsukko on lähtenyt kohti maneesia. Kun ratsukko lähti karsinasta hain kottarit ja talikon ja aloin siivoamaan karsinaa. -Mooi, sanoin Aleksille. -jaaha sitä ollaan oikeen töitä tekemässä, Aleksi sanoi ja meni jatkamaan tekemisiään Sain karsinan siivottua ja menin hakemaan puhtaat turvet. Levittelin ne huolellisesti ympäri karsinaa. Sitten aloin hetken kuluttua lakaisemaan lattioita. No enhän mä nyt oikeesti jaksanu koko lattiaa harjata heh. Sitten olikin vuorossa evästauko. Äiti oli laittanut pari keksiäkin mukaan leivän lisäksi. Aikaakin oli kulunut jo sen verran että olikin kotiin lähtö aika. Miettisin että en nähnyt oikeen nähnyt kavereitani no mutta kuiteskin lähdin pyöräillen kotiin.
|
|
|
Darli
Aug 16, 2016 14:34:49 GMT 2
Post by Valma on Aug 16, 2016 14:34:49 GMT 2
torstai 21. marraskuuta 2013 kirjoittanut: Roosa En päässyt tiistaina ja keskiviikkona, koska pääsimme minun koirani kanssa harjoittelemaan uusia temppuja ammattilaisen ohjein. Mutta onneksi tänään pääsin tallille. Tulin suoraan koulusta tallille alkoi vähän sataa räntää niin oli inhottavaa pyöräillä. Vihdoin pääsin tallille näin Valman tallituvassa kun vein kaappiini tavarat. -Moi Valma! Moikkasin iloisesti. -Mooi! Valma vastasi. Otin Darlin harjat ja kipaisin harjaamassa sen kun aikaa oli. -Moikka Darli. Sanoin Darlille ja rapsutin sen turpaa. Kun olin harjannut Darlin menin tallitupaan. Siellä oli Maikki. -Ai moi Maikki milloin sinä ehdit tänne tupsahtaa? kysäisin naurahtaen. -Kyllä minä tossa vähän aikaa sitten ehdin tulemaan. Maikki vastasi. Siinä hetki meni rupatellessa. Menin katsomaan onko Darli karsinassa. Eipä ponia näkynyt, mutta ihmettelin että eihän se ole menossa edes tunnille. Mutta kun menin vähän lähempänä niin siellähän se makoili. Hymyilin hetken Darlin karsinan oven edessä. Päätin taas kerran lakaista lattioita. Hetken kuluttua sain ne lakaistua. Kello näytti yhtäkkiä jo kuutta. Päätin lähteä kotiin, koska siellä oli jo hämärää.
|
|
|
Darli
Aug 16, 2016 14:36:02 GMT 2
Post by Valma on Aug 16, 2016 14:36:02 GMT 2
perjantai 22. marraskuuta 2013 kirjoittanut: Roosa Jee perjantai! Tänään siis luvassa ratsastus päivä. Lähdin tallille kodin kautta hakemassa kamppeet ja eväät. Sitten kohti tallia. Tallin ovi alkoi häämöttää. Vihdoin tallilla. Darli olikin tarhassa vielä. Ajattelin siivota karsinan jos sitä ei ole siivottu. Vein omat tavarat kaappiini ja lähdin hakemaan kottareita ja talikkoa. Siivosin karsinan, sen jälkeen menin tallitupaan. Siellä oli Valma, Maikki ja Emppu. -Moi ! Sanoin kättä vilkuttaen. -Mooi! Valma, Maikki ja Emppu vastasi. -Mitäs teille kuuluu? Kysäisin. -Mulle kuuluu hyvää, aijotkos tänään ratsastaa? Valma kysyi. -Mullekki kuuluu hyvää. Emppu totesi. -Hyvää kuuluu! Maikki vastasi -Joo mä aijon ratsastaa tänään ja tekin varmaan?Miettisin. -Juu tottakai. Muut vastasi. Muut lähtikin harjaamaan hoitsujaan ja minä samalla, eiku ainiin ponithan on tarhoissa. Menimme siis hakemaan ponit ulkoa ja rupesimme harjaamaan. Jätin Darlin hetkeksi karsinaan, koska oli hyvin aikaa ennen varustamista. Sitten kello alkoikin näyttää jo sen verran, että voisi laittaa pikku hiljaa varusteita. Varusteet päällä, laitoin itselleni kypärän päähän. Ja ei muuta ku menoks vaa. Me mentiin maneesiin ratsastamaan. Kun tulimme maneesiin säädin jalustimet ja ekana kyllä kiristin satulavyön. Sitten selkään vaan ja pitkin ohjin alkukäyntejä. Tein voltteja molempiin suuntiin. Sitten kun oltiin otettu alkukäynnit niin alettiin ravaamaan otettiin ohjat tuntumalle sitä ennen. Darli meni reipasta vauhtia. Sitten vaihdettiin suuntaa. Tein pääty ja keskiympyröitä. Darli meni kivasti vaikka yhessä kohtaa ei suostunut kääntyä keskiympyrälle koska olisi ollut kivempaa mennä kaverin perään. Otin hetkeksi pitkät ohjat kun alettiin kävelemään. Kello oli jo sen verran että laukkaa sai ruveta nostamaan, mutta eka annettiin vähän ponien hengähtää. Sitten alettiin ottamaan ohjiin tuntumaa. Laukattiin yksitellen. Ensin harjoitus ravissa pääty ympyrä ja sitten laukka. Mun vuoro tuli harjoitus ravi oli vähän pomputtavaa, mutta nojasin vähän taaksepäin niin ei sitten niin paljoo pompottanut. Sitten nostin laukan, Darli nosti hyvin laukan. Laukattiin molempiin suuntiin neljä kertaa. Sitten otettiin loppu käynnit, keski kaartoon ja sitten taputukset ponille hienosta työstä ja alas selästä. Sitten talliin kamat pois ja harjasin Darlin vielä. Sitten olin hetken aikaa tallilla kavereitten kanssa ja lähdin kotiin.
|
|
|
Darli
Aug 16, 2016 14:37:08 GMT 2
Post by Valma on Aug 16, 2016 14:37:08 GMT 2
perjantai 29. marraskuuta 2013 kirjoittanut: Roosa Jes tänään oli kauan odotettu perjantai. En tällä kertaa mennyt suoraan koulusta tallille vaan kotiin. Olin kotona ainakin tunnin söin oikein hyvin. Otin vielä leivän ja juotavaa tallille, että jaksaa touhuilla. Äiti kipaisi kotona tuomaan minut tallille. -Moikka! äiti sanoi. -Moi moi. Vastasin. -Soitan sitten kun tulen hakemaan. Äiti totesi. Avasin tallin oven ja siellä olikin Aleksi. -Terve! tervehdin iloisesti. -Moi Roosa, onkos tänään ratsastus päivä? Aleksi sanoi. -No tottakai jos perjantai on! Naurahdin. Menin tallitupaan ihmettelin, että missä kaikki kaverit on (omaa ikäluokkaa) . Sain kuitenkin viestin, että muut tulee vähän myöhemmin. Se siis tarkoitti sitä että saa ratsastaa yksin. No eipä tuo paljon haittaa, nytpähän ei tarvitse katsella ettei vain törmää toisiin. Darli olikin jo karsinassa joten menin vain viemään kamppeet kaapille ja samalla otin Darlin harjat sieltä ja suuntasin kohti Darlin karsinaa. Kun tulin karsinan eteen näin kun Darli korvat ''hörötti'' mielenkiintoisena, että kukakohan sieltä tulee. No harjasin ponin kuntoon ja menin hakemaan omat varusteet ja Darlin varusteet. Sittenkun olin laittanut varusteet suuntasin kohti maneesia. Kun oltiin maneesissa sain ihan itse pärjätä selkään, hyvinhän mä pääsin sinne. Säädin jalustimet ja tottakai satulavyön minä kiristin ennen selkään nousua. Sitten alku käynnit ihan normisti. Pysähdyksiä ja voltteja ja suunnanvaihtoa. Sitten kun oltiin jo kävelty tarpeeksi otin ohjia tuntumalle ja aloin ravaamaan. Vähän oli tahmeaa ravia sai kyllä tammaan lisätä vähän vauhtia. Tein pääty-ympyröitä ja voltteja ja suunnanvaihdoksia. Hetken aikaa käveltiin ja sitten alettiin taas ravaamaan. Oli ihan reilusti aikaa touhuilla. Sitten kun aika kului jo sen verran, että oli laukkojen vuoro. Tein niin että harjoitus ravissa pääty ympyrä ja sitten laukka. Ja laukassa keskiympyrä. Laukka ei oikeen meinannut nousta, että oli ihan pakko raipalla napauttaa. Kyllähän se laukka nousi sitten ihan hyvin. Olin laukannut molempiin suuntiin noin kolme kertaa niin siihen oli ihan hyvä lopettaa. Otin loppu käynnit ja taputus kaulalle ja pois selästä. Satulavyön löystin ja lähdin tallille. Vein ponin karsinaan ja otin varusteet pois, pesin kuolaimet ja harjasin ja pieni halihetki. Menin tallitupaan. Siellä oli Maikki. - Moi Maikki! tervehdin. - Moi vaan! Maikki vastasi. Olin tallilla vielä hetken aikaa. Kunnes kännykkä alkoi soimaan noh äiti soitti ja sanoi että on kohta täällä. Miksi äitillä on aina kauhea kiire? jaa a ketä tietää. No menin sitten samantien pihalle kunnes äitin auto kaarsi sinne. Matka kotiin alkoi.
|
|
Salli
Aloitteleva tallilainen
Mincan hoitaja, Dunjan treenaaja
Posts: 133
|
Darli
Aug 17, 2016 14:21:08 GMT 2
Post by Salli on Aug 17, 2016 14:21:08 GMT 2
1 HM
maanantai 20. tammikuu 2014 kirjoittanut: Salli Tartun kohmeiseen ovenkahvaan. Lasken kahvan ja vedän ovea samalla. Kohotan katseeni pois ovesta ja ihastelen satulahuoneen tapaista tilaa, mutta satulahuone se ei ollut, koska huoneessa ei ollut ainuttakaan satulaa tai suitsia. Suljen oven perässäni ja tutkin uteliaana huonetta. Penkeillä istui tutun oloista porukkaa. Tunsin osan junnutuntien kautta eli Hallava ei sinänsä ollut uusi paikka minulle, mutta toki pari uutta naamaa rivistössä istui. - Moi, tervehdin heitä ujosti ja väistyin oven edestä pois hiukan syrjemmälle. Sipaisin vaaleita hiuksiani pois suuni edestä. Sain vastauksesi epämääräisiä tervehdyksiä ja mutinoita. Väänsin kasvoilleni ujon hymyn ja vaihtelin painoani jalalta toiselle, kuin odottaen pelastusta joka pelastaisi minut tästä kiusallisesta tilanteesta. Aleksi oli laittanut minulle viestin hoitajahakujen tuloksista. Pääsin hoitajaksi aivan ihanalle ponille, Darlille olin ratsastanut sillä aiemmin junnutunneilla ja se oli todella mukava. - Moikka! Siä tulit nyt sitten, Salli, Aleksi saapasteli paikalle ponnari hulmuten. Nyökkäsin hänelle hyväksyvästi ja vedin turkoosit lapaset pois käsistäni ja sulloinne olkalaukkuuni. - Alottasin nytten sen Darlin hoitamisen, kerroin Aleksille ja seurasin menossa olevaa Aleksia. - Joo, Darlilla ei oo nyt vapaapäivää, eli et voi ratsastaa, mutta kai siun nyt pikkusen pitää siiheen tutustua enemmän niin voit, vaikka harjailla ja sellasta. Tässä on muuten siun kaappis sitten, Aleksi kertoi ja johdatti minut kaapeille ja osoitti yhtä niistä. - Okei, vastasin hymyilevästi ja avasin tumman metalliboksin oven. Laskin laukkuni kaapin pohjalle odottamaan lähtöäni. Suljin oven ja kiitin Aleksia tähän astisista opastuksista. - Joo no ole hyvä, Aleksi vastasi ja käveli muiden joukkoon juttelemaan. Osa tallilaisista lähti tallin puolelle varmaankin hoitsuja hoitelemaan, mutta osa jäi kuitenkin tallituvan puolelle nauttimaan lämpöisistä juomista. Tuvassa tuntui yksinäiseltä, en tuntenut juuri ketään kunnolla. Pöydän ääressä istui vielä Dunjan hoitaja Valma. Hänet minä sentään tunsin. Dunja on valloittava poni olen mennyt sillä vain kerran, mutta ihana se silti on. Avasin rauhallisesti Darlin karsinan oven. Hymyilin sille ja ojensin käteni haisteltavaksi. Darli otti pari varovaista askelta ja kurotti päätään ja nuuhkaisi paljasta kättäni. - Voi sinua, olet niin ihana, kuiskuttelin ponille ja astelin rauhallisesti lähemmäksi. Darli seurasi liikkeitäni tarkasti ja pikkuiset korvat kääntyilivät vilkkaasti. - Olen uusi hoitajasi, niin, lässytin ponille ja taputin sitä varovasti kaulalle. Kultainen karva kiilteli ja korvat pyörivät vilkkaasti. Darli päästi lämpimän hörähdyksen ja katsoi hiukan epäilevästi minuun, mutta tuntui jollakin tapaa luottavan minuun. Silitin Darlia kaulalle ja paijasin sitä. Tästä se alkaisi Hallavassa pyöriminen ja Darlin paappominen. Olen siihen valmis. Ajattelin ja moiskautin Darlille ison pusun.
|
|
Salli
Aloitteleva tallilainen
Mincan hoitaja, Dunjan treenaaja
Posts: 133
|
Darli
Aug 17, 2016 14:22:47 GMT 2
Post by Salli on Aug 17, 2016 14:22:47 GMT 2
1 HM
maanantai 20. tammikuu 2014
kirjoittanut: Salli Kuvat tuli pikkasen isolla.. no ainakin näkee xD letityskumppareita Darlille ja pinkkinä, kun Salli ajatteli niiden sopivan ja Salli piirusti koulussa Darli-kyltin
|
|
Salli
Aloitteleva tallilainen
Mincan hoitaja, Dunjan treenaaja
Posts: 133
|
Darli
Aug 17, 2016 14:25:09 GMT 2
Post by Salli on Aug 17, 2016 14:25:09 GMT 2
Osa hoito II suoritusta
tiistai 14. huhtikuuta 2014 kirjoittanut: Janelle Taputin Vanillaa kaulalle, kun jätin tamman ja Oreon kahdestaan karsinaansa. Tuntilaiset olivat jo kertyneet tallille etsiskelemään ratsujaan ja laittamaan niitä valmiiksi. Kaikkialla oli kunnon tohina päällä, ja mietinkin, että olisi kenties parasta mennä tallitupaan odottamaan tunnin alkua, jotten ainakaan olisi tiellä. Astellessani huomasin kuitenkin pienen punatukkaisen tyttösen katsovan huultaan purren ratsukkolistaa. Emmin hetkisen aikaa, kunnes totesin, että ehkä pitäisi kysyä, mikäli pikkuinen kaipasi apua. ”Ootko eksyksissä?” kysäisin hymyillen. Tyttö vastasi puistaen päätään. ”Kenellä olet menossa?” jatkoin. ”Tuota… Darlilla. Mutta en tiedä, missä se on. Se ei ole karsinassaan ja…” tyttö aloitti, hänen äänessään kuulsi lausumaton avunpyyntö, ja hymyilin hänelle rauhoittelevasti. ”Jos Darli ei ole karsinassaan, niin se on luultavasti tarhassa. Haluatko, että tulen hakemaan sen kanssasi?” ehdotin, ja tyttö näytti innostuvan silmin nähden. ”Voisitko sinä todella?” ”Totta kai! Tule, mennään hakemaan Darlin riimu, niin päästään hommiin.” Johdatin tytön, joka esitteli itsensä Ellaksi, Darlin tarhalle. Oli ihastuttavan puolipilvinen päivä, eikä Darli vaikuttanut innokkaalta ainakaan tulemaan meitä vastaan, mutta se ei onneksi myöskään lähtenyt karkuun, kun pääsimme paikalle. Avasin tarhan portin ja päästin Ellan edeltäni tarhaan. ”Haluatko noutaa Darlin?” kysyin ojentaen riimua tytölle, joka vaikutti yhä epävarmalta. ”Darli on kiva tyyppi, ei sitä kannata turhaan pelätä. Lähestyt sitä vain rauhassa edestäpäin, että se näkee sinut, mieluiten viistosti edestä kuin suoraan. Kun olet Darlin luona, sujauta riimu sen päähän ja lukitse solki. Hyvin se menee.” Tyttö puristeli hieman sormiaan nyrkkiin epäröiden, mutta lähestyi Darlia, kuten olin ohjeistanut, ja Darli saatiinkin pian kiinni. Neuvoin tyttöä taluttamaan ponin tarhasta, kävellen rauhassa tamman vasemmalla puolella ja pitäen riimunnarun sopivan löysällä, ettei hän nykinyt turhaan. Darli kuitenkin seurasi häntä niin nätisti. Ohjeistin Ellaa sitomaan Darlin käytävälle, katsoin että hänen vetosolmunsa oli pitävä, jottei tapahtuisi vahinkoa. Sitten pyysinkin häntä hakemaan Darlin harjat, tyttö vakuutti tietävänsä, missä ne olivat. ”Darli on ollut ulkona jo jonkin aikaa, joten se pitää harjata perusteellisesti. Onneksi ei ole satanut, joten ei tarvitse huolehtia kurasta niin kamalasti, kunhan saamme kaikki pölyt pois”, sanoin ja ojensin Ellalle pölyharjan. ”Tällä voit harjata Darlin. Tämä taas on piikkisuka, johon kannattaa toisinaan hieraista harjaa, jotta ylimääräiset karvat irtoavat. Vatsaa ja jalkoja kannattaa tosin harjata vähän kevyemmin, hevoset ovat sieltä kohdin herkempiä.” Katselin Ellan työskentelyä ja rapsuttelin Darlin kaulaa, kaikki näytti menevän vallan mainiosti. Darli nautti huomiosta ja varmaan myös ajatuksesta, että pääsisi pian kentälle työskentelemään. Poni antoi Ellan harjata itseään rauhassa, ja kun koko turkki kiilsi silkin lailla, oli aika siirtyä puhdistamaan kaviot. ”Tiedätkö, mikä näistä on kaviokoukku?” kysäisin, ja Ella noukki tietäväisesti harjapakista kyseisen esineen. ”Hienoa. Oletko aiemmin putsannut kaviota?” Ella puisti päätään, joten päätin näyttää hänelle. Kumarruin Darlin etujalan puoleen ja liu’utin jalkaani kaviota kohden pyytäen Darlia nostamaan sen. Hevonen luimi hieman, mutta pienen maanittelun jälkeen kavio kohosi maasta. ”Tulepas tänne katsomaan”, kehotin Ellaa, joka hieman arkaillen suuntasi luokseni. Selitin hänelle, että kavioiden keskustaa täytyi varoa, se oli hevosille herkkä paikka. Lisäksi oli tärkeää katsoa, että kavio oli kunnossa, ettei se ollut rikkinäinen ja kenkä oli hyvin paikoillaan. Putsasin Ellalle malliksi ensimmäisen kavion, mutta loput kaviot hän sai itse hoitaa. Se meni kuitenkin aika mallikkaasti, vaikkei Darli niin innokas ollutkaan olemaan paikoillansa. Satuloimisessa Ella kaipasi myös apua, hän kun ei ollut aivan varma, mihin kohtaan satula oikeastaan kuuluisi. Annoin tytön yrittää ensin, katsoin kuinka pitkälle hän osasi satulan asettaa, mutta hän jätti satulan liian eteen, joten astuin lähemmäksi auttaakseni. ”Katsohan, satula ei saa jäädä näin eteen, koska muutoin se voi alkaa hangata ratsastaessa hevosta. Olit hienosti nostanut jalustimet ja kaikki, mutta satulaa pitää vielä vetää vähän taaksepäin. Näethän Darlin kyynärpään?” vilkaisin Ellaa, joka nyökkäsi, ”Hyvä. Kannattaa aina katsoa, että satulavyön ja kyynärpään väliin jää noin kämmenen levyinen väli. Tällöin satulan pitäisi olla oikealla kohdalla. Kokeilehan.” Ella työnsi satulaa hieman taaksepäin, ja nyökkäsin hyväksyvästi hänen katsahtaessaan minuun varmistusta kysyen. Tyttö kiristi satulavyön ja varmistettuani, että se oli toistaiseksi tarpeeksi kireällä, pääsimme siirtymään suitsiin. ”Mikäli hyppäisitte tai menisitte maastoon, laitettaisiin myös jännesuojat etujalkoihin, mutta koska moisia ei tällä kertaa tarvita, niin laitetaan enää suitset. Avaahan ne soljet ensin”, ehdotin, ja Ella teki työtä käskettyä. Autoin Ellaa kokoamaan suitset käteensä, kun olimme ensin saaneet ohjat ponin kaulalle. Huomasin, että tyttöä selvästi jännitti, mutta vakuutin, ettei Darli tekisi mitään ihmeempiä. Ohjeistin häntä sujauttamaan oikean kätensä hevosen leuan ali, onneksi Darli ei vaikuttanut olevan kenkkuilutuulella, joten kuolaimet saatiin helposti ponin suuhun. ”Hihnojen kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei tule kiristettyä liian tiukalle. Leukahihnan väliin tulisi sopia nyrkki ja turparemmin taasen pari sormea”, huomautin, kun Ella räpläsi solkien kanssa. Pianpa Darli oli valmis, ja Ella kiiruhti hakemaan kypäränsä, jotta pääsisimme suuntaamaan maneesiin muiden tuntilaisten kera. Ella osasikin jo laskea ohjat kaulalta, mutta ohjeistin häntä vielä laittamaan etusormen ohjien väliin, jotta ne erottuisivat toisistaan. Seurasin heitä perästä maneesiin, sillä Ella käveli jo hienosti Darlin lavan vierellä nätisti. Eipä hän enää paljon apua näyttänyt kaipaavan, mutta kävelin silti paikalle katsomaan, että jalustimet ja satulavyö saataisiin sopivan pituisiksi. Ella laski jalustimet alas, jotta pääsisi selkään, missä autoin hitusen, sillä Darli oli sen verran korkea, ettei hän jaksanut ponnistaa tarpeeksi lujaa päästäkseen satulaan. ”Odotahan vielä hetki”, sanoin, kun olimme saaneet jalustimet saman pituisiksi ja sopiviksi Ellan sääriin. Nostin satulan siipeä ja kiristin vielä satulavyötä, jottei satula luiskahtaisi Darlin selästä. ”No niin. Nyt alkaa näyttää paremmalta”, totesin, ja Ella kiitti ennen kuin ennättäisin lähteä.
|
|
Salli
Aloitteleva tallilainen
Mincan hoitaja, Dunjan treenaaja
Posts: 133
|
Darli
Aug 17, 2016 14:26:43 GMT 2
Post by Salli on Aug 17, 2016 14:26:43 GMT 2
Uusia tuttavuuksia
perjantai 1. toukokuuta 2015 kirjoittanut: Megan Taskuparkkeerasin volkkarini kätevästi parkkipaikalle, ja sammutin Calvin Harrisin levyn, jota olin popittamassa par`aikaa laulaen suunattoman epävireisesti mukana. Kun volkkarin moottorikin pukahti hörisemästä, nousin autosta ihailemaan parkeeraus taitojani. Auto oli söpösti vinossa, ajettuna aivan kiinni mustan nissanin konepellin juureen. Hymyissä suin jätin auton niille sijoilleen, ja tungin auton avaimet nopeasti taskuuni. Aloin silmäilemään tallipihaa, jossa muutama hevonen laidunsi tarhoissaan. Aloin kävelemään maneesin seinustaa pitkin, huomatessani samassa kissimirrin etuoven edessä naukumassa. Vastasin mustavalkoisen katin sanattomaan avunhuutoon, ja aukaisin sille oven. Kissa lähti tallustamaan ja hävisi nopeasti kulman taa. Kävelin eteenpäin tarkkaillen tallia. Jostain alkoi kuulua puhetta, joten menin katsomaan löytäisinkö jostain Aleksin. Ja pang, parrakas heppu istuskeli jalat pöydän päällä toimistossaan, jutellen vaaleatukkaiselle naiselle. ”Moikka!” Tervehdin pieni hymynpoikanen kasvoillani tallinomistajaa ja naista, joka ilmeisesti oli miehen jonkinmoinen kätyri. ”Moikka vaan! Oletkos sinä Megan?”Aleksi uteli pirteänä. Nyökkäsin hymyillen, mutta ennenkuin ehdin sanoa mitään, vaaleahiuksinen nainen esitteli itsensä. ”Minä olen siis Eveliina. Pidän täällä satunnaisesti ratsastustunteja ja autan hoitajia. Olet siis Darlin uusi hoitaja?” ”Juu, Darliahan tulin hoitamaan.” Selitin iloisesti. ”Tervetuloa sitten. Lähdetäänkö katselemaan paikkoja, ettet ole sitten aivan eksyksissä?” Aleksi kysyi. Pidin lämpimästä vastaanotosta ja arvelin, että talli oli odotusten mukaiset, tai jopa ylitti ne. Seurasin Aleksia tottelevaisena takaisin talliin ja mies alkoi esitellä paikkoja. Muistin nipin napin missä satuloita ja harjapakkeja pidettiin, en ollut mitenkään erityisen hyvä muistamaan asioita, kuten autonavaimia, treffejä tai työaikoja, mutta Aleksi vakuutti, että muistaisin kaikki paikat sitten ajan myötä. Darli oli kuulemma parhaillaan ulkona, joten karsina ammoitti tyhjyyttään kun saavuimme sen luo. ”Sä voisit vaikka putsata Darlin karsinan, kun se on aika likanen.” Aleksi ehdotti. ”Mä käyn eka tallituvassa pistäytymässä, niin meen sitten putsaan sen.” Sanoin ja lähdinkin pian hymyillen harppomaan tuvan ovelle päin. Kopistelin kenkiäni ja astelin sisään. ”Moi!” Tervehdin sohvalla nököttäville hoitajille, jotka kohottivat katseensa tulijaan. ”Moi!” Oranssi – ja vaaleahiuksinen sanoivat kuorossa. Riisuin kenkäni silmäillen hetken kodikkaasti sisustettua huonetta: Ratsastuskuvia oltiin ripustettu roikkumaan seinästä, kulmaan oli laitettu pieneltä keittiöltä muistuttava paikka, jonka luona oli pitkä pöytä ja puupenkit. Seinustalla mörköili iso hyllykkö – jossa taisi olla hoitajien kaapit. ”Mä oon Megan, mieluummin Meg.” Esittäydyin juhlallisesti ja katsoin ksyvästi muihin. ”Valma.” Oranssihiuksinen hymyili. ”Ja tuossa on Maikki, Janelle, Miro, Salli ja Vera.” Hän lisäsi esitellen muutkin tallissa olijat. ”Hui, onpas teitä paljon.” Naureskelin kompastellen ovea ympäröimissä kengissä. ”Ootas, mä yritän vielä muistaa. Hmmm.. Sä olit Maikki...?” Kysyin Valman vieressä istuvalle tytölle. Tämä nyökkäsi. ”Sä olit.. Janelle.. Sä Miro ja sä.. Hym.. Kukas sä olit?!” Kysyin ruskeatukkaiselta tytöltä joka hymyillen esitteli itsensä Salliksi. ”Hyvä. Ja sinä oletkin sitten Vera. Aika hyvin muistin.” Tokaisin ja istahdin lattialle Miron ja Ja Sallin seuraan. Juttelin pitkään muiden hoitajien kanssa hevosista harrastuksiin ja kaikki vaikuttivat todella mukavilta ja toivottivat minut tervetulleeksi Hallavaan. Aleksikin liittyi hetken päästä seurraamme rupattelemaan. Kello kääntyi uhkaavasti viiteen, joten minulla oli enää vain muutama tunti aikaa, sillä sitten minun pitäisi rientää kotiin. Nousin vastenmielisesti lattialta ja käpsyttelin ovelle. -Nyt mä meen hoitelemaan Darlin. Sanoin Aleksille hymyillen pahaenteisesti ja katosin oven taakse talliin. Ei ristinsielua, ajattelin saapuessani talliin. Kissakin oli kadonnut ja Darli nökötti karsinassaan yksinäisen näköisenä. ”So cute... Mumisin ääneen astuessani karsinaan. Darlilla oli söpö tuuhea harja, joka peitti sen silmät suloisesti. Ojensin käteni ruunalle haisteltavaksi, ja repeltelin sille samalla kaikkea englanniksi. Olin tottunut siihen, sillä eläimille puhuminen suomeksi ei ollut mielestäni kovin luontevaa. Huomasin unohtaneeni karsinan putsaamisen kokonaan, tuvassa aika oli kulunut kuin siivillä. Päätin ryhtyä hommiin, joten nappasin Darlin päitset ja nakkasin sen käytävälle. Sitten kipaisin nopeasti hakemassa harjapakin, jonka etsinässä kului tovi. Kun vihdoin sain pakin käsiiini, palasin Darlin luo ja ryhdyin harjaamaan sitä. Tamma oli todella helppohoitoinen, se pysyi paikoillaan koko toimen piteen ajan, eikä rimpuillut minnekkään. Toisaalta, ehkä oisi pitänyt kuunnella sanontaa: Älä nuolaise ennekö tipahtaa, sillä kavioiden nostossa ei voisi käyttää sanaa `helppohoitoinen`. ”Really! Now, lift your feet!” Ähkäilin käytävällä. Jonkin ajan kuluttua sain kuitenkin jalan nousemaan ja Darli sai siitä palkkioksi muutaman herkun. Vilkaisin kelloa. Kello oli puoli kuusi joten ehtisin vielä käymään taluttelemassa Darlia maastossa, joten ninjailin takaisin tupaan ja kysyin itselleni maastoseuraa. Tupaan oli saapunut uusi kasvo jota en ollut ennen tavannut. Tämä suostui hyvillään mukaani ja sanoi hakevansa vain nopeasti hevosensa tarhasta. Menin edeltä odottamaan tyttöä ja tämän saapuessa aloimme esitellä itsemme. ”I am.. Köhh.. Siis mä oon Megan, tuttavallisemmin vain Meg. Aloitin töksähtävästi. ”You speak english?! Tyttö innostui ja ryhtyi kertomaan että puhui itsekkin sitä. ”Wou, really cool. But, but, I am Alana and this my horse Fae.” Tyttö hymyili. ”Okey. You have a great horse! Ömmm.. Where we go?” ”You see later..” Alana sanoi hymyillen veitikkamaisesti pieni pilke silmäkulmassa. Ryhdyin kertomaan kodistani ja englantiajoista ja päivittelimme Alanan kanssa yhdessä kaikki parhaat ravintolat. Oikeastaan talutellessamme hevosia, kävimme läpi ummet ja lammet eikä minua haiitannut yhtään. Oikeastaan oli aika kivaa kuunnella toisen tarinointia ja tokaista itse jotain siihen väliin. Hassua kyllä, en enää ajatellut lähteväni metiköstä ja ajamaan volkkarillani kotiin. Se oli sitä kun eli hetkessä.
|
|
Salli
Aloitteleva tallilainen
Mincan hoitaja, Dunjan treenaaja
Posts: 133
|
Darli
Aug 17, 2016 14:27:39 GMT 2
Post by Salli on Aug 17, 2016 14:27:39 GMT 2
Estekisat
torstai 7. toukokuuta 2015
kirjoittanut: Megan Taputin rohkaisevasti Darlin kaulaa ja kuiskasin sille hipihiljaa: ”Hoida homma kotiin, näytetään mihin me pystytään.” Samassa tuomari antoi lähtömerkin ja ampaisimme matkaan. Lähestyimme ensimmäistä estettä, se oli helppo ja ylitimme sen sulavalla hypyllä. Kuulin selvästi tiuhaan sykkivän sydämmeni äänen ja se sai minut hiukan levottomaksi. Joka tapauksessa – pieni hymynpoikanen pysyi kevyesti huulillani, kun ylitimme seuraavan esteen. Lähestyminen – ponnistus – liito – laskeutuminen, ja olimme turvallisesti maan kamaralla Kolmas ja neljäs este ylittyi yhtä hyvin, ehkä minulla olikin jotkut mahdollisuudet voittoon, ajattelin. Aavistus taisi tuli sanottua vähän liian aikaisin, sillä jostain alkoi kuulua vaimeaa haukkumista, ja pahoin arvelin, mitä oli tekeillä. Samassa harmaa karvaturri hyppäsi mukaan peliin, ja sai yleisön nauramaan. Minua ei kyllä hirveästi naurattanut, sillä koirankuvatus haukkui Darlin pystyyn ja minulla oli tysi työ pysyä selässä. Vilkaisin avuttomana tuomariin, joka nauraa hekotti ystävällisesti. Olin totaalisesti lamaantunut ja pysyttelin selässä irvistäen huvittuneena. Samassa tummatukkainen poika juoksi yleisön seasta kentälle ja nappasin koiran nopeasti syliinsä. ”Ssshhhh!” Hän sanoi koiralleen ja vilkaisi minua hymyillen. ”Ymmm, sori!” Hän irvisti ja vilkutti yleisölle koira sylissään, saaden kaikki nauramaan entistä enemmän. Sitten poika lähti huomion saattelemana takaisin yleisön joukkoon. Kun vihdoin koko häslinki oli ohi, sain aloittaa kohdasta johon olin jäänyt ja rata jatkui. Minulla oli kyllä koko ajan mielessäni äskeinen koira, ja keskittymiseni herpaantui hetkeksi. Pudotimme yhden puomin, mutta saavuimme arvokkaasti maaliin. Hymyilin yleisön ilmeille: osa näytti tylsistyneiltä, osa huvittuneilta, osa katseli vain Darlia mielenkintoisena. Minä hymyilin Aleksille ja ratsastin pois kentältä. ”Hyvin meni!” Aleksi kehui. Nauroin makeasti ja laskeuduin alas satulasta. ”Niin varmaan!”Aleksi virnisti ja tarjoutui taluttamaan Darlin talliin. Olin seuraamassa Aleksia, kun ruskeatukkainen poika saapui luokseni hymyillen. ”Sori Bobon puolesta. Ööö, voin tarjota suklaapatukan hyvityksesk?” Poika irvisti. ”Ei kiitos. Ei sillä niin väliä, mun ei ees tarvinnu aloittaa alusta.” Selitin pojalle. ”Ainiin, oon Megan, kuka sä oot?” ”William, sano vaan Vili. Oon muuten Kyyhkyn uus hoitaja.” Vili huikkasi ohi mennen. Kohotin kulmiani. ”Aijaa! No nähään sit joku päivä tallilla!” Olin juuri vetelemässä Darlin turkkia hikiviilalla, kun Alana ilmestyi karsinan edustalle. ”Sulla meni hienosti!” Tyttö kehui pyöritellen käsissään olevaa raippaa. Alana näytti jännittyneeltä, ja arvelin tämän olevan kohta vuorossa. ”Kiitos. Hei, ja onnea sullekkin, etkös oo menossa kisoihin?” ”Nii.. Toivottavasti ne meneenyt hyvin..” Alana mumisi hermstuneen oloisena. ”Tietenkin menee! Kiiruhda nyt että ehdit sun vuorolles!” Hoputin Alanaa ja sain tytön hymyillen lähtemään Cellen karsinalle päin. Näin loppupuintina, kisat olivat erittäin onnistuneet – sain vieläpä suklaapatukankin Vilitä, vaikken edes oisi halunnutkaan ottaa sitä vastaan. Tunnelma pysyi koko ajan korkealla ja pieni jännityksen kipinä oli jatkuvasti matkassa. Mutta todellisuudessa, kaikki oli vain Darlin ansiota!
|
|
Salli
Aloitteleva tallilainen
Mincan hoitaja, Dunjan treenaaja
Posts: 133
|
Darli
Aug 17, 2016 14:28:48 GMT 2
Post by Salli on Aug 17, 2016 14:28:48 GMT 2
Tuntilas turinoita
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
kirjoittanut: Megan Tepastelin talliin, ja aloin jälleen hommiin, Aleksiin törmäsin, kun käytävällä tepastin, sain lisää hommia, kun Darlia aloin taluttaa, alkeistunnilla, oli tylsää, mutten valita.
|
|
Salli
Aloitteleva tallilainen
Mincan hoitaja, Dunjan treenaaja
Posts: 133
|
Darli
Aug 17, 2016 14:30:12 GMT 2
Post by Salli on Aug 17, 2016 14:30:12 GMT 2
lauantai 27. kesäkuuta 2015
kirjoittanut: Reetta
Väistelin ärtyisiä kävelykeppimummoja ja yritin pitää naaman peruslukemilla. Normivauhtia eteneminen ei ilmeisesti ollut täkäläisen porukan mieleen, vaikka kymmenen kautta kilsan - vauhti ei edes ollut riittävän nopea skeittaamaan keskustasta Hallavaan puolessa tunnissa. Polkaisin vielä kerran lisää vauhtia ja vedin reppuani paremmin selkään. Olin ottanut lähes kaiken maallisen omaisuuteni talille; puhelin, kuulokkeet, lukulasit, lehtiö, lyijykynä ja skeittilauta. Kitara puuttui, mutta Eero lupasi järkätä sen minulle ilemmalla. Kun huomasin, tai oikeastaan muistin, että asfaltti loppuikin pian hiekkatiehen, kirosin hetken mielessäni soran kiulusta kaivoon. -Shit! Murisin kettuuntuneena ja painoin jalankärelläni lautaa, jolloin se nousi automaattisesti käteni ulottuville. Kahmaisin skeitin käteen ja aloin suoraan sanottuna jalkapatikkaan. En tarkalleen ottaen muistanut kauan Hallavaan menisi, mutta kai matka taittuisi vähän nopeammin jos kävelisin pikavauhtia. Toivo alkoi sarastaa, kun näin hetken päästä tienalun ja kyltin. -Jes, kaviopolku. Sanoin itsekseni ja pidensin askelia. Enää pari metriä, niin olisin taas tutussa paikassa. Tai ei ehkä niin tutussa, sillä aavistelin, että porukat ovat totaalisesti muuttuneet. Ainakin hallavalaisten keskeisestä viestittelyryhmästä päätellen, kaikki vanhat naamat olisivat hävinneet, Valmaa, Miroa ja Sallia lukuunottamatta. Ehkä muutama muukin tuttu saattoi ilmestyä paikalle. Viimevuotinen riitely minun ja Valman välillä muistui taas mieleeni. Voi Valma parkaa. Minä olin ollut tuolloin täysin ääliö, mutta nyt olin muuttunut henkisesti aika paljon. Mutta se asia oli jo unohdettu, en halunnut kantaa vanhaa kaunaa enää kellekkään. Päästessäni tallipihaan, minusta tuntui että juurikaan mikään ei ollut muuttunut. Puut, rakennukset ja tarhat, kaikki olivat vanhoilla paikoillaan. Kaikki oli juuri niin kuin muistinkin. Hetken ihastellessani tallipihaa, vilkuilin sivusilmällä tarhoja. Laitumella oli iloinen kolmikko, joka tuli ravaten minua vastaan. Lähemmäks päästyään, huomasinkin että porukka olikin viisikko. Varsoja! Ei enää niin kamalan pieniä, mutta yhtä yltiösuloisia kuin vastasyntyneetkin. Vanilla ja Asta osottautuivat onnellisiksi mammoiksi varsoille, sillä päättelin niin varsojen elekielestä. Ja Astan varsan nyt huomasikin sen koosta. Musta polvenkorkuinen oripoika vaikuttikin vilkkaalta tapaukselta. Nikita laidunsi mammojen kanssa, mitä ensin ihmettelin, mutta kauempana erottuva hahmo varmaan oli tuonut sen syömään vähäksi aikaa vihreää ruohoa. Ilmeisesti yksi uusi hoitaja. Tallin sisäpuolikaan ei vaikuttanut muuttuneet. Varmistin kuitenkin pikakierroksella, että kaikki tutut tuntsarit olivat tallella. Ja niin olivatkin. Kyyhky, Celle, Bee, Darli, Nikita, Minca, Dunja, Asta, Palle, Klikki, Vanilla ja Darcy. Suurin osa oli ulkona, mutta lunttailin vain nimilapuista, että kaikki olivat tallella. Astan varsan nimi osottautui Bamboksi ja Vanillan varsa Oreoksi. Kun olin saanut tehtyä lenkin yksäripuolellakim, tepastelin tallin kautta toimistoon. Pienessä huoneessa oli hiljaista, mutta tallituvan puolelta kuului kolinaa. Ilmeisesti Valma tiskasi. Päätin pitää täydellisen pokerinaaman astuessani tuvan puolelle, mutta yritykseni repeili pahanpäiväisesti. -Reeetta? Säkö? Valma ihmetteli kääntyen salaman nopeana puoleeni. -Olisit käynyt specveirsillä. Vahvistin ja kävelin kädet ammollaan halaukseen. -Oho, Aleksi sanoi että joku Maxin aikainen vanha tyyppi tulee, mutta en tiennytkään että sinä! Mutta ihanaa että olet palannut! Tyttö hymyili. -Joo, paljon on tässä välillä tapahtunut. Sanoin tuskin saaden lausetta loppuun, kun tuvan ovi kävi ja sisään asteli, pitkä ja hontelohko aikuinen mies. -Hei, taidat olla siis Reetta? Mies hymyili ja tarjosi kättään. Nyökkäsin ja vastasin kättelyyn. -Jep, Minäpä juuri. Jutustelin Aleksin ja Valman kanssa pitkän tovin, kunnes päätin lähteä Darlin luo. Suloinen nyffi laidunsi parhaillaan tarhassa kamujensa kanssa, joten en viitsinyt änkeä ponien pukki-kiito-laukka leikkeihin. -Ehkä mun olis nyt aika lähteä kotiin.. Mietin ääneen. Tulisin kuitenkin ilemmalla takaisin pikku visiitille ja minulla olisi vielä iltapäivälle menoa. Joten kävin oikaisemassa tuvassa ja poimin skeittilautani sekä repun, jonka jälkeen lähdin tallustelemaan kohti Pronssijoen tietä.
|
|
Salli
Aloitteleva tallilainen
Mincan hoitaja, Dunjan treenaaja
Posts: 133
|
Darli
Aug 17, 2016 14:31:24 GMT 2
Post by Salli on Aug 17, 2016 14:31:24 GMT 2
perjantai 3. heinäkuuta 2015
kirjoittanut: Reetta
Taiteilin vaaleita hiuksiani kalanruotolerille ja purin suussani olevaa lyijytäytekynää. Yritin saada tekstiä täyttä tyhjyyttään möllöttävälle lehtiölle, muttei päässäni raksuttanut muu, kuin että Hiisu hyppäsi takavasemmalla lavuaariin. Ähkäilin vielä ikuisuudelta tuntuvan viisi sekunttia, kunnes sylkäisin kynän suustani ja parilla isolla askeleella olin jo Hiisun vieressä. Nostin katin lavuaarista ja pyyhin hikeä otsaltani. Tallituvassa ei kunnolla pelannut ilmastoinnit, mutta minun oli turha haaveilla tekstistä paperillani, jos minulla oli tukalaisen kuuma. Purin huultani ja uppouduin ison kaapin syövereihin. Siellä oli kaikkea krääsää; kuppeja ja kattiloita, lähinnä. Hyräilin radiosta kuuluvaa musiikkia ja aloin penkomaan tuuletinta. Tallissa olisi pakko olla edes yksi sellainen. Kun vihdoin sain tuon jumalaisen kapistuksen käsiini, työnsin johdon pistorasiaan ja painoin "on" - nappulaa. Hinasin tuulettimen lähemmäksi itseäni ja aloin taas tiirailemaan lehtiöni paperia. Jos saisin juttuni etusivulle, voisin vihdoin ostaa haaveilemani tavaratalon ikkunassa loistavan keltaisen kenwoodin tehosekoittimen. Olin jo nuoleskellut näyteikkunaa jonkin aikaa, mutta äkäinen kauppaneiti oli häätänyt minut pois jo ennen pitkää. Päässäni pyöri ajatus tehdä juttu ärsyttävistä kaupa-kassa tyypeistä, mutta luovuin siitä ajatuksesta ajan myötän. Noh, minulla oli motiivi, joka oli raha ja juttu, joka ei ollut vielä mikään. Tekstiä alkoi vihdoin syntymään paperille, vaikka sen keskeyttikin tuvan oven avautuminen. Sisään asteli Aleksi, jonka perässä roikkui Nanna, yhä samanlaisena kuin viimeksikin ja tietenkin jokin uusi hoitaja. Sitten seurassa oli enää joku nobody, joka oli ilmestynyt tallille kuin taikaiskusta. Siis minä. Huikkasin virnistäen kättäni Nannalle, jonka yllättynyt ilme alkoi nousta minulla päähän niin, että naurahdin hiljaa mielessäni itselleni. -Oletko sä uusi hoitaja? Toinen kysyi ystävällisesti. Normaalisti tuohon tulisi vastaus, kuin robootinomaisesti: 'Joo, olen alkanut hoitamaan Darlia ja blää, blää, blää', mutta minä pidin täydellisen pokerinaaman kasvoillani ja pudistin päätäni. -Häh, en ole kyllä ennen nähnyt sinua? Oranssitukkainen hämmästeli ja huitaisi otsatukkaansa kurttuisten kulmiensa tieltä. -Aijaa, jännää! Nauroin ääneen, katsellessani tytön hämmästelevää ilmettä. Nanna selitti tytölle, että olin vanha hallavalainen, joka palasi hoitamaan Darlia. Sitten tyttökin yhtyi nauruun. Oranssihiuksinen hoitaja osottautui Sandraksi, joka omisti suomenpienhevosen yksäripuolelta. Tyttö oli aika lyhyt, lievästi sanottuna, mutta tämän puheiden perusteella hän oli kuitenkin jo menossa lukioon. Juttumme jatkui koulu ja hevos - linjalla pitkään, kunnes toimistoon kadonnut Aleksi kurkkasi ovenraosta. -Hei olis aika lähteä viemään hevosia, tuleeko Reettakin mukaan, vai onks sulla siinä joku vielä kesken? Aleksi kysyi nyökäten lehtiöni suuntaan. -Eii kai.. Niin siis minne? Kysyin hämilläni. -Hevoset viedään kesäksi laiduntamaan lähistöllä oleville pelloille. Nanna selitti lyhyesti. -Aijaa. No, voinhan mä toki tulla taluttelemaan Darlia. Tarjouduin ja nousin tuolista. Työnsin lehtiön ja kynän reppuuni, ja lähdin Nannan ja Sandran vanavedessä ulos. Tallipihassa odotti miltein kymmenkunta hallavalaisia, jokainen pidellen paikoillaan omaa hoidokkiaan. Minun narun päässä roikkui ruhoa nyhtävä nyffi, joka oli mielissään tallissa tapahtuvasta tempauksesta. Sen oli kiva tunkea muiden hevosten viereen ja huiskia kärpäsiä pois, mutta kovin moni ei pitänyt siitä, joten pidin ruunaa suosiolla loitolla muista hevosista. Vaaleahiuksisella tytöllä oli Celle, sekä joku yksityishevonen, sen ulkonäöstä päätellen. Ympärilläni oli hirveästi uusia kasvoja, jotka vilkuilivat uteliaina minua. -Hei, oletko sinä Reetta? Joku kysyi ystävällisesti. Nainen oli ruskeahiuksinen ja yllättävä käheä ääninen, kun se ei oikein tuntunut sopivan pieneen ja solakkaan naiseen. Hänellä oli punaiset huulet ja hän vaikutti hyvin ystävälliseltä. -Tavallaan. Hoidin viime vuonna Viki nimistä norjanvuonohevosta, mutta lipetin vuodenvaihteen alussa. Sitten palasin takaisin, kun sain oman talon. Selitin hymyillen naiselle. Muutkin tallipihassa olijat nyökyttelivät ja muutama kertoi jopa nimensä. Tunnistin myös Sallin, joka hymyili minulle merkitsevästi. Tyttö oli jäänyt vain puoli tutuksi "pikku likaksi" mutta arvelin että nyt minulla olisi aikaa tutusta Salliin vähän enemmän. Kun porukka saatiin kasaan, Aleksi selosti tilanteen. -Eli Vanilla, Oreo, Asta, Bambo, Darli ja Minca menee pikkupellolle. Isolle pellolle menee Kyyhky, Tinttu, Darcy, Nikita ja Hali. Tiepelolle loput, eli Klikki, Bee, Celle ja Palle. Onko valmista? Aleksi tarkisti. Mies sai myöntäviä äännähdyksiä, joten hajaantuminen sai alkaa. Minä, Salli, vaaleahiuksinen tyttö ja Runoksi esittäytynyt ruskeahiuksinen muodostettiin neljän hengen ryhmä, jossa aloimme heti tuttavallisesti supista, kun Aleksi jakoi muita ryhmiin. Vanillan ja Oreon hoitaja osottautui Janelleksi, ja molemmat tytöt vaikuttivat oikein mukavilta. Sandra erkaantui tiepeltoon menijöihin tämän ruunan kanssa ja Nanna meni isopellolle menijöihin. Eveliina auttoi hevosten kanssa, joilla ei ollut hoitajaa ja muutama muukin otti kaksi hevosta talutettavakseen. Matka kaviopolulle sai alkaa. Meidän ryhmä jättäytyi ensimmäisenä päästämään hevoset. Aleksi laski kolmeen, ja silloin kaikki napsauttivat riimun-narut auki. Boom, jokainen lähti salamana laukkaamaan hassun näköistä pukkilaukkaa, lukuunottaen myös pienet kömpelöt varsat. Tapahtuma sai naurun rämäkän aikaan, joka jatkui pitkään, kunnes Aleksi sanoi että isopeltolaiset saisivat päästää hevosensa irti. En kuitenkaan jäänyt katsomaan sitä, vaan lähdin vaihvikkaa kävelemään takaisin tallia päin. Sain viettää vähän laatuaikaa kitarani kanssa tallivintillä, mutta kun Salli alkoi huhuilla minua käytävällä, päätin että olisi hyvä aika lähteä. Kapusin alas ja kävin noutamassa tallituvasta reppuni, jossa Salli jo oli. Huikkasin tytölle moikat olkani yli ja katosin tuvan ovesta ulkoilmaan.
|
|
Salli
Aloitteleva tallilainen
Mincan hoitaja, Dunjan treenaaja
Posts: 133
|
Darli
Aug 17, 2016 14:32:41 GMT 2
Post by Salli on Aug 17, 2016 14:32:41 GMT 2
Tapahtunut perjantaina
maanantai 21. joulukuuta 2015
kirjoittanut: Senni ”Noniin, kuka tulisi kirjoittamaan vastauksen taululle?” kysyi edessä seisova opettaja. Luokasta kuului turhautunutta mutinaa, eikä kukaan näyttänyt vapaaehtoiselta. ”Miten olisi vaikka Senni” totesi opettaja enemmänkin käskynä. Ei, ei ja ei. Sydämeni alkoi hakata täyttä vauhtia, kun otin epävarmoja ja huteria askelia kohti taulua. Vilkaisu peiliin näytti sekunnissa kasvoiltani paistavan epävarmuuden, ja olisin halunnut hautautua maapallon syvimpään ytimeen. Kasvojani poltti ja alahuuleni alkoi väpättää saapuessani taululle. Sain koppavasti hymyilevältä opettajalta permanenttitussin, joka tippui lattialle huterasta otteestani. Laskeutuessani nostamaan kynää tunsin muiden katseiden keskittyvän minuun. Tärisevä käsi yritti tuhertaa jotain valkoiselle isolle taululle, joka vaikutti armottomalta. Pala juuttui kurkkuun, kyyneleet polttelivat silmissä. Ei, en pystynyt siihen. Tiputin kynän kädestäni, ja juoksin ulos luokasta. Pieni pakkanen jäädytti nopeasti poskille pudonneet suolaiset kyyneleet. Olin juossut niin kauas koulusta kuin olin jaksanut. Näin sieluni silmin luokkalaiseni nauramassa ja haukkumassa minua luokassa, kun opettaja korjaili kaikkea syyllistämällä minua. Totuushan se oli. Olin vain tyhmä, ruma ja itsekäs lapsi joka ei pystynyt edes pientä vastausta taululle kirjoittamaan. Kuinka paljon siihen tarvittiin vaivaa? Nousta ylös leuka ylhäällä, ottaa kynä opettajalta ja kirjoittaa taululle vastaus jonka tiesin ihan hyvin. Niin ei mitään. Ei kukaan seitsemäntoistavuotias ruvennut itkemään tai saatika sitten rynnännyt ulos tuollaisissa tilanteissa. Uudet kyyneleet ryöpsähtivät kasvoilleni, ja huimaus päässä sen kuin kasvoi entistä enemmän. Päästyäni ainakin kilometrin päähän koulusta aloin vasta miettiä minne voisin mennä. Olin päättänyt meneväni koulun jälkeen leipomolle auttelemaan isää. Koulu loppuisi oikeasti vasta kahden tunnin kuluttua, joten isä saisi tietää äkkilähdöstäni. Äiti varmaan ymmärtäisi, mutta hän oli lähtenyt Helsinkiin ostamaan uutta tanssimattoa ”Art Moves” studiolle. En olisi muutenkaan viitsinyt mennä häiritsemään äidin tanssitunteja, varsinkaan nyt kun kaikki Show-tanssiporukat olivat lähtemässä keväällä oleviin SM-kisoihin. Vihdoin mietinnän jälkeen päätin lähteä Hallavaan. Vaihtoehtoja ei ollut, ja tallilta saisi varmasti omaa rauhaa kun tunnitkaan eivät vielä näin aikaisin olleet alkaneet. Matkaakaan ei ollut kuin reilu viisisataa metriä, ja kävely ei tuntunut missään. Kiinnitin nappikuulokkeet korviini, ja pistin soimaan mp3-soittimestani lempikappaleeni. Serkkuni oli haukkunut laitetta kivikautiseksi, ja kertonut kaikkien kuuntelevan musiikkia nykyään kännyköistä. Olin vain tuhahtanut vastaukseksi, ja todennut etten ollut ostamassa älypuhelinta ainakaan lähimpään vuosikymmeneen. Harmaa tallirakennus alkoi lähestyä, jalkojeni talsiessa pitkin lumista kävelytietä. Valkoisia hiutaleita oli alkanut tipahdella iloisena taivaalta. Kaunis keli sai toisen suupielen kohoamaan ylöspäin, ja kun kuulokkeista alkoi soida Nikke Ankaran ”Rullaa” hypähtivät jalkanikin muutaman tanssiaskeleen. Yritin olla muistamatta päivän aiempia tapahtumia, ja pirteä biisi melkein onnistuikin siinä. Ei kai päiväni ihan pilalla sittenkään ollut? Kun Hallava seisoi edessäni suurena kohoavana rakennuksena, alkoi sydän hakata taas tuhatta ja sataa. Tässä vaiheessa olisin mieluummin vain juossut karkuun lähimpään metsään, ja jäänyt sinne ikuisiksi ajoiksi. Rohkaistuin muistuttamalla itseäni siitä, ettei tallilla todennäköisesti ollut ketään tähän aikaan päivästä. Syvään henkäisten astuin sisään tunnelmalliseen talliin, pois lumipyrystä. Katselin huomaamattomasti ympärilleni, varmistaakseni että säästyisin mahdollisimman monelta katsekontaktilta. Yhtä ainutta ihmissielua ei näkynyt, mutta silti sain kiittää mielessäni jumalaa siitä että pääsin pujahtamaan Darlin karsinaan heti ulko-ovilta. Vaalea tamma ihmetteli tuloani hieman, mutta päätyi vain tutkiskelemaan minua suloisilla hörökorvillaan. Rapsuttelin tammaa rauhallisin ottein, vaikka päässäni alkoi kiertää inhottava huimaus. Tuntui huvittavalta että hoitohevoseni säkä oli yhtä korkea kuin minä itsekin. Pesunkestävästä shetlanninponien rakastajasielusta huolimatta Darli tuntui ainoalta oikealta hoitoponilta. Yhtäkkiä tallikäytävältä alkoi kuulua etäistä askeleiden kopinaa. Sydän alkoi hakata, ja päässä kasvava huimaus tuntui sietämättömältä. Ehtisinkö karkuun Darlin karsinasta ennen kuin käytävällä kävelevä henkilö ehtisi nähdä minua? Äkillinen nousu ylös ei tuntunut hyvältä, ja sain pidettyä itseni hädin tuskin pystyssä nojaamalla karsinan oveen. Viimeisillä voimillani avasin raskaalta tuntuvan karsinan oven ja suljin sen perässäni. Askeleet alkoivat kuulua lähempää, ja kaikki sisäelimeni tuntuivat huutavan apua. en pystynyt liikkumaan karsinan ovelta, ja vihdoin kun näin minua lähestyvän henkilön varjon päässäni sumeni. Säpsähdin istumaan ylös, ja huomasin kun otsaltani tippui jääpussi lattialle. Sydämeni hakkaus alkoi taas kiihtyä, kun en tiennyt missä olin. Vilkuilin hämilläni ympärilleni, mutta niin nopeasti ettei vauhdissa kerinnyt huomaamaan mitään. Vihdoin kun jotain osui silmiini, tajusin että lähelläni istui huolestuneesti hymyilevä komea poika. Surulliset meripihkan väriset silmät iskeytyivät syvälle tajuntaani, ja tiesin jo etukäteen ettei mielikuva ottaisi lähteäkseen vielä pitkään aikaan. Tilanne oli molemmin puolin varmasti hyvin kiusallinen. Minä tuijotin mysteeripoikaa hämmästyneenä, enkä saanut sanoja ulos suustani. Hän taas katsoi minuun kysyvästi, ja vailla vastauksia. ”Mä siis.. tota.. äh”, ähkin, yrittäen selittää tilannetta meripihkasilmälle. Tuloksena sain aikaiseksi vain omituista ähinää ja ääntelyä. ”Mä löysin sut tuolta käytävältä pyörtyneenä… niin ja mun nimi on siis Jerry”, sanoi poika. Nyökkäsin epävarmasti ja mumisin: ”Senni.” Jerry hymyili surullisesti, mutta lempeästi ja sai minutkin rohkaistumaan. Kerroin jotain huonosta olosta, joka piti ihme kyllä paikkaansa. Tai no, ihme ja ihme olinhan pyörtynyt hetki sitten. ”M-mun kannattais varmaan lähtee k-kotiin”, änkytin epävarmasti. ”Istu vielä ainakin hetki, juodaan vaikka kaakaot?” kysyi Jerry. Turhia miettimättä nyökkäsin. Siinä me sitten istuimme. Vastakkain molemmat pöydän ääressä, kaakaokupit kädessämme. Kumpikaan ei sanonut yhtään mitään, ja koko huoneen oli vallannut hiljaisuus. Kaikkein parasta oli kuitenkin se, ettei se ollut kiusallista hiljaisuutta.
|
|
Salli
Aloitteleva tallilainen
Mincan hoitaja, Dunjan treenaaja
Posts: 133
|
Darli
Aug 17, 2016 14:33:44 GMT 2
Post by Salli on Aug 17, 2016 14:33:44 GMT 2
lauantai 9. tammikuuta 2016 kirjoittanut: Senni
Istahdin lämmitetylle etupenkille, pakkasen kipristellessä punaisia poskiani. Suljin oven hiljaa perässäni kiinni, ja jäin odottamaan kuskia viereiselle istuimelle. Kaivoin taskustani sisältä napatun suklaakonvehdin, jonka rapisevan paperin tungin hanskalokeroon. Tunsin oloni mukavaksi, vaikka pakkanen oli kiivennyt raoista jo sisuskaluihini. Jännitys kupli jo valmiiksi vatsassa, vaikka auto ei ollut edes startannut käyntiin. ”Okay, let´s go!” huudahti punatukkainen Roxanne istuessaan iloisena etupenkille. Siskoni tultua kotiin olin saanut välillä jopa kyydin tallille. Ikipirteä parikymppinen nautti selvästi ajastaan suomessa, ja halusi joka päivä lähteä hiihtämään tai luistelemaan. Minäkin olin suunnattoman iloinen siitä, että Roxy oli tullut käymään meille. Punatukasta ei voinut olla pitämättä, hänen sekavasta Suomi-Englannistaan tai omituisista mielenjohteistaan huolimatta. Salakuuntelujeni mukaan hän olisi jäämässä suomeen jopa koko kevääksi. Kun auto oli startannut kohti Hallavaa, lämpökin alkoi pikkuhiljaa tuntua kylmissä varpaissa. Roxanne hyräili kovaäänisesti radion tahdissa, kun se soitti uusinta hittibiisiä. ”Miten sulla doing in school?”, kysyi Roxanne iloisesti. ”Okay… I guess”, vastasin ujosti. ”I guess that is not okay, rakas”, naurahti punatukka puoliksi kysymyksenä. ”Well, I have great numbers, but I feel distress in school”, huokaisin. “But don´t tell mum and dad!” huudahdin ja sain siskoni naurahtamaan hyväksyvästi. ”Everything will be allright some day, and if you need me, mä oon here”, sanoi Roxanne lempeästi hymyillen. Lyhyen ajomatkan jälkeen hyppäsin ulos autosta, ja sanoin heipat punatukalle joka kaahasi tallipihasta tukka putkella. Lähdin kävelemään parkkipaikalta kohti taukotupaa, josta puheensorina kuului ulos asti. Henkäisin syvään, ja yritin olla huomaamatta sydämeni kiihtyneen hakkauksen. Minun pitäisi vain käydä hakemassa Darlille ostettu uusi riimu, ja sen osasi tehdä kuka tahansa ilman muiden huomion kiinnittämistä. Kuka tahansa paitsi Senni. Tallituvan ulko-ovi aukesi narahtaen, vaikka yritin hivuttaa sen auki niin hiljaa kuin kykenin. Tupa oli täynnä hoitajia, yksityisten omistajia ja muutakin porukkaa joista en tuntenut varmaan ketään. Tilanteessa olisi tarvittu varmaan desipelimittaria, kun tallilaiset huusivat vuoronperään toistensa päälle. Kukaan ei huomannut hipsimistäni kaapille, koska porukka näytti olevan kuin jossain omassa kuplassaan juttunsa kanssa. Hetkeksi jäin kuuntelemaan heidän puheitaan. ”Rauhoittukaa nyt, eihän tästä kaikesta ole vielä kerrottu Aleksille!” ”Mutta se tyyppi käytti laittomasti asetta!” ”No siitähän meillä ei ole mitään tietoa” ”Nojoo, mutta se sentään yritti ampua Nannaa!” ”Calm down, tuskin” ”No on se ukko muitakin pelotellut!” ”Todennäköisesti ei ees lupaa asua siellä mökissään!” Samoja asioita tuotiin keskusteluun monta kertaa, ja jokainen esitti asiansa kärkkäästi. Meteli satutti korviani, ja minusta tuntui että saisin kohta paniikkikohtauksen. Avasin kaappini rivakasti, mutta siitä lähtikin kovempi ääni kuin olisin uskonut. ”Moi Senni! Mitäs sä tallilla!” kuulin tutun porkkanapään huudahtavan. Yhtäkkiä meteli lakkasi, ja tunsin katseiden polttavan selässäni. Kurkkuuni takertui liian tuttu pala, ja sydämeni takoi järkyttävää vauhtia. ”E-e-een mi-mitään. Ku-kunhan tu-tulin kä-käymään”, henkäisin, ja tunsin kyyneleiden kohoavan silmiini. Olin kääntyneenä selin tallilaisiin, mutta tiesin että jokainen heistä tuijottaisi violetin takkini selkämystä. Takaani kuului ihmettelevää ja epämääräistä supinaa, joka sai oloni vielä epämukavammaksi. ”Liitytkö seuraan? Tässä sohvalla olisi vielä tilaa”, kuului Valman ääni, vaikka korvissani humisi. ”E-ei ki-kiitos!” inahdin, ja lähdin ulos juoksuaskelein. Paukautin oven hiljaa kiinni, ja kuulin kuinka lähtiessäni puheensorina alkoi taas. Silmiä poltti, ja halusin päästä mahdollisimman kauas muista tallilaisista. Ajatukset juoksivat päässäni, enkä halunnut edes ajatella minkälainen kuva minusta oli jäänyt lähes kaikkien tallilaisten verkkokalvoihin. Itkevä, kääpiökokoinen seitsemätoista-vuotias joka ei osannut edes puhua vapisematta, tai änkyttämättä. Sydän löi taas tuhatta ja sataa, vaikka tilanne oli jo ohi. Juoksin itkuisena Darlin tarhalle, ja jäin lohduttomana nojaamaan aitaan. En tiennyt kuinka kauan minä siinä seisoin, kyynelien poltellessa silmiä ja poskia, kehon vapistessa kylmästä ja katsellessa tarhassa pyöriviä poneja. En tiennyt kuinka kauan siinä aikoisin seisoa, enkä tiennyt mitä minä odotin. Tiesin että varpaat olisivat kohmeiset pakkasesta, ja poskelle valuneet kyyneleet jäässä. En silti jaksanut välittää. Minun olisi turha yrittää tehdä hyvää vaikutusta keneenkään, koska epäonnistuisin siinä kuitenkin. Oli turha yrittää odottaa jotain tulemaan, koska ei kukaan tulisi… Vai tulisiko? Yhtäkkiä tunsin kuinka joku kietoi oikean kätensä ympärilleni. Käänsin pääni katsomaan tulijaa, ja jo siitä että jouduin kurottamaan katseeni taivaalle, tiesin henkilön olevan Jerry. Poika ei sanonut mitään, enkä minä olisi halunnutkaan hänen sanovan. Ajatukseni rullautuivat takaisin joululeirin iltaan, ja päähäni pulpahti vain yksi ajatus. Ensimmäinen kerta kuin melkein elämäni pilanneesta luisteluonnettomuudesta oli seurannut jotain hyvää.
|
|
Pujo
Perus puurtaja
Darlin hoitaja
Posts: 346
|
Darli
Sept 10, 2016 16:06:18 GMT 2
Post by Pujo on Sept 10, 2016 16:06:18 GMT 2
Pujon ensimmäinen hoitokerta - 2016
Polkupyöräni kulki hiekkaista alamäkeä. Pääni oli täynnä ajatuksia, sillä tänään hoitaisin Darlin ensimmäistä kertaa. Nanna oli näyttänyt Tintulla kuinka hoitaisin kaikki hommat, eikä hevosenhoito onneksi mitään rakettitiedettä ollut. Minua kuitenkin jännitti, koska pelkäsin tekeväni jotakin väärin.
Tallille saavuttuani käväisin ensin tarhan luona katsomassa Darlin ja Dunjan puuhailua. Siitä suunnistin tallituvalle, jossa vein Darlin kaappiin hieman vaihtovaatteita.
Käytävällä törmäsin Nannaan, joka nosti peukun pystyyn virnistyksen kera. ”Mä oon tääl jos sulle tulee vielä jotain kysyttävää”, hän sanoi leppoisasti. Hymyilin myöntävän vastauksen kera ja jatkoin matkaani tuntsarikäytävälle. Enää minulla ei ollut aikaa jännittää. Hain kottikärryt ja tartuin talikkoon. Karsinaa siivotessa ajattelin niitä näitä, ja homma olikin pian hoidettu. Vein kottikärryjen sisällön kakkakasalle.
Palasin takaisin karsinalle ja tsekkasin Darlin varusteet ja ruokakupin. Kaviosuojat näytti olevan hieman kuraiset, joten kävin pesemässä ne.
-
Oli aika hakea hevoset tarhoista. Nappasin Darlin riimun ja menin tarhan luokse. Darli tuli portille vastaan, ja tervehdin sitä nauravalla äänellä. Pujotin riimun tämän päähän hitaasti mutta varmasti. Onneksi Darli oli kärsivällinen. Dunjaa tultiin myös hakemaan, joten pääsimme sopivasti samalla portinavauksella pois tarhasta.
Talutin Darlin karsinaansa, ja se alkoi heti hamuilla ruokaa, jota ei ollut vielä edes karsinassa. ”Noh noh, kohta saat ruokaa”, sanoin samalla kun poistin riimun. Hain ämpäristä harjan, ja ryhdyin harjaamaan. Pidin hevosen harjaamisesta, olihan se vähän niin kuin silittämistä. Harjaamisen jälkeen taputin Darlin lapaa ja hieroin otsakarvoja. Hymyilytti.
Olin suunnattoman iloinen siitä, että asiat olivat järjestyneet näin. Pronssijoelle muutto oli ollut epäilemättä paras päätös ikinä.
|
|
Pujo
Perus puurtaja
Darlin hoitaja
Posts: 346
|
Darli
Sept 12, 2016 14:10:20 GMT 2
Post by Pujo on Sept 12, 2016 14:10:20 GMT 2
Pujo & Darli - Epävarmuus (11.9.2016)
Oli harmaa ja pilvinen sunnuntai. Tänään olin päättänyt kävellä tallille, sillä halusin käyttää matkan ajattelemiseen. Hiekkatie rapisi kenkieni alla ja pieni tuulenvire tarttui hiuksiini pörröttäen niitä leikkisästi. Hymähdin huvittuneena, mutta en tuntenut oloani kuitenkaan iloiseksi. Monet negatiiviset ajatukset olivat painaneet minua viimeaikoina ja vaikka olin pohjimmiltani positiivinen ihminen, ei minullakaan ollut voimia kaikkeen. Tungin kädet takkini taskuihin ja tunnustelin salataskussa olevaa linkkuveistä. Jostain syystä se rauhoitti minua hiukan.
-
Saavuin tallipihaan ja näin Sallin kävelemässä pihan poikki. Tervehdin häntä pikaisesti vilkuttaen, ja suuntasin tallirakennukseen. Tallituvassa käydessäni näin lisää tallilaisia, ja tervehdin heitäkin ilman sen kummempia jutteluja. Ei oikein huvitanut aloittaa keskusteluja. Siivosin Darlin karsinan ja hain sen sisälle. Jäin karsinalle hetkeksi katsomaan kaltereihin nojaten kun tämä puuhaili karsinassa ja yritti välillä hamuta minulta ruokaa. Darlin olemus oli rauhoittava, ja vietinkin siinä lopulta muutaman tovin hiljaa, välittämättä mistään muusta.
Huokaisten päätin mennä kävelemään tallin lähipiiriin kuluttaakseni aikaa ennen Darlin ratsastustuntia. Pääsisin tänään taas varustamaan hevosen ja totta puhuen, halusin oppia varustamaan hevosen sulavammin eli kaikki harjoittelu olisi tarpeen. Löysin itseni pururadalta potkimassa käpyjä. Katselin ympärilleni ja päätin poiketa metsän puolella. Siirryin pururadalta sivuun ja astelin harppoen syvemmälle metsään. Tunsin pehmeitä sammalmättäitä jalkojeni alla. Istahdin vastaantulleelle isohkolle kivelle, ja kaivoin linkkuveitseni esiin. Katselin sen terää ja siitä heijastuvaa metsää, kunnes katseeni kiinnittyi maassa olevaan oksanpätkään. Nostin sen käteeni ja tarkastelin sitä hetken, jonka jälkeen aloin vuolla sitä veitselläni. Istuin kivellä jonkin aikaa vuollen puutikkua - se sai ajatukseni hetkeksi muualle. Tikusta muodostui kaksipäinen piikkitikku jolle naurahdin hiljaa. Nappasin maasta koivunlehtiä jotka tökkäsin tikun molempiin päihin. Virnistin pienesti ja heitin tikun niin korkealle ilmaan kun pystyin. Tikku tupsahti parin metrin päähän minusta. Okei. Ehkä voisin lähteä takaisin tallille.
-
Darlilla ratsasti tänään eräs Anniina, joka oli viime kerralla pyytänyt minua varustamaan Darlin oman kiireellisyytensä vuoksi. Hän oli myös huikannut että jos voisin tänäänkin olla ennen tunnin alkua tallilla, niin voisin varustaa hiirakon tälläkin kerralla. Menin Darlin luokse ja aloitin valmistelut. Kaikki tuntui sujuvan hyvin, ja aloin uskoa itseeni enemmän. Sain jalkasuojat laitettua ilman suurempia ongelmia, ja siirryin satuloimiseen. Kun palasin satulahuoneelta, näin Anniinan Darlin luona. "Moi! Sä tulitkin jo nyt", sanoin huolettomasti. Anniina katsoi minua hieman kulmiaan kohottaen. En oikein ymmärtänyt, mitä hän meinasi tuolla eleellä. "Haluutko varustaa Darlin tästä loppuun asti vai varustanko mä?", kysyin satula ja huopa kourassani. "No öö jatka sä vaan", Anniina vastasi välinpitämättömästi ja kaivoi kännykkänsä taskustaan. Olin hämmästynyt. Ehkä Anniinalla oli huono päivä. Viimeksi hän oli vaikuttanut mukavalta ja kiitolliselta työstäni... Operoin satulan Darlin selkään hieman haparoiden, mutta hyvin kuitenkin. Nappasin vielä suitset ja pujotin ne Darlille. "Mä voin jatkaa tästä", Anniina sanoi yhtäkkiä astuen minun ja Darlin väliin. "Okei, mukavaa ratsastustuntia", huikkasin ja lähdin paikalta mietteliäänä. Joka tapauksessa, sain varustaa hevosen mikä oli ihan kiva juttu. Anniinan käytös vain jäi vähän kalvamaan.
Muistin hetken kuluttua että olin jättänyt Darlin harjan lattialle, joten päätin käydä laittamassa sen takaisin hoitoämpäriin. Kävelin käytävää pitkin kun kuulin Anniinan äänen puhumassa. Pysähdyin kulman taakse ja kuulin seuraavan lauseen: "Jos oisin tienny et se tyyppi on iha kokematon ni oisin kyl ite varustanu Darlin, siis se oli vaik kui hidas ja tuntu et se ei oikee handlaa koko juttuu. Ei tollaset sovi oikee tänne". Sisälläni kuohahti. Tiesin että Anniina puhui minusta. Käännyin heti pois. Jääkööt mokoma harja lattialle. Olin vihainen. Enkö osaa tehdä mitään? Ehkä minun olisi turha sitten edes yrittää. Tiesin, että olisi tyhmää antaa moisen käydä niin kovasti päälle mutta minulla ei ollut muutenkaan ollut mikään parhain päivä, joten se oli menoa nyt. Lähdin tallilta nopeasti ja aloin hölkätä pois kulmat kurtussa. Haukuin itseäni idiootiksi. Kaikki tuntui taas niin harmaalta.
|
|
|
|
Darli
Sept 20, 2016 14:39:52 GMT 2
Pujo likes this
Post by Aleksi on Sept 20, 2016 14:39:52 GMT 2
|
|
Pujo
Perus puurtaja
Darlin hoitaja
Posts: 346
|
Post by Pujo on Sept 22, 2016 18:29:11 GMT 2
Ei kaikki aina mene sulavasti
Tänään tallille tultaessa tuntui, kuin minuun olisi langetettu enemmän katseita kuin normaalisti. Voi tietty olla, että kuvittelin vain ja mitä enemmän ajattelin, sitä herkemmin huomasin - tai luulin muiden katselevan minua. Tietenkin kun kuvittelin olevani tarkkailevan silmän alla, yritin toimia mahdollisimman sulavasti ja mallikelpoisesti. Sulavuus tosin tuntui olevan karkuteillä, mitä enemmän yritin olla sulava. Lantaa luodessa meinasin kompuroida omiin jalkoihini ja talikkokin tuntui olevan vääränlainen. Ainakin käteni olivat kohmeessa unohdettuani hanskat kotiin. Huokailin hiljaa Darlin karsinassa ja voivottelin itseäni mielessäni. Tämä oli taas näitä päiviä. Hetken kuluttua kuulin karsinan ovelta äänen, "Mitäs sä täällä huokailet", ja hätkähdin omista ajatuksistani niin että toteutin talikon kanssa lyhyen akrobaattinäytöksen. Kurtistin kasvojani häpeästä mutta onneksi äänen lähde olikin vain Nanna. "Mä oon vähän kujalla tänään", sanoin Nannalle joka naurahti ja sanoi, "Ehkä sä tarviit vaihtelua sun arkeen". "Tosiaan, ehkä", totesin hymyillen samalla kun yritin metsästää yksinäistä lantakokkaretta talikkoon.
Karsinan siivottuani menin hakemaan Darlia sisälle. Kaikki sujui aika hyvin kunnes näin Aleksin pihalla katselemassa suuntaani. Heilautin kättäni tervehdykseksi ja Aleksi vilkutti takaisin. Kuvittelin hänen arvioivan jokaisen askeleeni ja kun yritin taas olla mahdollisimman sulava, niin mitä tapahtuikaan... Astuin juuri-ulostettuun, höyryävään lantakasaan. Minua alkoi naurattamaan oma tunaroimiseni, ja kuulin Aleksin huikkaavan huvittuneena "Sitä sattuu!". Darlikin hörähti kuin nauraakseen kakkasaappaalleni. Vein tamman karsinaan ja kävin huuhtomassa saapastani ulkona, ja hyvä etten onnistunut roiskuttamaan vettä housuilleni sillä se oli hyvin lähellä. Menin takaisin karsinalle ja aloin sukimaan Darlia kumisella harjalla. Hiirakon turkista lähti hurjasti pölyä, sillä se oli ilmeisesti pyörähtänyt maassa tarhassa ollessaan. Nenääni kutitti ja yritin aivastaa mahdollisimman hiljaa. Yritys onnistui - mutta nenääni jäi roikkumaan räkää - jonka onneksi sain pyyhittyä taskustani löytyneeseen viimeiseen nenäliinaan. Kuikuilin ympärilleni ja varmistin, ettei kukaan ollut nähnyt Darlin lisäksi. Jatkoin harjaamista ja vaihdoin pehmeämpään harjaan. Aloin hyräilemään huomaamattani haamujengi-tunnaria. Havahduin taas siihen kun kuulin jonkun huikkaavan ohimennen "Ghostbusters!". En kerennyt edes näkemään, kuka se oli. Hymähdin ja pudistin päätäni huvittuneena.
|
|
|
Pujo
Perus puurtaja
Darlin hoitaja
Posts: 346
|
Darli
Sept 30, 2016 21:31:27 GMT 2
Post by Pujo on Sept 30, 2016 21:31:27 GMT 2
30.9.2016
Siivosin Darlin karsinan ja kun kävin hakemassa lisää kuivikkeita, melkein törmäsin kottikärryineni Carrieen joka tuli minua vastaan oviaukolla. "Oho, sori!", sanoin samaan aikaan kun Carrieltakin pääsi pieni anteeksipyyntö ilmoille. Naurahdimme ja ohitimme toisemme. Kaadoin kuivikkeet karsinaan ja vein kottikärryt paikalleensa. Kuiviketta levitellessä huomasin Valman kävelevän Darlin karsinan ohi, ja moikkasin häntä. Hän vaikutti kiireiseltä, sillä kuulin vaimean tervehdyksen ja loittonevia askelia. Jatkoin kuivikkeen levittelyä eikä siinä mennyt kauaa. Ajattelin käydä tallituvassa keittämässä itselleni teetä ennen kuin hakisin Darlin sisälle.
Tallituvassa oli Alana, Carrie ja Nanna. Carrie istui hieman erillään pöydän ääressä ja Nanna jutteli Alanan kanssa jostain kenttäkisoista. Kovinkaan aktiivinen keskustelu se ei ollut, joten kysyin ohimennen oliko vedenkeittimessä kuumaa vettä. "Jep", Nanna sanoi ja otin tiskikaapista mukin, jonka kyljessä oli hassusti piirretty hevosen kuva. Kuulin Carrien kysyvän "Aiotko sä Pujo muuten osallistua niihin kenttäkisoihin?", ja hämmästyin hieman, sillä en ollut ikinä edes ratsastanut. "En", vastasin ja istuin teekuppini kanssa pöydän ääreen. "Mä en oikeestaan ratsasta...", Sanoin hieman nolostuneena. Kukapa tallilla säännöllisesti käyvä ei ratsastaisi? Hörppäsin teetä toivoen voivani piiloutua mukin taakse, ja tunsin kuinka Alanankin katse kääntyi minuun. "Aa", Carrie totesi kuitenkin huolettomasti, mikä hieman lievitti kyseenalaistavaa ilmapiiriä. Sitten kuulin Nannan äänen kysyvän, "Haluutko sä joskus ratsastaa?". Käänsin katseeni ja vastasin myöntävästi hieman epävarmana. "Mä en vaan oikeen tiedä että miten pääsisin alkuun siinä hommassa", jatkoin ja tunsin itseni taas vähän noloksi. "Hmm", Nanna äännähti mietteliäästi hymyillen. "Musta tuntuu että mä kiskon sut pian ratsaille".
-
Myöhemmin kun hevosten ruoka-aika oli ohi, vein Darlin pienelle talutuslenkille. Tamma käveli nätisti vierelläni, ja aloin pohtimaan tallitupakeskustelua. Katsoin Darlin sivuprofiilia ja kuuntelin sen hengitystä. Olisikohan minusta ratsastamaan... Olin jo sen verran "vanha" etten kehtaisi mennä mihinkään alkeisratsastustunneille, mutta ehkä joku voisi opettaa minulle perusteita epävirallisesti..? Havahduin Darlin hörähdykseen. Pieni tuulenvire puhalsi poskeeni ja kaarroimme leveää maastopolkua takaisin tallille päin. Ihastelin kirkkaanoranssia vaahteraa ja kuuntelin tikan nakutusta. Darlinkin korvat kääntyilivät valppaana, ja huomasin horisontissa vastaantulevan maastoratsastajan. Tunnistin parivaljakon Caitlyniksi ja Beedaksi. Emme olleet juurikaan tutustuneet, mutta huikkasin kuitenkin iloisen tervehdyksen vilkutuksen kera hänen heilauttaessa kättään ohi ravatessaan. Olin todella hyvällä tuulella maastokävelyn jälkeen. Tallille palattua Darli antoi minun puhdistaa kavionsa poikkeuksellisen helposti ja harjasin hiirakon niin puhtaaksi että se melkein kiilsi. Taputin sitä lavalle ja annoin pienen suukon sen otsalle. Tunsin oloni hupsuksi ja lähdin kotiin hymyssä suin.
|
|
Pujo
Perus puurtaja
Darlin hoitaja
Posts: 346
|
Darli
Oct 16, 2016 17:48:08 GMT 2
via mobile
rena likes this
Post by Pujo on Oct 16, 2016 17:48:08 GMT 2
Osa hoito II suoritusta - 16.10.2016
Oli puolipilvinen päivä ja tarhoissa oleviin hevosiin laskeutuvat auringonsäteet näyttivät kauniilta. Kävelin Darlin tarhan luokse ja tapasin pikkutytön, joka näytti hieman hukassa olevalta. Hän vilkuili Darlia ja sitten minua, ja kysyin tarvitsiko hän apua. Hänen ilmeensä kirkastui hieman, ja hän kertoi olevansa innoissaan seuraavasta tunnista, mutta ei oikein tiennyt kuinka hänen pitäisi varustaa hevonen. "Mä voin auttaa, ootko menossa Darlilla?", sanoin ystävällisesti hymyillen ja kuulin joo-vastauksen. "Darli on oikein lempeä ja rauhallinen heppa", sanoin kun nappasin Darlin riimun. Miisa katseli tomerasti vierelläni.
Miisa näytti tarkkailevan liikkeitäni, joten päätin samalla selostaa mitä tein. "Ekaks pujotetaan riimu hevosen päähän. Muista varoa ettet taita korvia. Sitten kiinnitän leukahihnan", sanoin ja jatkoin, "Ja sitten voi taluttaa. Talutetaan aina hevosen vasemmalta puolelta, ja pysytään hepan pään vieressä sillein että turpa on vähän edempänä itteäs". Aloimme liikkumaan, ja pyysin Miisaa avaamaan ja sulkemaan tarhan oven. Sitten pyysin häntä kävelemään vieressäni.
Saavuimme Darlin karsinalle, talutin Darlin sisälle ja sanoin, "Laitetaan Darli kiinni tähän kalteriin vetosolmulla - näin". Miisa nyökkäsi. "Ja sitten harjataan!", tokaisin ja ohjasin Miisan harjakopalle. "Mitä harjoja me tarvittais?", kysyin ja Miisa vastasi, "Ainakin karkea harja ja pehmeä harja". "Juu, ne tarvitaan. Otetaan tästä myös kumisuka, pölyharja sekä piikkisuka jolla puhistetaan tätä pehmeää harjaa harjaamisen välissä." "Noniin, ja sitten alotetaan. Harjaamisessa edetään hepan niskasta takapäähän. Ekaks otetaan kumisuka, ja harjataan pyörivillä liikkeillä. Tää irrottaa pölyä ja likaa, ja antaa myös hierontaa hevoselle", selostin samalla kun toimin. "Ja sitten - kun tällä on harjattu molemmat puolet, voidaan ottaa tää pölyharja ja voimakkailla vedoilla harjataan suurimmat pölyt pois", jatkoin. "Ja nyt voidaan käyttää karkeaa harjaa, mutta Darlissa ei ookkaan kuraa niin voidaan oikeestaan seuraavaksi viimeistellä harjaus pehmeellä harjalla", sanoin ja harjasin Darlin päätä hellävaraisesti. Sitten harjasin pitkin vedoin vartalon ja lopulta jalat. Välillä puhdistin harjaa piikkisukaan. "Noniin, nyt on harjattu", totesin. Miisa nyökkäsi ja veimme harjat takaisin koppaan.
"Seuraavaksi varustetaan", sanoin ja ohjasin Miisan mukanani varustehuoneeseen. Nappasimme suitset, satulan ja satulahuovan messiin. "Darli ei tarvitse tänään jalkasuojia, mutta jos tartteis niin ne laitettais ensin. Ja sitten seuraavaksi satula", jatkoin ja asetin satulan Darlin selkään. "Darli saattaa sitten vähän pullistella kun kiristää satuöavyötä. Ekaks kiristetään varovasti", sanoin hymyillen. Miisa naurahti. "Ja sitten suitset", sanoin ja jatkoin, "Ennen suitsimista kannattaa viimeistään hommata omat ratsastusvarusteet päälle, sulla ne onkin jo valmiina". Poistin Darlin riimun ja pujotin suitset Darlin päähän.
"Ja nyt kun kaikki on kondiksessa, lähdetään taluttamaan heppa tuntipaikalle, tänään maneesiin", kerroin Miisalle. Liikuimme pois karsinasta, minä taluttaen ja Miisa vieressäni. Saavuimme maneesiin, ja oli aika autta Miisa hevosen selkään. Miisa rapsutteli Darlia, jonka jälkeen punttasin hänet selkään. Sen jälkeen säädin jalustimen ja säädin vielä satulavyötä. Sitten kaikki oli hoidettu ja siirryin sivuun toivottaen Miisalle mukavaa tuntia.
|
|
|
Post by Aleksi on Oct 19, 2016 15:09:36 GMT 2
Onnea kuukauden stiikin johdosta!!
|
|
Pujo
Perus puurtaja
Darlin hoitaja
Posts: 346
|
Post by Pujo on Oct 23, 2016 22:24:17 GMT 2
Omissa ajatuksissa
Olin juuri pääsemässä jyvälle jostakin utuisesta universumin salaisuudesta, kunnes jostakin kuului "Pimpelipom". Seisoin taas Darlin karsinassa, harja kädessäni seinään nojaten. Kesti pari sekuntia ennen kuin tajusin että olin juuri totaalisesti uppoutunut omiin ajatuksiini, ja karsinan ovella seisoi Ruska virne kasvoillaan. "Oho", totesin ja sen jälkeen naurahdin. "Täten olen palauttanut teidät takaisin maan pinnalle", Ruska sanoi mahtipontisesti pilke silmäkulmassa ja jatkoi matkaansa. "Kiitoksia", huikkasin hänelle huvittuneena, ja jatkoin Darlin harjaamista. Darlikin oli hieman nuokkuvainen tänään - se lepuutteli autuaasti ja ummisteli silmiään. Taisi se pitää kovasti harjauksestakin. Kavioita puhdistaessa tamma tosin pisti tavalliseen tapaansa hieman vastaan, liekö myöskin sen takia ettei se olisi halunnut minun lopettavan harjausta.
Seuraavaksi hinkkasin Darlin jännesuojia puhtaaksi ja hyräilin samalla Tšaikovskin Makeishaltijattaren Tanssia. Minulla oli tapana alkaa hyräilemään töitä tehdessäni ilman että huomaan sitä, ja tälläkin kertaa tajusin hyräileväni vasta kun sain pari hassua katsetta ensin Mirkalta, sitten Valmalta. Hiljennyin ja pälyilin hieman ympärilleni, mutta en kuitenkaan jaksanut nolostua. Mitäpä tuosta, ehkä joskus oli ihan ookoo toimia talliradiona. Vein jännesuojat takaisin varustekaappiin, ja päätin sitten putsata muutkin suojat. Työ olisi sujunut huomattavasti nopeammin, ellen olisi vähän väliä uppoutunut omiin ajatuksiini. Ajatukseni vaihtelivat säilykepurkkien avaamisesta salaliittoteorioihin, kunnes havahduin tällä kertaa Nannan ääneen. Olin ilmeisesti istunut suoja kädessä tyhjyyteen tuijottaen. Nanna puhui Tintusta ja siitä, kuinka voisin ratsastaa sillä joku maanantai. Tinttu vaikuttikin hyvältä hevoselta ensikertalaisille, ja innostuin vähän. Nanna ehdotti yllättäen heti huomista, mutta sanoin että minulla oli huomenna menoa. Se taisi kuitenkin olla tekosyy, ja moitin itseäni siitä. En ymmärtänyt miksi jarrutin itseäni, sillä ei minua varsinaisesti pelottanut eikä jännittänyt ajatus ratsastamisesta.
|
|
Pujo
Perus puurtaja
Darlin hoitaja
Posts: 346
|
Post by Pujo on Oct 25, 2016 15:09:03 GMT 2
Heräsin aamulla huonosti nukkuneena ja makasin hetken aikaa sängyssä kattoon tuijottaen. Taas samanlainen päivä muiden joukossa. ”Olenkohan kiittämätön vai turhamainen”, ajattelin ja huokaisin. Nousin ylös, söin kaksi näkkileipää, pesin hampaat ja puin päälle. Vedin lipaston päälle kasaantuneesta vaatepinosta punaisen villahuivini, mikä sai pinon leviämään lattialle. Kurtistin kulmiani ja nappasin lattialta pipon ja lapaset hieman aggressiivisesti. Astuin ulos ilmeettömänä kunnes huomasin, että ulkona oli lunta. Haukkasin henkeäni ja avasin suuni hymyyn. Ehkä tämä päivä ei olisikaan niin tylsä! Hypähdin parin sentin paksuisessa lumipeitteessä ja piirsin maahan ympyröitä askelillani. Oli pakko hymyillä, rakastin vuodenaikoja. Lumi oli nuoskaa, eikä ulkona tuntunut olevan hirvittävän kylmä. Sää tuntui täydelliseltä. Lumi varmaan sulaisi päivän mittaan pois, mutta eipä se haittaa. Lähdin kävelemään tallille hymyssä suin. - Saavuin tallille noin kymmeneltä, ja kävin ensin Darlin, Dunjan ja uuden tulokkaan Kepan tarhalla tervehtimässä hevosia. Siellä ne hengasivat kolmistaan, Kepa oli jo sopeutunut ihan hyvin - ainakaan se ei enää yrittänyt pomotella Darlia. Darli liikkui luokseni ja hörähti, minä kurkotin kättäni hipaistakseni sen turpaa. Hevoset näyttivät niin kauniilta hennosti valkeassa maisemassa, ja toivoin hetken aikaa että osaisin valokuvata. Tai no, olihan minulla kännykässä kamera, ja päätin ottaa pari kuvaa. Lähetin yhden Sinille. Menin siivoamaan hoitohevoseni karsinaa. Lantaa luodessani mietin Halloweeniä, joka oli jo tällä viikolla. Emme olleet vielä ehtineet käymään kirpputoreilla Sinin kanssa, eli minulla ei vieläkään ollut asua valmiina. Sini vakuutteli, ettei ompeluun menisi kuin päivä, joten yritin olla stressaamatta. Sain karsinan siivottua ja lähdin viemään kottikärryä lantalaan. Poistuin päätyovesta ja kuulin huudahduksen. ”Joku apuun nyt!”, kuului Renan ääni pihalta, ja heti kärryt jätettyäni tajusin, mistä oli kyse. Lähdin nopeaa tahtia tallipihaan päin, jossa seikkaili karkulaiskolmikko Kepa, Darli ja Dunja. Kepa oli hyvinkin innostunut hetkellisestä vapaudesta, se ravaili tarhojen reunalla ilman huolen häivää. Darli tepasteli pihalla rauhallisesti, Dunja taas oli kaikista lähimpänä omaa tarhaansa, leppoisasti katselemassa pihan menoa. Apuun oli rientänyt Mirka (onneksi) joka lähti heti Kepan perään, ratsastusopettaja Eveliina tuli juuri kulman takaa Aleksi perässään. Tarhan portti ammotti avoimena, ja Aleksi meni tutkimaan, oliko se rikki. Ilmeisesti portti oli ollut vain huonosti kiinni. Talutin Darlin takaisin tarhaan ja se kulki kiltisti vierelläni, kuten myös Dunja Renan kanssa. Kepa ei sitten ollutkaan yhtä kiltisti – se olisi varmaan halunnut jäädä tutkimaan tallipihaa. Mirka kuitenkin sai määrätietoisesti talutettua Kepan takaisin tarhaan, ja vihdoin kolmikko oli saatu aisoihin. Aleksi sulki portin ja testaili vielä, että se pysyisi kiinni. ”Huhhuh, olipa siinä tapaus!”, Aleksi päivitteli. ”Musta tuntuu että Kepa on syypää”, Mirka sanoi huvittuneena. ”Pitää kyllä aina tarkistaa että tuo portti on kunnolla kiinni, Darli ja Dunja varmaan pysyisi tarhassa kyllä mutta Kepa taitaakin olla vähän hulivilimpi tapaus”, Aleksi sanoi katsoen Mirkaan ja Mirka nyökkäsi vastaten, ”Joo, onneksi se ei innostunut karkaamaan ihan kunnolla!”. Tämä päivä ei ollutkaan mikään tylsä. Palasin lantakottikärryjen luokse. Sydämeni hakkasi vielä vähän lujempaa kun toimitin tehtävän loppuun. Menin vielä puhdistamaan Darlin ruokakupin jossa oli yksi pinttynyt kohta, jota hinkkasin varmaan kymmenen minuuttia puhtaaksi. Sen jälkeen käväisin tallituvassa, jossa kerroin Sallille ja Inkalle aiemmin sattuneesta. Keitin itselleni kupposen teetä ja vietin hetken aikaa tuvassa jutustelemassa muille. Kävin vielä hakemassa Darlin tarhasta päiväruokintaa varten ennen kuin lähdin kotiin. Hymyilytti, eikä väsyttänyt ollenkaan.
|
|
Pujo
Perus puurtaja
Darlin hoitaja
Posts: 346
|
Post by Pujo on Nov 2, 2016 17:04:13 GMT 2
Epätoivoa - 2.11.2016
Aamu kului väsyneissä merkeissä. Raahauduin tallille siinä toivossa, että Darlin vapaapäivä toisi minulle jotain muuta ajateltavaa. Siispä ajattelin käydä kävelyttämässä tammaa maastossa.
Tällaisina hetkinä minua harmitti, etten ratsastanut, sillä Darli olisi varmasti halunnut lähteä laukkaaman.
Ja niin se sitten lähtikin. Nytkähdys ja naru lipesi kädestäni. Suorastaan kirsikka kakun päälle. Miksi olin niin tyhmä, miksi ihmeessä lähdin Darlin kanssa maastoon tällaisessa mielentilassa kun en pystynyt keskittymään. Ei minusta ollut mihinkään. Darli viipotti menemään, minä lähdin seuraamaan, ja lopulta kadotin sen näkyvistä. Epätoivoinen ilme kasvoillani, epätoivoisen sieluni kanssa epätoivoisesti etsimässä, yritin tavoittaa Darlia. Kolusin koko maastoreitin ja maani myyneenä saavuin takaisin talliympäristöön. Ja kuinkas ollakaan, Darli tepasteli polleana tallipihaan, oman tarhansa luokse ja päätyi kiinniotetuksi. Onneksi. Mutta vielä oli kohdattava riimunarun toisessa päässä oleva Lina, joka katsoi minua, epätoivoisen näköistä typerystä joka hölkkäsi pihalle posket punaisina ja hengästyneenä. Nolotti vietävästi. ”Joo… Öö, Darli tosiaan pääs innostumaan maastossa… Onneksi se palas tänne”, sopersin katsekontaktia välttäen. Lina oli hiljainen ja voin kuvitella tytön ihmetyksen tilanteesta. ”Kiitos kun otit sen kiinni”, sanoin ja Lina ojensi narun minulle. ”Eipä kestä”, hän vastasi ja jatkoi matkaansa.
Vein Darlin karsinaan ja harjasin sen. Minulla oli kamala olo. Ylös, alas, ylös, alas, ylös, alas, ylös -sellaista liikettä teki sellaisen hevosen jalka, joka ei pitänyt kavioiden puhdistamisesta varsinkaan silloin, kun sen hoitaja oli epätoivoinen. Lopulta sain kuitenkin hoidettua asian loppuun. Olin tuskanhikinen ja kylmissäni. Itku meinasi poltella sieraimiani. Halusin mennä tallitupaan juomaan kuumaa kaakaota, mutta mietin pitkään, uskaltaisinko. Kävelin tallin käytävällä, kärsin kohmeisista sormista ja päätin sitten rohkaistua. Askelsin tupaan toivoen, ettei kukaan huomaisi kuinka ei-iloisella fiiliksellä olin. Keitin vettä, juttelin lyhyesti tuvassa olleen Renan kanssa ja lusikoin kaakaojauhetta mukiini. Huokailin huomaamattani ja Rena kysyi, ”Mikäs huokailuttaa”. Käänsin katseeni. Taas yksi kirsikka kakun päälle, ja minun silmiini kohosi kyyneliä. Tyhmässä päässäni pyöri nopeat ajatukset siitä, miten voisin peittää kyyneleet, ja päädyin vastaamaan, ”Oon allerginen. Kaakaolle. Eikun siis. Jauheelle. Tai siis…”. Mitä helvettiä. Nostin käteni otsalleni häpeästä. Hengähdin syvään ja kurtistin kulmiani. EPÄTOIVO. ”Tarkemmin sanottuna mulla on huono päivä”, sanoin hiljaa. Tuijotin kaakaomukiani ja käännyin poispäin ottamaan kuumaa vettä. Jos nyt vaan voisin toimia ihan normaalisti. Rena vastasi hieman kysyvästi ”Okei” ja minä istuin pöydän ääreen kietaisten käteni polttavan kuuman mukin ympärille. ”Ei tässä mitään… Mites sulla menee?”, halusin vaihtaa aihetta. "Ihan kivasti", Rena vastasi ja kertoi menevänsä pian varustamaan Astaa. Keskustelimme hetken sitten kurakeleistä ja suojien jynssäämisestä. Olin juonut kaakaoni ja Rena oli lähtemäisillään, joten menimme samalla ovenavauksella pois tuvasta. Huikkasimme toisille heipat siinä vaiheessa kun minä lähdin pyöräni luo ja Rena lähti Astan karsinalle.
Huokaisin jälleen. Voisinko vaikka kadota hetkeksi koko maailmasta ja palata takaisin tuhannen vuoden päästä?
|
|
Pujo
Perus puurtaja
Darlin hoitaja
Posts: 346
|
Darli
Nov 23, 2016 15:17:08 GMT 2
rena likes this
Post by Pujo on Nov 23, 2016 15:17:08 GMT 2
Peruspäivä"On kyllä kivannäkönen heppa! Ihanan hupsu tai sellanen. Ja ISO" Tallille oli saapunut uusi tulokas, Lasse. En ollut vielä kerennyt nkemään sitä kunnolla, mutta tänään päätin käväistä sen karsinan luona. Siellä oli Alana, jonka kanssa juttelin hetken. Lasse todellakin oli iso, sen säkä oli 180 senttimetriä ja minä olin sitä seitsemän senttiä lyhyempi.
Kun palasin Darlin karsinalle Lassen näkemisen jälkeen, se näytti melkeinpä kääpiöltä. Ja kuraiselta. Harjasin sitä muutaman tovin perusteellisesti. Puhdistin vielä kaviot jonka jälkeen hoidin myös Darlin päiväruokinnan. Olin jälleen tyytyväinen saatuani työn hoidettua. Yleensä kyllästyin helposti rutiineihin, ja vaikka Darlin hoito oli melkoisen rutiininomaista, talliympäristön eläväisyys teki siitäkin mielekästä päivästä toiseen. Tallituvassa oli tänään porukkaa, paljon puheenaiheita ja pannullinen teevettä.
Muistin Alanan uuden hiustyylin, ja aloin ajattelemaan omia hiuksiani, jotka tulivat silmille ärsyttävästi varsinkin silloin, kun kumartelin Darlin kavioita puhdistaessa. Pitäisiköhän niitä taas leikata... Mitä jos värjäisinkin, en ollut koskaan värjännyt. Sopisikohan minulle vaikka vaaleat hiukset? En kyllä uskaltaisi kokeilla. Vetäisin etuhiuksiani jälleen sivulle ja mietin, että hiukseni kasvoivat aivan liian nopeasti.
|
|