Kesäleiri 2018

[Aleksi]

Kesäleiri 2018

foorumin hoitajat ja instagramhoitajat samalla leirillä

Mitä olisikaan kesä ilman hevosia ja leireilyjä? No niinpä, siksipä Hallavassa järjestetään tänäkin vuonna vauhdikas ja toiminnantäyteinen kesäleiri. Luvassa helteisiä ratsastuskelejä, paljon uimista, yömaastoilua, leirinuotioita, telttailua ja paljon paljon hevostelua. Kaikki ovat tervetulleita ikään tai ratsastustaitoon katsomatta.

Leiri alkaa maanantaina 13.8. ja jatkuu perjantaihin asti. Majoittuminen tapahtuu laitumella neljän hengen teltoissa, ruokaa saa aamupalalla, lounaalla, päivällisellä ja iltapalalla joko tallituvassa tai grillipaikalla. Aleksin talon suihkut sekä rantasauna ovat käytettävissä pienen kävelymatkan päässä. Leirillä jokainen saa oman hoitohevosen, jolla ratsastetaan tunneilla ellei muuta ole mainittu. Hoitohevosten kanssa voi myös puuhailla kaikkea muutakin, ja luonnollisesti niiden hyvinvoinnista ja varusteista tulee huolehtia.

Kirjoita leiristä vähintään yksi tarina, jostain sulkuihin merkitystä aiheesta. Mielellään 13.8. mennessä, jolloin leiri tulee myös instagrammiin näkyville. Silloin instagramleireilijöille on valmiina sekä teidän tekemät pohjatarinat, että myös ratsastuksenopettajien tuntipohjat. Tämän jälkeen kaikki saavat kirjoitella tarinoita mistä tilanteista tahansa ja saatamme pitää muutaman roolipelin!

ryhmä 1:
Ade - Pilkku
Sora - Molly
Seela - Melli
Nio - Fonzie
Kassu - Atte

ryhmä 2:
Aada - Pilkku
Emily - Molly
Fiia - Savu
Hilja - Loki
Emilia - Melli



MAANANTAI
Paikalle saavutaan klo 14, jolloin ensin laitetaan teltat pystyyn ja jaetaan sitten leirihoitsut. Ryhmä 1 on suunnitellut leirikasteen ryhmä 2 päänmenoksi. (kirjoita mitä leirikasteessa tapahtuu)
Kun kasteesta on selvitty, on aika varustaa hevoset ja ratsastaa vuorotellen ryhmissä koulutunnin merkeissä. Aleksi pitää tämän leikkimielisen tunnin.
Päivällinen nautitaan grillipaikalla ja siitä jatketaan illanviettoon tutustumisleikkien muodossa. Pari vapaaehtoista pääsee auttamaan Oliviaa iltatallissa.

TIISTAI
Kahdelle leiriläiselle aamu valkenee hyvin aikaisena Aleksin seurassa aamutallin merkeissä. Aamupala tarjoillaan tallituvassa klo 9 ja siitä siirrytään ratsastamaan taas ryhmissä. Olivia pitää tällä kertaa tasapainoon keskittyvät estetunnit.
(keksi jotain puuhaa tähän väliin leiriläisten kesken)
Iltapäivällä sää alkaa käydä tukalan kuumaksi, joten leiriläiset saavat lähteä ryhmä 1 johdolla uittamaan hevosia. Maastoon lähdetään ilman satulaa ja laukatakin saatetaan pellon laitaa pitkin.
Illalla halukkaat voivat käydä saunomassa, heittää tikkaa, pelata mölkkyä tai lautapelejä.

KESKIVIIKKO
(päätätte pienellä porukalla lähteä katsomaan hevosia aamuyöstä laitumelle, kerro millainen reissu on)
Aamutallin ja aamupalan jälkeen kentälle rakennetaan pieni agilityrata ja Olivia opettaa vähän maastakäsittelytaitoja ennen kuin leiriläiset pääsevät kilvoittelemaan nopeudessa ja hevosen hallinnassa temppuradalle.
Lounaan jälkeen on aika suunnata ratsastustunnille, jonka Aleksi pitää. Tällä kertaa ei ratsastetakaan hoitohevosilla, vaan Aleksi jakaa ratsut. Luvassa melko rankka koulurääkki.
Päivällinen nautitaan vähän tavallista myöhemmin ja se on hyvin runsas. Jälkiruuaksi on mahdollista saada muurinpohjalettuja. Kun ateriaa on hetki sulateltu ja ilta alkaa pimetä, on aika suunnata yömaastoon. (onko suomen kesäyö rauhallinen, vai tapahtuuko kummia asioita?)



TORSTAI
Heti aamutuimaan Olivia pitää vauhdikkaan maastoestetunnin ryhmittäin. Jopa niinkin vauhdikkaan että hevoset pitää sihkuttaa letkujen kanssa märiksi ja kuivattaa sitten pihamaalla ruohoa syötellen. Myös varusteet on hyvä puunata tämän treenin jälkeen tiptopkuntoon. Lounaan jälkeen joku (Aleksi) keksii että olisi mainio aika pestä satulahuovat ja loimet ja niinpä leiriläiset marssivat mattojenpesulaiturille Pronssijoelle.
Iltapäivällä Savu ja Molly valjastetaan kärryjen eteen ja lähdetään porukalla ajelemaan läheiselle kylänraitille, josta voi samalla ostaa itselleen jäätelön.
Päivällisen jälkeen mennään laitumelle ratsastelemaan vähän rennommin ilman satulaa Aleksin luotsaamina. 
Iltapala syödään leirinuotion ääressä kavereiden kanssa jutellen ja ehkä jopa kummitusjuttuja kertoen.

PERJANTAI
Viimeisen päivän kunniaksi saa nukkua vähän tavallista pidempään ja aamiaisen jälkeen hevoset puunataan erityisen fiineiksi lettejä ja värikkäitä pinteleitä myöten. Ryhmä 1 on suunnitellut leirikilpailut. (onko kyseessä tehtävärata, nopeuskilpailu, esteitä, jotain muuta?)
Kun palkinnot on jaettu ja tavarat on pakattu, on aika sanoa leirikavereille heipat, kotiinlähtö koittaa kello 17.

[Aleksi]

Maanantain koulutunnit

klo 17:30
ryhmä 1
Ade - Pilkku
Sora - Molly
Seela - Melli
Nio - Fonzie
Kassu - Atte

klo 19:00

ryhmä 2

Aada - Pilkku
Emily - Molly
Fiia - Savu
Hilja - Loki
Emilia - Melli

Kesän viimeinen leiri oli alkanut, ja onnekseni (ja ehkä myös kauhukseni) se oli Hallavan omia tallilaisia täynnä. Ainakin tiesin minkälainen porukka oli kyseessä, ja osaisin antaa jokaiselle täsmävinkkejä, mutta toisaalta tiesin myös minkälaisia älynväläyksiä tämä poppoo joskus sai. Joukossa tyhmyys tiivistyy vai miten se meni? Vauhdikasta ja villiä menoa siis luvassa.

Kävelin tallin käytävää pitkin ja vilkuilin karsinoihin, jossa kokeneemmat ryhmä ykkösläiset laittoivat ryhmä kakkosen avustuksella hevosia kuntoon. Pilkku oli laitettu käytävälle kiinni, eikä poni meinannut millään pysyä paikoillaan tyttöjen yrittäessä laittaa sille satulaa selkään. Milloin poni väisti vasemmalle, milloin oikealle, se peruutti ja kuopsutti ja nappasi välillä toisen paidanhelmasta kiinni. "Olehan nyt", ärähdin vähän ponille ja nappasin sen riimusta kiinni. "Kokeileppa nyt Ade laittaa." Tyttö sai satulan onnistuneesti selkään ja nuorempi Aada kiersi ponin toiselle puolelle suoristamaan satulahuopaa. Tiimityö ainakin pelasi. Katsoin vielä että vyö saatiin kiristettyä ja lähdin sitten johdattamaan ratsukoita kohti kenttää.

Aurinko paistoi vielä täydeltä terältä, mutta onneksi kentällä kävi pieni viima, joten ratsastus ei olisi aivan tukahduttavaa. Painoin stetsonin paremmin päähäni ja autoin sitten ratsastajat hevoste selkään ja satulavyöt kireälle. Tarkistin vielä että kaikilla oli sopivanpituiset jalustimet ja siirryin tavalliselle paikalleni kentän laidalle istumaan.

"Aloitetaan ihan perus käyntityöskentelyllä. Haetaan sitä rentoutta, mutta samalla energistä askellusta ja kuuliaisuutta. Ainakin Molly saisi heti alkuun kävellä vähän reippaammin. No nyt on parempi. Vielä voi antaa ohjien roikkua pitkinä ja vaikka vähän venytellä siellä selässä. Kurottakaa vuoronperään kohti kattoa ja sitten varpaita. Olkavarsia voi pyöritellä ympäri ja kiertää ylävartaloa puolelta toiselle. Myös jaloille on hyvä hakea rento paikka sieltä hevosen kummaltakin puolelta. Polvet rennoiksi ja kantapäät alas. Sitten hartiat taakse ja ohjia pikkuhiljaa tuntumalle. Lähdetään hakemaan joka toisen kirjaimen kohdalle niin pientä käyntiä kuin vain mahdollista ilman että hevonen pysähtyy ja väleihin sitten matkaavoittavaa keskikäntiä."

Seurasin kuinka ratsastajat lähtivät suorittamaan tehtävää alkuvenyttelyjen jälkeen. Neuvoin Adelaidea hidastamaan Pilkun tahtia ihan reippaasti. Nyt se lähinnä tikitti ratsastajan apuja karkuun. Fonzie sen sijaan tarvitsi paljon tukea pohkeelta myöskin hidastettaessa, jotta ruuna ei ihan pysähtyisi. Kun kaikilla tehtävä alkoi sujua käynnissä, siirrettiin hevoset kevyeeseen raviin. Toiseen päätyyn ratsastettiin suuri ympyrä, jolla piti hakea mahdollisimman suurta ravia, ja toisen päädyn molempiin kulmiin voltit, joilla hieman koota ravia lyhyemmäksi.

"Mollyn ravi hiipuu nyt ihan kokonaan! Muista myös kootessa ratsastaa pohkeella, energian pitää pysyä vaikka askel lyhenisikin! Ja Mellillä siellä toisessa päädyssä on vielä aika vaatimaton ravi, voit vaatia vielä paljon enemmän. Siltä ponilta kyllä irtoaa liikettä kun vaan pyytää! Kassu muistaa taivuttaa voltilla sisäpohkeen ympäri. Atte liiraa nyt vähän ulkolapa edellä. Ulkoavut ja tasainen tuntuma!"

Suuntaa vaihdettiin ja samaa tehtävää tultiin vielä toiseen suuntaan muutama kierros. Pikkuhiljaa hevoset alkoivat koota niitä takajalkojaan rungon alle ja taipua volteille ja ympyröille. "Oikein hyvää työtä, ottakaa käyntiin ja pitkät ohjat." Tauon aikana ratsastajat kävivät hakemassa vettä ryhmä kakkosen tarjoamista pulloista ja päivittelivät kuumuutta. "Mä Aleksi luulin että tän piti olla leikkimielinen tunti eikä mikään koulurääkki", Kassu parkaisi.

"Noo, jospa me seuraavaksi vähän leikittäisiin", vinkkasin silmää ja hyppäsin alas aidalta. "Tulkaahan auttamaan näiden tolppien kanssa", huikkasin samalla vuoroaan odottaville ratsastajille.

Asetimme tolpat kahteen riviin siten että toinen oli pituushakaisijalla ja toinen keskihalkaisijalla. Tarkoituksena oli lähteä pujottelemaan tolppia siten, että vuorotellen kierretään piitushalkaisijalla ja sitten uralla oleva tolppa. Päädyssä tehdään täyskäännös ja tullaan takaisin maaliin mahdollisimman nopeasti kujan välistä. "Ja tää tehtävä on sitten tarkoitus yrittää tehdä laukassa. Aina tässä tolppien välissä vaihdetaan laukka joko ravin tai käynnin kautta. Ei haittaa vaikkei ihan joka välissä ehdi nostaa uutta laukkaa, sitten kierretään tolppa ravissa. Mie otan aikaa ja nopeiten suoriutunut voittaa!"

Vaikka tehtävä vaatikin hurjasti taitoa ja keskittymistä, oli se myös nähtävästi hurjan hauska. Ratsukot kannustivat toisiaan, nauroivat hassuille kömmähdyksille ja hurrasivat onnistuneille suorituksille. Välillä muutama tolppa kaatui tai ratsastaja teki ohjausvirheen, mutta kyllä niitä täydellisiäkin suorituksia saatiin, jossa hevonen oli täysin kuulolla ja vaihtoi täsmällisesti laukan jokaisessa välikössä.

Vauhdikkaan tehtävän jälkeen huilattiin taas hetki ja sitten jatkettiin harjoitusravissa vähän keskittyneemmissä tunnelmissa. Tarkoituksena oli tehdä samaa tehtävää kuin ihan alkutunnista, mutta tällä kertaa ravissa käynnin sijaan. Joka toisessa kirjaimessa ravia tuli koota niiin paljon kuin mahdollista ja välissä aina ratsastaa eteen. Päätyihin sai tehdä voltit.

"Ihan super hyvä ravi Seela! Nyt Melli todella näyttää parhainta osaamistaan."

"Fonziekin pidentää ihan todella hyvin askelta, kiitä sisäkädellä."

"Samoin Kassu, nyt Atte taipuu jo hurjan paljon paremmin kuin alkutunnista!"

Vaihdoimme suuntaa ja jatkoimme sitten kevyessä ravissa tehden loivia kiemurauria. Pikkuhiljaa annoimme hevosille pidempää ohjaa jotte ne saivat venyttää eteen ja alas ja sitten olikin aika siirtää käyntiin ja päästää ryhmä kakkonen ratsaille.

[Kassu]

Aamuyö gone horsey

---

Mä nousen istumaan naamaa hieroen. Ei tästä hitto soikoo tuu mitää. Katson puhelimella pelaavaa Nioa, jonka keskittyny ilme alkaa väkisinkin naurattaa.
“Mitä sä pelaat?” hykerrän ja meen vähä lähemmäs. Nion punaruskea, villi fleda on vieläki villimmän näkönen tällä hetkellä mikä saa sen näyttämään pisamiensa kera joltai hipiltä.
“No tää on tämmöne”, hän ei tee elettäkään tuodakseen kännykän näyttöä mua lähemmäs, mutat mä nenäkkäästi tungen kasvot ihan sen hartioiden viereen luuraten. Ai hitto että ottaa muute toi valo silmiin. “Jaaha”, totean vaa ja vetäydyn sitte Nion henkilökohtasesta tilasta takas makuupussilleni ja silmiä hinkaten mietin.
“Valvotko sä paljonki?” kysyn Niolta, joka laittaa puhelimensa pois ja vaihtaa istumisasentoaan päätään pudistellen.
“En, mutta mua ehkä vähä jännittää tää tälläne”, hän hymähtää. Mä ristin kädet peittäen NASAn logon t-paidan rinnuksessa ja mietin lisää. Kello on pian kolme ja täällä on ihan hipihiljasta. Nio elehtii levottomana, ja sitten mä keksin.
“Lähetään laitsalle”, tokaisen ilme kirkastuen kuin Einsteinillä. Sama käy Niolle, ja sanomatta yhtää mitää muuta me vaihdetaa äkkiä paremmat kamppeet ulkosalle ja hiivitään Seelan telttaa kohti.
“Mitä jos me, niiku”, Nio ei meinaa hiljaselta räkätykseltään saada puhutuksi. “Säikäytetään se?”
Alan nauraa mukana ja me kummatki lysähdetään kädet suuta peittämässä nurmikolle. Voi hitto että onki vaikeeta olla hiljaa. Tavallaa tekis mieli toteuttaa Nion idea, mutta ehkä se on turhan julma.
Sen sijaan mä ja Nio saadaan sätkyt kun Seelan tuomitseva naama ilmestyy teltan ovensuusta. “Mitä te teette?” tyttö kysyy hämmentyneenä samalla kun mä yritän saada ajatusta kulkemaan.
“Lähetää kattoo hevosia!” kuiskaan ja Nio nousee seisomaan vaatteitaan putsaten. Hetken tuumattuaan Seela hymyilee pienesti ja katoaa ettimään huppariaan, kömpien sitten ulos. Kerron Seelalle suunnitelman ja me mennään hakemaan Adea joka on heti täysillä mukana kihertäen kuin kolmevuotias, sekä takkutukkainen Sora joka parin tiuskaisun jälkeen kuitenkin päätyy lähtemään retkelle.
“Mä en sitte haluu jäädä kiinni”, se mutisee.
“Ei hätää, ei me jäädä, ja vaikka Aleksi näkiskin niin ei se suutu”, koitan lohduttaa ja pidennän sitte omaa askelta. Toivottavasti ne ei oo kovin kaukana portista, ei aivan viittisi koko laidunta rämpiä läpi punkkien varalta.


Sora kirii yhtäkkiä meidän kaikkien ohitse. “Siellä ne on!”
Nyt me muutkin nähdään hevoset. Iso osa on makuullaan, mutta muutamat joko seisoskelevat tai syövät. Atte näyttää vetävän täyttä hirsiä kyljellään, ja Pilkku hyppää makuultaan pystyyn katsellen tännepäin äkätessään meidät.
“Tää oli ihan kiva idea”, Ade naurahtaa ja lähtee ensimmäisenä hevosia vastaan. Loki lähti tarmokkaasti tulemaan meitä kohden korvat hörössä. Mä meen seurustelemaan Lokin kanssa ensimmäiseksi ja seuraan muita sivusilmällä. Nyt Sora tulikin meistä viimeisenä ja vähän aran oloisesti lähestyy hevosia, ehkä sitä kuumottaa se kun ne on täällä ihan vapaana ja osa erittäin innoissaan tästä vierailusta. Molly näyttää nyt heräilevän, ja Sora kipittää sen luokse kuin turvapaikkaan konsanaan.
“Älä viitti”, komennan Lokia, se alkoi hangata päätänsä mua vasten. Joudun työntämään ruunan kauemmas ja lopulta lähden Seelan luo, jonka taskuja hamuaa Pilkku. Mellikin jätti heinänsyönnin sikseen voidakseen tervehtiä hoitajaansa.
“Se on kivaa kun hevonen tunnistaa sut tuolleen ja tulee oma-aloitteisesti luokse”, totean Seelalle viitaten Melliin. Seela naurahtaa ja nyökkääkin, hymyn pysytellessä tytön huulilla. Meen rapsuttamaan Pilkkua säkän kohdilta ja sen etuhuuli alkaa heti seilata, lopulta löytäen hyvän kohdan Seelan reideltä. Seelalta pääsee hassu kikatuksen kaltainen ääni ja me kummatkin revetään kunnolla heti sen jälkeen.


“Voi hitto, kello on puol viis”, Sora parkaisee. Puhelimen näyttö vaalentaa tytön lakananvalkeaksi valahtanutta naamaa entisestään. Teen vaan naurua pidättelevän ilmeen ja vilkaisen muita, hupsis tästähän tuli pitkä retki. Attepojukin oli ponkaissut ylös ja tullut syömään mun viereen jonkin aikaa sitten.
“Pitäsköhän meidän mennä takasin?” Seela kysyy. Nio pudistaa suurieleisesti päätään ja tekee ruksin käsivarsillaan erittäin dramaattisesti. Mä vaan kohautan olkia ja käännyn taputtelemaan Aafjea.
“Vois kyl”, haukottelee Ade ja astelee Loki hoivausta kerjäten perässään lähemmäs.
Lopulta kaikki myönnytään (Nioa lukuun ottamatta) palaamaan teltoille.


“Mä en kyllä saa varsinkaa nyt enää unta”, Nio mumisee piiloutuen peiton alle. Nojoo, en kyllä varmaan mäkään jos totta puhutaan.
“Mitä tehtäis loppuyö?” ajattelen ääneen. Päätetään kattoa Netflixistä ainakin yksi leffa nappikuulokkeiden kanssa, se on tarpeeksi hiljaista. Joudutaan tosin olla älyttömän lähekkäin että nähdään kunnolla pieneltä näytöltä mikä on vähäsen awkward, mutta selvitään hengissä.

[Olivia]

Tiistain estetunnit

Ryhmä 1:
Ade – Pilkku
Sora – Molly
Seela – Melli
Nio – Fonzie
Kassu – Atte

Ryhmä 2:
Aada - Pilkku
Emily - Molly
Fiia - Savu
Hilja - Loki
Emilia - Melli

”Noniin, ja sitten heitetäänkin ne hienosti säädetyt jalustimet heti kaulalle”, vinkkasin kaarrossa seisoville ratsukoille. Pari ratsastajista ähkäisi jo valmiiksi. Eikö se ilman jalustimia ratsastaminen ollutkaan kaikkien suosikkijuttu? 
”Tällä estetunnilla keskitytään toki istuntaan ja tehdään kunnolla töitä, mutta se ei meinaa, ettei voisi pitää hauskaa! Kyllä nyt kesäleirillä pitää vähän huvitella. Sitten verryttelemään, kevyttä ravia! Ei ei ei, pitäkää ne jalustimet siellä ylhäällä. Ja hop!”
Koko verryttely mentiin ilman jalustimia, kevennyksineen kaikkineen! Aluksi ravissa oli pieniä vaikeuksia, mutta parin kierroksen jälkeen kaikki olivat saaneet jutun jujusta kiinni.
Tarpeeksi monen satulaan tömähtämisen jälkeen annoin ratsastajille luvan hengähtää ja ottaa jalustimet takaisin. Useilla oli jalka maagisesti pidentynytkin. 

Jalustimien laiton jälkeen jatketiin ravityöskentelyä.
”Tavallinen kevennys menee yksi askel ylhäällä kevennyksessä, yksi askel alhaalla satulassa. Nyt kokeillaankin vähän muuta. Ottakaa aluksi yksi ylhäällä ja kaksi alhaalla.”
Helpommin sanottu kuin tehty! Monilla oli tekniikka hukassa ja askeleet horjuttivat, mutta kentällä silti kaikui nauru satunnaisten ”Täähän on ihan mahdotonta!” -huudahduksien joukossa. Kyllä nyt varmasti tulisi kaikille hevosten askeleiden tahti ja oma tasapainottaminen tutuksi.
”Ylös, ja alas alas! Ylös, alas alas!” säestin mukana. Pian se kevennys alkoi kumminkin sujua, jolloin päätin sekottaa pakan uudestaan ja pyytää ratsastajia keventämään tahdilla kaksi ylös ja yksi alas. Lopuksi kokeiltiin mennä vielä kaksi askelta ylhäällä ja kaksi alhaalla.
”Ja sitten jätetään kevennykset kokonaan pois!” sanoin ja monet jäivät kiertämään kenttää harjoitusravissa. Vaan eihän istuntatunnilla nyt niin helpolla pääse…


”Jaksaa jaksaa!” kannustin kevyessä istunnassa kenttää kiertäviä ratsukoita. Tehtävänä oli suuri voltti toisessa päädyssä, jonka jälkeisestä kulmasta nostettiin laukka. Laukka jatkui puomien yli aina seuraavalle lyhyelle sivulle, jonka jälkeen ravattiin pitkän sivun keskelle, puomin yli, siirtyminen käyntiin ja ennen seuraavaa puomia takaisin raviin. Ja tämä kaikki iloisesti kevyessä istunnassa.
”Ja tätähän me ei lopeteta, kunnes kaikkien pitää purra huulta kun jalat huutaa hoosiannaa”, virnistin kentän keskeltä. Nyt ei enää kovin moni ratsastaja nauranutkaan.
”No, voisinhan mä teitä vähän armahtaa. Siirtäkää vaan käyntiin seuraavassa hyvässä paikassa ja taputtakaa hevosia, sekä itseänne.” Parin tuntilaista hurrasi, kun toiset pystyivät vaan huokaisemaan helpotuksesta.

”Jutellaan vähän esteistunnasta tässä välikäyntien aikana. Kaikki varmaan tietää ne perusteet, peppu ylös penkistä, kädet ylemmäs harjalle, katse eteen. Näin pärjää alkeistunneilla, mutta mietitään nyt sitä omaa tekemistä vähän tarkemmin.
Ihan ykkösasiana: pyllistäkää. Älkää nousko niiltä jalustimilta vaan tikkusuorana ylöspäin, tai vielä pahempi, nojatko kokonaan eteenpäin hevosten kaulalle. Sitten te tulla tupsahdatte sieltä alas, koska teidän painopiste on ihan liian edessä ja tasapainottelu on tosi hankalaa. Kokeilkaa vaikka. Jos te työnnätte sitä takapuolta taakse, niin painopiste on kantapäiden päällä ja olo paljon vakaampi. Ootte varmaan kuullu siitä, kuinka kevyessä istunnassa teiltä voitaisiin taikoa hevonen pois alta, mutta laskeutuisitte siitä kumminkin jaloillenne, jos istunta on oikein. Jes. Sitten pidetään nää jutut mielessä ja otetaan pari hyppyä!”
Tehtävänä mentiin mukavankorkuista pystyä pitkällä sivulla, josta jatkettiin lyhyen sivun kautta diagonaalille ristikon yli.



”Huolelliset tiet! Ette lähde kääntymään sinne ristikolle liian aikaisin! Hyvä huolellinen kulman ratsastus, suoristus, ja sitten vasta käännätte. Nyt mä tuun sinne seisomaan tolpaksi, katsokaa, tän jälkeen saa kääntää. Ja kukaan ei laukkaa mun yli, kiitos. Hyvä! Paljon parempi.”
Parin kierroksen jälkeen otettiin mukaan toinen hyppy, jonka sai tulla joko pystynä tai vaihtoehtoisesti okserina.



Istuntojen tarkan hiomisen jälkeen korotin esteitä vielä hieman korkeammiksi jokaiselle ratsukolle toiveiden mukaan, jotta kaikki saisivat halutessaan kokeilla korkeampiakin hyppyjä. Viimeisten ratojen jälkeen olikin aika verrytellä (tällä kertaa jalustimien kera), kääntää hevoset takaisin kaartoon ja taputtaa niitä kiitokseksi!

Tunnilla kuultua:
Ade ja Pilkku
1. tehtävä (kevennykset): ”Nyt on sulla Ade hommaa, joudut keventämään aika nopeasti, haha!”
2. tehtävä (kevyt istunta ja puomit): ”Älä nouse liian pystyyn, vaikka jalkoja kivistääkin, peppu taakse ja jaksaa!”
3. & 4. tehtävä (esteet): ”Äh, älä anna Pilkun possuilla, eteenpäin! Ota ohjia lyhyemmäksi, ettei se voi vetää päätä noin alas.”
Sora ja Molly
1. tehtävä (kevennykset): ”Sullahan menee Sora hyvin, ootko ehkä kokeillu tätä aiemminkin?”
2. tehtävä (kevyt istunta ja puomit): ”Mä tiedän että siinä Mollyn pehmeässä selässä olisi kiva istua, mutta pysy vaan ylhäällä, äläkä anna sen vauhdin hiipua.”
3. & 4. tehtävä (esteet): ”Eteen! Älä jää työntämään sitä jalalla ja istunnalla eteenpäin, vaan käytä rohkeasti raippaa. Parempi antaa kerralla selkeät avut kun jäädä häiritsemään.”
Seela ja Melli
1. tehtävä (kevennykset): ”Muista myös ratsastaa, vaikka tehtävä koskeekin omaa kevennystä. Pidä huoli että Mellillä säilyy hyvä tahti, niin sunkin homma helpottuu!”
2. tehtävä (kevyt istunta ja puomit): ”Voltti kunnolla pyöreäksi, ja sen ja kulman välissä hyvä suoristus, älä anna sen kaatua tehtävästä toiseen.”
3. & 4. tehtävä (esteet): ”Kantapäät kunnolla alas, vielä, noin!”
Nio ja Fonzie
1. tehtävä (kevennykset): ”No nythän alkoi sujua -ei, hupsista.. Uudestaan vaan!”
2. tehtävä (kevyt istunta ja puomit): ”Noniin, ei kaahotella, eihän me olla vielä edes esteille päästy. Huolelliset kulmat!”
3. & 4. tehtävä (esteet): ”Nyt meni aika läheltä, häntä jo huiskasi mua käsivarsille… Ensi kerralla ota ihan rauhassa tässä kaarteessa. Ei me olla uusintaradoilla.”
Kassu ja Atte
1. tehtävä (kevennykset): ”Atte miettii, että mitä se tyyppi tuolla selässä tekee… Istu vaikka hetki alas, kerää tasapaino ja istunta takaisin ja sitten jatkuu!”
2. tehtävä (kevyt istunta ja puomit): ”Jaksaa jaksaa jaksaa! Nosta katse ylös, ei jäädä itkemään särkeviä jalkoja hevosen kaulaa vasten.”
3. & 4. tehtävä (esteet): ”Nyt sä Kassu kaadut oikealle, tunsitko kun Atte meinas jo mennä esteen ohi? Suorista oma istunta niin hevonenkin menee suoraan!”

[Olivia]

Keskiviikon maastakäsittelyä

Kaikki leiriläiset hoitohevostensa kanssa!

Olin pyytänyt leiriläisiä tulemaan kentälle ensin ilman hevosia. Pidin pienen demon Hallan kanssa tulevista tehtävistä, ennen kuin ryhdyttäisiin tositoimiin.
”Tervetuloa, huomenta huomenta” hymyilin kentälle tuleville leiriläisille.
”Aloitetaan tällä, kuinka moni täällä on ennen kokeillut maastakäsittelyä tai luonnollisten hevosmiestaitojen harjoituksia?” Vastaukseksi nousi pari kättä.
”Hyvä! Maastakäsittely on hyvää aktiviteettia vaikka jokaiselle päivälle, eikä niissä aina mene tuhottomasti aikaa. Joitain näistä te voitte vaikka kokeilla samaan aikaan, kun talutatte hevosia sisään tarhasta tai ratsastustunnille. Välineiksi me tarvitaan nämä” kosketin Hallan päässä olevaa riimua ja heilautin kädessäni olevaa narua, ”riimu ja riimunnaru. Niin ja hevonen.”
”Aloitetaan niinkin yksinkertaisella asialla, kuin talutuksella.” Lähdin kävelemään ympäri kenttää Halla mukana seuraten.
”Hevosen tulisi seurata ihmistä rentona ja riimunnaru löysällä. Hyvä paikka hevoselle kulkea on pikkuisen olkapään takana, ei liian edessä muttei kuitenkaan ihan selän takanakaan. Ihminen on johtaja, joten hevonen kulkee tietenkin samaa tahtia, vaikka kävelisikin reippaammin tai hitaammin.”
Näytin Hallan kanssa esimerkkiä ja vaihtelin kävelemiseni nopeutta. Toisella pitkällä sivulla nopeammin, toisella hitaammin.
”Nyt Halla alkaa menemään vähän liian reippaasti ja on jo reilusti olkapään ohi edessä”, näytin keskellä seisoville oppilaille. ”Silloin pitää ottaa vähän vastaan narulla ja muistuttaa hevosta pysymään omalla paikallaan. Jos se taas hidastelee, vetäkää narusta ja maiskuttakaa. Narun paine pitää kuitenkin aina hevosen vastatessa hellittää!”
Talutuksen sujuessa käänsin Hallan taas kentän keskelle.
”Jatketaan vähän samalla teemalla kuin äsken. Hevosen pitää siis kunnioittaa ihmistä ja ihmisen omaa tilaa, ja tietää oma paikkansa. Jotkut hevoset tykkää ihmisistä ja haluaa kokoajan tulla rapsutettaviksi tai tutkimaan taskuja, mutta tässä pitää olla jäykkänä. Jos lähestyt itse, voi hevonen olla lähelläsi, mutta heti jos hevonen alkaa ominpäin lähestyä, täytyy se komentaa takaisin.”
”Voitte ensin vain vähän nostaa narua, ojentaa käden ja heiluttaa sormea. Hevosen tulisi peruuttaa ja antaa tilaa.”
Näytin esimerkkiä Hallalla, joka peruutti hienosti jo ensimerkistä.
”Halla peruutti hyvin käskystä, joten voin laskea paineen ja narun maahan. Jos hevonen ei millään ala peruttamaan tai ei tee sitä tarpeeksi nopeasti ja jää himmailemaan, voitte lisätä painetta heiluttamalla narua edestakaisin hevosen edessä. Näin hevosen tulisi viimeistään väistää. Ja taas paineen tulee heti hellittää, kun hevonen tekee mitä siltä pyydetään.”
”Nyt, kun itse lähestyn Hallaa, se saa seisoa paikoillaan vieressä”, näytin siirtymällä Hallan viereen rapsuttamaan sitä. ”Hevosen tulee luottaa ihmiseen. Täydellisessä tilanteessa hevonen antaa sun tehdä sille mitä vaan, ja se seisoo rauhassa paikoillaan pää alhaalla.”
Kiersin Hallaa ympäri ja sivelin sen kylkiä, lautasia ja jalkoja.
”Heti jos hevonen liikkuu, heilutetaan narua ja kerrotaan sille, että se teki virheen.”
Viimeisenä pyysin yhtä leiriläisistä tuomaan kentän laidalta raipan, jonka päähän oli sidottu muovipussi. Aloin heiluttelemaan raippaa ympäriinsä hiljakseen ja koskettelin sillä Hallan kaulaa ja jalkoja.
”Huomaatteko, kuinka Halla pysyy paikoillaan? Nyt se luottaa johtajaansa, eli muhun, ja siihen, että pidän sen turvassa”, hymyilin ja rapsutin Hallaa harjan alta kiitokseksi.
”Jes. Toivottavasti muistatte mitä käytiin tässä läpi! Nyt haetaan teille hevoset ja saatte kokeilla samoja harjoituksia itse.”

[Aleksi]

Keskiviikon koulutunnit

intensiiviatä menoa

klo 17:30
ryhmä 1
Ade - Molly
Sora - Melli
Seela - Celle
Nio - Oreo
Kassu - Loki

klo 19:00

ryhmä 2

Aada - Fonzie
Emily - Halla
Fiia - Molly
Hilja - Celle
Emilia - Savu

Katselin ketän laidalta kuinka ratsukot valuivat kentälle iloisesti jutellen. Ilmeisesti aamun maastakäsittelytunti ja hevosagility oli ollut menestys. Nyt oli kuitenkin aika vakavoitua ja tuupata vähän koulua. "Onkos kaikki tyytyväisiä mun hevosvalintoihin?" virnistin. "Hyvä hyvä, ja vaikkette olisikaan niin ihan hyvä välillä ratsastaa vähän erilaisilla hevosilla. Aloitetaan säätämällä jalustimet, mutta jättäkää ne ihan suosiolla reikää pidemmäksi kuin tavallisesti. Huomasitte varmaan eilen Olivian tunnilla että ne jalat kyllä venyy kun vähän venyttää. Aivan oikein, me mennään tänäänkin eka ilman jalustimia!"

Jo vaihtui pirteä rupattelu matalaan nurinaan, mutta kaikki kuitenkin tottelivat ja jalustinhihnojen säätelyn jälkeen nostivat ne kuuliaisesti kaulalle ja lähtivät kiertämään kenttää. "Aloitetaan hakemalla vähän tasapainoa ja samalla ne istuinluut sieltä kunnolla satulaan. Nostakaa siis polvet ihan kunnolla koukkuun niin, että ainoastaan takapuoli osuu hevoseen. Vatsalihakset tiukkana. Tässä asennossa pitää jaksaa ainakin yksi kokonainen kierros."

"Okein hyvä! Ja sitten laskekaa jalat rennosti satulaan oikealle paikalleen. Reidet halaa hevosta, mutta polvi ei purista. Alapohje voi olla hieman irti hevosen kyljestä, ei tarpeetonta puristelua. Ja sitten ei kun ohjia tuntumalle ja keventämään!"

Muutaman kierroksen keventelyn jälkeen annoin ratsastajille luvan ottaa jalustimet halutessaan jalkaan. "Tehdään sillä tavalla, että aina tästä C-kirjaimen kohdalta käännetään pituushalkaisijalle harjoitusravissa, suoristetaan hevonen ja lähdetään sitten pohkeenväistössä vasemmalle kohti uraa. Kun uralle asti pääsee, voi halutessaan jatkaa keventäen. Tehdään tuolla toisen pitkän sivun alussa kulmaan voltti ja jatketaan siitä loivalle kiemurauralle, joka käy ihan melkein tässä keskellä kenttää. Seela voi aloittaa!"

"Ihan hyvä väistö, mutta Celle voisi liikkua vähän lennokkaammin, nyt vähän jarrutat itse istunnalla siellä. Luota vaan siihen omaan tasapainoon ja vatsalihaksiin, kyllä sä pysyt kyydissä vaikka ravi aika paljon pompottaakin."

"Kassu pitää tasaisen käden, Loki ei saa lähteä taipumaan pohkeenväistön aikana vaan sen pitää pysyä rungosta suorana. Nyt on parempi."

"Ade voisi taivuttaa Mollyä vielä enemmän siellä voltilla, ohjaa sisäpohkeella syvälle kulmaan, niin sitten on helpompi lähteä kiemurauralle. Suoristus, ja sitten taivutus toiseen suuntaan. Oikein hyvä."

"Sora muistaa vaihtaa kevennyksen kaksi kertaa siinä kiemurauran aikana, aina suoristuksen yhteydessä. Melli kyllä muuten kulkee oikein hyvin."

"Myös Niolla ja Oreolla sujuu tosi kivasti, se kuuntelee sua nyt tosi hyvin, kiitä sisäkädellä."

Kun tehtävää oli tultu muutama kierros vaihdettiin suuntaa, mutta tällä kertaa pohkeenväistön jälkeen tuli nostaa suoraan laukka. Myös laukassa ratsastettiin voltti, mutta kiemuraura jätettiin pois.

"Oikein hyvä nosto Lokin kanssa Kassu! Anna vaan mennä, ei tarvitse yhtään hidastaa vaikka saattaakin tuntua että Loki menee kovaa, se on iso hevonen."

"No nyt Oreo alkoi vähän intoilemaan, kun näki muiden laukkaavan. Käännä vaan uudestaan pituushalkaisijalle ja otetaan pohkeenväistö uudestaan. Istu syvälle satulaan, paljon puolipidätteitä, väistättävä pohje nyt, nyt, nyt, ja sitten nosto. Paljon paljon parempi, hyvä Nio!"

"Mollyn kanssa pohkeita siellä voltilla, ennen kuin tippuu raville, hyvä korjaus!"

"Sora sä kallistut nyt vähän liikaa sisäänpäin, suorista istunta, niin väistökin menee helpommin."

"Cellehän alkoi nyt liikkua oikein kunnolla, kanna vaan kädet ja katse ylös hevosen niskasta Seela."

Otimme lopuksi vielä laukkaa toiseen suuntaan kenttää ympäri niin että toiseen päähän sai tehdä ympyrän ja toiseen voltin. Vaikka nyt laukata saikin ihan sydämensä kyllyydestä, en kuitenkaan antanut ratsastajien laiskotella, vaan vaadin heitä tavuttamaan hevosia kunnolla ja ratsastamaan syvälle kulmiin. Kun sekä hevoset että ratsastajat alkoivat puuskuttaa, oli aika siirtää raviin ja ohjata hevosia eteen alas.

[Nio]

Leirikaste

Kun lopulta olimme saaneet teltat pystyyn ja Aleksi oli jakanut meille hoitohepat leirin ajaksi, kakkosryhmä oli vetäytynyt telttoihinsa siinä oletuksessa, että me ryömittäis ihan justiin omiimme perässä. Kumminkin Aleksi oli pyytänyt meitä järjestään tunnin päähän leirikasteen, ja sitä varten olimmekin sitten pikapikaa jakaneet tehtävät: Ade jää vahtiin, et kakkosryhmä ei lähe mihinkään, ja roudaa kongit ja pintelit paikalle, ja me loput mennään pareina suunniteleen muutamat kohdat kasteeseen.

Kun me palataan tunnin päästä takaisin, Sora käy huikkaamassa Aden mukaansa viemään vettä lätäkölle, ja heidän palatessaan Ade ojentaa kaikille kongit. Tyttö näyttää sormillaan, 1, 2, 3, ja kolmosella kaikki kumauttavat kongia saaden kakkosryhmän päät ulostautumaan teltoista. Kun tytöt huomaavat pintelit pöydällä, he ulostautuvat teltoistaan piakkoin vaihdettuaan uikkarit päälle, porukka tais tietää mitä on tulossa, ja mitä enempi porukkaa ulkona oli, sitä kovempi puhe kävi. Lopulta aloin ehkä ryhmän kovaäänisempänä hiljentämään porukkaa, ja selittämään mitä me nyt riehuttiin, "Okei eli me ollaan nyt ykkösten kaa suunniteltu teille Aleksin pyynnöstä niin kauhee leirikaste, et varmaan muistatte sen viel haudassaki." Joukosta kuului muutama naurahdus, ja osan kasvoilla oli kauhistunut ilme,"Ja näin ensimmäisenä tehtävänänne on järjestäytyä pituusjärjestykseen niin, että pisin on tuola, ja lyhin on tuola", selitin vielä huitoen käsilläni melkein Soraa päähän. 

Kun porukka oli viimein oikeassa järjestyksessä, Kassu, Seela ja Ade lähtivät ensimmäiselle 'pisteeelle', laitumelle vesisaavin luo, ja minä ja Sora aloimme sitoa pinteleitä ihmisten päähän, samalla varmistaen, ettei jaloissa ole kenkiä, ja ettei kukaan näe pinteleiden alta mitään. Viimein me pujottelemme ruskean liinan tyttöjen kämmenistä, ja Soran asettuessa hännille varmistamaan ettei kukaan jää matkalle, tyttöjen käsissä tuntuu ensimmäinen nykäisty, sekä tönäisy takaapäin, "let's go!"

Kun hetken kävelyn (ja pienen juoksun, köhköh) jälkeen saavumme Aden ja Soran kastelemalle kuralammikolle, pysäytämme tytöt. Asettelemme heidät riviin makaamaan lammikkoon, ja käskemme kieriä. Kuuluu killjahduksia, kun jossain kohti on enemmän kylmää vettä. 

Seuraavalla pisteellä meitä odottaakin Kassu, Ade sekä Seela, jotka jokainen ottavatkin oman uhrinsa, sekä Sora, jonka kädessä on riimunnaru, taluttaa Mellin vesiämpärin likelle. Itse mie menen tynnyrille Kassulle avuksi. Kassun kädessä kättään pitävä tyttö saa yllttävän kylvyn, kun hänet tiputetaan haaleaaseen veteen, jossa lilluu kakkakikkareita. Siellä hän laulaakin ukko-nooan ja sen jälkeen nostetaan pois saavista, ja minä talutan hänet nojaamaan vasten Soran pitämää nukkuvaa Melliä. Käännyn takaisin auttamaan Aden uittamaa uhria, ja takaani kuuluu iloinen kiljahdus, "hei täähän on Melli!" sekä Soran hiljainen kuiskaus "jep, niin on, mut älä paljasta sitä kaikille!"

Kaikkien kastauduttua naru pujotetaan taas tyttöjen käsiin, ja tällä keraa Ade jää Seelan kanssa taluttamaan tyttöjä paikalle, sillä seuraavana on vuorossa minun ja Kassun piste! Kassu lähtee metsästämään Mollya paikalle, kun taas minä haen muutamat kypärät. Viimein kun kaikki on valmista, mä alan ruiskuttamaan vettä letkusta kaikkien tyttöjen päälle, ja kaikkihan ne on niin mielissään, kun saa kylmää vettä! Ensimmäiselle tytölle isketäänkin sitten kypärä päähän, ja Kassu (jolla on enemmän lihaksia ku mulla ) heittääkin sen sitten Mollyn selkään. Asettelen tytön kädet harjaan kiinni, ja sitten Kassu onkin jo menossa. Ekana me talutetaan ihan rauhassa vaan käyntiä, joka tuntuukin jo silmät sidottuna varmaan ihan kauheelta, ja sitten ilman varoitusta siirretään Molly lönkötilönköti raviin, ja vedetään ympyrää. Jokaiselle tytölle olikin annettu huimat kaksi minuuttia aikaa ratsastaa silmät sidottuna, ja sitten vuoro vaihtui.

Seuraavaksi me käppäiltiinkin talliin. Tallissa Seela ja Sora olivat laittaneet jokaiselle oman lasin, jossa oli maitoa ja suolaa. Me aloimme ojentelemaan lasin kaikille käsiin. Maitoa oli kuulemma lämmitetty hieman, ja kuulinkin Soran sanovan: "Ja nyt voitte juoda tota maidonkorviketta, mitä teidän lasista löytyy". Tytöt kippasivat suuhun tätä litkua hieman epäillen, ja pian tallin äänet koostuivat yökkimisistä. Seela ja Sora olivatkin taas pian vaudissa, ja syöttivät jokaisen suuhun "hodareita hevosen lihalla". Mössössä oli kuulemma sipulia, ketsuppia ja sinappia, sekä kuivaa leipää soseutettuna. Kaikkien syötyä vastahakoisesti tämä mössö, pintelit avattiin, ja talli täyttyi helpotuksen huokauksista, mutta kuitenkin yhteisestä naurusta sekä kyselyistä, missä he ovat seikkailleet.

[Olivia]

Torstain maastoesteet

Ryhmä 1:
Ade – Melli
Sora – Oreo
Seela – Loki
Nio – Fonzie
Kassu – Celle

Ryhmä 2:[
Aada - Savu
Emily - Oreo
Fiia - Halla
Hilja - Melli
Emilia - Fonzie

”Tervetuloa maastoradalle”, viittasin taakseni. ”Joillekin tää on jo ennestään tuttu, esimerkiksi parin viikon takaisesta maastotunnista. Jotkut taas ovat täällä ekaa kertaa. Katotaan jos jaetaan teidät jossain vaiheessa vielä pariin pienempään ryhmään, jotta päästään hyppäämään kaikille sopivan tasoisia esteitä. Mutta, aloitetaan!”

”Seela, Nio ja Kassu varmaan muistaa tämän harjoituksen jo viime tunnilta, mutta otetaan se uudestaan. Eli harjoitellaan maastoestelaukkaa. Hyvä laukka on yksi tärkeimmistä osista maastoesteitä hypätessä, sen avulla te pääsette kulkemaan varmasti muuttuvassa maastossa ja yli pelottavimmistakin esteistä. Laukataan tässä nurmikentällä niin, että päästelette vähän pitkillä sivuilla ja otatte taas kiinni lyhyellä. Päätyihin voi myös tehdä ympyröitä, niin saatte lisää hallintaa hevoseen. Ne on mitä luultavimmin täällä vielä ekstrapirteitä, kun tietää mitä on tulossa”, hymyilin ja katsoin kaarrossa seisovien tuntihevosten sättäilyä.

”Etuosa keveäksi ja takajalat kunnolla töihin! Miettikää, että sen laukan tulee lähteä takaa ja työntää teitä voimalla pitkälle pitkälle eteen.”

Jokaisen ratsukon saadessa laukasta ideaa, siirryttiin koivulehdon takana olevalle hiekkapolulle.
”Noniin. Otetaan pari helppoa hyppyä ja harjoitellaan samalla hevosen kontrolloimista. Niin kuin sanottua, näissä on nyt vähän enemmän virtaa, mitä ei tarvitse pelätä, mutta hevoset olisi silti tottakai hyvä pitää hallinnassa”, hymyilin. ”Mennään tässä hiekkatiellä pientä parin esteen tehtävää. Nostatte tässä laukan, hyppäätte edessä näkyvän tukin ja jatkatte tukilta laukassa kaarteen läpi puskan taakse, jossa pilkottaa ämpärieste. Menkää sen ohi tien päähän. Vaikka ne hevoset kuinka puhkuisi sinne esteelle, ette päästä niitä! Tien päässä siirrätte hevoset käyntiin ja teette u-käännöksen. Sitten voitte taas nostaa laukan ja tällä kertaa hypätä ämpärit ja jatkaa niiltä vielä tukille. Pitäkää huolta että laukassa säilyisi sama tempo koko tehtävän ajan, monet voi alkaa helposti kiihdyttämään kun tien päässä näkyy muita heppakavereita. Ja sitten mennään!”

Hevoset pysyivät onneksi (vielä) hanskassa, eikä ketään pitänyt mennä metsästämään tienpohjalta. Kaikki saivat mennä tehtävän kolmeen kertaan, jotta jännitys alkoi häviämään ja saatiin rutiinia. Sitten mentiinkin hiekkatieltä takaisin nurmikolle, jossa alettiin tutkimaan seuraavaa estettä.

”Osaako kukaan sanoa, minkä niminen este tässä on?” kysyin ja viittasin vieressäni olevaan esteeseen.

Joku ryhmäläisistä sanoi jotain risuesteestä ja toinen kapeasta.
”Joo, no kyllähän kapea risuestekin sopii”, naurahdin. ”Virallisesti tämähän on siis tarkkuuseste ja Hallavan tarkkuuseste sattuu olemaan myös tehty risuista. Tällaista hypätessä hevosen täytyy olla hyvin kuulolla ja pohkeiden välissä, koska tästä luikahtaa helposti ohi. Kokeillaan hypätä tätä pari kertaa, laitan ensimmäiselle kierrokselle puomit vielä ohjaamaan hevosia niiden yli ja toisella kertaa mennään ilman.”

Ensimmäiset hypyt menivät puomien kanssa hyvin, mutta toisella kierroksella pari hevosta pääsikin lipsahtamaan esteestä ohi. Kuitenkin toiston jälkeen pääsivät kaikki iloisesti esteen yli!

”Viimeisenä harjoitellaan pitkää lähestymistä. Tämähän on maastoesteradoilla hyvin yleistä, että sarjojen esteiden välillä on esimerkiksi 800 metriä väliä, kuten tässä meidän rengasesteellä ja kummun viereisellä tukilla.”

”Alkakaa ensimmäisen esteen jälkeen venyttämään laukkaa, jotta pääsette hyvää vauhtia tulevalle tukille. Muistelkaa alkutunnin laukkaharjoitusta, pitäisi tuntua samalta kuin silloin. Jokainen saa päättää, kuinka paljon lähtee baanaamaan, mutta ei mitään kohtuuttomuksia kuitenkaan! Muistakaa että laukkaa pitää alkaa kokoamaan hyvissä ajoin ennen estettä, että saatte hyvän lähestymisen, tai homma muuttuu vaaralliseksi. Älkää siis päästäkö ratsua menemään sitten ihan täysiä, jos tuntuu siltä, ettette saa sitä enää hidastamaan tukille!”

Baanatehtävän jälkeen mentiin vielä vesiesteelle viilentymään, koska koko ryhmältä oli kaikunut ”pliis pliis mennään veteen jooko” aneluja. Jokainen sai laukata lammen läpi kolme kertaa ja vesi vain räiskyi! Vaikka kyllä niitä herkkähipiäisiäkin löytyi, jotka kastoivat vain kavion kärjen veteen ja olivatkin seuraavalla sekunnilla puolimatkassa tallille…

Tunnilla kuultua:
Ade ja Melli
1. tehtävä (hiekkatie): ”Se oli takaspäin tullessa itseasiassa tosi hyvä! Toiseen suuntaan ehkä vähän tahmea, mutta tännepäin laukkaan tuli vähän sitä kipinää, jota maastossa tarvitsee.”
2. tehtävä (tarkkuuseste): ”Pohkeet ja ohjat tarkkana, ja yli!”
3. tehtävä (baana): ”Nyt meni tosi hyvin, jes Ade ja Melli!”
Bonus! (lampi): ”Melli, ei sinne lampeen nyt noin tarvitse loikata, voisi sinne ihan rauhassa kävelläkin…”
Sora ja Oreo
1. tehtävä (hiekkatie): ”Pidä huolta ettei Oreo jää jännäämään omiaan sinne puskan taakse, istu vaan rauhallisena selässä niin sekin rauhottuu. Sä oot nyt pomo ja sanot minne mennään.”
2. tehtävä (tarkkuuseste): ”Kannusta Sora sitä vielä vähän enemmän, nyt se jää kyttäämään risuja ja meinasi äsken jo valua ohi.”
3. tehtävä (baana): ”Saisi olla vielä vähän tarmokkaampi laukka, muuten hyvä!”
Bonus! (lampi): ”No sehän meni yllättävän helposti, taitaa Oreollakin olla kuuma!”
Seela ja Loki
1. tehtävä (hiekkatie): ”Tää on Lokille tuttua kauraa, hyvin meni!”
2. tehtävä (tarkkuuseste): ”Laske Seela kantapäitä kunnolla alemmas äläkä jää katsomaan estettä liian pitkäksi aikaa, tai istunta kärsii. Jos se tie meni venkulaksi niin ensi kerralla voi aina parantaa.”
3. tehtävä (baana): ”Lokihan pistää menemään, vähän ehkä liiaksikin… Ota sitä vielä enemmän taakse, nyt mentiin turhan kovaa esteelle.”
Bonus! (lampi): ”Älä päästä sitä sinne esteelle, nyt ei hypätä! Eei, ohi!”
Nio ja Fonzie
1. tehtävä (hiekkatie): ”Nyt varmaan näät, miksen antanut sulle Nio Fonzieta ekalle kerralle… Ei saa kiihdyttää noin kovasti! Muuten tulee tunnin jatkuessa ongelmia.”
2. tehtävä (tarkkuuseste): ”Nyt Fonzie kyllä pelasti sut, mentiin niin reunasta että! Huolellisempi lähestyminen ja suoristus ensikerralla. Niin ja niitä pidätteitä.”
3. tehtävä (baana): ”Pidätä pidätä! Onpa sillä ponilla nyt hauskaa.”
Bonus! (lampi): ”Älä anna sen jäädä polskuttelemaan liian kauaksi aikaa vaikka ne vesileikit olisi kuinka kivoja, seuraava tulee kohta päälle!”
Kassu ja Celle

1. tehtävä (hiekkatie): ”Tee pari puolipidätettä kun lähestyt ämpäreitä, äsken tuli aikamoinen pupuloikka.”
2. tehtävä (tarkkuuseste): ”Eteen etee– ja ohi meni…”
3. tehtävä (baana): ”Anna Cellelle enemmän ohjaa, niin sillä on tilaa venyä. Hyvä!”
Bonus! (lampi): ”Celle täällä vaan steppailee, eikö se nyt millään mene?”

[Aleksi]

Torstain laidunhötsäilyt

klo 17:30
ryhmä 1
Ade - Pilkku
Sora - Molly
Seela - Melli
Nio - Fonzie
Kassu - Atte

klo 19:00

ryhmä 2

Aada - Pilkku
Emily - Molly
Fiia - Savu
Hilja - Loki
Emilia - Melli

Oli leirin toisiksi viimeinen päivä, sekä varsinainen viimeinen ratsastustunti, jonka olin päättänyt pitää vähän rennompana. Olihan tässä jo useampana päivänä vedetty intensiivisesti niin koulua, esteitä, kuin maastoesteitäkin. Tänään sai halutessaan mennä ilman satulaa, ja poikkeuksellisesti tunti ratsastettaisiin laitumella. Autoin ratsastajat selkään jo tallin pihassa ja sitten suuntasimme hiekkatietä pitkin kohti laitumia. Aurinko pilkisteli pilvien takaa ja tänään ilma oli tavallista viileämpi. Eikai syksy ollut jo tulossa? Suljin portin kun kaikki olivat ratsastaneet laitumen puolelle ja etsin itselleni hyvän kohdan keskeltä "kenttää".

"Kuvitellaan tähän laitumelle sellainen vähän tavallista suurempi neliskulmainen kenttä. Tässä mun kohalla on lyhyt sivu ja tuolla pitkät. Muistakaa täälläkin sitten ratsastaa selvät kulmat ja pitäkää hevoset suorina sivuilla. Täällä se on varmasti hankalampaa kun ei ole aitaa tai maneesin seinää tukemassa. Voitte jo ottaa ohjia tuntumalle ja lähteä työstämään ravia, satulalliset keventää, satulattomat voi istua alhaalla jos keventäminen tuntuu tänään liian työläälle."

"Aten takapuoli on nyt vähän uran sisäpuolella, suorista ulko-ohjalla ja varmista että istut itse keskellä satulaa. Parempi."

"Pilkun ei todellakaan tarvitse kipittää noin lujaa, ota vaikka voltille ja hidasta. Vielä enemmän. No nyt tuli pukki, jatka vaan ratsastusta. Tasainen käsi ja hidas kevennys."

"Sitten suunnan vaihto lävistäjällä Molly kärkenä. Muistakaa katsoa mistä tie menee. Lävistäjä lähtee vasta kulman jälkeen ja tulee toisella puolella uralle, ei kulmaan. Kevennys vaihtuu keskellä."

Jatkoimme hetken samaa tehtävää toiseen suuntaan ja sitten aloimme tulemaan pituushalkaisijalle. Keskeltä lähdetään ratsastamaan noin 15 metrin volttia vuorotellen eri puolille ja sitten päädystä käännetään taas voltin suuntaan. Pitkällä sivulla askeleen pidennys. Eli, jos ensin kulkee vasemmassa kierroksessa, ja kääntyy pituushalkaisijalle, voltti käännetään oikealle puolelle ja päädystä käännytään oikeaan. Silloin suunta on vaihtunut oikeaan kierrokseen, jolloin seuraava voltti pyöritetään vasemmalle jne.

"Melli taipuu nyt ihan kivasti, pidä vain huoli että ympyrä pysyy pyöreänä. Katse menosuuntaan!"

"Fonzie saisi liikkua vielä ihan himpun verran enemmän eteen askeleen pidennyksessä, ihan kiva kuitenkin jo nyt."

Seuraavaksi lisäsimme laukan mukaan tehtävään. Se nostettaisiin heti voltin jälkeen ja laukattaisiin aina pitkän sivun loppuun asti. Pitkällä sivulla sai halutessaan kokeilla keskilaukkaa.

"Todella hyvä ja täsmällinen nosto Mollylla! Kokeileppa sitten kaasuttaa oikein kunnolla tuossa pitkällä sivulla. No niiin!"

"Ja Pilkku pysyy ravissa vielä siinä voltilla. Taipuu, taipuu, ja sitten nosto. Hyvin!"

"Muista Kassu vaihtaa suuntaa aina joka toisella kierroksella. Eli nyt voltti vasempaan, vasemman laukan nosto ja tästä päädystä käännös vasempaan kierrokseen."

Kun tehtävä sujui kaikilta kivasti, oli aika ottaa pienet välikäynnit ja sillä aikaa kehotin ratsukoita siirtymään possujonoon. Oli aika leikkiä seuraa johtajaa. Koko laidunta sai käyttää hyväkseen ja tehtvät saivat sisältää erilaisia teitä, väistöjä, hevosen selässä tehtäviä temppuja ja mitä nyt ratsastajat vain keksivätkään. Sillä ajatuksella kuitenkin, että vain kaksi ensimmäistä johtajaa saivat sisällyttää mukaan laukkaa. Seuraaville kuului loppuravailut ja viimeisille sitten loppukäynnit.

[Seela]

Leirikilpailut

Viimeinen päivä oli koittanut tällä leirillä. Aurinko oli lämmittänyt teltan jo ihan saunaksi aamulla. Onnekseni saimme aamulla nukkua pitkään. Tosin olimme koko yön supatelleet porukalla millainen olisi legendaarinen leirikilpailu. Halusimme jättää sen historian kirjoihin omalla allekirjoituksellamme. Eikä täydy kysyä kahta kertaa tuliko tällä joukolla älyttömiäkin ideoita. No tuli enemmän kuin laki sallisi. Lopulta kuitenkin asia oltiin ratkaistu tasapuolisesti, paitsi Kassun ja Nion ehdoton lemppari Pilkun nappauskisa jäi. Kellään ei olisi koko päivää aikaa siihen.

Aloitimme leirikilpailut kevyesti. Kaikki halusivat tehdä hoitohevosistaan kauniita, sekä kiiltäviä. Nyt kumminkin jotkut saivat jättää kauniit sykeröt ja rusetit, sillä animaatio hahmot saivat määrätä hepan ja ratsastajan pukeutumisen. Painotimme kumminkin turvallisuuden tärkeyden. Arvonta lappuihin olimme kätkeneet kuusi hahmoa, josta jokainen saisi nostaa yhden. Löytyi 101dalmantialaista (sovella itse), Mikki Hiiri, Minion, Nalle Puh, Olaf ja Toy Storyn Woody. Arvonnan suoritettuamme päästimme leiriläiset rauhassa laittamaan itseään sekä hevosta kuntoon.

Jokainen ratsukko pääsi alkuveryttelemään maneesiin rauhassa. ”Verkatkaa kokonaisuudessa hyvin. Valmistautukaa kaikkeen mikä voi tulla eteen, sillä se voi olla ihan mitä vain. Jokainen ratsukko saa radan läpikäymiseen kymmenen minuuttia. Ensimmäiseksi lähtöön valmistautuu Vilma ja Celle. Teillä on kaksikymmentä minuuttia verkka aikaa.” Annoin kuulua ohjeen maneesiin, jonka jälkeen siirryimme ryhmänä ulos. Olivia jäi pitämään kuria ylle maneesiin.

Olimme kasanneet kentälle tehtäväradan, joka koostui neljästä vaiheesta. Jos tarkkoja ollaan niin neljästä. Ensiksi piti opetella rata.





Ratsukko aloittaa puomiparkin sisältä ravissa. Lähtien kohti toisessa päädyssä olevaa kaksi tolppa, jossa ensimmäisen päällä on vesipullo. Ravissa edeten pullo on napattava ja siirtäen toisen tolpan päälle. Mikäli pullo tipahtaa on noustava selästä ja palattava takaisin laittamaan se paikoilleen. Tämän jälkeen ratsukko saa nostaa laukan, ja suunnata reittinsä ristikkosarjan ylitse lyhyelle sivulle. Lyhyellä sivulla odottaa pääty ympyrä kartiotehtävä laukassa. Ympyrän reitillä on tötteröitä jotka tulee pujotella. Tämän jälkeen siirrymme käyntiin, ja tehtävänäsi on peruuttaa hevonen parkkiin.

Parkkiin saavuttuasi saat itsellesi raikuvat aplodit ryhmä ykköseltä, ja pääset seuraamaan muiden uurastusta. Voittaja on se ketä saa nopeimman ajan ja tyylipisteet!