Tie Tähtiin 2018

[Vivienne B.]

Vivienne Blankley - Austria, 60 cm
250 sanaa

Vihdoinkin oli ekan estetreenin aika. Mulla alkoi nousta ympyrätreenit jo kurkkuun asti, enkä malttanut odottaa hyppäämistä. Olin vasta kerran kokeillut hypätä Rillalla, joten kyllä mua ihan pikkiriikkisen jänskätti. Isbe ei ollut vielä tullut Kanadasta, joten Markus oli taas kyyditsijänä. Nyt sitä kiinnosti enemmän katsoakin, kun tosi helpon koulun sijaan me hypättiin.

Valmennuksen piti taas se Aleksi (mitä Isbe selkeästi kiukutteli – se missasi reissunsa takia kuulemma parhaiden (komeimpien?) valmentajien valkat). Alkuverkassa saatiin tehdä aika itsenäisesti ja osaavimmat saivat tehdä väistöjä ja avoja. Olin tietenkin yksi osaavista, niin otin melkein heti pohkeenväistöt verkkaan mukaan. Onneksi Rilla oli niissä helppo. Taas se pirun eteen liikkuminen aiheutti päänvaivaa, mutta ekan hypyn jälkeen tamma heräsi kivasti. Ekalle esteelle olisi saanut tulla ravissa (koska niin kun kouluvalkat, olin jossain superalkeisryhmässä taas), mutta mä laukkasin heti.

Sitten me harjoiteltiin suhteutettua väliä. Plääh, helppoa, vaikka Rillan laukka olikin mulle uus ja tehtävä siks vähän haastava. Esteiden jälkeen piti vaihtaa suunta ja tietty samalla laukka, mikä oli kyllä ihan älyhelppo tehtävä. Vaihdoin pikkasen painopistettä katsomalla tulevaan suuntaan, eikä mun oikeastaan tarvinnut johtaa ohjalla yhtään kun Rilla jo laskeutui oikeessa laukassa esteeltä.

Lävistäjällä hypättiin okseria, ja vielä valkan loppuun rataa. Oikeastaan viimeinen rata oli valmennuksen vaikein kohta. Mä en meinannut millään muistaa mikä oli se hiton seuraava este. Yleensä opettelin kisarataa ihan hulluna olkkarin matolla hevosta leikkien, mutta nyt olis pitänyt muistaa se heti. Aleksi joutui muistuttamaan seuraavasta esteestä, eikä meidän tiet menny hirveen hienosti. Mutta Rilla hyppäsi kivasti ja meidän radalle annettiin aplodit (tiien että se oli Markus. Noloa).

[Anne]

Kiitos valmennuksesta! Calla poistumassa vauhdilla esteeltä.

[Kei]

Kei - Tkachyov, 100cm
207 sanaa

Tashan mammaloman jälkeen meidän menestys esteradoilla oli ollut hyvin vaihtelevaa. Välillä me oltiin viimeisiä ja välillä ensimmäisiä. Jotenkin olin hukannut johonkin sen systemaattisen treenaamisen, mitä olin harrastanut koko ikäni. Silloin ennen siis. Nyt työpaikka baarissa, rennon rempseä meininki keskellä korpeaa Hukkasuossa, tyttöystävä ja toinen hevonen ylläpidossa sekoittivat pakkaa oikein huolella. Musta oli tullut.. juntti? Liian löysä? Nautin maastoista, hiljaisista aamutalleista Emilian kanssa ja seurustelusta kahvin äärellä tallituvassa. Missä oli se kunnianhimoinen kilparatsastaja Keitaro Akiyama, joka keskitti aikansa tallilla kovaan treenaamiseen?
Tashan turhautunut pään viskaisu sai mut heräämään tähän hetkeen. Edessämme kentällä oli esterata. 100-senttinen rata, jolla meidän olisi tarkoitus nyt valmentautua ja sunnuntaina kilpailla. Sileällä meillä sujui, mutta mulla ei ollut aavistustakaan miten me pärjättäisiin esteillä. Se riippui päivästä. Ja mä en halunnut nolata itseäni ratsastuskouluratsukoiden edessä. Voi luoja.

”Saat luvan hypätä hemmetin hienosti tänään”, kuiskasin Tashalle käskevään sävyyn ja sain närkästyneen pärskähdyksen vastaukseksi. Tamma halusi mennä jo. Siirryin raviin ja taivuttelin hevosta ympyrällä. Ainakin Tashalta löytyi eteenpäinpyrkimystä ja joustavuutta. Ja kun keskityin itse hommaan niin oli se myös kuulolla.

”Otetaan ekana tätä suhteutettua väliä. Kei, tulepa ekana”, valmentajan ääni sai mut viimeistään keskittymään satakymmenen prosenttia, korjaamaan ryhtiä ja ottamaan hevosen täydelliselle tuntumalle. Taputin Tashaa rohkaisevasti kaulalle. Kyllä me nyt hypätä osattiin. Me oltiin tehty sitä aina.

[Aleksi]

Kouluvalmennukset

kolmansia osakilpailua varten
keskiviikkona 11.4.2018

Jokaiseen valmennukseen otetaan yhteensä viisi ratsukkoa, Hallavalaiset ovat etusijalla, loput otetaan mukaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumis- ja maksuaikaa 14.4. klo 18 asti. Maksuna toimii tarina tai kuva. Yli 200-sanaisesta tarinasta 1 lisäarpa, yli 500-sanaisesta tarinasta 2 lisäarpaa ja kuvasta 1 lisäarpa. Valmennuksesta voi tehdä vain yhden tarinan ja/tai kuvan.

Aleksin kommentit Kassulle: Atte on selvästi osaava opetusmestari, jolta helpon ceen radat menevät rutiinilla. Siula on todella hyvä istunta, muistat kantaa kädet ja nojaat sopivasti taaksepäin. Muista kuitenkin katsoa aina ajoissa tulevaan suuntaan niin pystyt ratsastamaan tarkemmat tiet. Muuten teiltä sujuu oikein nätisti taivutukset, siirtymiset ja temponkin muutokset. Ehkä kesällä siirrytte jo helppo B -tasolle!

Aleksin kommentit Seelalle: Olette Mellin kanssa hioutuneet hyvin yhteen ja teidän meno näyttää kerta kerralta paremmalta. Tänään Melli oli vähän kiireisellä tuulella, jolloin pitää muistaa ettei jää turhaan roikkumaan ohjasta. Ota muutama kunnollinen puolipidäte ja ratsasta myös jalalla. Ei kovempaa, vaan tarmokkaammin pohkeen ja ohjan väliin. Laukaut teiltä sujuivat oikein mallikkaasti, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Aleksin kommentit Keille: Tasha on todella komea hevonen, mutta se näyttäisi olevan vähän tyhjä edestä. Tamma liikkuu kaula "virkkuukoukkumaisessa" asennossa, jolloin sen selkä itseasiassa on alhaalla, eikä varsinaisessa peräänannossa. Saat siis ratsastaa Tashaa selvästi paljon enemmän eteen kohti tuntumaa. Tässä on erityisen tärkeää pitää käsi vakaana, jotta Tashan on helppo tulla kuolaimelle. Itse ratsastusradan tiet, siirtymiset ja muut tehtävät teiltä sujuu oikein hyvin!

klo 16:30 helppo C
Karl Rajaniemi - Aafje 1 lisäarpaa
Eevi-Sofia - Halcyone
Lily - Loki
Ade - Rokki
-

klo 17:30 helppo B
Seela - Emma's Melina 3 lisäarpaa
Ohto - Nikita Nor
Akira - Avalon


klo 18:30 helppo A
Henry - Hallavan Vaniljakahvi 2 lisäarpaa
Kei - Tkachyov 1 lisäarpaa

[Kei]

Helppo A
Kei - Tkachyov

[Seela]

Seela Aalia ja Emma's Melina
He:B 
583 sanaa

Mieleni teki näpläillä Mellin karheutunutta harjaa. Se ei kiiltänyt ihan hirveästi, vai saiko valon näyttämään sen vain kuivalta. Melli vaikutti väsähtäneeltä. Alahuuli repsotti rennosti pään kanssa. Mahtoiko poni oikeasti olla uupunut, vai laiskottelikohan se. Hymyilin ajatukselle meistä väsyneistä. Itseänikin vähän laiskotti. Mieli ei nyt kyllä jaksaisi ratsastaa askeltakaan, eikä kuunnella Aleksin vaativaa käskytystä. Että se osasikin ajoittain olla hyvin ärsyttävää, ja saamaan itsensä viemään äärirajoille jossa mutina ja tekosyyt eivät riittäneet.   

Kiristin Mellin satulavyötä. Tamman pää nousi merkiksi heräämisestä, ja korvat kääntyivät pienesti luimuun. Katsahdin Mellin reaktiota rauhassa laskien vyön remmin läpi. Taputin tammaa kaulalle ja laskin jalustimet alas. Kuusitoista... kuusitoista olisi kohta johon jalustimeni tulisivat. Muistin sen jo ulkoa. Sen verran olen jalustimilla Mellin kanssa jo leikkinyt. Olisikohan mieleni tehnyt vielä pidentää yhdellä reiällä. Pysäytin käteni hetkeksi jalustinhihnoihin kiinni. Käytin soljen pistimen yhden pidemmässä reiässä ja jätin siihen. Katsahdin jalustimia ylhäältä alas. "Mitäs unelmoit siellä keskellä, kun pitäisi olla menossa jo?" Aleksi naurahti lempeästi minua katsoen Maneesin reunalta. Mutisin jotain vastaukseksi ja nopeasti säädin jalustimen tuttuihin reikiin. Siirryin Mellin toiselle puolelle ja kapusin selkään.   

Tamma lähti kiireisesti harppomaan askelia eteenpäin. Olin väärässä ensivaikutelman suhteen. Melli ei ollut väsynyt tai laiska, vaan oudon energisellä päällä. "Mellillä on sitten ollut eilen vapaapäivä, että tarkkana selässä sen kanssa. Kevät on iskenyt siihenkin tammaan", Aleksi kertoi vilkaisten muita ratsukoita samalla. Nyökkäsin vain nauttien siitä, että kerrankin sai rauhassa istua, ettei tarvinnut heti käskeä aktiiviseksi ponia. Annoinhengitykseni rauhassa tasaantua, ja itseni keskittyä pari kierrosta ponin selässä. Pikku hiljaa aloin hakemaan ponia tuntumalle. Normaalisti olisin aloittanut veryttelyn itsenäisesti ympyröillä. Mutta tänään päädyin aloittamaan temmon vaihteluilla, ja sitä kautta siirtyä ympyröille.    

Pyysin Mellin raviin. Sain vastaukseksi terhakasta hieman temmotonta ravia. Poni vaikutti kulkevan muurahaiset housuissaan. En tiennyt olinko tyytyväinen tällaiseen Melliin, vai kaipaisinko sitä hidasta Melliä tähän hitaaseen ja väsyneeseen päivään. Hain ponia kahdeksikolle, johon lisäsin vielä voltit. Halusin tamman olevan kuulolla, mutta tuntui että pidätykset menivät ihan ohi korvien. Ekoista voimakkaammista pidätteistä Melli lähti juoksemaan alta enemmän. Jouduin vetämään syvä henkeä ja pysäyttämään Mellin pysähdykseen asti. Aleksin valmennuksesta ei tulisi mitään tällä menolla. Pyysin ponin kevyesti uudelleen raviin. Itse jäin alas istumaan ja tein nopeahkosti monia siirtymisiä. Vihdoin todeten saneeni ponin kuulolle, jolloin voisin hyvin mielen jatkaa ravityöskentelyä. Vilkaisin kelloa ja meillä oli vielä seitsemän minuuttia aikaa verkata poneja rennosti molempiin suuntiin. Melli oli vieläkin reippaalla ja työskentely fiiliksellä. Annoin tammalle hetkeksi pidempää ohjaa, jotta saisin itsekin pitää pienen hengähdys tauon.   

Mellin korvat liikehtivät sen kävellessään. Käynti oli aktiivista, ja juuri sopivaa. Katselin muita ratsukoita maneesissa. Meno näytti hyvin siistiltä ja moni tiesi selvästi mitä tehdä. Tie tähtiin oli kyllä hionut ratsukoita yhteen. Pikku hiljaa kaikki vain tiesi miten olisi hyvä verkata omaa hevosta kotioloissa. Vaikka Hallavalaiset pärjäsivät hyvin eritasoisesti kisoissa, näytti valmennuksissa aina todella hyvältä. Mahanpohjastani otti ajatus, joka sai minut hymyilemään. Suuntasin hymyni Mellin harjaan ja taputin vähän tammaa kaulalle. Olin ylpeä jo tästä kolmannesta valmennuksesta yhdessä. Ties mihin meidän tiemme voisi johtaa.   

Oli kuminkin aika koota Mellin ohjat tuntumalle ja valmistella laukkaa alle. Tänään päätin nostaa laukat käynnistä. Rauhassa lyhyeltä sivulta laukaten pitkän sivun ensin tunnustellen. Virta ei ollut päässyt loppumaan Mellistä, vaan se tarmokkaasti nosti itsensä laukalle. Annoin itseni keventää vähän istuntaa ja pyysin Melliä eteenpäin. Kunnes lähdin tekemään päätyyn ympyrää. Istuin tiiviimmin satulaan alkaen vähän lyhentämään laukkaa. Ponilla oli vähän kiire ympyrällä, joten tein rauhassa toisen perään, jonka jälkeen hakeuduin vasta halkaisijalle aikeissa vaihtaa suuntaa. Ehtisin tehdä yhden noston myös toiseen suuntaan, mikä olikin paljon rauhallisempi. Melli laukkasi alla reippaasti, mutta rennosti. Kellon viisari kumminkin askelsi eteenpäin ja oli aika siirtyä valmennuksen pariin...  

[Kassu]

Karl & Aafje, heC
404 sanaa

---

“Soo!” kohotan kulmiani ennätysvauhtia maneesille kiiruhtavalle Atelle. Jollakin on hieman virtaa juu. Hevosen korvat höröttävät eteenpäin kuin viimeistä päivää ja se tuntuu nuorentuneen yhtäkkiä kymmenellä vuodella. Jösses.
Vilkuilen muita osallistujia, tuttuja naamoja. Lily pisti silmään ensimmäisenä, hänet on helppo huomata hiusvärin ansiosta. Hymähdän itsekseni ja katsahdan vierellä tulevaa Attea. Ruunanperkeles ei malttais jäädä mun kanssa maneesin keskelle odottamaan että mä pääsisin satulaan. Joudunkin hetken siinä värkätä kun jalustimetkin täytyy säätää uudestaan. Mimmi kävi liikuttamassa Aten viimeksi, ja hänellä on melkoisen lyhyet jalat. Olemme sopineet, että silloin kun Mimmi haluaa, hän on vapaa hoitamaan Attea - ei tää heppa kuitenkaan mun nimissä ole. Koeviikkokin häämöttää, ja silloin mä tuskin olen täällä ollenkaan. Saa nähdä.
Venytän jalat vielä nopeasti, oon huomannut että siitä on oikeasti hyötä kun ennen ratsastusta venyttelee. Saan taivutettua jalan paremmin jalustimeen noustessa selkään. Kurottaudun alas kiristämään satulavyötä yhdellä reiällä, jolloin Atte viskoo päätään kyllästyneesti.
“Rauhoitu ny, turbovaari”, murahdan matalalla äänellä ja katsahdan Adea, joka ilmeisesti on seurannut mun säätämistä.Vilautan hänelle vaivaantuneen hammashymyn ja sitten (vihdoin t. Atte) annan hevoselle luvan lähteä uralle. Annan sen kulkea vapailla ohjilla.


Etsiskelen sopivaa ohjasotetta ottaen ravia. Atte alkaa tuntua lämmenneeltä, sen jalat liikkuvat alla elastisesti ja kaula on rennosti lievällä kaarella. Jään pääty-ympyrälle ja asetan sen vasempaan kierrokseen. Taputan ratsuani kaulalle pikaisesti ja istun harjoitusraviin.
Teen suunnanvaihdon ympyrällä, hyvin epämääräisen sellaisen, koska Atte ei ollut oikein samaa mieltä mun kanssa asiasta ja yritti lähteä maneesin keskiosaan. Nyt sen toinen korva on kääntynyt taaksepäin, kun torun sitä äänellä. “Hölmö…”
Poistun takaisin kaviouralle ja annan enemmän ohjaa Atelle, pyytäen käyntiä. Hyyyvä. Letkeässä käynnissä Atte alkaa venytellä selkäänsä, vieden päätään alas. Nyt kun Atella ei tunnu olevan mitään taka-ajatuksia, uskallan lepuuttaa aivoja vielä ennen kuin valmennus varsinaisesti alkaa.
Hitto se pilkullinen poni, Pilkkuhan sen nimikin on, on söpö. Kävin rapsuttelemassa sitä tänään aikaisemmin ja mietin, että jos mäkin olen ihastunut tähän karvamölliin, niin entäs sitten nuoremmat tuntiratsastajat? Ne varmaan halailee sitä kaiken aikaa. Se Molly on kanssa nätti, en oo ennemmin nähnyt pohjoisruotsalaista. Mutta entäs sitten Halla? Juma oli kyllä upee. Kaiken lisäksi kiva väritys, kun harjakset on tummat ja muuten valkea tamma. Mitä nyt oon kuullu, niin Halla on vissiin aika korkealle koulutettu. Siitä tulee varmaan hyvä opetusmestari, saa nähdä. Pitäisikö ottaa ratsastustunti sitten kun tää kisahölinä on ohi? Ihan vaan josko pääsisi kokeilemaan Hallaa tai Mollya, Pilkulle oon aivan liian pitkä.

Jaahas, Aleksi on tuolla. Nyt taidetaan aloittaa. Kasaan ohjat ja herättelen Aten siihen, että työt jatkuu.

[Kei]

Kei & Tkachyov, HeA



Vasta pari päivää sitten me oltiin viimeksi valmentauduttu sileällä, mutta taas mentiin. Olinhan päättänyt, että näyttäisin mihin meistä olisi. Sen lisäksi, että minua ärsytti surkea menestyksemme esteradalla, myös koko Hukkasuon sijoitus talli-rankingissa oli – herranjestas - viimeinen. Ja minähän en ollut sitä kastia, joka nielisi tappiot tai edustaisi hymyssä suin häviäjien tiimiä. Tuohtuneissa mietteissä kaarsin jo tutuksi tulleen Hallavan pihaan ja vedin henkeä. Tashaa ei tarvitsisi hermostuttaa. Eikä muiden tallilla kehdannut vetää hermosauhujakaan.

Tuohtumukseni oli kuitenkin täysin poissa, kun pääsin Tashan selkään. Tosissaan sileällä ratsastaminen oli parantanut tamman kuuliaisuutta ja se myös kantoi itseään paremmin.

--

Line by Kantaka (dA)

[Henry]

Henry - Lilja
583 sanaa

Mä olin päättäväisyyttä täynnä noustessani Liljan selkään ratsastuskoulun maneesilla. Me ei aiottu kokea samanlaista fiaskoa kuin viime koulukilpailuissa! Mä olin opetellut radan niin hyvin, että muistaisin sen vaikka unissani ja me oltiin treenattu Liljan kanssa ongelmakohtia niin hyvin kuin vain oltiin mahdollisesti keretty edellisten osakilpailujen jälkeen. Mun sisko Chloe oli pitänyt meille muutamat treenit ja ratsastanut myös itse Liljalla. Mä olin vähän kateellisena katsonut vierestä kuinka Chloe kouluratsastajana osasi hakea Liljaan juuri oikeanlaista muotoa ja energiaa, mutta samalla se valoi muhun toivoa siitä että ainakin Lilja osasi jos mä vaan skarppaisin kunnolla.

Tänään Liljalla tuntui olevan vähän pöllöenergiaa. Se ei meinannut suostua menemään kunnolla katsomopäätyyn, koska sen laidalle oli jätetty muutama fleeceloimi roikkumaan. Lilja tuijotteli niitä eikä lähimainkaan taipunut kulmaan vaan ignoorasi mun avut täysin. Aleksi neuvoi mua asettamaan ihan reilusti sisäänpäin ja tekemään vaikka voltin jos kulman ratsastus ei ensimmäisellä kerralla onnistuisi. Ja eihän se muuta tarvinnut. Napakkaa ratsastusta ja heti Lilja unohti mitä hassua muka päädyssä oli ja käyttäytyi kunnolla.

Kun kaikki maneesin nurkat oli käyty kävelemässä kummastakin suunnasta, oli aika siirtyä verryttelemään ravissa. Mä annoin Liljan liikkua aluksi vähän pidemmässä muodossa ja vaan hain siihen kunnon liikettä ja taipumista. Välillä Lilja tuntui liikkuvan pohkeen takana, mutta heti seuraavassa hetkessä valonsäde hipaisi sitä maneesin ikkunan läpi ja sai pöllön tammani pyrähtämään sivuun. Aleksin opastamana yritin vain istua napakkana selässä ja laittaa tammaani paremmin töihin, ettei sillä olisi aikaa pelleillä. Lähdin kokoamaan Liljaa enemmän aina ennen kulmaa ja ratsastin sitten kymmenen metrin voltin hakien sisätakajalkaa kunnolla alle. Pitkillä sivuilla tarkoitus oli sitten taas ratsastaa enemmän eteen ja hakea keskiravia. Kierros kierrokselta mulle tuli vaan enemmän hiki yrittäessäni työstää Liljaa parhaani mukaan, mutta silti tuntui ettei kehitystä tullut. Kuitenkin viimeistä edellisellä kierroksella jokin vaan loksahti paikoilleen ja Lilja tuntuikin yhtäkkiä todella kevyeltä ja taipuisalta. Pystyinkin yhtäkkiä kiinnittämään huomiota omaankin istuntaani kun Liljaa ei tarvinnut kuin vähän käännellä puolelta toiselle melkein ajatuksen voimalla. Se oli ihan huippu fiilis. Tuntui että me liihoteltiin pilvissä ja Aleksiltakin pääsi ylistäviä sanoja.

Mä pelkäsin että välikäyntien aikana meidän hyvä työskentely menisi ihan hukkaan, kun Lilja tyytyväisenä venytti kaulaansa melkein maahan asti ja lompsi menemään ympäri maneesia, mutta mun yllätyksekseni heti kun keräsin ohjia käteen, Lilja tuli takaisin pohkeen ja ohjan väliin ja vaikutti selvästi tyytyväiseltä ja valmiilta takaisin hommiin. Aleksi kertoi, että tehtävänä olisi nostaa laukka lyhyen sivun keskellä, laukata harjoituslaukkaa pitkän sivun keskelle ja siitä lähteä keskiympyrälle hakemaan keskilaukkaa. Takaisin uralle tultaessa laukkaa tuli koota, ratsastaa hyvä kulma ja siirtää suoraan käyntiin.

Lilja nosti heti ensimmäisellä kerralla tosi ponnekkaasti laukan ylämäkeen ja mä sain aluksi vaan keskittyä pitämään käden ja istunnan vakaana. Keskiympyrälle kääntäessä Lilja ei ihan aluksi tajunnut jutun juurta ja mä sain ihan kunnolla ratsastaa sitä suurempaan laukkaan. Me ei oltu aikaisemmin tehty tätä ympyrällä, vaan aina yleensä lävistäjällä. Mä en saanut energiaa nostettua ihan niin hyväksi kun mitä olisin toivonut ja kokoaminenkin jäi sitten vähän puolitiehen, tuloksena aika huono siirtyminen käyntiin ravin kautta. Seuraavalla kerralla mä kuitenkin tiesin mitkä olisivat ne ongelmakohdat ja lähdin ratsatamaan takajalkoja jo heti laukannostosta, jolloin keskiympyrälle lähdettäessä mun ei tarvinnut kun päästää Liljaa enemmän eteen. Ja tällä kertaa Liljakin oli jo juonessa mukana ja laukka kasvoi hyvin isoksi ja rullaavaksi. Ympyrän jälkeen mä lähdin tarkasti kokoamaan Liljaa pitäen kuitenkin takaosankin energisenä. Kulmassa mä ajattelin vaan istu, istu, istu, taivutin huolella ja sitten siirtyminen. Ja tällä kertaa se onnistui! Mä kehuin Liljaa ja painoin mieleeni mikä se fiilis oli ollut kun me saatiin onnistunut suoritus. Ja seuraavalla kerralla se onnistui vielä paremmin. Tää todellakin oli meidän onnistunein valmennus tähän mennessä!

[Aleksi]

Estevalmennukset

neljänsiä osakilpailua varten
keskiviikkona 18.4.2018

Jokaiseen valmennukseen otetaan yhteensä viisi ratsukkoa, Hallavalaiset ovat etusijalla, loput otetaan mukaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumis- ja maksuaikaa 28.4. klo 18 asti. Maksuna toimii tarina tai kuva. Yli 200-sanaisesta tarinasta 1 lisäarpa, yli 500-sanaisesta tarinasta 2 lisäarpaa ja kuvasta 1 lisäarpa. Valmennuksesta voi tehdä vain yhden tarinan ja/tai kuvan.

- Aloitetaan käynti-ravi työskentelyllä tekemällä paljon siirtymisiä. Haetaan hevosia energisiksi ja avuille herkiksi. Halutessaan voi ottaa pohkeenväistöä tai avotaivutuksia.
- Laukassa tullaan kolmen esteen sarjaa, jossa ensin viiden askeleen suhteutettu väli ja sitten sarjaeste. Aluksi estekorkeus pidetään matalana, korotetaan pikkuhiljaa. Harjoitellaan samalla laukan säätelyä tulemalla myöhemmin samaa tehtävää neljällä laukka-askeleella.
- Tullaan kolmen esteen rataa 4-6, jossa kiinnitetään huomiota teiden ratsastamiseen ja laukan vaihtamiseen esteen päällä. Tässä vaiheessa estekorkeus on jo maksimissa.
- Lopuksi ratsastetaan rataa siten, että Aleksi on radan ajan hiljaa ja kommentoi vasta jälkikäteen.

klo 16:30 60cm
Karl Rajaniemi - Aafje 2 lisäarpaa
Eevi-Sofia - Halcyone
Lily - Loki
Ade - Rokki
-

klo 17:30 80cm
Seela - Emma's Melina 3 lisäarpaa
Ohto - Nikita Nor
Akira - Avalon
-
-

klo 18:30 100cm
Henry - Hallavan Vaniljakahvi 2 lisäarpaa
-
-
-
-

[Calandre Bellefeuille]

HeB
Calandre Bellefeuille - Jään Lilja

[Aleksi]

Tärkeä äänestys siitä, saako lisäarvoista rankingpisteitä:
www.easypolls.net/poll.html?p=5ad5be19e4b038074b0ddbbb

[Nita]

HelppoB
Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald

[Seela]

Seela Aalia - Emma's Melina
Medium, 80cm
1100 sanaa

Talutin Melliä sisälle pienen tihkusateen keskeltä. Aleksilla oli menossa viimeiset ratsastustunnit ennen valmennusta. Tallissa oli vielä osa edellisen tunnin ratsastajia. "Hei meinaatko vielä kauan siinä viihtyä?" Kysyin ohimennen pesarilla olevalta Soralta. Melliä vieden karsinaan. Likka katsoi minun perääni hetken käyden läpi. "Ihan niin kauan, kun on tarvis, vai sinutko mun pitäisi tähän päästää?" Sora ei selvästikään ollut varma olinko potkimassa tyttöä pois vai varovasti kysymässä tilaa. "Että kuinka kauan sinulla menee? Tän poni jalat pitäis päästä pesemään paskasta." Vilkaisin kelloa, ja hermoni kiristyi lisää. Ei olisi pitkää aikaa saada ponia kuntoon. "Tules Molly ni päästetään hätähousut pesulle..." Likka supisi hepalle ja lähtien viemään pois pesupaikalta. Lähdin raahaamaan perässä vedättävää Melliä pesupaikalle. Rauhassa alkaen pesemään tuon kuraisia kinttuja. "Millä luokalla sä olet?" Sora oli rohkeasti lähestynyt pesupaikkaa ja jäänyt karsinan seinään nojaamaan. "Häh? Ihan amiksessa olen, ja lukiossa." Mutisin tytölle, sillä en juuri olisi jaksanut keskittyä juttelemaan joutavia. "Ai! Sit sä varmaan tiedätkin aika hyvin porukkaa täältä?" Tyttö hymyili innostuneena. Mumisin vaan myöntävästi sulkien vesihanan. "Sä varmaan käytki aika paljon kaikkial bileis ja silleen..." Tyttö aloitti varovasti. Anteeksi mitä se juuri sanoi. Tekemiseni pysähtyi varmaan pariksi kymmeneksi sekunniksi. "En kyllä käy, ja vaikka kävisin, niin miksi sen sinulle sanoisin?" Tytön utelu sai ohimossani suonen sykkimään. "Een mä silleen aattelin vaan kysyä", Sora selvästi nolostui asiasta. "Tätäkö sä hoidat?" Tyttö kysyi osoittaen Melliä antaen tamman hamuta tuon käsiä. Mumisin myöntävästi pölyharjalla käyden tammaa läpi. Tamma näytti nauttivan Soran antamasta huomiosta, jonka minä olin jättänyt vähemmälle. "Mäkin käyn ratsastamassa tuolla ratsutallilla." Likka tokaisi ylpeänä. "Okeih..." Mutisin suhahtaen tytön ohi vilkaisematta hakemaan Mellin varusteita.
Vedin syvää henkeä varustehuoneessa. Hermoni ei saanut mennä juuri nyt. Eikä tyttö sitä paitsi mitään pahaa ole tarkoittanut. Nappasin Mellin estesatulan, ja suitset käsiini. Suojat olivatkin sen harjakopassa. Ehkä se tyttökin oli luovuttanut. Oliko sen nimi Maija, eikun ei. Sora se taisi olla, Sora joo. Avasin varustehuoneen oven ja käännyin kohti pesupaikkaa. Siinä se tyttö seisoi tummanruskeineen kikkaroineen, ja isoiksi tehtyine kulmakarvoineen. Laskin Mellin suitset naulakkoon ja aloin tammalle väsätä satulaa selkään. "Kato eiks oo söpö?" Sora näytti puhelimestaan jonkun vissiin koululaisensa pojan sometiliä. "Joo jos haluaisi bemarin, lätkävaimon maineen ja rottakoiran", mutisin ananastukkaisen pojan kuville. Sora vilkaisi minua vähän loukkaantuneena: "Musta toi on ihan kiva tyyppi..." Huokaisin vähän tytölle mutta en jaksanut kommentoida asiaa. "Mä muuten tunnen sun äidin", likka tokaisi. Kohotin kulmakarvojani varmaan metrin korkeudelle ja vilkaisin tyttöä pistävästi. "Vai että ihan tunnet..." Mutisin tytölle säätäen Mellin martingaalin vatsaremmiä satulavyöhön. Koittaen samalla työntää Mellin turpaa pois reidestäni. "Joo se on se Maisa Aalia." Sora tokaisi tyytyväisenä saadessaan minut vastaamaan. "Varmaan aika cool olla sen lapsi... millast se on?" Tyttö selvästi halusi jatkaa aiheesta. "Ainakin minut on kasvatettu yksityisyyteen toisin kuin eräät." Mulkaisin tyttöä napaten raippani maasta ja lähtien Mellin kanssa maneesiin.
Talutin Mellin kaartoon ja aloin säätämään remmejä kohdilleen, kunnes ponnahdin selkään. Pyysin tamman reippaaseen käyntiin uralle. "Seela mihin sie oot jättänyt Mellin suojat? Voisko joku sieltä katsomosta kipaista hakemassa Mellin suojat?" Aleksi kysäisi vilkaisten yleisöön. Eiköhän Sora ollut päättänyt tulla seuraamaan valmennuksia. Huhujen mukaan sen isä pakottaisi tyttöä tulla seuraamaan näitä valmennuksia, että kehittyisi. Vaihtoehto tietysti sekin, jos vain sitä ei käyttäisi puhelimen katseluun. Sieltä se likka nyt nousi ja lähti talliin Aleksin pyynnöstä hakemaan suojia. Löin itseäni päähän, ja hyvin lujaa mielessäni. Eikö tämä päivä voisi jo päättyä, kuka päätti keksiä kamalat paskat päivät.
Piakkoin alkuravailumme aloitettua Sora vihelteli ovella ja avasi sen. "Sori mulla kesti kun piti huuhtasta nää kurasta." Tyttö tuli kentälle lähtien kohti minua ja Melliä. Tunsin Aleksin pistävän katseen selässäni. En varmasti ole jättänyt suojia pesemättä, vai olinko. No en ainakaan tarkoituksella. Pysäytin Mellin tytön eteen. Sora alkoi tärkeänä pistämään suojia Mellin jalkaan. "kiitos." Kiitin tyttöä pienellä vaivaisella hymähdyksellä. "Ei mitään ongelmaa, kun tommoista välillä sattuu." Tyttö hymyili viekkaasti lähtien katsomoon. Katsoin hetken tytön perään, kunnes aloin jatkamaan verkkausta.
Aloimme lähestyä päivän päätehtäviä. Teiden ratsastuksia. Olimme Mellin kanssa menneet linjaa ja sarjaa hampaat irveessä. Poni oli ihan kova suusta enkä saanut mitään tuntumaa ponin suuhun. Katsoin kauhuissani laukanvaihto ja kaarre tehtävää. Vedin syvää henkeä ja nostin tamman laukkaan. Lähdin lähestymään ensimäistä estettä. "Ravinkautta uusi nosto, jos ei laukasta onnistu! Nopeampi. Uudestaan Seela! Ei voi mennä noin pitkälle kaarta vastalaukassa." Aleksi tomerasti käskytti katsoen minun ja Mellin päätöntä menoa. Huokaisin selässä ja rutistin silmäni sekunniksi kiinni lähtien tekemään tehtävää uudestaan. Ensimmäinen este ja Melli ei lyhentänyt laukkaa yhtään. Esteen jälkeen kiskaisin vähän rumasti ponin suusta, että saisin ponin raviin. Uusi laukka nousi ja lähdimme kohti vitosestettä. Melli punki ja punki sisäpohjetta vasten kaarteessa. Tulimme ehkä maailman huonoimmalla tiellä kutoselle. Jonka jälkeen ratsastin tamman vain seinää kohden saaden sen nätimmin pysähtymään. Sain luvan taukoon muiden suoritusten ajaksi.
Lähdimme toiseen kierrokseen. Melli vain puski menemään ja vitoselle tuli kielto huonon tien seurauksena. Toistamiseen yrityksemme ei vain onnistuneet. "Seela nyt siun pitää olla itse hereillä ja vaatia ponilta siun kuunteleminen!" Aleksi ei ollut kauhean tyytyväinen seuratessaan meidän menoamme. "Perkele kun ei tästä tuu mitään!" Älähdin miehelle pysäyttäen Mellin ja pyyhkien kyyneliäni jotka pukkasivat silmäkulmasta. "Nyt ei auta itku, vaan pitää ratsastaa." Aleksi selvästi ei halunnut antaa periksi. "Ei me päästä sitä vaikka mitä tehdään. Voinko vaan mennäpois?" Mieleni ei kestänyt yhtän enempää olla muiden nöyryytettävänä. "Ei. Tulette vitosen vaikka kävelten vielä yli, tähän ei jätetä. Hophop nyt!" Aleksi tokaisi. Minun ei auttanut muuta kuin koota ohjat ja nostaa uusiksi laukka. Tamma oli ihan samalla menolla kuin viimeksi ja juoksi vitosen ohi. Käänsin Mellin ympyrälle ja takaisin vitos esteelle. Tunsin ponin jalkojen tanssivan alla ripaskaa miettien kumpaan suuntaan sitä lähtisi. Näpäytin nopeasti ponia raipalla pepulle ja ärähdin vähän suustani: "Perkele nyt!" Niinhän se Melli siitä loikkasikin. Siirsin ponin ravin kautta käyntiin. "Nyt jos saan pyytää että pääsen loppu verkkaamaan kentälle. En pysty jatkamaan tässä." Enhän saanut kyynelehtimistä loppumaan siinä. Aleksi nyökkäsi myöntävästi ja vähän hymyili meidän ylittäessä esteen. "Verkkaa huolellisesti sitten." Pieni tomera käsky palaten muihin.
Lähdin Mellin selässä häpeällisesti ulos maneesista hämärtyvään iltaan. En muista koska viimeksi olisin hävennyt epäonnistumistani tunnilla, mutta tänään häpesin. Melli tuntui rauhoittuvan ulos päästessään, vaikka toki se tykkäsi pälyillä ympärilleen. Siirryin kentälle vähän ravailemaan hetken kävelyn jälkeen ja lopulta tulin alas selästä, ja itse kävelin ponin vierellä. Siinä me kävelimme. Minä pienellä mutrusuulla ja poni rennon letkeänä vieressä. Kassu hiippaili kohti kenttää ja puikahti portin ali. Pyyhkäisin nopeasti silmänalusiani pojan nähtyä. "Lämmitettiin kaakaota tallituvassa jos maistuu?" Kassu hymyili pienesti ehkä säälien. "Kiitos", sain pihahdettua suustani ja vähän nyökättyä. "Heei..." Kassu pysäytti ja halasi minua silittäen selkään. "Kaikilla on joskus huonoja päiviä, eikö? Ja aina voi tulla juttelemaan, jos on joku." Poika selitti tunnollisesti minua katsoen. Nyökyttelin vain enkä osannut sanoa mitään. "Käyn laittamassa Mellin pois. Tuun sitten." Selitin pojalle vähäisellä äänellä mikä suustani lähti. Kassu puolestaan nyökkäsi tyytyväisenä lähtien kohti tallitupaa.

[Henry]

Lilja tuntui tänään tosi hyvältä heti siitä lähtien kun nousin sen selkään. Nuori tamma oli valpas, sen korvat kääntyilivät puolelta toiselle ja se oli heti valmis toimintaan kun painoin pohkeeni sen kylkiin. Aloitimme ravissa ensin vähän taivuttelemalla ja hakemalla hyvää energiaa ja sitten aloimme Aleksin ohjeistuksella alkaa keskittyä siirtymisiin ja hevosten saamiseen herkiksi avuille. Otimme Liljan kanssa nopeita muutaman askeleen siirtymisiä pitkällä sivulla ja päätyihin ratsastin sitten ravia isommaksi pääty-ympyrällä. Aluksi siirtymiset tuntuivat hieman kiireisiltä, mutta täsmällisellä ratsastuksella aloin pikkuhiljaa saada Liljaa siitämään enemmän painoa takaosalle ja koottua sitä sopivasti, jotta siirtymisistä tuli vaivattomia ja pehmeitä.

Lilja oli hyvin peräänannossa aloittaessamme laukkatehtävän ja mun oli helppo nostaa sillä täsmällinen rullaava laukka. Laukkasimme ensin muutaman pääty-ympyrän Aleksin huudellessa neuvoja siitä kuinka lyhyessä laukassa ensin pitäisi tulla ja lähetsyimme sitten sarjan ensimmäistä estettä. Liljan korvat kääntyivät töröttämään kohti edessä häämöttävää estettä ja tunsin kuinka se alkoi kerätä energiaa. Pidin kuitenkin istuntani vakaana, enkä antanut laukan karata edes ensimmäisen hieman suurehkon hypyn jälkeen, vaan tasapainotin tilanteen ja laskin viisi laukka-askelta seuraavalle esteelle. Pohkeet kiinni, myötäys, pohkeet, hyppy sarjan B-osalle, myötäys ja laukka jatkui hyvässä kontrollissa toiseen päätyyn. Saimme Aleksilta paljon kehuja, ja kehotuksen kokeilla tulla sarjaa vielä lyhyemmässä laukassa. Estekorkeus kun oli vielä hyvin maltillinen.

Sain kuin sainkin koottua Liljan laukkaa vieläkin lyhyemmäksi, mutta sarjan viimeiseltä esteeltä meille tarttui puomi mukaan, joten tulimme saman tehtävän vielä uudestaan ennen kuin lähdimme kokeilemaan pidemmässä laukassa. Edellisten kierrosten tapaan otin alle pari pääty-ympyrää, mutta tällä kertaa ratsastin ihan kunnolla Liljaa eteen ja olin muutenkin itse paljon enemmän esteistunnassa. Aleksi kuitenkin huomautti siitä, kuinka Lilja alkoi painaa vähän liikaa eteen alas, joten saisin olla tarkkana oman ylävartaloni ja käsieni paikasta. Puolipidätteitä ei myöskään tulisi unohtaa, vaikka hakisikin laukkaa pidemmäksi. Kun laukka oli ympyrällä hiottu kuntoon, saimme luvan tulla esteille. Lilja lähti innostuneena hieman kaahottamaan ensimmäiselle esteelle, mutta puomit pysyivät ylhäällä ja laukka-askeleet sopivat hyvin Aleksin asettamaan väliin.

Tulimme samaa tehtävää vielä muutaman kerran ja sitten oli välihengähdyksen aika. Samalla Aleksi selitti millaista kiemuraa seuraavaksi ratsastaisimme. Laukkaa vaihdettaisiin kahden viimeisen esteen päällä, ja niistä viimeinen olisi okseri, johon oli huolestuttavan lyhyt lähestyminen. Laukka pitäisi saada koottua mahdollisimman hyvin kaarteeseen ja sitten ratsastaa vähän isommin eteen parin askeleen verran. Painoin ohjeet tarkasti mieleeni ja aloin keräillä Liljan ohjia.

Nostin laukan pitkällä sivulla ja (Aleksin muistuttaessa) käänsin katseeni ensimmäiselle esteelle. Ratsastin Liljan kanssa mahdollisimman tarkan tien ensimmäiselle esteelle ja annoin tamman ottaa sille vähän suuremman hypyn kuin mitä olisi ollut tarve. Kuitenkin heti esteen jälkeen otin tamman tarkkaan kontrolliin, jotta lähestymisemme keskihalkaisijalle esteelle onnistuisi. Käänsin katseeni uuteen suuntaan, käytin johtavaa ohjaa ja laukka vaihtui onnistuneesti vasempaan. Annoin Liljan laukata vähän vapaammin päätyyn ja lähdin sitten kokoamaan laukkaa istumalla satulaan tiiviimmin. Seurasin katseellani lähestyvää estettä ja suoristuksen jälkeen kannustin Liljaa suurempaan laukkaan. Tamma vastasi innokkaasti ja oikein leiskautti okserin yli niin, että takaisin maahan päästyämme tamma päätti heittää muutaman innostuneen pukin. Onneksi ne eivät kuitenkaan olleet kovin isoja tai pahantahtoisia, joten minulla ei ollut vaikeuksia pysyä selässä. Aleksiakin taisi vähän hymyilyttää.

Tulimme tunnin lopuksi vielä tehtävää ratana, ja vaikka muutaman aika jättimäisen loikan teimmekin, sentään pukkeja ei enää nähty tämän valmennuksen aikana.

[Kassu]

Kassu & Aafje
60cm, 553 sanaa

“Joooo…” venytän sanoja yrittäen rauhotella kuumuvaa Attea. Se nyt on ollu kevyemmällä liikunnalla ja keränny lisävirtaa. Ja vaikuttaa varmaa seki asiaan että mäkin oon aika kikseissä ny näistä kisoista. Hyppääminen on oikeesti se juttu mikä sytyttää.
Hiljennän käyntiin ja annan ruunan kiertää pari rinkiä ennen ku pyydän pysähtymään. Seuraava ratsastaja alottaa samaisen harjotuksen. Seurailen sivusta ja kuuntelen puolella korvalla mitä Aleksi sille toiselle ohjastaa. Lähinnä mun mielessä pyörii ny vaa enskesä ja sen tuoma kaikki kiva: lämpö, pilvettömät päivät, ehkä pääsisin uittamaanki Attea? Pitää kattoo sitte ku tulee helteet ja tietysti kysyä Aleksiltaki lupaa jos muita haluu lähteä mukaa, ku sitte täytyis lainata jotai ratsastuskoulunki hevosista.
Olin iha normi tunnilla viimeviikolla, pääsin menemää sillä Oreolla. Oon lievästi ihastunu kans siihe tammaa, se ny on vaa nii hieno. Mulla ja sillä synkkaa hyvin. Ehkäpä sitte ku syksy tulee ja Atte lähtee, mä voisin alkaa hoitamaan sitä. Riippuu tietenki siitä, onko sillä jo hoitaja sillo.
Tajuun mun ajatusten alkavan lähtee todella pitkälle tulevaisuuteen, jote keskityn taas seuraamaan muita ratsukoita.

Noniin, se ois sitte vika harjotus. Aleksi sano että ny se pysyy hiljaa suorituksen aikana, eli imitoidaan vähä kisatilannetta kai. Nostan vasemman laukan kulmassa ja lähetään yhessä kiitämään ekaa estettä kohti.
Se ylittyy vaivatta, Atte kuuntelee mun hyvin hiljaset kehut toinen korva taaksepäi käännettynä ja jatkaa matkaa. Pitkän laukkapätkän aika mun tasapaino ehtii horjua vähäsen, onneks ehin hakeutua uudestaa esteistuntaan ennen kakkosestettä. Jään vähä murehtimaan sitä, mutta tajuan sarjaesteen edessä ja keskitän katseen siihe. Kylläpä mun ajatukset ny hyppii. Pyydän Attea hidastamaa vähäsen, ny mennää turhan lujaa.


Palautteen jälkee koko ryhmä antaa pidemmät ohjat hevosille ja aletaan rauhotella menoa. Seuraavia valmennettavia alkaa ilmestyä lämmittelemää meiä sekaan kans. Atte ei pistä pahaksee, se vaa höristelee korviaan ja kulkee kaula pitkällä. Yrittää kiihdyttääkki välillä menoa, mutta mä kiellän hölmöä heti. Nyt vaa kävelet juu.
Silitellessä rautiaan kaulaa huomaan Sorankin katsomossa, paitsi että ny se lähti hakemaan Mellille suojia. Seela odottelee maneesissa seisoskellen suu mutrussa. Hmm. Jään miettimään mikä sen mieltä painaa, ja päätän että otan selvää sitten ku sekin pääsee Aleksin valkusta.
Loimitan Aten ja annan sille melassivettä. Onha mun sua pakko vähäsen hemmotella. Ruuna ryystää ku viimestä päivää, seuraan hymyillen vieressä ja hepan ollessa valmis siirryn tallikämppään.
Hetken keskusteltuani siellä muiden kaa muistan Seelan. Kello näyttää jo sellasta että sen pitäis olla ulkona maneesista. Joudun yllättymään vähän ku näenki likan yksikseen Mellin kaa kentällä. Menen kohti kulmat pienessä kurtussa. “Lämmitettiin kaakaota tallituvassa jos maistuu?” yritän hymyillä ystävällisesti. Seelalla taitaa kuitenki olla aika paha olo, joten kieppaan käsivarret pieneksi hetkeksi tämän ympärille. Vaihdamme muutamat lauseet Seelan kanssa, ja näen parhaaksi poistua lopulta. Seela lupaa tulla juomaan kaakaota meidän kanssa kunhan saa Mellin hoidettua. Toivon sisimmässäni että tyttö kans sitten tulee, uskoisin että seura ja lämmin juoma piristäisivät.

Seela piti kiinni sanoistaan. Hänen kasvonsa ilmestyvät tallituvalle jonkin ajan kuluttua. Hymyilen heti leveästi ja nyökkään kuppeja kohti. “Siellä on!”
Muu porukka tervehtii Seelaa pikaisesti, jatkaen sitten keskustelujaan. Pari tais huomata että jokin on vinksin vonksin, mutta ei sano mitään, tuijottavat vaan tummatukkasta tyttöä hetken. Sora ylläpitää keskustelua ylpeänä, mä oon jo nii tottunu sen ääneen että mun korvat suodattaa puolet sen puheesta pois.
Seelan tullessa istumaan mun viereiselle penkille kurottaudun heti vähäsen häntä kohti. “Onko jo parempi?” kuiskaan, ettei muut kuule. Tyttö nyökkää vaisusti, hymähdän vinosti ja katson sitten taas muita huoneessa olijoita. On tää taas ollu melko jämerä ilta.