Koulutunti 8.1.2018

[Aleksi]

Vuosi laitetaan käyntiin reippaalla koulutunnilla, jolla perehdytään ratsastajan istuntaan ja haetaan hevosiin rentoutta. Erittäin hyvä tilaisuus karistaa joulukiloja ja virittää hevoset taas työmoodiin loman jälkeen. Aleksi jakaa hevoset eli ratsu saattaa yllättää (;
Maksuna taas tuttuun tapaan kuva tai tarina, maksuaikaa helmikuun loppuun asti.
Tunnista saa osallistumismerkinnän koulumerkkiä varten.

Mukana:
Ina-Ella - Kossu
Lily - Oreo
Aida - Loki
Seela - Lettu
Akira - Nikita
Caitlyn - Melli
Rena - Palle
Lotta - Kyyhky

[Ina-Ella]

Ina mukaan!

[Lily]

Lily mukaan!

[Aida]

Aida mukaan!

[Seela]

Seela mukana!

[Akira]

Akira mukana

[Caitlyn]

Meitsi myös mukana, jos mitenkään mahdollista!

[rena]

Kai Rena nyt lähtee

[Deleted]

Mäkin voisin tulla jos vielä mahtuu

[Aleksi]

Ina-Ella - Kossu
Lily - Oreo
Aida - Loki
Seela - Lettu
Akira - Nikita
Caitlyn - Melli
Rena - Palle
Lotta - Kyyhky

Vuoden ensimmäinen varsinainen ratsastustunti aloitettiin ilman jalustimia reippaassa käynnissä. Aluksi verryteltiin ratsastajien lihaksistoa pyöritellen käsiä, kiertäen yläkroppaa ja venytellen sekä eteen, taakse että ylöspäin, etsien lopuksi ylävartalolle ja käsille oikeat paikat. Seuraavaksi poljimme jaloilla polkupyörää ja heiluttelimme jalkoja suuressa kaaressa aina lonkasta asti siten että istuinluut löysivät paikkansa satulan kummaltakin puolelta ja lopuksi jalat laskeutuivat rennosti hevosen kummallekin puolelle. Tässä vaiheessa monet saivatkin pidentää jalustimia muutamalla reiällä, kun jalat tuntuivatkin aikaisempaa pidemmiltä.

Seuraavaksi verryteltiin hevosia. Ohjia alettiin ottaa pikkuhiljaa käteen, mutta tahdin piti edelleen pysyä energisenä. Pyysin ratsukoita jakautumaan kahdelle pääty-ympyrälle, joilla vuoron perään taivutettiin hevosia ulos- ja sisäänpäin. Kossu vaikutti erityisen kankealta taipumaan ja ruunan lapa meinasi jatkuvasti karata alta. Kehotinkin Inaa ratsastamaan enemmän pohkeella ja jättämään ohjalla taivuttamisen vähemmälle. Tärkeintä olisi, että Kossu lähtisi taipumaan rehellisesti koko kropastaan, eikä vain kaulastaan.

Oreo sen sijaan ei olisi millään malttanut pysyä nahoissaan. Se käveli nopeilla tikittävillä askelilla ja pienestäkin pohkeesta nosti raville. Neuvoin Lilyä istumaan rennosti syvemmälle satulaan ja ottamaan paljon hitaita puolipidätteitä, unohtamatta myödätä aina, kun pidäte meni läpi. Taivuttava ohja sai pysyä jämäkkänä, muttei vetää yhtään taaksepäin. Pikkuhiljaa Oreokin alkoi rentoutua ja päästin ratsukot uralle.

Annoin luvan siirtyä kevyeeseen raviin ja tehdä isoja pääty-ympyröitä ja muita kaarevia uria samalla ajatuksella kuin käynnissäkin. Loki oli yhtä lennokkaalla tuulella kuin Oreokin, mutta ei ollut vielä vetristynyt kunnolla, jolloin Aidalla oli vaikeuksia saada suuri ruuna keskittymään taipumiseen. Nyt Loki lähinnä juoksi tytön alta kuuntelematta taivuttavia apuja. Kerroin Aidalle, että parasta olisi vain ratsastaa pohkeella kohti tasaista tuntumaa ja lähteä pikkuhiljaa kasvattamaan taivutusta. Aluksi se saisi olla melko vaatimatonkin, kunhan Loki vain tulisi kunnolla pohkeen ja ohjan väliin ja malttaisi kuunnella.

Siinä vaiheessa kun siirryttiin tekemään pääty-ympyröiden sijaan voltteja, alkoi pieni Lettu protestoida. Se ei olisi millään jaksanut polkea sisätakajalallaan yhtä tarmokkaasti alle kuin Seela vaati, ja se alkoi vetää päätään alas tytön yrittäessä taivuttaa. Kehotin Seelaa vain ratsastamaan pohkeella eteen ja ottamaan ylöspäin suuntautuvia puolipidätteitä, mutta Lettupa päättikin ottaa pysähdyksen ja heittää muutaman pikku pukin. Seela onneksi tomerana antoi ponille hieman raippaa ja siihen loppui temppuilut. Kohta Lettu jo kipitti sen edellä hienosti menevän Nikitan perässä taipuenkin melkein yhtä hienosti.

Nikitalta ei nimittäin taipumisessa ollut puutteita, vaan tamma oli vetristynyt oikein mukavasti. Akira istui nätisti tamman selässä ja tuon avut olivat tasaiset ja melkein jopa huomaamattomat, mutta tiesin että töitä siellä selässä silti tehtiin, muuten ei harmaa tamma noin hienosti etenisi.

Kun voltteja oltiin pyöritelty kumpaankin suuntaan, otimme pienet välikäynnit ennen laukkaa, jota varten pyysin ratsastajia nostamaan jalustimet kaulalle. Ohjatkin sai laittaa solmuun, jotta ne yhdelläkin kädellä pidettäessä pysyisivät sopivan mittaisina. Jaon taas hevoset kahdelle pääty-ympyrälle ja sitten annoin kaikille luvan siirtyä yhtä aikaa laukkaan. Ensin katsottiin, että kaikki hevoset laukkasivat suurin piirtein rentoina ja pysyivät ympyröillä, ja sitten lähdettiin heiluttamaan jalkoja laukan tahdissa, pitäen toista kättä suorana pään yläpuolella, jotta ryhti pysyisi hyvänä.

Melli oli selvästi ensin ihmeissään tästä oudosta jumppatuokiosta ja laukkasi lyhyttä laukkaa pää ylhäällä, mutta kun homman nimi kävi selväksi ja poni ymmärsi, että sillä oli melkeinpä pitkät ohjat, laski se päätään alas ja laukka-askelkin piteni ja rentoutui. Kun annoin luvan siirtyä käyntiin, kuulin ratsastajiltakin, kuinka hyvää harjoite oli tehnyt istunnalle, vaikka rankkaahan se oli.

Suuntaa vaihdettiin ja ohjat sai avata solmusta, jalustimet pidettiin silti ylhäällä. Laukka nostettiin uudestaan ja tällä kertaa lähdettiin hakemaan hevosten kanssa asetusta ensin sisään ja sitten ulospäin. Palle, joka oli ollut alun käynti- ja ravitehtävissä hieman kankean puoleinen, näytti laukassa selvästi parhaita puoliaan. Se laukkasi rytmikkäästi kaula kaarella ja erityisesti ulospäin asettaessa se tuli oikein hyvin kuolaimelle.

Eikä Kyyhkykään ollut sen huonompi. Tamma puksutti menemään kuunnellen tarkasti Lotan apuja, ja kun hevoset siirrettiin raviin ja ohjaa alettiin antamaan vähän enemmän, seurasi suomenhevonen ohjaa eteen ja alas ja sen askelissa oli selvää rentoutta ja uudenlaista letkeyttä. Olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen sekä hevosten, että ratsastajien työpanokseen heti näin vuoden alkuun.

[Seela]

"Meet Letulla", Aida tokaisi minulle tullessaan tuntilistoilta. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoin. Olin oikeastaan revetä nauruun. Lettu on ehkä symppiksin pörröpää mitä olen nähnyt. Okei okei sanon noin jokaisesta ponista, mutta hitto vie onhan se söpö. Lähdin kuitenkin talsimaan kohti tuntilistoja ennen, kuin innostuisin liikaa. Listassa tosissaan luki Lettu. Päästin leveän hymähdyksen kasvoileni ja lähdin suuntaamaan Letun karsinalle. 

Lettu.. lettu Lettu vai Lettu lettu. Lettu. En voinut olla nauramatta Letun nimellä, kun sitä alkoi mutustelemaan kunnolla suussa. Miksi ihmeessä poneille annettiin aina yhtä hauskoja nimiä. Kerran avustin tunnilla yhtä Kari nimistä ponia. Kuka antaa ponilleen nimeksi Kari? No toisaalta jos saisin kissan se olisi ehkä Pepsi tai Vuni. Eivät nekään sen järkevämpiä nimiä. Miten voi ihmisraunio kehittää tälläisen nimisodan päässään, kun ei olisi tehtävänä muuta kuin pistää poni kuntoon. Luojan kiitos poni oli siinä kiva. Kerrankin sai lähteä maneesiin kuivan takin kanssa. Köh köh.. Ei sillä että Melli ei olisi ihan symppis tapansa kanssa.

Lettu oli nimensä mukaan hauska. Askel oli pientä mutta tasaista, ja hyvän työskentelymoodiin tarvitsi vähän aikaa ja vaatimusta. Vasemmalle oli vähän taivutus hankaluutta, mutta pikku hiljaa ponikin vertyi. Poni alkoi tuntua hyvältä alla, mutta kokoajan sai miettiä mitä pyytäisi tai ylläpitäisi. Lettu kuitenkin kyllästyi jossain kohtaa. Nytkö se poni aikoi pilata maineensa. Sellainen perkelen pään nyppiminen alkoi. Parhaani mukaan koitin Aleksin ohjeiden avulla saada Lettua takaisin työmoodiin. Olin jo ampumassa raketteja onnistumisen merkiksi, mutta löysinkin naamani Letun harjasta.  Saakelin poni lopetti koko työnteon. Tätäkö meinasi tämän ruunan jekkuilu. Saatoin ehkä ottaa vähän itseeni ponin possuilun. Reippahasti raippa kävikin ponin persuksilla, ja ponin jalat viipottivat matkaa eteenpäin. Tämä sai olla viimeinen ponin possuilu tänään, tai ainakin valppaustasoni oli sen mukainen että suussani ei kävisi enää Letun harjaa...

[Akira]

"Hmmmm... Nikita. Ei helvetti tästä ei tuu yhtään mitään" Ajattelin katsoessani oman nimeni perässä olevaa ratsuni nimeä. En tiennyt Nikitasta paljoakaan, paitsi sen, että se oli melko haastava ratsastaa. Matkalla tallille ajattelin innoissani tulevaa koulutuntia, mutta into vaihtuikin peloksi ja jännitykseksi. "Nooohhh. Ehkä mä en kuitenkaan kuole sen tunnin aikana" yritin rohkaista itseäni.

Tunti alkoi ilman jalustimia, joka vain pahensi jännitystäni. En meinannut saada hevosta rentoutumaan oman jännittyneisyyteni vuoksi. Tuntui, että heiluin selässä kuin vieteriukko. Hetken päästä kuitenkin osasin rentoutua, joka vaikutti myös hevoseen. Nikita asteli kauniisti ja taipui pyynnöstäni juuri niin paljon kuin halusin. Koin kunnon ahaa-elämyksen kun ymmärsin, miten kyseistä hevosta kuuluu oikein ratsastaa. Kuitenkin heti, kun keskittymiseni herpaantui, Nikita lopetti itsekkin työnteon. Lopputunti sujui melko hyvin ja Aleksikin kehui minua ja Nikitaa.


Tunnin jälkeen jalkani olivat maitohapoilla. "Taitaa olla huomenna lihakset vähän kipeenä" Totesin taluttaessani lievästi hikistä tammaa takaisin talliin. Töitä tuli tunnin aikana todellakin tehtyä, mutta loppujen lopuksi jäin ajattelemaan tuntia positiivisella mielellä.