Aida
Juuri saapunut
Posts: 11
|
Post by Aida on Jan 1, 2018 14:40:48 GMT 2
Echilaration IWBKWPN (50% xx) s. 14.06.2017 om. Aida Sammallahti ---> sivut
|
|
Aida
Juuri saapunut
Posts: 11
|
Post by Aida on Jan 1, 2018 17:20:10 GMT 2
Ensimmäinensijoittuu päivälle 02.01.2018
Sulloin eilisellä ostoshelvettireissulla uusittuja ratsastussaappaita kirkkaansinisenä loistavaan Ikean muovikassiin, kun innostuneen näköinen isä pölähti viereeni. Yleensä isän perusilme oli hapan, joten jotakin suurta täytyi olla tapahtumassa. ”Juttelin vähän sun entisen maajoukkuevalmentajasi kanssa, ja Reeta toivoi, että sä palaisit vielä kuvioihin mukaan”, isä aloitti ja sirkutti iloisena heti perään: ”Siitä sain koko vuoden kuningasidean, joka tosin pohjautui Reetan ehdotukseen. Sä saat käyttöösi hänen uuden tähtihevosensa, se on vähän jännittynyt hosuli, joten kenttävalmennettavaksi sä et tällä Echilarationilla pääsisi, mutta Reeta lupasi järjestää sulle paikan esterenkaasta.” Sillä lailla.
Ensimmäinen tunne, joka nousi pintaan isän sanoman jälkeen, oli ärtymys. Luuliko hän todella, että tahtoisin uuden hevosen? Viis huipputason suvusta tai kapasiteetista, Durli on paras kaverini, eikä maajoukkueeseen palaaminen korkean tason estehevosella korvaisi sitä. Tunneryöpyn jälkeen aloin kuitenkin sättimään itseäni siitä, että saatoin ajatella noin. Isä oli tietysti tarkoittanut pelkkää hyvää tarjotessaan minulle upeaa hevosta käyttöön, saisinhan sen lisäksi pitää Durlin, mutta omatuntoni kolkutti pikkutamman vuoksi. Entä, jos se jäisi vahingossa pienemmälle huomiolle, ja Eche-ori nousisi ykköseksi? Isä tuntui suunnilleen lukevan ajatuksiani, sillä hän virkkoi: ”Anna sille edes mahdollisuus, Eche vaikutti todella kivalta hevoselta. Onhan se vähän iso, mutta kyllä sä sen kanssa pärjäät, ethän sinäkään mikään pätkä ole.” Reeta oli kuulemma luvannut tuoda oriin tallille heti, kun se sopi meille. Oloni oli siis kuin nurkkaan ahdistetulla jäniksellä – minun oli vähän kuin pakko suostua tarjoukseen, sillä isä oli hommannut Echelle karsinapaikankin, Hallavasta toki. Niinpä me lähdimme isän kanssa sutimaan pitkin jäistä tietä kohti ratsutallia.
Isä oli sanonut, että Eche olisi vähän iso. Mutta ei, orhi ei ollut vähän iso, se oli huge. Trailerista laskeutuessaan hölmistyneenä pärissyt kimo muistutti enemmän Helsingin sekä Tallinnan väliä kiitävää katamaraania, kuin kahden estestaran jälkeläistä. Eche ei kuitenkaan vaikuttanut aivan menetetyltä tapaukselta, sillä se ei ollut raskas, eikä oikeastaan uhkaavan lihaksikaskaan kuin painavaa rahtia kuljettavat valtamerilaivat – voisin ehkä jopa hallita oriitta? Se jopa vaikutti isosta koostaan huolimatta ikään kuin pelästyneeltä pupulta, sillä kimo pyöri häkeltyneenä ympäriinsä ja tuntui kovin jännittyneeltä. Vaikka ori oli siro ja ilmeisen kevyesti pideltävissä, minua hiukan jännitti, kun Echen Hallavaan rahdannut Reeta tarjosi hollanninpuokin riimunnarua minulle. Minun olisi tehnyt mieli kieltäytyä ja juosta halaamaan tuttua sekä turvallista Durlia, mutta innoissaan hymyilevä Marcus vahtasi tekemisiäni, enkä todellakaan tahtonut nolata itseäni tallinomistajan edessä juoksemalla pienen (nyt jo kaksivuotiaaksi kääntyneen?!) varsani kainaloon.
En tietenkään ollut koeratsastanut Echeä, olihan se tullut isältä kuin uudenvuodenyllätyksenä. Sen vuoksi ori tuli minulle ainakin aluksi vain koeajalle, ja näin suoraan sanottuna minun olisi tehnyt mieli tokaista isälle sekä Reetalle, että he voisivat viedä hevosen pois. Lakaistessani tallikäytävää minun oli pakko myöntää itselleni, vaikken olisikaan halunnut tehdä sitä, että tunsin jopa pientä sympatiaa hädissään karsinassaan pyörivää jättiläisoriitta kohtaan. Mieleni oli suomeksi sanottuna täynnä ristiriitaisia ajatuksia – tahdoin lähettää Echen pois, vaikka samalla mieleni teki kavuta sen selkään ja todeta, että se on oikeastaan aika kiva hevonen. Durlin takia kolkuttava omatuntoni ei kuitenkaan meinannut sallia minun nousta oriin satulaan. Mitähän tästä vielä tulisi?
|
|
|
Post by ixeqifedupuh on Aug 15, 2019 3:54:20 GMT 2
|
|
|
Post by inedola on Aug 15, 2019 5:59:00 GMT 2
|
|