Avalonin päiväkirja

[Akira]

  Avalon "Ava","Valo"
vrtahdenlento.suntuubi.com/?cat=1

[Akira]

Saapuminen uudelle tallille 16.10.2017

Kävelin valkoista audia kohti kädet taskuissa suojassa syksyiseltä viimalta ja sateelta. Puissa jäljellä olevat lehdet kahisivat hämärässä illassa ja katuvalojen tuoma valon ja varjon kontrasti loi tilanteeseen hieman aavemaisen tunnelman. Tienreunasta loikkasi jänis aiheuttaen kahahduksen ja kuulin kuinka trailerissa odottava Avalon askelsi hermostuneesti ja hirnahti. "Joojoo ei mitään hätää Ava" sanoin rauhallisesti ja avasin auton takapenkin oven. Heitin selässäni olleen repun takapenkille ja huokaisin. Jännitin hieman muuttoa uudelle tallille, mutta se oli tarpeellista koska se on paljon lähempänä kotiani kuin edellinen. Istuin kuljettajan penkille ja käänsin avainta virtalukossa. Auto käynnistyi hieman kankeasti, kylmästä ilmasta johtuen. käynnistin tuulilasinpyyhkijät sateen, ja tuulilasiin pudonneiden lehtien takia ja lähdin varovaisesti liikkeelle.

Puolentunnin ajomatkan jälkeen huomasin jo tallin valot. Kädet täristen huokaisin hyvään ja painoin vilkkua. Käännyin tieltä tallin pihaan auton renkaiden alla olevien pikkukivien rahinan säestämänä ja pysäytin autoni tallin eteen. Nousin autosta ulos ja kävelin tallia kohti. Samaan aikaan tallista astuu ulos Alex, joka heilauttaa kättään tervehdykseksi. Alex näyttää minulle Avalonin uuden karsinan ja muutenkin esittelee paikkoja. Trailerista kuuluu kolahdus, jota seuraa malttamaton hirnunta ja pari kolahdusta lisää. "Käyn hakemassa Avalonin. Se ei malta enää seistä ahtaassa trailerissa." Hihkaisen Alexille. Hermostunut hirnunta lisääntyi ja kävelen reippaammin traileria kohti vapauttaakseni hermostuneen karvakaverin. Hirnunta ja kolistelu loppui kuin seinään avatessani trailerin takaluukkua. Peruutan innoissaan tanssahtelevan tamman ulos tallin pihamaalle. Avalonin turvalle lennähtää suuri vaahteranlehti ja se hörähtää hämmästyneenä. "Noniin lihapulla rauhotuppas nyt vähän!" sanon hieman huvittuneena ja talutan Avalonia hetken tallin pihassa.

Saatuani hyppelevän hevoseni karsinaansa ja purettua siltä kuljetussuojat, aloin kantamaan tavaroita autosta talliin. Niitä ei ole vielä kovin paljoa, koska Avalon ei ole ollut minulla hirveän kauaa. Kello oli jo myöhä, joten päätin järjestellä loput tavarat vasta seuraavana päivänä. Annoin Avalle vielä iltaruoat ja rapsuttelin sitä sen ruokaillessa. Tuttuun tapaan Ava ahmi ruokansa alta aikayksikön ja alkoi tökkiä turvallaan takkini taskua herkkujen toivossa. Kaivoin taskustani banaaninmakuisen namin ja Ava nappasi sen valonnopeuttakin nopeammin kädestäni. Halasin hevostani ja silitin sen pehmeää turpaa. "Hyvää yötä rakas!" Kuiskasin sen korvaan ja kävelin ulos tallista.

[Akira]

Astuin ulos lämpimästä autosta ja katselin ympärilleni. Tallin piha kylpi kirkkaiden lamppujen valossa ja syksyinen märkä tuuli havisutti puiden viimeisimpiä lehtiä. Kävelin talliin ja väsynyttä hahmoani tervehti iloinen hörähdys. ”No hei Ava.” sanoin lempeästi ja kävelin sen karsinan luo. Avalon hörähti uudestaan ja tökkäsi minua turvallaan. Kaivoin taskustani kuivaa leipää ja annoin sen Avalle, joka nappasi sen kädestäni silmänräpäyksessä. Silitin Avalonin turpaa hetken, jonka jälkeen lähdin hakemaan tamman harjoja ja varusteita.

Reilun 20 minuutin päästä olinkin saanut jo tapeltua varusteet ylivilkkaan hevoseni selkään ja lähdin kävelemään kohti kenttää rauhoitellen samalla hermostuneesti tanssahtelevaa Avalonia. Ensin ajattelin mennä maastoon, mutta tyrmäsin idean huomattuani, kuinka paljon pöllöenergiaa tamma oli kerännyt. Ajattelin siis pysyvä kentän aitojen sisäpuolella vähintäänkin niin kauan, että saan hevoseni rauhoittumaan. Alkukäyntien jälkeen aloitin yksinkertaisilla taivutteluilla ja siirtymisillä, jotta saisin Avan paremmin avuille. Käynnissä kaikki sujui melko hyvin, mutta heti kun siirsin painopistettäni ja puristin aavistuksen pohkeilla, niin yli-innokas tamma syöksähti eteenpäin nostaen melkein laukan. Kuitenkin hetkeä myöhemmin Ava ravasikin jo nätisti kaula kaarella tehden miltei kaiken mitä pyysin. Lopuksi harjoittelin vielä peruutuksesta laukannostoja, sekä laukka-käynti –siirtymisiä. Muutaman onnistuneen siirtymisen jälkeen päätin kuitenkin mennä loppuravit ja –käynnit läheisellä tiellä. Avalon kuunteli hyvin, eikä sillä ollut enää ihan liikaa energiaa johtuen useista laukannostoista. Muutamaan kertaan se säpsähteli putoavien lehtien, ja pyrähtelevien lintujen takia, mutta säästyimme kuitenkin isommilta säikähdyksiltä.

Ratsastin Avalonin suoraan tarhaan ja otin siltä varusteet pois. Reipas koulutreeni oli tehnyt tehtävänsä ja Ava hörähteli rauhallisena. Vein hevosen varusteet satulahuoneeseen ja pesin kuolaimet sekä suitsien likaiset osat huolellisesti, sillä Avan kuolan eritys on melko suurta ja kuolaista vaahtoa löytyy jopa otsapannasta asti. Päätin vielä hakea harjat ja harjata rauhallista hevostani pitkin vedoin. Avalon rapsutti minua turvallaan ja tönäisi niin että melkein kaaduin. ”Hei varo vähän!” sanoin naurahtaen ja tunsin, kuinka pehmeä turpa hamuili taskuani herkkujen toivossa. Annoin Avalle taskunpohjaltani löytyneen sokeripalan ja kävelin ulos tarhasta väsyneen hevosen seuratessa minua katseellaan.

[Akira]

Akira ja Avalon hyppäämässä.

[Akira]

Kentällä köpöttelyä ja lieviä jalkaongelmia

Avasin auton oven ja hyppäsin ulos autosta. Jossain kauempana kuului hirnuntaa ja tallilaisten puhetta. Tiirailin tarhoille päin ja etsin Avalonia muiden seasta. Kävelin talliin sisään ja laskin reppuni Avan karsinan eteen. Kello oli vasta 5 joten olin tallilla melko aikaisin. Ehtisin siis putsaamaan Avan varusteita, kun en ollut sitä vähään aikaan tehnyt. Nappasin mustan timanteilla koristellun nahkariimun karsinan ovesta ja hapuilin riimunnarua naulasta samalla kuunnellessani lähestyviä askelia. Saatuani narun käteeni, aloin astella verkkaisesti ääntä kohti. Kulman takaa paljastuikin Aleksi, joka kantoi kahta ämpäriä kädessään. Heilautin kättäni tervehdykseksi, johon Aleksi vastasi heilauttamalla ämpäriä ja huikkaamalla ”Ai moi Akira!” Jatkoin matkaani tarhoille ja kuulinkin Avalonin hörähdyksen tarhan portilta. ”No hei höpönassu!” Lässytin hieman pulskalle suomenhevoselleni, joka päätti napata takin vetoketjustani kiinni hampaillansa.



Taluttaessani Avalonia talliin, huomasin Avan kulkevan vähän aristaen oikeaa takastaan. Pyysin Valoa ravaamaan ja se nosti ravin hieman vastahakoisesti. Kokeilin jalkaa kädelläni ja se oli hieman lämmin. Huokaisin syvään ja jatkoin matkaani tallia kohti. Tallissa tulin siihen tulokseen, että menisin Avalonilla pelkkää käyntiä ilman satulaa. Jalka ei ollut kuitenkaan turvonnut melkein yhtään, eikä Avalon pahemmin hätkähtänyt siihen koskemista.

Harjailin hevostani pitkin vedoin ja silitin toisella kädelläni sen täyteläisen ruskeaa, pehmeää karvaa. Kaviokoukun etsimiseen meni taas puoli vuosisataa ja sen löytäminen vaati koko harjakopan tyhjentämistä tallin juuri lakaistulle, mutta hieman pölyiselle betonilattialle. Tyhjennettyäni käytävän lattian hevoseni harjoista käväisin satulahuoneessa hakemassa ratsuni suitset. Lämmitin kylmiä kuolaimia kohmeisten nyrkkieni sisällä samalla kun kävelin takaisin Avalonin karsinalle. Talli oli yllättävän tyhjä. "Muut tallilaiset olivat varmaan tallituvassa juttelemassa ja kuluttamassa aikaa" Mietin samalla, kun avasin suitsia paketista.



Autiossa tallissa kuului vain Avan kavioiden kopseen lisäksi jonkun muun hevosen hörinää ja levotonta askellusta, joka kaikui hieman tallin kovista betoniseinistä. Päästyäni ulos tallista hämärään talvi-iltaan, talutin Avalonin kentälle ja nousin yksinäiseltä selkäännousujakkaralta ratsuni selkään. Samaa jakkaraa olivat käyttäneet kymmenet tuntilaiset, sekä yksityisten omistajat vuokraajia unohtamatta. Jakkara oli kiertänyt monissa kisoissa ja nähnyt maailmaa varmaan enemmän kuin Avalon. Kuitenkin puinen ja melko vanha jakkara oli loppujen lopuksi hylätty tänne kentälle uuden, metallisen ja kevyen kokoontaitettavan jakkaran korvatessa vanhan ja kovia kokeneen tuolin tehtävän.



Kävelin kentällä antaen Avalonille melko pitkät ohjat, jotta se saisi venyttää kaulaansa. Hetken päästä kokosin hevosta hieman ja muutin istuntaani niin, että Avalon lyhensi askeliaan, mutta nopeutti hieman tempoa. Pohkeenväistöt, avotaivutukset sekä sulkutaivutukset onnistuivat oikein mallikkaasti ja toivoinkin, että ne menisivät joskus yhtä hyvin myös nopeammissa askellajeissa. Ravissakin pohkeenväistö saattaa tuottaa minulle ja ratsulleni hieman ongelmia erimielisyyksien takia. Avalon haluaisi nimittäin vain mennä eteenpäin, niin kovaa kun vain melko lyhyistä jaloistaan suinkin pääsee. Tein vielä muutaman takaosakäännöksen melko hyvin tuloksin Avalonin kuunnellessa apujani miltei täydellisesti. Olin enemmän kuin tyytyväinen pieneen, mutta pippuriseen hevoseeni ja päätinkin palkita sen muutamalla banaaninmakuisella namilla. Ratsastin Avan suoraan tarhaan ja riisuin siltä suitset. Rapsuttelin hevostani vielä hetken, jonka jälkeen kävin siivoamassa tallista jälkeni ja lähdin takaisin autolleni. Vasta autossa muistin, että olin ajatellut putsata varusteita, joten päätin tehdä sen jonakin muuna päivänä.

[Akira]

                  Koulutuuppausta lumisella pellolla


                           

[Akira]