"Ootko varmasti pakannu myös ne koulusuitset? Mä jätin ne siihen satulatelineen päälle", Naavan kipakka ääni kaikui ratsutallin käytävällä. Hän oli juuri saanut nuorelle Tillille kuljetussuojat jalkaan ja varmisti nyt viimeisen kerran että nahkariimu oli paikoillaan ja remmit sopivan kireillä. Harmaa tamma seisoi korvat hörössä, aavistaen että kohta tapahtuisi jotain.
"Joo, kaikki on autossa", Henry ilmestyi tallin ovelle. "Ei kun hepat vaan traikkuun niin me ollaan valmiita lähtöön."
"Talutatko sä Liljan eka niin me tullaan Tillin kanssa perässä", Naava vilkaisi käytävän toiselle puolelle, jossa Hanryn sisko Chloe odotteli Liljan kanssa.
Myöntävä vastaus kuului ja nuorempi nainen lähti taluttamaan omaa hevostaan kohti tallin pihaa ja traileria. Naava lähti heti perässä ja kävelytti Tilliä ympyrällä sen aikaa kun sisarukset lastasivat Liljaa. Se oli jo sen verran kokenut matkustaja, että käveli ihan suoraan traileriin ilman sen kummempia suostutteluja. Kumpa Tillikin käyttäytyisi yhtä hyvin, Naava ajatteli. Vaikka he olivatkin varanneet matkustamiseen ihan kiitettävästi aikaa, saattoi huonolla tuurilla lastauksessa kestää lähemmäs puolta tuntia ja silloin oltaisiin jo aikataulusta myöhässä.
Kun takapuomi kolahti kiinni, lähti Naava taluttamaan nuorta hevostaan kohti traileria. Tilli lähestyi sitä korvat hörössä, mutta hidasti juuri ennen ramppia epäröiden. Naava antoi tamman haistella sitä hetken ja pyysi sitten ottamaan askeleen eteenpäin. Hetken Naava jo luuli Tillin lähtevän peruuttamaan tilannetta karkuun, mutta hetken arvottuaan se kuitenkin astui puhisten lastaussillalle. Seuraavat askeleet tulivatkin jo paljon helpommin ja kohta tamma seisoi nätisti trailerissa. Naava silitti tamman kaulaa kiitokseksi ja sitoi riimunnarun siihen tarkoitettuun lenkkiin. Tilli nappasi hermostuneena heinäverkosta pureskeltavaa. Sen korvat kääntyilivät epäluuloisena edestakaisin kun lastaussilta nostettiin pystyyn, mutta kohta tamma rauhoittui ottaen esimerkkiä vieressä nököttävästä Liljasta. "Hyvinhän se meni", Naava virnisti astuessaan ulos trailerista. "Eiköhän mennä sitten."
***
Kisapaikka avautui näkökenttään vilkkaana ja kiireisenä. Parkkipaikka oli täynnä trailereita, joista purettiin toinen toistaan komeampia kisahevosia. Katsomo vilisi ihmisiä, samoin kanttiini ja grillipaikka josta sai ostaa makkaraa. Myös valokuvaajia teleobjektiiveineen näkyi siellä täällä. Naavaa alkoi pikkuhiljaa kalvaa jännitys, mutta hän työnsi sen taka-alalle. Vaikka nämä olivatkin Tillin ensimmäiset kenttäkilpailut, oli se ihan tuttu juttu hänelle itselleen. Henry löysi heidän autolleen ja trailerilleen hyvän paikan ja kolmikko ulostautui autosta kaiken sen hälyn keskelle. "Katotko Chloe vähän aikaa hevosia, niin me käydään Henryn kanssa maksamassa lähtömaksu ja tutustumassa alueeseen?" Naava ennemminkin ilmoitti kuin kysyi ja lähti vastausta odottamatta harppomaan päättäväisesti kohti kansliaa Henryn seuratessa perässä.
Kun kaikki esivalmistelut oli tehty, oli aika ottaa hevoset ulos trailerista ja varustaa ne ensimmäistä koitosta eli koulukoetta varten. Lilja ja Tilli kisaisivat samassa sarjassa, jossa koulussa kisattaisiin He:B-radalla, rataesteillä 100cm ja maastoesteillä 95cm. Liljalle se olisi melko helppo, mutta Tillille varmasti hyvin haastava. Eihän tammalla oltu käyty kuin muutamissa koulu- ja estekisoissa, ja vaikka niissä olikin mennyt ihan hyvin, olisi ihan eri asia mahduttaa kolme erilaista rataa samaan päivään. Riittäisikö Tillin kunto ja keskittyminen?
Naava otti tammansa ensimmäisenä trailerista. Se pysähtyi ensitöikseen niille sijoilleen ja päästi kimeän hirnahduksen niin että sen koko runko vapisi. "Ihan rauhassa nyt", Naava silitti tamman kaulaa ja vei sen sitten trailerin sivustalle, jossa alkoi riisua kuljetussuojia pois jaloista. Vaikka Chloe olikin varsinaisesti auttamassa veljeään, sai Naavakin osakseen apua sen verran, että molemmat hevoset saatiin jouhevasti varustettua ja ratsastajillekin kisavaattet päälle.
"Hitsi kun mua jännittää", Henry supisi heidän taluttaessaan hevosia verryttelyalueelle.
"Ei teillä oo mitään hätää. Lilja sai hyvin rutiinia alle niiden Tie Tähtiin kisojen aikana ja menihän ne muutamat kenttäkisatkin tosi hyvin, missä te heinäkuun alussa kävitte", Naava rohkaisi nuorempaa kisaajaa.
"No joo. Lilja on kyllä ollut nyt ihan super. Pelottaa vaan että mä mokaan."
"Keskityt vaan.." Naava laski jalustimet alas ja ponnisti sitten sulavasti Tillin selkään. "Onnea", nainen vielä toivotti ennen kuin ohjasi tammansa kentälle.
Tilli oli selvästi hyvin jännittynyt, joten Naava ratsasti sitä aluksi hyvin pitkässä muodossa hakien vain energistä ravia ja hyviä taivutuksia kumpaankin suuntaan. Pikkusiljaa tamma alkoi selvästi tottua uuteen ympäristöönsä ja viimeistään laukassa sen moottori lähti kunnolla käyntiin. Naava ratsasti muutaman laukkavoltin, jolla kokosi takajalkoja paremmin alle ja pyysi sitten lisäystä pitkällä sivulla. Tilli vastasi apuihin tyytyväisenä ja Naava taputti tammaa kiitokseksi sisäkädellä siirtäen sitten harjoitusraviin. Vielä muutamia ravi-käynti-siirtymisiä ja taivutuksia ja Tilli alkoi tuntua valmiilta kouluradalle.
***
Kuten Naava oli uumoillutkin, kouluosuus meni ihan keskinkertaisesti. Se oli siisti rata, jolla Tilli teki parhaansa, mutta muutamia rikkoja tuli joista tuomari varmasti rokottaisi pisteissä. Rataesteosuus sen sijaan meni odotettua paremmin. Tilli oli energinen ja hyvin eteenpäin pyrkivä. Se imi kunnolla esteelle, mutta kuunteli myös tiukoissa käännöksissä. 100cm oli vielä aika suuri rata nuoren hevosen kokemukseen nähden, mutta Tilli suoriutui siitä todella hyvin. Ainoastaan sarjaesteen ensimmäiseltä osalta tuli pudotus ja Naava otti sen täysin omaksi virheekseen. Hän oli tuonut tamman aavistuksen liian lähelle estettä. Viimeiselle okserille Tilli venytti todella suuren ja pyöreän hypyn ja parivaljakko ylitti maaliviivan hymyillen korvasta korvaan.
"Se oli ihan sika hyvä rata Tillille", Naava hehkutti tullessaan alas selästä käsihevosalueella.
"No niin oli, sehän oikein lensi viimesen esteen yli", Henryäkin hymyilytti.
"Miten teillä meni? Mä en ehtinyt katsoa kun verryttelin vielä."
"Ihan loistavasti! Mä jo hetkeä ennen rataa luulin unohtaneeni sen mutta muistinkin sitten ihan kokonaan. Ja Lilja suoritti tosi varmasti. Aika ei ehkä ihan kärkeen riitä, mutta nollat sieltä tuli!"
"Tosi hyvin", Naava halaisi pikaisesti Henryä ja kolmikko lähti sitten kävelyttämään hevosia. Vielä olisi maastoesteosuus edessä...
***
Tilli melkein steppaili paikoillaan lähtöalueella. Sen korvat sojottivat suoraan eteenpäin ja suu jauhoi kuolainta. Naava yritti pitää kätensä vakaina. Kun lähtömerkki kuului, Naavan ei tarvinnut kuin antaa vähän ohjaa ja Tilli lähti lennokkaaseen laukkaan. Hiekkatie rahisi alla ja tuuli viuhui korvissa naisen ohjatessa mäkeä ylös. Sen päällä eteen avautui ensimmäinen, melko helpohko, lankkueste. Naava otti muutaman pidätteen, piti pohkeet lähellä ja Tilli hyppäsi varmajalkaisesti yli. Matkaa jatkettiin loivassa alamäessä kunnes tultiin peltoaukealle. Vuorossa oli kolmen matalan tukin sarja, joista viimeinen ei ollut aivan suoralla linjalla. Kaksi ensimmäistä meni rutiinilla yli, mutta viimeiselle Naava joutui ottamaan vähän reilummin kädellä ettei Tilli olisi mennyt ohi. Hypystä suoriuduttuaan Naava kiitti nopeasti kädellä ja antoi tamman kiihdyttää vauhtia pensasesteelle.
Banketille Tilli tuli hyvin ja tasapinoisesti ja laskeutuminen onnistui. Seuraavaksi matka jatkui taas hiekkatiellä, jossa tulikin aika nopeasti mutkan jälkeen risueste. Tillille se tuli hieman yllätyksenä, mutta Naava tunsi tamman epäröivän ja kannusti pohkeilla eteen. Hyppy onnistui hyvin. Tie alkoi nousta taas ylämäkeen ja edessä oli kapea tarkkuuseste. Tilli alkoi hieman heitellä päätään ja askeleet eivät meinanneet sopia esteelle, jolloin Tilli meni esteestä ohi. Naava hengitti kerran syvään, käänsi voltille, piti tamman pohkeiden ja ohjan välissä ja seuraavalla yrityksellä päästiin yli. Naava kiitti nopeasti ja pyysi sitten taas lisää vauhtia. Nyt olisi aika paljon kirittävää. Seuraavat kaksi veteen sijoitettua estettä sujuivat ongelmitta ja edessä oli viimeinen suora nurmikentän yli. Ensin edessä oli korkea pensaseste, jota Tilli jäi hieman kyttäämään, mutta lopulta ylitti suurella ilmavaralla. Naava suoristi itsensä selässä ja käänsi katseen viimeiselle tukkiesteelle. Yksi kaksi kolme ja onnistunut hyppy. Tilli kiihdytti voitonriemuisena täydessä laukassa maalilinjan yli ja Naava taputti sitä kaulalle hurmioituneena. Mikään ei ollut parempaa kuin maastoesteet!
