Yoda & Hippi

[Bea]

hippi ☆ yoda

[Bea]

Mölyapinakuoro esittäytyy
First

Yodan lastaaminen oli ollut yhtä tappelua. Se ei ollut matkustanut hetkeen ja totta kai se kauhea koppi oli aiheuttanut suurta ahdistusta hiirakon pienessä päässä. Hippi oli kävellyt koppiin löysällä narulla pää alhaalla roikkuen ilman moitteen sanaa, saisi tämä nuorukainenkin pikkuhiljaa pystyä samaan. Matka sujui joka tapauksessa alkukankeudesta huolimatta hyvin ja molemmat otukset poistuivat ajoneuvostaan enemmän tai vähemmän rauhallisesti. Annoin äidin ottaa Hipin, joka peruuttikin suoraan ilman minkäänlaista ongelmaa ulos lastaussiltaa pitkin, ja itse uhrauduin Yodan käsittelijäksi.

Kaikeksi onneksi neiti Y peruutti ulos lähes yhtä hienosti kuin vanha konkarimme Hippi. Puoliverinen kiepsahti tosin hetkessä ympäri ja aloitti kauhean kiljumisen. Kiima-aikaan muuttaminen oli selkeästi sille liikaa, joten varotoimiksi kiepsautin ketjuriimunnarun sen turvan ympärille. En tahtoisi hiirakon karkaavan heti ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa.

Äidin pitämän riimunnarun toisessa päässä möllöttävää suomenhevosta ei olisi voinut kiinnostaa riehuva heppakaveri tai uudet tuttavuudet sitten ollenkaan, mutta vaaleansininen polkupyörä tallin seinustalla oli sitäkin mielenkiintoisempi. Tamma puhisi korvat tötteröllä ja hivuttautui hetki hetkeltä lähemmäs kulkuvälinettä. "Saattaa joskus vaikuttaa vähän siltä että sillä olisi aivot off-asennolla, mutta suuri sydän korvaa puuttuvan älyn, vai mitä?" oli Hipin aikaisempi omistaja, Wilma, meille todennut.

Palvelu ainakin pelasi, sillä heti tutustuttuamme tallin omistajapariin heppakaksikkomme pääsi tutustumaan uusiin tarhakavereihinsa. Yoda sai yksityissviitin johon hänen kuninkaallinen korkeutensa sai jäädä koikkelehtimaan aivan yksin. Hippi taas nakattiin yhteen Kepaksi kutsutun hevosen kanssa.

Ehdin jo pelätä, etteivät ne sopisikaan yhteen, Hipsu ja Kepa siis, sillä kaksikko oli riehunut jo hyvän tovin. Onneksemme hevosilta oli irrotettu takahokit, sillä niillä olisi voinut saada pahaa jälkeä. Pikkuhiljaa tilanne kuitenkin hiljeni ja neiti Putte pääsi mussuttamaan heiniään. Sovimme, että tälle kaksikolle annetaan hetken aikaa vähän enemmän heinää syötäväksi, ettei siitä tulisi taistelua.

Yoda ei arvostanut yksinäisyyttä, olihan se tottunut tarhaamaan kaverin kanssa aina ennen. Tyydyin kuitenkin siihen, että se sai olla edes kosketusetäsyydellä muista. Ja sitäpaitsi, ehkä se vielä saisi tarhakaverin.

Raahattuamme kolme isoa muovikassia täynnä loimia, kaksi samanlaista pussia täytettynä satulahuovilla ja suojilla sekä satulat ja suitset paikoilleen, sekoittelin tammojeni aamupalat vaaleanpunaiseen sekä turkoosiin ämpäriin. Äiti lupasi käväistä tallilla vielä illalla pussittamassa heinät sekä turvottamassa iltaruuat, joten olin vapaa talleilusta, ainakin yhden illan verran.

Saas nähdä, miten meidän taival jatkuu..