|
Post by Aleksi on Dec 30, 2016 12:45:02 GMT 2
Tervetuloa viikottaiselle ratsastustuntisarjalle, jossa on mahdollista suorittaa helppo B -tasomerkki. Tämä tuntisarja kestää yteensä seitsemän viikkoa ja se sisältää kolme koulu-, kaksi este-, yhden maasto- ja yhden leikkitunnin. Tehtyäsi maksun vähintää viidestä tunnista, saat itsellesi tasomerkin.
Voit ilmoittautua joko kaikille seitsemälle tunnille, tai vain osalle niistä. Mutta jos et erikseen ilmoita ETUKÄTEEN niin sinun on tehtävä maksu kaikista tunneista. Maksuaikaa on joka tunnille viikko, mutta lisäaikaa saa PYYDETTÄESSÄ. Jos sinulla on kaksi maksua myöhässä, et pääse mukaan seuraavalle tunnille, ennen kuin maksut on hoidettu.
Maksuksihan kelpaa tavalliseen tapaan lyhyt kuvailu siitä miten tunti sujui tai pidempi tarina. Myös kuvat, sarjakuvat ja muut tuotokset kelpaavat (:
Porkkanana tällä kaudella on se, että joka viikko joku saa piirroksen! Piirroksen saa se, joka lähettää maksun ensimmäisenä. (; Pohjat tulevat siis joka torstai ja seuraava viikon torstaihin mennessä pitää olla maksettuna.
Mukana Arika Daw Rena Alana - Lasse (koulu ja estetunnit Maria Pujo (jatkaako?) Inkeri
|
|
Arika
Juuri saapunut
Posts: 8
|
Post by Arika on Dec 30, 2016 17:48:07 GMT 2
Arika mukana! (: Toiveratsuja ei ole sen koommin kuin hevosnirsouttakaan!
|
|
|
Post by Daw on Dec 30, 2016 20:56:47 GMT 2
Daw vois tulla mukaan
|
|
|
Post by rena on Jan 1, 2017 1:22:22 GMT 2
Rena vois tänne pomppia
|
|
|
Post by Aleksi on Jan 5, 2017 12:58:09 GMT 2
Aleksin ensimmäinen he:b junnutunti koulua: pohkeenväistö, laukannosto käynnistä Rena - Darcy OK!Pujo - Palle OK!Daw - Dunja OK!Arika - Nikita Maria - Celle OK!Alana - Lasse OK!Tänään oli vuoden ensimmäinen ratsastustunti, ja halusin nähdä tehokasta ratsastusta. Kehotin ratsukot reippaaseen käyntiin jo alkukäynneissä – ei laiskottelua! Kantapäät alas, selkä suoraan, nyrkit pystyyn, katse eteen, muistuttelin ratsastajia heidän kiertäessään kenttää. Pyysin ratsukot siirtymään raviin ja aloittamaan pääty-ympyröillä. Lasselle ja Dunjalle reippaampi ravi! Darcylle pidemmät askeleet! Nikitalle enemmän taivutusta! Daw kääntää ulkoavuilla! Maria keventää ylöspäin, ei esteratsastaja könötystä! Pujo nostaa kädet ylös Pallen harjasta! Suunnanmuutoksen ja muutaman kierroksen ravailun jälkeen käskin ratsukot käyntiin ja ratsastajat nostamaan jalustimet ylös. Vatsalihasrääkki alkakoon. ”Helppo B-tasolla ratsukoilta vaaditaan jo jonkinnäköistä muotoa, askeleisiin irtonaisuutta ja lennokkuutta, moitteettomia apuja. Sitä varten teillä täytyy olla hyvä istunta, ja mikäs sen parempaa harjoitusta kuin ravaaminen ilman jalustimia. Tulkaa toisella pitkällä sivulla loiva kiemuraura ja toisella pitkällä sivulla pyytäkää hevosia vähän reippaammin eteen. Päätyihin voi tehdä voltteja, jos edellä menevän häntä alkaa lähestyä turpavärkkiä. Aloitetaan!” Ratsukot siirtyivät raviin närkästyneen muminan saattelemina. ”Rena, vatsalihakset töihin! Kyllä siellä Darcynkin askelissa pystyy istumaan!” ”Arika ratsastaa kunnolla kulmaan taivuttaen Nikitaa, ei oikomisia.” ”Hei hei hei, odottakaas nyt kaikki. Loivan kiemurauran on tarkoitus mennä täsmälleen keskelle kenttää. Jokainen jää nyt ainakin metrin päähän I:stä! Tiet ovat kaikki kaikessa!” ”Pujo kannustaa Pallea siellä toisella pitkällä sivulla vieläkin suurempaan raviin. Tässä vaiheessa hevoset ovat jo sen verran vertyneitä!” ”Alana ottaa Lassella ylöspäin suuntautuvia puolipidätteitä, nyt ruunan pää raahaa jossain polvissa. Niska ylös ja takaosa töihin!” Kun ratsastajien naamat alkoivat mennä punaisiksi ja vatsalihakset maitohapoille, annoin vihdoin luvan siirtyä käyntiin. Ratsastajat saivat ottaa jalustimet takaisin. Muutaman kierroksen levähdystauon jälkeen pyysin ratsukoita ottamaan taas ohjat. Aloittaisimme harjoittelemaan pohkeenväistöä. ”Kääntäkää C:stä pituushalkaisijalle ja muutaman askeleen jälkeen lähdette tulemaan pohkeenväistöä kohti uraa. Aluksi voitte tulla melko loivasti jonnekin tuonne S:n ja M:n väliin. Pohkeenväistössähän hevosen tulee olla rungostaan suorana ja niskastaan asettuneena liikkeestä poispäin, eli tässä tapauksessa vasemmalle. Hevosen tulee liikkua pituushalkaisijan kanssa yhdensuuntaisesti, mutta kuitenkin siten, että etuosa johtaa liikettä. Hevosen jalat astuvat ristiin. Ennen kuin lähdette pohkeenväistöön, valmistelkaa hevonen ottamalla muutamia puolipidätteitä ja asettakaa vasemmalle. Vasemmanpuoleinen pohje voi siirtyä hivenen taaksepäin, mutta jotkin hevoset, kuten esimerkiksi Palle, väistävät jo pelkästään istunnasta. Kuunnelkaa siis hevosta. Vasen pohje rytmittää väistön tahtia. Oikealla ohjalla pidätte hevosen suorana ja vasen ohja asettaa. Tullaan käynnissä. ”Hyvä Daw, Dunja tulee ihan oikein. Siirrä vain oma katseesi menosuuntaan.” ”Pujo pitää kantapäät alhaalla kun antaa pohkeita!” ”Renan ei tarvitse viedä jalkaa noin paljon taakse! Nyt Darcyn takaosa johtaa liikettä, mikä on paha virhe. Tuo pohje takaisin oikealle paikalleen ja väistätä istunnalla. Hyvä!” ”Lassen ei tarvitse tulla noin jyrkästi. Rauhoita puolipidätteillä.” ”Nikita tulee hyvin keskittyneesti askel kerrallaan. Istu vain Arika itse enemmän takajalkojen päällä, niin hyvä.” ”Celle tulee oikein mallikkaasti, hyvä Maria!” Muutaman kierroksen jälkeen aloimme ottaa laukkaa pohkeenväistön jälkeen käynnistä: ”Heti kun hevonen on uralla, valmistelette laukan noston ja nostatte sitten käynnistä laukan. Laukkaatte pääty-ympyrän ja R:ssä siirrytte suoraan laukasta käyntiin. Ei raviaskeleita väliin. Laukannostossa tärkeintä on aktiivinen käynti ja apujen ajoitus. Takaisin käyntiin siirryttäessä kokoatte ensin laukkaa tiivistämällä istuntaa ja ottamalla puolipidätteitä. Istutte tavallaan liikettä vasta ja siirtyessänne käyntiin, ajatelkaa tyhjenevää ilmapalloa. Tuntumaa ei saa kadottaa ja pohkeiden tulee pysyä lähellä hevosta, mutta teidän tulee tavallaan rennosti laskeutua käyntiin. Siitä sitten jatkatte heti aktiivisessa käynnissä eteenpäin.” ”Än, yy, tee ja nosto. Hyvä Arika!” ”Rena ei kiirehdi Darcyn kanssa. Rauhassa puolipidätteitä ja sitten rauhallinen nosto. Hyvä.” ”Pujo näpäyttää seuraavalla kerralla Pallea vähän raipalla nostossa. Nyt nousi vähän ponnettomasti!” ”Daw säilyttää tunuman Dunjaan käyntiin siirryttäessä. Nyt tuli aika monta raviaskelta.” ”Hienoa Maria! Celleltä sujuvat laukka-käynti-siirtymiset hienosti!” ”Alana keskittyy pohkeenväistöön loppuun asti, vasta uralla nosto!” Laukasta käyntiin siirtymiset eivät onnistuneet täydellisesti, mutta en sitä ensimmäiseltä harjoituskerralta odottanutkaan. Ratsukot kuitenkin kehittyivät valtavasti tunnin aikana ja pohkeenväistöt ja laukannostot sujuivat hienosti. Lasse ja Celle menivät kivassa muodossa loppuraveissa, eikä se muiltakaan kovin kaukana ollut. Olin hyvin tyytyväinen kaikkiin ratsukoihin.
|
|
|
Post by rena on Jan 5, 2017 13:35:59 GMT 2
Ensimmäinen HE:B Tunti Menisin tänään Darcyllä, herran jestas ku Darcy oli iso verrattuna Astaan. Varustin tamman pikaisesti ja sitten kentälle. Aleksi vaikutti hyvin vaativalta, joten jo alkutunnista alkoi tulla lämmin. Vaikka pakkasta oli -17°C. Aloitimme reippaalla ravilla, Darcyn selässä oli yllättävän mukava olla, mutta tekemistä oli paljon. Itse olin ollut yhdellä estevalmennuksella vanhalla tallillani ja muuten vain perus tunneilla, joten itse olin aika pihalla mutta pikkuhiljaa ymmärys minun ja Darcyn välillä alkoi tulemaan. Darcy kuunteli ohjeita hyvin ja se kulki hyvin allani, puuttui vain oikeat ohjeet minulta... Vatsalihaksiin sattui jo parin ensimmäisen pohkeenväistö session jälkeen, enkä ollut näköjään ainoa. Kun menin käynnissä Pujon ja Pallen ohi, Pujo pyöräytti silmisään ja huokaisi, nyökkäsin vastaukseski. Hetken päästä päästiin laukkailemaan, tuntui hyvältä mennä hieman nopeampaa laukkaa kuin ponin pikku menoa. Mutta Aleksi ei pitänyt minun ja Darcyn vaudista, niinpä hiljensimme puolipidäteillä vauhtia ja menimme sitten poni laukka vauhtia. Onnistuin kerran käynnistä-laukkaan nostossa, mutta muuten se ei ihan mennyt putkeen. Ainakun en onnistu ratsastus tehtävissä alan puremaan huultani, ja tunnin loputtua suussani maustui veri. Käännyimme kaartoon ja poistuimme hevosten selistä, kaikki olivat väsyneitä ja lihaksissa tuntui. Tällähän on hyvä aloittaa vuosi 2017.
|
|
Alana
Perus puurtaja
Posts: 273
|
Post by Alana on Jan 5, 2017 13:55:01 GMT 2
Ensimmäinen, eli jäätyneet sormet ja innokas jättiläinen
Ja tässä sitä taas oltiin. Maneesissa viiden muun ratsastajan kanssa tunnilla, jota en oikeastaan tarvinnut. Ainakaan itselleni, jonka takia olinkin pyytänyt tulla Lassella. Sille tekisi vain hyvää käydä muidenkin hevosten kanssa ratsastamassa, ja sitä paitsi, se oli koulutettu esteille, eikä sillä ollut koulu vielä aivan hallussa. Se kyllä osasi paljon, ainakin kaikki tähän mennessä pyytämäni jutut olivat sujuneet hyvin, mutta se kovin helposti olisi halunnut käyttää takajalkojaan vain laukassa, eikä niinkään työskennellä muissa askellajeissa. Eipä sitä voinut siitä syyttää, ensin laukkahevosena ja sitten rataesteillä, joten ei se ikinä ollut kunnolla joutunut työskentelemään käynnissä tai ravissa verryttelyjen lisäksi.
Aleksilta kuului ohje, että jalustimet pois, enkä ollut ainoa, joka ei vaikuttanut pitävän ideasta. Ei siinä muuten mitään, tykkäsin tehdä töitä ilman jalustimia, mutta kun Lassen ravi oli niin pirun isoa ja lennokasta. Ja vielä vaikeammin istuttavaa silloin, kun se oikeasti polki alleen. "--pää raahaa jossain polvissa. Niska ylös ja takaosa töihin!" kaikui maneesissa, ja tuskastellen yritin saada valkean, enkkuvilttiin käärityn ratsuni niskaa ylös. Se teki tätä, muttei kuitenkaan valahtanut ikinä etupainoiseksi, ja paljon mieluummin piti itseään pitkänä kuin kokoaisi itseään. Pikkuhiljaa Lasse oli joka ratsastuskerralla noussut sieltä edellistä nopeammin, ja asettunut sitten nättiin muotoon. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus, ruuna vain vaati hetken höntsäilytauon ennen kuin voisi tehdä töitä tosissaan. Kun saimme luvan siirtyä käyntiin ja ottaa jalustimet takaisin, heitin viltin pois Lassen selästä. Sillä oli niin ohut karva, että näillä pakkasilla se oli kääritty tarhassa paksuimpaan toppikseen minkä omistin.
Pohkeenväistötehtävä tehtiin käynnissä. Se oli Lasselle helpompaa ravissa, siinä oli paljon selkeämpi tahti, ja se yritti nytkin koko ajan hiipiä raviin kesken tehtävän. Sitten kun ruuna tajusi, että töitä pystyi tekemään käynnissäkin, se alkoi innoissaan tarjoamaan pohkeenväistöä jo kääntyessäni pitkälle sivulle. Ainakin sillä oli työmotivaatio kohdallaan.
Sitten kun piti ottaa laukkaa pohkeenväistön jälkeen, huomasi mikä oli Lassen mielestä lempijuttu maailmassa. Sillä oli muutenkin hieman keskittymisvaikeuksia jos joku muu laukkasi ja hän ei saanut, joten kun piti vielä keskittyä siihen päälle johonkin tyhmään pohkeenväistöön, takasi se sen, että pohkeenväistöistä tuli hätäisiä ja nostoista vielä hätäisempiä. Tämä parani kuitenkin toistojen myötä, ja parin kerran jälkeen Lassekin tajusi, että pääsee kyllä laukkaamaan, vaikka edellä menijä nostaisi jo. Pohkeenväistöt olisivat voineet olla omaan makuuni hieman parempia, mutta ihan hyvin ne sujuivat loppupeleissä. Ja ainakin meidän laukka oli pontevaa, siitä piti intopiukeana touhottava Lasse huolen. Ensi tunnille ottaisin kyllä paksummat hanskat, että saisin pidätteitä paremmin ratsastettua, nyt alkoi sormet jo kangistumaan ohjien ympärille.
Onneksi loppuravien ajaksi pyysin Aleksia nostamaan meille viltin takaisin, joten sain hieman lämpöä kylmille jaloilleni.
|
|
Maria
Juuri saapunut
Hoitajakansaa
Posts: 5
|
Post by Maria on Jan 5, 2017 18:40:35 GMT 2
Koko loppuvuosi oli ollut ihan pirun hektinen, koulujuttujen ja pelkästään muutonkin kannalta. Olin lähtenyt Espanjasta eri aikaan kuin tavarani, jotka saapuilivat Suomeen laatikko kerrallaan. Arki oli hujahtanut uutta kämppää järjestellessä, miljoonia asioita hoitaessa ja läksyjen kimpussa. Ei kaiketi ollut mikään kuningasidea aloittaa opiskeluja niin äkkiä, mutta alku oli aina vaikein, ja sen yli oli nyt taisteltu. Uudenvuoden jälkeen mulla alkoi olla aikaa jopa oikealle elämälle.
Hallava ja Celle olivat kummitelleet mun päässä aina siitä asti, kun nappasin hoitajanpestin joulukuun alussa. Vaikka kiirettä oli pitänyt, olin siitä huolimatta löytänyt aikaa murehtia sitä, että en ollut päässyt tallille asti. Nyt oli tullut aika ottaa itseä niskasta kiinni, ja niin mä teinkin.
Ajattelin ohjatun ratsastustunnin olevan pehmeä pudotus hevosten maailmaan, niistä kun oli jo pari kuukautta taukoa. Tallille saapuessani löysin listasta mukavan yllätyksen, mulla oli ratsuna uusi hoitoheppa Celle. Pääsisin siis saman tien tekemään tuttavuutta ruunan kanssa.
Ensivaikutelma Cellestä oli positiivinen. Se oli sulavan näköinen, hurjan iso hevonen, jolla oli lempeä, mutta aavistuksen villi katse. Harjasin ratsuni ja varustin sen tottunein ottein, välittämättä pienestä säpsyilystä, jota rautias harjoitti alituiseen. Vaikka ruuna melko rauhallinen olikin, siitä oli käynyt heti ilmi, että kyseessä ei ollut mikään puolikuollut opetushevonen. Tämän kanssa mä tulisin viihtymään, täytyihän hoidokista haastetta löytyä.
Päästyämme kentälle mä olin umpijäässä, vaikka olin viettänyt ulkona vasta kevyet kolme minuuttia. Alkukäynnit istuin kyydissä ihan pingviininä, koska raajat ei tahtoneet totella. Ravien alkaessa oli jo parempi, kun pääsi työstämään hevosta enemmän ja lämpeni samalla itsekin.
Tunti eteni nopeasti ja mun yhteistyö Cellen kanssa otti huimia harppauksia lyhyessä ajassa. Ruuna oli huippu ratsastaa, se kuunteli hyvin ja oli pehmeä. Satulassa istuessani tajusin, kuinka paljon olin kaivannut tätä. Hevosen selkä oli mulle kuin toinen koti, maailman luonnollisin paikka olla. Ratsastus oli mulla selkärangassa, vaikka töpeksinkin muutaman kerran, mutta se oli ymmärrettävää tauon jälkeen ja uudella ratsulla. Pikkasen mua kismitti vääntää kouluharjoituksia, vaikka olinkin ihan itse sileän tunnille ilmoittautunut. Joo, mä tiesin kyllä, että esteratsastajan piti osata mennä myös koulua ja se oli kaiken perusta ja liipalaapalaa. Odotin kuitenkin hyppäämistä ja hikisiä estetreenejä ihan innolla.
Kaipa mä jatkaisin tässä ryhmässä ainakin vähän aikaa, ei se tosiaankaan olisi pahitteeksi astua ulos omalta mukavuusalueeltaan. Uudenvuoden kunniaksi?
|
|
Inkeri
Juuri saapunut
Posts: 27
|
Post by Inkeri on Jan 7, 2017 10:16:20 GMT 2
Inkerin voisi tosiaan heittää messiin näille lopuille tunneille (:
|
|
Pujo
Perus puurtaja
Darlin hoitaja
Posts: 346
|
Post by Pujo on Jan 12, 2017 17:07:31 GMT 2
Jeppis, mie oon vielä mukana, mutta onko mahollista jos saisin ekan tunnin maksuaikaa sunnuntaihin asti?:>
|
|
|
Post by Aleksi on Jan 12, 2017 17:10:03 GMT 2
Juu onnistuu! (:
|
|
|
Post by Aleksi on Jan 12, 2017 19:29:36 GMT 2
Toinen hellpo:B tasotunti esteitä: taspainoharjoituksia ja jumppasarjoja Arika - DarcyDaw - Fonzie OK!Rena - Celle OK!Alana - Lasse OK!Maria - Palle OK!Pujo - Klikki OK!Inkeri - Darli OK!Tämänpäiväisen tunnin olin päättänyt pitää ulkokentällä, sillä ilma oli hieno ja pakkastakin vain kaksi astetta. Aloitimme lämmittelyn käynnissä ja sittemmin kevyessä ravissa tehden suuria ympyröitä ja erilaisia kiemurauria, tarkoituksena talloa höttölumi sen verran kasaan ettei selkeitä uria olisi. Muistuttelin Pujoa ja Inkeriä heti alkutunnista kannustamaan poneja energisempään raviin, sekä Mariaa, Dawia ja Arikaa taivuttamaan reilummin kaarteissa. Alanaa ja Renaa neuvoin rauhoittamaan kevennystä mahdollisimman pieneksi ja ohjastuntuman kevyeksi, jotta isommat hevoset pystyisivät rentoutumaan selässään hölskyvistä ratsastajista huolimatta. Kun hevoset liikkuivat vetreästi ja rennosti reippaassa ravissa, annoin hevosille hetken aikaa hengähtää, mutta ratsastajat saisivat jatkaa vielä työskentelyä. Ohjat jätettiin pitkäksi kaulalle ja jalustimet nostettiin ristiin. Hevoset saivat löntystellä uraa pitkin sillä aikaa kun ratsastajat tekivät jumppaliikkeitä. Käsillä kuroteltiin vuoron perään taivasta, varpaita, hevosen korvia ja häntää. Jaloilla poljettiin kuin polkupyörää ja ylävartaloa käännettiin kädet sivuilla helikopterina. Lopuksi käskin ratsukot nostamaan jalat reilusti koukkuun kädet sivuilla, siten että ratsastajat kököttivät hassun näköisissä asennoissa pelkkien istuinluiden koskettaessa satulaa ja vatsalihasten kipeytyessä hetki hetkeltä. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen annoin ratsastajillekin luvan hengähtää hetkeksi. Sitten oli vuorossa laukkalämmittely. Jalustimet pidettiin edelleen ylhäällä ja ohjat solmittiin kaulalle. Ratsukot jaettiin kahteen päätyyn, ponit toiseen ja hevoset toiseen. Merkistäni kaikki nostivat yhtä aikaa laukan ohjaten aluksi hieman ohjista kiinni pitäen, jotta hevoset ymmärsivät että nyt mennään ympyrällä. Sitten nostettiin molemmat kädet suoraan ylös ja istuttiin mahdollisimman ryhdikkäänä. Ja sitten... jalkoja piti alkaa heiluttaa mahdollisimman isosti laukan tahdissa eteen ja taakse, ihan sillä tavalla että jalka irtoaa satulasta reidestä asti. Edelleen laukassa. Aluksi muutamat hevoset meinasivat vähän väliä tiputtaa raville ja ohjauksen kanssa oli ongelmia, mutta kun hevoset tottuivat ratsastajan tekemään outoon liikkeeseen, alkoivat ne laukata nätisti ympyrällä ja ratsastajat pystyivät keskittymään jumppaan, jonka tarkoituksena oli saada istunta kuntoon. Teimme saman harjoituksen kumpaankin suuntaan ja sitten oli välikäyntien aika. Varsinaisena tehtävänä meillä oli tänään kavalettiharjoitus. Pitkälle sivulle kootussa jumppasarjassa oli hyppy joka laukka-askeleella ja tehtävä tultaisiin ilman käsiä. Jalustimet sai tällä kertaa ottaa takaisin jalkaan, mutta ohjat pidettiin solmittuina kaulalla. Laukka nostettiin aina päädystä ja ohjista sai pitää kiinni sen verran, että sai ohjattua oikealle linjalle, mutta hyppyjen ajat kädet piti pitää sivuilla. Jumppasarjan jälkeen ohjat sai taas ottaa käteen ja siirtää hevoset raviin tai käyntiin. Toisella pitkällä sivulla sai tehdä voltteja omaa vuoroa odottaessa. Klikki, Darli ja Palle olivat jaloistaan hieman kömpelömpiä kuin muut hevoset ja niiden kanssa ratsastajat saivat olla tarkkoina temmon ja energian kanssa. Cellen ja Fonzien kanssa sen sijaan ratsastajat saivat olla tarkkoina sisäpohkeen kanssa, etteivät ratsut menneet ohi ensimmäisestä kavaletista. Loppujen lopulta ratsastajat kuitenkin akuepäilyksistä huolimatta huomasivat, että kyllä ne hevoset ohjautuvat ihan mukavasti ilman niitä ohjiakin, eikä vauhti kiihtynyt kenelläkään vaaralliseksi. Niinpä jokainen uskalsi lopputunnista hyppäämään pienen radan kädet sivuilla. Hurjimmat heittivät jalustimetkin pois ja jouduimme välillä jännittämään tuleeko ratsastaja alas selästä vai pysyykö kyydissä.
|
|
Maria
Juuri saapunut
Hoitajakansaa
Posts: 5
|
Post by Maria on Jan 12, 2017 20:47:58 GMT 2
Pirteä pikkupakkanen sai poskille terveen punan ja väsähtänyt mielialani keräsi potkua viileästä ilmasta. Olin viime viikolla tehnyt päätöksen vakiotuntien aloittamisesta, joten täällä sitä oltiin Hallavassa, ratsastamaan lähdössä.
Tänään pääsisin suloisen Pallen selkään. Se oli tukevammanpuoleinen tinkeri, jolla oli mahtavan tuuhea harja ja vuohiskarvat. Ne näytti siltä, että niihin varmasti tarttuisi lunta.
Palle tuntui selästä käsin aivan erilaiselta, kuin mihin olin tottunut. Se oli leveä ja paksu. Alkukäynnit menivät totutellessa ja mukavaa asentoa hakiessa.
Ruunasta huomasi saman tien, että sillä ei ollut samanlaista energiaa kuin kisapuokeilla. Sain patistella sitä eteen hetki toisensa jälkeen ja työstää tempoa paljon, pitkään ja hartaasti, ennen kuin Palle heräsi.
Seuraavaksi jumpattiin. Se oli mukavaa ja myös helppoa, koska olin tehnyt vastaavanlaisia liikkeitä satulassa aiemminkin.
Lopuksi pääsimme hyppäämään. Nautin simppeleistä tehtävistä ja matalista estekorkeuksista, ja tasapainoharjoitukset olivat kiva lisä. Muutaman kerran Pallella oli hakemista jalkojensa kanssa, joten jouduin avustamaan sitä aika tiiviisti.
Kaiken kaikkiaan meidän tunti oli oikein onnistunut tänään. Oli hauskaa päästä kokeilemaan erilaisia hevosia ja palata välillä perusasioihin tuntitehtävien osalta. Tyytyväisenä taputtelin Pallea loppukaarrossa.
|
|
|
Post by Daw on Jan 15, 2017 11:50:57 GMT 2
1. tunti Olin miettinyt lumileirin jälkeen, että mitä ratsastamiselleni kävisi. Viimeisen kuukauden olin saanut ratsastaa useita kertoja viikossa, ensin RKM:n takia ja sitten lumileirillä. Aleksi oli sitten vinkannut näistä tunneista ja olin enempää miettimättä ilmoittautunut mukaan. Sain ensimmäiselle tunnille ratsuksi rauhallisen Dunjan ensimmäiselle tunnille. Alkuverryttelyissä Dunja tuntui tahmealta. Vauhtia ei tuntunut löytyvän ja sain myös taivutella Dunjaa ihan kunnolla, jotta sain sen taipumaan ympyröillä ja vertymään. Tämän jälkeen Aleksi ilmoitti, että jalustimet nostettaisiin ylös ja tunti jatkuisi ilman jalustimia. Muiden suista kuului marinaa, itse olin tyytyväinen saamaani ratsuun, sillä Dunjan askeleet olivat erittäin tasaiset ja helpot istua. Minäkään en kuitenkaan päässyt helpolla, sillä Dunjaan oli iskenyt laiskamato ja ravi meinasi menettää vauhtiaan jatkuvasti. Seuraavana tehtävänä oli pohkeenväistö, joka sujui meidän osaltamma hyvin, kun vaan itse muistin nostaa katseeni Dunjan niskasta ja katsoa menosuuntaan. Pian lisäsimme tehtävään laukannoston pohkeenväistön jälkeen. Dunja ei ollut aivan hereillä ja siirtymiin meinasi koko ajan tulla raviaskeleita väliin. Raviaskeleet kuitenkin vähenivät kerta kerralta ja lopulta saimme pari onnistunuttakin siirtymistä, mihin oli hyvä lopettaa ja aloittaa loppuverryttelyt.
|
|
|
Post by Daw on Jan 15, 2017 12:13:54 GMT 2
2. tunti Jo laittaessani Fonzieta tallissa valmiiksi tuntia varten, olin varma, että tästä tunnista tulisi vauhdikkaampi, kuin mitä viime tunnista Dunjan kanssa. Poni hyöri ja pyöri kokoajan sitä valmiiksi laittaessani. Aleksi tuli ilmoittamaan talliin, että pitäisimme tunnin kentällä ja että voisimme tulla kun olisimme valmiita. Kun kaikki ratsukot olivat valmiita, siirryimme kentälle.
Fonzie oli vauhdikas ja energinen. Sain jo alkuraveissa rauhoitella sitä ja keskittyä taivuttamaan ponia. Alkuverryttelyjen jälkeen Aleksi komensi meidät taas nostamaan jalustimet ylös ja siitä alkoi jumppatunti. Vatsalihakset joutuivat todellakin hommiin, Aleksin keksiessä meille mitä erikoisempia asentoja tehtäväksi. Pariin otteeseen Fonzie hieman häiriintyi jumppailustani ja siirtyi yhtäkkiä raviin. Putoaminen oli tuolloin lähellä, mutta sain pelastettua tilanteen viimehetkillä ja korjattua asentoni. Kun vatsalihakset huusivat hallelujaa, armahti Aleksi meitä ja saimme itsekin levätä hetkisen.
Seuraavaksi oli vuorossa laukkatehtävä., jossa ilman käsiä ratsastus jatkui. Fonzie tajusi nopeasti, että nyt laukattiin ympyrällä ja vaikka ponin vauhti meinasi välillä karata käsistä, onnistui tehtävänä ollut käsillä taivaaseen kurottaminen ja jalkojen heiluttaminen ihan hyvin. Sitten pääsimme kavalettitehtävään.. Olin kuullut ponin olevan erittäin taitava esteponi ja ainakin se vaikutti innostuvan kun se näki, että luvassa oli hieman hyppäämistä. Fonzie oli innokas, mutta sain olla tarkkana, ettemme menneet ohi ensimmäisestä kavaletista. Vaikka kädet piti pitää sivuilla, tasapainoni piti hyvin ja Fonzie ylitti kavaletit nätisti, vaikkakin vauhdikkaasti. Lopuksi pääsimme hyppäämään pienen radan, kädet sivuilla totta kai. Renan ja parin muun jätettyä jalustimetkin pois jalasta, päädyin itsekin samaan, jolloin sain todella keskittyä tasapainoni pitämiseen. Fonzie keräsi kierroksia odottaessaan vuoroaan päästä hyppäämään ja poni kävikin kuumana, kun vuoromme tuli. Vaikka vauhtimme kiihtyi välillä esteiden välissä hurjaksi ja poni hieman liioitteli hypyissään, pysyin selässä ja pääsimme loppuun yhtenä kappaleena.
|
|
Inkeri
Juuri saapunut
Posts: 27
|
Post by Inkeri on Jan 15, 2017 17:27:32 GMT 2
Darli askelsi kevyesti perässäni kohti maneesia - eli toisin sanoen kohti epäilyttävää, kolisevaa luolaa. Puita koiran lailla retuuttava ja maneesin nurkkia natisuttava vihuri oli iskenyt iltasella Pronssijoen ylle, repien lumisadepilviä kylän yli. Darlista oli hauska kahlata hangesta harja tuulen mukana hulmuten, eikä se selvästikään ollut kovin innostunut talsimaan maneesin suojiin. "Jos sähköt nyt sattumalta sattuisivat menemään, mikä on hyvin epätodennäköistä, mulla on kyllä otsalamppu messissä", Aleksi rauhoitteli meitä hermostuneesti keskustelevia tuntilaisia, joita risoi maneesiin meneminen ihan yhtä paljon kuin hevosiakin. Mulla ei tosin edes käynyt mielessä, että viima voisi sortaa hallin, kun taas muita se tuntui huolettavan eniten. Ja mä luotin siihen, etten mä lentäisi Darlin selästä, vaikka se alkaisikin tanssimaan tiputanssia kesken uralla ravaamisen.
Mutta alta aikayksikön tuuli laantui ja tuntui siltä, että pian kaikki lumipilvet tippuisivat maahan, kun mikään ei enää kannatellutkaan niitä ilmassa. "Siirtykäämme ulkokentälle", Aleksi puuskahti ja tunki turhaksi jääneen otsalampun taskuunsa. Siellä se saisi toimittaa rauhassa tyhjänpantin uraa. Vaikka alkutunti kuluikin sähläykseen, jatkui se topakasti katsomossa laiskottelevien avulla.
Ponnistin kepeästi Darlin tumman yleissatulan riepotettavaksi ja pyysin rennolla äänensävyllä penkin vilttien alla käsiänsä lämmittelevän Pujon säätämään jalustimet. "Ai että, kun täällä onkin kylmä", puuskahdin ja kadehdin Pujoa, joka saisi pian sinkoutua takaisin fleecen alle. "Niin onkin, onneksi täällä on tarjolla lämpimiä vilttejä." hän tokaisi rauhalliseen sävyyn. "Taitaa tosin tuo siun pukeutuminenkin olla melko vähäistä, varsinkaan vilttien alla ei ole lainkaan kylmä." Mielessäni alkoi lentelemään mielikuvia pehmoisessa sängyssä makaavasta Inkeristä heti, kun kuulin sanan lämmin viltti. Hetkeksi multa meinasikin unohtua Aleksin laserinluja haukankatse, joka saavuttaisi haaveilijat selästäkin käsin. Niinpä mä päätin keskittyä ratsastamiseen, vaikka otinkin myös mokani yhtä rennosti kuin koko elämänkin. Mulla ei ollut edes opiskelupaikkaa, enkä mä aikoisi ihan heti stressata, vaikkei sellaista löytyisikään, lähinnä humpsean elämänasenteeni vuoksi.
Myös lukiot ja amikset katosivat huimaa vauhtia tyhjenevästä mielestäni, jonne mahtui yllättäen vain Aleksin jakelemat neuvot sekä Darlin työstäminen. Pehmeällä kädellä ja melkein puolipitkillä ohjilla ratsastaen sain tamman pärskimään rentoutuneesti, jota kautta se halusi miellyttää mua ja työskenteli vain pari grammaa painavilla avunpoikasilla kätsysti. Kiemuraurilla Darli meinasi ottaa jopa liian iisisti, ja Aleksi muistuttikin mua tasaisen tempon säilymisestä. Pian hevoset saivat hengähtää, kun taas leppoisasti jutustelevat ratsastajat eivät. Jalustimet ristiin, ohjat lörpsöttämään, ja sitten vain hommiin sekä vatsalihakset jomottaviksi.
Milloin poljettiin polkupyörää, milloin taas yritettiin kirjaimellisesti napata kuuta taivaalta. Hauskaa ainakin oli, eikä istuinluilla apinoinnin aikana vältytty nauruntyrskähdyksiltä. Myös laukkaverryttely kuulosti järin kummalliselta ja mahdottomalta toteuttaa, mutta etenkin meidän vankkumattomien tasapainojen avulla mahdottomasta tuli mahdollista. Jalkoja heiluteltiin vimmatusti ja tällä kertaa yritettiin tavoittaa taivaalla leijuvaa pilvikuntaa. Darli näytti aluksi siltä, ettei tiennyt mitä tehdä, mutta kun mä laitoin sen ennakoimaan suunnan, kaikki sujui hyvin, eikä tamma yrittänyt edes leikkiä ravihevosta.
Kun me alettiin pupuilemaan ja loikittiin kavalettijumppasarjan yli ilman kätösiä, Darlin jalat tuntuivat kömpelöiltä ja hankalilta hallita. Mä sain olla todella tarkka temmosta ja pariin kertaan meinasin jopa turhautua, mikä on hyvin epä-Inkerimäistä, mutta kun ratsuni vihdoin tajusi, että tarkoitus on laukata energisesti, sujui sekin tehtävä suhtkoht hyvin. Parantamista on tosin vielä, mutta sehän tuo ratsastukseen sen tietyn inspiksen - aina on varaa harjoitella ja hinkata hiki hatussa.
Kun me oltiin saatu ponimme sekä heppamme edes jotenkin kuulolle ja tajuamaan tehtävien idean, oli vuorossa rata. Hurjimmat, mukaanlukien mut, heittivät jalustimet ristiin ja jännittivät, putoaisivatko vai eivät, enkä mä pudonnut. Darli hyppäsi yllättävän nätisti, enkä mä voinut tunnin päätteeksi muuta kuin kehua uutta treenattavaani huimasti.
|
|
Pujo
Perus puurtaja
Darlin hoitaja
Posts: 346
|
Post by Pujo on Jan 15, 2017 21:00:06 GMT 2
Ensimmäinen tunti
Kyllä minua jännitti. Ratsunani oli pörröinen karvakasa Palle, joka oli minulle uusi tuttavuus näin ratsastuksen merkeissä. Päättäväisenä kuitenkin nousin tuon rauhallisen irlannincobin selkään, yrittäen jättää jännityksen taka-alalle. Ja taka-alalle se sitten viimein jäikin, kun alkulämmittelyjen jälkeen oli aika nostaa jalustimet ylös. Vatsalihastreeni oli taattu. Kunto ja kestävyys minulla oli hyvää tasoa, mutta poskeni alkoivat punertaa jo pian ravin aloitettua, eikä hikoilulta voinut välttyä. Katselin muita, jotka olivat hekin enemmän tai vähemmän hikisiä ja punaposkisia, ja puuskutin "huhhuh" hiljaa itsekseni. Pieni levähdystauko teki terää.
Sitten teimme pohkeenväistöä. En ollut läheskään yhtä taitava kuin muut, tai ainakin siltä tuntui. Minun pitäisi vieläkin oppia hienosäätöjä ja oikeita asentoja. Onneksi Palle ei kuitenkaan häiriintynyt välillä antamistani melko epämääräisistä avuista, vaan liikkui ihan hyvin. Sinnikkäästi ratsastamalla ja yrittämällä kehityn varmasti koko ajan, mutta toisinaan turhauttaa, jos ei näe tuloksia pitkään aikaan - minusta tuntui, etten ollut kehittynyt ratsastamisessa juurikaan ratsastuskoulumestaruuksien jälkeen. Seuraavaksi nostimme laukkaa käynnistä. Palle oli hieman vetämätön, mutta parilla raipanheilautuksella sekin alkoi toimia paremmin. Laukkaaminen oli mukavaa, ja Pallen laukka oli minulle sopivan rauhallinen, vaikka se olikin ehkä hitaampi kuin muut. Kun siirryimme laukasta takaisin käyntiin, Palle otti muutamia raviaskelia välissä, mistä Aleksi huomautteli muillekin parivaljakoille.
Tuntui, että ratsastustunti oli hujahtanut kamalan nopeasti. Loppuravien aikana mietiskelin, kuinka kivaa ratsastaminen oikeasti oli. Hymyilin spontaanisti ja aloin odottamaan innolla seuraavaa ratsastuskertaa.
|
|
|
Post by rena on Jan 16, 2017 21:07:16 GMT 2
Toinen HE:B Tunti Täksi kerraksi sain ratsukseni toisen jättiläisen, Cellen. Eipä siinä mitään, varustaessa ratsuja vaihdoin pari sanaa tunnilla käyvän Inkerin kanssa. Mukavan oloinen tyttö. Celle kavahti melkein jokaista liikettäni, mutta etenin taktiikalla nimeltä ’hitaasti ja varmasti’. Tunti pidettiin ulkokentällä, pakkasta ei ollut paria astetta enempää, joten ulkona oleminen oli ihan hyvä juttu. Tunti alkoi kävelyillä jonka aikana Aleksi hieman kertoi mitä tehtäisiin seuraavaksi, ja kun tehtävät aloitettiin. Heti sai tehdä kunnolla töitä. Minun ja Cellen yhteistyö ei aluksi ihan onnistunut, mutta pikku hiljaa se alkoi sujua. Sitten kun Aleksi antoi tehtäväksi jättää ohjat omilleen ja nostaa jalustimet ylös aavistelin että tästähän tulisi hauskaa. hyvän venyvyyden ja tasapainon vuoksi, alku meni ihan hyvin. Mutta kun Aleksi neuvoi poppoon asentoon jossa jalat nostettiin koukuun ylös, ja kädet sivuille (vatsahihaksien murhaaja). Ongelmia ilmeni, ja vatsalihaksia poltteli. Laukka ympyrässä menin Marian ja Pallen perässä, alkuksi oli vähän hutera olo heilua siinä satulassa samalla kun yritti pitää itsensä ryhdikkäänä. Mutta yllättävän hyvin siinä onnistuimme Cellen kanssa. Varsinaisena tehtävänä oli kavalettiharjoitus, kädet sivuilla kun lähdit pomppimaan niin kyllä siinä hieman treenaamista oli. Aluksi meinattiin mennä Cellen kanssa ensimmäisestä kavaletista ohi, mutta ongelma saatiin korjattua. Loppu tunnista päästiin hyppäämään pientä rataa, äskeinen tehtävä oli loppujenlopuksi alkanut tuntua hyvältä, niin kysäisin että voisinko mennä radan ilman jalustimia. Sain myöntävän vastauksen, ja sitten mentiin. Andrenaliini kiersi kun liitelin Cellen kanssa rataa, ensimmäisellä kerralla taisi yksi kavaletti jäädä välistä, mutta muuten meillä meni mainiosti. Ja näin tuli taas vietettyä yksi tunti, jonka seurauksena painuin pikaisesti kotiin sängynpohjalle, vatsalihakset kipeinä.
|
|
|
Post by Aleksi on Jan 19, 2017 16:52:01 GMT 2
Kolmas helppo:B tasotunti maasto Arika - DarcyDaw - Klikki OK!Rena - Dunja OK!Maria - NikitaPujo - Darli OK!Inkeri - Melli OK!Tällä kertaa meidän maastolenkki olikin vähän hurjan puoleinen hevosten innostuessa eräässä ylämäessä kilpailemaan keskenään, vaikka tarkoituksena oli mennä vain reippaassa ravissa. Nikita pukitti liian lähelle tulleen Klikin nenän edessä, joka taas alkoi käymään kierroksilla tartuttaen innostuksensa myös Darcyyn ja yleensä niin rauhalliseen Dunjaan. Kun kaaosmaisesta ylämäestä oltiin selvitty, vei Aleksi porukan suosiolla lumiselle pellolle päästelemään höyryjä kiitolaukkakilpailun merkeissä.
|
|
Inkeri
Juuri saapunut
Posts: 27
|
Post by Inkeri on Jan 19, 2017 17:10:55 GMT 2
Oksia väistellen saavuin muun hevosletkan mukana lumiselle pellolle. "Alusta on ainakin pehmeä, jos putoatte. Ei ainakaan satu ahteriinkaan", Aleksi saneli mun heilutellessa käsiäni apinamaisesti. "Onko kaikki valmiita? Inkeri myös?" Nyökkäsin virne kasvoillani. Aleksin antaessa lähtömerkin värikäs kasa suurempia ja pienempiä maastonakkeja lähti säntäilemään ympäri peltolänttiä. Mä saatoin ihmetellä, miten me ei Mellin kanssa päädyttykään rapakon toiselle puolelle asti - tamma lähti matkaan sellaista vauhtia, että hyvä kun kypärä ei sanoutunut irti hommistansa ja loikannut maahan. Melli kuskasi mut innokkaasti maaliin, mutta mysteeriksi jäi, kuka poppoosta voitti. Ainakin Daw Klikkeineen kävi lähellä oman ponini pyrstöä, enkä ihmettelisi, vaikka Dawin kujeileva ratsu olisi voittanut kielen ulos työntämällä.
Loppumatka sujui yllättävän rauhallisesti. Nikitakin puhisi sieraimet suurina, jokainen oli rauhoittunut. Mä saatoin kuulla oman hengitykseni, joka päästeli höyryjä ilmaan. Melli pärski tyytyväisenä mun rapsuttelujen alaisena. "Olet sä kyllä aikamoinen", päivittelin otukselle.
Tallissa voittaja selvis ei se ollut suinkaan kuningas Elvis, ei Klikki, ei Melli Yllättäen selvisi Aleksi kiekaisi Darcy voiton vei
Nokkeluuden avulla väleistä pujottelemalla Arika ja Darcy voiton veivät
|
|
|
Alana
Perus puurtaja
Posts: 273
|
Post by Alana on Jan 24, 2017 14:13:13 GMT 2
Toinen heB "Ai tehä mitä?" en voinut estää kuulostamasta lellityltä kakaralta. "Joo ei, meil on tarpeeks ongelmia laukan kanssa jo valmiiks, mä en todellakaan heilu tuolla selässä. Sori nyt vaa." Lassella kiihtyi vauhti helposti laukassa, ja olimmekin ahkerasti työstäneet sitä, että pystyi laukkaamaan nätisti takaosalla alle, eikä vetää pitkää laukkaa. Mä voisin kyllä ilman jalustimia ja ohjia mennä, ja ehkä vähän heiluttaa jalkaa, mutta mitään jumppailua mä en suostuisi tekemään (ja mulla oli jo hyvä istunta, etten mä ees mitään istuntaharjotuksia tarvinnu perusratsastamiseen, toisin kun osa näistä muista).
Mutta niinpä me nostettiin ympyrällä laukka, ja näistä ei kukaan vissiin osannut mennä ympyrällä tasaisesti. Aina sieltä vaihtoi joko Darcy, Celle tai Palle meidän eteen, jolloin Lasse otti pari lennokkaampaa askelta ja kaikki se työ, jonka mä olin tehnyt aina saadakseni ruunan rennoksi, meni tuhka tuuleen kun se viskaisi päänsä ylös ja pompahti menemään. Ja sitten kun mä olin saanut sen taas rauhalliseksi ja pään alas taivaista, niin eikös sieltä vaan kurvannut joku ilman käsiä ja jalkoja siihen meidän eteen. Ja sitten ne pudotti raville. Voi vittu nyt. Tämä oli jo tarpeeksi tuskaa kun Lassen laukka oli kilometrin mittaista, niin asiaa ei kyllä auttanut yhtään edessä ravaava Celle. Me siirryttiin Lassen kanssa isommalle ympyrälle, ja silloin se alkoi rentoutumaankin, jolloin mä pystyin ottamaan ohjat pois. Ja kyllä mä Aleksin mieliksi vähän heiluttelin jalkojakin, mutta sitten laukka muuttui niin pitkäksi kun Lasse päätteli tästä lisätä vauhtia, että mun piti ottaa ohjatkin takaisin käteen, ettei me mentäisi kentän aidan yli.
Esteet meni sitten ihan hyvin, kun kukaan ei ollut siinä tulemassa mun pitkäkoipisen ruunani eteen. Ekalla kerralla sain tulla ohjilla, että me ei mentäisi Lassen kanssa kaikkia kavaletteja samalla hypyllä, mutta sen jälkeen tulimme ilman ohjia kuten muutkin. Kerran ruuna loikkasi kaksi viimeistä kavalettia samalla loikalla, mutta muuten sujui hienosti. Kun sitten lopussa oli vaihtoehtona hypätä hieman isompaa rataa ilman jalustimiakin, mä päätin että miksi ei. Lasse ei pukittaisi minua alas selästäkään, kuten Fae teki jos hyppy meni huonosti, joten lähdin hyvillä mielin suorittamaan tehtävää. Ja hyvin se menikin, en ollut lähelläkään putoamista, paikat osui, ja mä tiesin, että näytin ruunani kanssa hyvältä lumisella taustalla, navynvärisellä satulahuovalla ja ruskeilla varusteilla. Että katselkaa vaan, ja ottakaa opiksenne.
|
|
Pujo
Perus puurtaja
Darlin hoitaja
Posts: 346
|
Post by Pujo on Jan 25, 2017 18:29:05 GMT 2
Kolmas tunti
"Siitä tulee jännittävää", oli ajatukseni kun sain tietää tunnin olevan maastotunti. Ja jännittävää siitä tulikin - Darli, aina innoissaan maastossa, sai tällä kertaa hilpeillä oikein olan takaa. Menimme välillä jonossa ja välillä vähän sekavammassa muodostelmassa. Eräs ylämäki oli tarkoitus ravata, mutta se ei onnistunut lainkaan ratsujen innostuessa kilpailemaan keskenään Nikitan pukituksen takia. Säikähdin hieman yhtäkkisiä laukkapuuskia, mutta lopulta vain nauroin.
Aleksi päätti ylämäen jälkeen huvittuneena, että mentäisiin suosiolla vain pellolle laukkaamaan, sillä rauhallisesta maastolenkistä ei tulisi enää mitään. Pelto oli luminen. Kun Aleksi puhui kiitolaukasta ja kilpailusta, minua alkoi jännittämään. Jos tippuisin, olisi allani kuitenkin pehmeähkö lumi, joten päätin vain antaa Darlin viedä. Ja herranjestas mikä vauhti siitä ponista lähti! Vauhti oli ihan uutta minulle, ja vaikka Darli ei ollut edes nopein kaikista, taisi se olla minulle ihan tarpeeksi. Käteni vapisivat adrenaliinista ja nauroin monta kertaa hengähtäen. Oli kyllä mahtava tunti joka tapauksessa.
|
|
|
Post by Aleksi on Jan 27, 2017 9:20:32 GMT 2
Neljäs helppo:b tasotunti koulua: keskiaskellajit, siirtymiset Daw - Klikki OK!Maria - Loki Inkeri - Darli Pujo - Melli OK!Alana - Lasse OK!Rena - Darcy OK!"Heippa kaikki! Ihanaa että on näin hyvä ilma ja voi mennä ulkokentällä", tervehdin ratsukoita jotka kiersivät jo uraa alkukäyntien merkeissä. "Voisimme aloittaa saman tien herkistelemään hevosia avuille. Antakaa ohjien olla vielä melko pitkät ja jalustimet voitte nostaa kaulalle. Korjatkaa istuntanne ryhdikkääksi, kantakaa kädet ja katse eteen. Hevoset liikkuvat reippaassa käynnissä eteenpäin. Sitten valmistelkaa pysähdys. Tiivistäkää istuntaa ja ns. jäkittäkää liikettä vastaan. Ajatelkaa että jokin vetää teitä kypärän nupista ylöspäin. Ja sitten kaikki pysäyttää hevoset. Niin pienillä avuilla kuin mahdollista. Aluksi voitte käyttää ohjaa vähän enemmän, jotta hevoset ymmärtävät mistä on kyse. Ei ole hyvä jos poni vain matelee hitaasti eteenpäin eikä ymmärrä pysähtyä, kuten esimerkiksi Klikki. Darcy sen sijaan ymmärsi jo pienestä vihjeestä mitä haluttiin ja pysähtyi mallikkaasti. Hyvä. Kun saatte hevosen pysäytettyä, rentoutukaa saman tien satulassa. Ajatelkaa palloa, josta päästetään ilmat pihalle. Maria, ei tarvitse kuitenkaan heittää ohjia pois. Säilyttäkää tuntuma!" Toistimme harjoitusta useaan otteeseen, kunnes kaikilla alkoi sujua. Seuraavaksi pyysin ratsukoita siirtämään harjoitusraviin. Edelleen ilman jalustimia ja puolipitkin ohjin. Tarkoituksena oli siirtää hevonen ravista käyntiin pelkällä istunnalla ja mahdollisimman pienillä avuilla kolmen askeleen jälkeen takaisin raviin. Siirtymien tuli olla mahdollisimman vaivattomia ja lyhyitä. "Alanalla sujuu oikein mallikkaasti, voit alkaa ottaa ohjia lyhyemmiksi, mutta muista silti tehdä siirtymiset mahdollisimman vähän kädellä. Hyvä! Huomaatko kuinka Lasse alkaa tulla automaattisesti kuolaimelle. Se johtuu siitä, että kätesi on tarpeeksi vakaa ja olet saanut Lassen liikeet siirtymisien avulla energisiksi ja ponnekkaiksi. Myös Inkeri ja Rena voivat alkaa ottaa ohjia paremmin käteen." Kohta kaikilla oli hevoset hyvin tuntumalla ja siirtymiset sujuivat luontevasti. Annoin ratsukoille luvan siirtää hevoset hetkeksi käyntiin ja ottaa jalustimet jalkoihin. Muutaman kierroksen hengähdystauon jälkeen jatkettiin kevyessä ravissa. Ensin hevosia taivuteltiin hieman ympyröillä ja haettiin samaa tuntumaa takaisin kuin minkä ratsukot saavuttivat äskeisen tehtävän aikana. "Seuraavaksi rupeamme tulemaan loivaa kiemurauraa. Se on tie, joka alkaa kulmasta samalla tavalla kuin lävistäjä, mutta kentän keskeltä käännetäänkin saman pitkän sivun toista kulmaa kohden. Loivaa kiemurauraa tehdessä asetus ja taivutus ovat erittäin tärkeitä, kuten myös se, että ratsastaa oikeasti kentän keskelle, eikä oikaise. Toisella pitkällä sivulla otetaan sitten keskiravia. Daw voi aloittaa." "Hyvä, ensin ratsastetaan syvälle kulmaan ja taivutetaan hevosta. Suoristus, asetus toiseen suuntaan, kaaren mukainen taivutus ja suoristus, sitten taas asetus toiseen suuntaan ja taivutetaan hevonen sisäpohkeen ympäri syvälle kulmaan. Hienosti. Sitten vain pyydät Klikkiä pohkeella eteen säilyttäen koko ajan tuntuman. Ihan OK, mutta kyllä siitä ponista enemmänkin vauhtia irtoaa." "Pujolla sujui loiva kiemuraura ihan hyvin, mutta keskiravissa veit kättä liikaa eteen, jolloin Melli valahti pitkäksi. Muistakaa säilyttää tuntuma!" "Marialta ei nyt kyllä kiemurauran tie mennyt niin kuin piti. Huolellisuutta! Keskiravi kuitenkin sujuu Lokilta moitteettomasti." "Rena suoristautuu siellä satulassa! Nojaat likaa eteen. Parempi." Teimme samaa tehtävää vielä toiseen suuntaan jonka jälkeen huilasimme pienet välikäynnit ja aloitimme sitten laukkatehtävän. Tarkoituksena oli nostaa laukka R:ssä, tehdä laukkavoltti C:hen ja kulmasta lähteä lävistäjälle, jossa pyytää hevoselta keskilaukkaa. Kulmassa takaisin harjoituslaukkaan ja L:ään taas laukkavoltti. Siirtyminen käyntiin ja käynnissä oman vuoron odottelua ja muiden tieltä pysymistä. Laukkavolttien kanssa oli aluksi aika paljonkin ongelmia, ja muutenkin teiden ratsastamisessa, sillä hevoset innostuivat tehtävästä melko paljon ja ratsastajat joutuivat oikein kunnolla keskittymään selässä tiiviisti istumiseen. Keskilaukan kanssa ei ongelmia ilmennyt, mutta hidastaminen olikin sitten toinen juttu. Jokainen sai kuitenkin lopulta onnistuneen suorituksen alle ja tunti päätettiin hymyssä suin loppuravien ja käyntien jälkeen.
|
|
Alana
Perus puurtaja
Posts: 273
|
Post by Alana on Jan 27, 2017 11:07:47 GMT 2
Neljäs tunti Lasse oli oikein hieno, estesatulasta ja -jalustimista huolimatta. Se oli kiitoksensa ansainnut hyvästä työskentelystä.
|
|
|
Post by Aleksi on Feb 1, 2017 18:39:47 GMT 2
Viides helppo:B tasotunti koulua: avotaivutuksen alkeet, kokoaminen Daw - Loki OK!Rena - Melli OK!Alana - LassePujo - Fonzie OK!Inkeri - DunjaKoska kenttä oli koko talven pysynyt suhteellisen hyvänä, eikä ilmakaan ollut kovin huono, päätettiin tunti pitää taas kerran ulkokentällä. Loimet pidettiin selässä alkukäyntien ja vielä alkuravailujenkin aikana, jotka suoritettiin melko pitkällä ohjalla hakien hevosiin reipasta liikettä ja rentoutta. Lämmittelyjen jälkeen loimet jätettiin aidalle roikkumaan ja alettiin ottamaan ohjia paremmin käsiin. Ensin pyydettiin hevosia kulkemaan tuntumankin kanssa reippaasti ja energisesti eteenpäin kadottamatta rentoutta, ja sitten alettiin kokoamaan käyntia muutaman askeleen ajaksi jokaisen kentän laidalla olevan kirjaimen kohdalla. "Pujo, tahti ei saa hidastua eikä energia kadota, vaikka puolipidätteillä pyydätkin Fonzieta lyhentämään askelta. Pohkeilla muistutat ja jos ei auta niin nopea muistutus raipalla." "Hyvä Alana, kokoamisen jälkeen sitten rentoudut selässä ja annat ohjalla Lasselle tilaa siirtyä taas pitkään matkaa voittavaan käyntiin. Älä kuitenkaan heitä ohjaa liian pitkäksi, jotta Lasse ei valahda liian pitkäksi vaikka askel piteneekin!" Muutaman käyntiharjoituksen jälkeen samaa ajatusta lähdettiin soveltamaan ravissa. Ensin samalla tyylillä kooten ravia muutaman askeleen ajaksi joka toisen kirjaimen kohdalla, tällä kertaa tietenkin alhaalla harjoitusravissa istuen. "Inkeri istu itse ryhdikkäästi selässä kun lähteät kokoamaan Dunjaa. Enemmän istuntaa vähemmän kättä! Nyt on paljon parempi." Pienten välikäyntien jälkeen otettiin ohjat uudelleen käteen ja lähdettiin harjoittelemaan avotaivutusta. Lyhyet sivut edettiin energisessä reippaassa käynnissä ja kulmassa alettiin koota hevosta. Kulmassa hyvä taivutus ja etuosa viedään uran sisäpuolelle aivan kuin voltille käänyttäessä, mutta sitten ohjataankin hevonen kulkemaan pitkän sivun suuntaisesti. Hevonen on siis taipuneena sisäänpäin ja sisäetujalka kulkee uran sisäpuolella. Ulkoetujalka ja sisätakajalka menevät samalla uralla ja ulkotakajalka omaa rataansa kaviouran ulkopuolella. Pitkän sivun aikana sai halutessaan välillä suoristaa tai kääntää voltille, jos siltä tuntui. "Erittäin hyvä Daw, suorista vain oma selkäsi ja istu selkeästi takaosalla. Katse eteenpäin, ei hevosen niskaan." "Rena vähemmän poikitusta ja kaulan ei tarvitse olla noin linkussa. Parempi!" Kun avotaivutuksen juonesta saatiin kiinni käynnissä, oli aika ottaa sama tehtävä ravissa. Tällä kertaa vain toisella pitkällä sivulla. Avotaivutusta mentiin ravissa pitkällä sivulla jonnekkin puolen välin jälkeen, sitten suoristus ja laukan nosto. Laukassa ensin hyvin eteen ja toisen pitkän sivun keskelle tehdään sitten kootussa laukassa 10 metrin voltti, jonka päätteeksi siirrytään raviin. Ravia jatketaan ensin reippaasti etenemällä ja lyhyellä sivulla kootaan sitten taas ennen avotaivutukseen siirtymistä. "Mahtavaa, kaikilla alkaa sujua oikein loistavasti! Inkeri ja Pujo voi tulla vielä kerran ja sitten kaikki siirtyy kevyeeseen raviin ja loppuverryttelyihin. Hienoa!"
|
|
|
|
Post by rena on Feb 1, 2017 21:38:43 GMT 2
Kolmas HB:Tunti Tänään sain ratsukseni Dunjan, oih. Rakastan vuonohevosia!! Ne ovat niin lutuisen näköisiä, olisi tehnyt mieli roikkua vaan Dunjan kaulassa kuin mikäkin ponifani tyttö. Pääsimme maastoilemaan, varustaessamme ratsuja tallissa juttelimme mukavia toisillemme. Rakastan sitä kun näille tallilaisille pystyi juttelemaan mukavia ilman mitään sen suurempia jännitteitä. Heti kun nousin Dunjan selkään, se kuunteli ohjeitani hienosti ja kulki rauhassa jonon peräpäässä. Ilma oli kaunis ja nenän päät punertuivat hetkessä. Ylämäkeen saapuessamme reippaimmat ratsut innoistuivat kiihdyttelemään etupäässä, mutta Dunja hipsutteli rauhakseen minun kanssani. En ainakaan putoaisi kyydistä. Matkamme jatkui hieman kaaoksellisena pellon laidalle, missä Aleksi ilmoitti että nyt mentäisiin. Ja niin muuten mentiin, kaikki ratsukot kiihdyttelivät hirveään laukka kisaan. Hurjilta tilanteilta ei säästytty mutta hauskaahan oli. Yllättävää kyllä varmaan, ettemme minä ja Dunja vieneet kilpailussa ykköspalkintoa. Neljäs HB:Tunti Tälle tunnille sain ratsukseni jo hieman tutuksi tulleen Darcyn, tamma tervehti minua pirteänä kun aloin sitä varustamaan. Kentälle päästyämme Aleksi alkoi pirteänä laukomaan ohjeita tulevalle tunnille. Ja sittenkuin Aleksi kertoi että jalustimet kaulalle, vaihdoimme kiinnostuneet katseet muiden tuntilaisten kanssa, eihän siitä ollut kauvankaan kun viimeksi oltiin taituroitu ilman jalustimia. Tehtäväksi tuli pysäyttää hevonen mahdollisimman pienillä avuilla, onnekseni Darcy ymmärsi suhteellisen pian tehtävän jujun ja suoritimme tehtävän oikein mallikkaasti. Siinä sitten ravailtiin ja mietittiin päät puhki että miten saataisiin pyörittyä hevosen selässä niin että tämä vaihtaisi ravista käyntiin, ajan mittään selvitimme tämänkin pulman Darcyn kanssa. Saimme tehtävän jälkeen halustimet takaisin jalkaan ja Aleksi alkoi jo kertomaan seuraavan tehtävän ohjeita, kun olimme antaneet ratsujen levätä aloimme tekemään kiemuraa kentällä. Keskittyneenä ja hammasta purren piti yrittää muistaa samalla tehdä tehtävä oikein ja pystyä ryhdikkäänä selässä. Hitaasti ja varmasti tehtävä alkoi hioutumaan päähän. Tunnin loppupuolella vielä mentiin laukkavolteilla, itse en ole mikään voltti mestari ja Aleksi sai huudella ohjeita vähän kaikille mutta loppujen lopuksi tunnista jäi hyvä fiilis.
Viides HB:Tunti Olin hyvin innoissani, koska pääsin taas menemään Mellillä. Melli tuntui olevan hyvin reippaalla päällä, eipäs siinä mitään. Alku tunnin hepat saivat pitää loimet päällä, nimittäin tunti pidettiin pihamaalla. Pakkasta oli mukavasti, yritin pyöritellä varpaitani kengissä jottei ne aivan jäätyisi. Lämmittelyjen jälkeen laitoimme kaikki loimet aidalle. Ratsujen piti ensimmäisen tehtävän aikana mennä reippasti, se ei ollut Mellille ongelma, neiti veti reippaasti koko tehtävän. Kun olimme toistaneet tehtävän pari kertaa sama tehtiin ravissa, pidin Mellin ravista joten harjoitusistunnassa oleminen ei haitannut ollenkaan. Mutta vähän väliä jouduin pidättelemään neitiä ettemme törmäisi edellä meneviin Alanaan ja Lasseen. Välikäyntien jälkeen lähdimme harjoittelemaan avotaivutusta, lyhyet sivut reippaassa käynnissä ja kulmissa koottiin hevoset. Tämä oli hieman haastavampaa, taas Aleksi jakeli neuvoja ratsukoille, joiden ansioista kaikki suoriutuivat tehtävästä loppujen lopuksi ihan mallikkaasti. Tunnin lopussa Aleksi hymyili ja kiitti tunnista. Käänsimme hepat kaartoon ja kipsuttelimme talliin. ”Oi vitsit oli kiva tunti” Hihkuin samalla kun olin sitomassa Melliä karsinaansa. ”Totta, Loki tuntu kivalta.” Daw totesi ja kiikutti Lokin varusteita takaisin. ”Mitäköhän me tehdään ens kerralla?” Inkeri pohti Pujon kanssa nenänpäät punaisina.
|
|
Pujo
Perus puurtaja
Darlin hoitaja
Posts: 346
|
Post by Pujo on Feb 1, 2017 22:36:36 GMT 2
Neljäs tunti
Sillä tunnilla opin paljon. Tuntui vihdoinkin, että alkaisin tulemaan paremmaksi istunnassa ja apujen annossa. Ainakin Melli osasi kuunnella antamiani apuja, ja yhteistyömme toimi hienosti vaikka välillä liikkeeni olivat epäselvempiä. Kun tuli laukkatehtävän aika, jouduin todella keskittymään Melliin ja omiin asentoihini. Ratsut puhisivat innosta, ja niin puhisin minäkin - tosin en ainoastaan innosta. Siinä oli taas lihastreeniä, mutta tyytyväisenä hymyilin tunnin jälkeen ja taputin Melliä kaulalle.
|
|
|
Post by Daw on Feb 3, 2017 21:35:08 GMT 2
Kolmas tunti
Kolmannelle tasotunnille sain ratsukseni Klikin, tuon pahamaineisen ponin, jota kukaan ei meinannut saada liikkeelle. Olinkin varautunut siihen, ettei maastostamme tulisi kovin vauhdikas ja että ponia saisi koko ajan kannustaa eteenpäin. Olin kuitenkin väärässä.. Klikki tuntui myös olevan innoissaan ja ponista löytyi vauhtia yllättävänkin paljon. Yhtä ylämäkeä ylös ravatessa hevoset innostuivat ja myös Klikki nosti laukan. Ajauduimme silloin kuitenkin lliian lähelle edellä menevää Mariaa ja Nikitaa, jolloin Nikita pukitti näyttävästi. Siinä oli lähellä ettemme Klikin kanssa saaneet kaviosta.
Tämän jälkeen Aleksi vei meidät lumiselle pellolle, jossa pääsimmekin kiitolaukkaamaan pellon päästä päähän. Klikki innostui toden teolla ja pinkoi niin kovaa kuin vain sen lyhyistä jaloista lähti. Laukkailu pellolla vei ajatukset täysin pois arjen murheista eikä kisan jälkeen voinut kuin nauraa. Niin hauskaa meillä oli.
|
|