Itsenäisyyspäivä 2016

[Aleksi]

Tervetuloa Hallavassa itsenäisyyspäivänä 6.12. klo 19 järjestettäviin tanssiaisiin. Maneesi on koristeltu sinivalkoisin nauhoin, katosta roikkuu diskopallo ja kaijuttimista raikaa musiikkia laidasta laitaan. Iltaa vietetään yhdessä rupatellen, tarjoiluista nauttien ja tietenkin tanssien. Niin kahdella jalalla kuin nelijalkaistenkin kanssa! Myös muulta tulleet juhlijat ovat tervetulleita! Mukaan voi ilmoittautua ja tapahtumasta voi tehdä piirroksia ja tarinoita foorumille aiheen omaan topicciin. Kenellä on kaunein puku, entä kuka toi mystisen kavaljeerin ja onko ilmassa kenties salaista vilkuilua ja punastelevia poskia? (;

[Pujo]

Pujo tulee Sinin kanssa ja Darli tulee myös messiin!

[inka]

Mukaan Emma, Inka, Lina & Jase! Inkan deittinä toimii Cilla (koska forever alone) ja Linakin raahaa Klikin. Emma tuo koulukaverinsa komean (ja vanhemman) veljen, jonka nimi on Kristian in case you wanna know, ja Jase tulee - vastoin odotuksia - Alanan kanssa.

[Eevi-Sofia]

Eevi ja Aura tulee. Aura tuo tullessaan kanadavalokuvaajapoikkiksensa Jeremiahin ja jos deitti on oltava, Eevi voi tuoda Kertun heiluttelemaan häntäänsä 😂

[rena]

Rena vois pomppia mukaan, Jesse tulee deitiksi

[Daw]

Daw tulee ja nappaa mukaansa työkaverinsa Veetin

[Alana]

Alana tosiaan tulee Jasen kanssa 

[Maria]

Vai että itsenäisyyspäivätanssit.

Mä olin suomalaiseen yliopistoon mentyäni tutustunut pariin paikkakuntalaiseen, joista toinen tuntui tietävän kaikki kissanristiäiset viidenkymmenen kilometrin säteellä. Olin vieläkin väsynyt uudesta arjesta melkein vieraassa maassa ja kirsikkana kakun päälle kaipasin Espanjaa ja sinne jäänyttä hevostani, Sandoa, ihan hirveästi. Tästä voine päätellä, että mua ei kauheasti motivoinut lähteä jonnekin päin Pronssijokea vain juhlissa hillumisen ilosta.

Henna sai kaikesta marmatuksestani huolimatta kuitenkin myöntävän vastauksen, kun noin kymmenennen kerran kysyi, olinko messissä ja mentäisiinkö me Hallavaan bilettämään. Päätin asennoitua iltaan positiivisesti, koska ei kuulunut mun tapoihin näyttää huonoa tuulta saati sitten pilata sillä muiden juhlafiilistä. Sosiaalisointia rakastava blondi hyppäsi mun kaulaan, vakuutteli tämän olevan hyvä idea, ja sitten se hävisi ulko-ovesta höpötellen jotain mummin perintökorviksista.

Mä istuin siinä valkoisella nahkasohvalla varmaan vartin ja tuijotin muuttolaatikoita, joista puolet oli purkamatta. Niistä jostain pitäisi taikoa esiin jotain juhlavaa päällepantavaa. En ollut niitä naisia, jotka tekivät laittautumisesta ohjelmanumeron, joten hetken aikaa pengottuani tyydyin persikanväriseen maksimekkoon ja sudin naaman kuntoon ennätysajassa.

Vähän ennen seitsemää köllötin Hennan vuodesohvalla ja katselin kuinka tämä kirmasi ympäri kämppää ihan kriisissä. Kaikki kuului olevan huonosti hiuksista kenkäongelmaan asti, joten nappasin vaaleaverikön lennosta kiinni ja talutin autoon, ennen kuin me ihan oikeasti oltaisiin missattu koko tanssit ulkonäköpaineiden vuoksi.

Hallavassa mä katselin ympärilleni kulmakarvat lievästi koholla. Ei kai mulla ollut hajuakaan, että me oltiin tulossa tallille. Mieliala nousi heti pari pykälää, koska uusiin talleihin oli aina kivaa tutustua. Tämä vaikutti melko pieneltä ja vaatimattomalta, ei ainakaan miltään kilpatallilta.

Maneesi oli tupaten täynnä porukkaa. Henna vaikutti tuntevan noin puolet, joten mäkin pääsin tekemään tuttavuutta. Nimet ja elämäntarinat pyyhkiytyivät muististani heti kun siirryin seuraavien juhlijoiden pariin. Kaikki vaikutti kuitenkin kivoilta ja siinä glögiä juodessani tunsin välähdyksen onnea siitä, että olin takaisin Suomessa. Ehkä mä vielä jonain päivänä kuuluisin tänne niin kuin muut, sopisin joukkoon ja tuntisin tän kodikseni.

Illan ollessa lopuillaan mä löydyin tarjoilupöydän ääreltä, pitämässä yllä mielenkiintoista keskustelua jonkun Aleksin kanssa. Meidän oli tullut puheeksi mun elämä, mistä tulin ja mikä mun tilanne oli. Jossain vaiheessa keskustelu kääntyi luontevasti hevosiin. Kun mies kuuli mun olevan heppatyttö vuosien kokemuksella, se alkoi kertoilla Hallavasta ja sen toiminnasta innostunut sävy äänessään.

Sitten tapahtui jotain, joka oli koko päivän valopilkku. Ehkä viikonkin. Mulla oli yhtäkkiä hoitohevonen.

[Nanna]

Osallistuin tänäkin vuonna jo perinteeksi muodostuneisiin Hallavan itsenäisyyspäivän tanssiaisiin. Olimme Linan kanssa melkeimpä ainoat, joilla ei ollut muuta kavaljeeriä mukana kuin hoitohevosemme. Itse olin koristellut Tintun harjan mustin silkkinauhoin ja äidin vanhoista kiiltävistä verhoista olin saanut sille loimentapaisen. Itselläni oli yllä musta melko lyhyt mekko ja jalassani rosoisuutta tuomassa bootsit.
"Ootko Lina valmis?" huutelin Klikin karsinan suuntaan taluttaessani Tintun käytävälle.
"Joo ihan just", kuului vastaus.
Rapsuttelin Tinttua hetken siinä käytävällä ja sitten Lina ja Klikki ilmestyivät karsinaltaan ja lähdimme yhtä matkaa ulos.

Ulkotulet loimusivat pimeässä illassa ja taivaalta sateli hiljalleen pieniä lumihiutaleita. Maneesin edustalla parveili juhlapukuisia vieraita. Osa tuntemattomia, mutta näin joukossa myös muun muassa Alanan Jasen kanssa sekä Eevin ja Auran.
Punttasin ensin Linan Klikin selkään ja nousin sitten itse korokkeelta Tintun selkään sivuttain istumaan. Verhokangas tuntui liukkaalta alla, mutta onneksi Tintulla oli niin leveä selkä, että ihan helposti sieltä ei tipahtaisi alas.
Ratsastimme peräkkäin maneesin isoista ovista sisään maneesiin, jossa soi näin alkuillasta juhlallinen klassinen musiikki. Aleksin tuntien juhlan edetessä musiikki kuitenkin vaihtuisi varmasti enemmän nykypäivän diskomusiikin puolelle.
Tinttu ihmetteli korvat höröllä maneesin erikoista meininkiä, mutta kiersi kaviouraa silti rauhallisen varmoin askelin. Moikkasin maneesia kiertäessäni tuttaja ja otin sitten hieman ravia musiikin tahdissa. Pikkuhiljaa maneesi alkoi täyttyä ja kellon lyödessä seitsemän, illan isäntä eli Aleksi astui sisään deittinsä kanssa. Hymyilin miettiessäni kuinka tallin omistaja oli pystynyt pitämään tyttöystävänsä salassa. Sillä kuka muu brunette muka olisi?

Aleksi nappasi mikrofonin ja nappasi bruneten kainaloonsa aloittaessaan puheensa: "Tervetuloa Hallavan jokavuotisiin itsenäisyyspäivän tanssiaisiin. Toivottavasti musiikki ja tarjoilut miellyttävät. Ainakin seura on mitä mahtavinta vai mitä?"
Vieraat taputtivat ja muutama rohkea huusi myöntäviä vastauksia ja tuulettivat.
"Ennen kuin päästetään juhlat kunnolla valloilleen, mulla olisi pieni iloinen uutinen."
Siinä vaiheessa katseeni kääntyi Aleksin vieressä seusovaan naiseen ja leukani oli tippua alas maahan. Sillä nainen oli Emmi! Aleksin ex-kihlattu Emmi! Olin yhtä suurta kysymysmerkkiä. Mitä täällä oikein tapahtuuuu??
"Emmi on miehensä kanssa perustamassa tuohon naapuriin yksityistallia, jossa kasvatetaan suomenhevosia ja puoliverisiä, sekä tietysti koulutetaan ne kilpakenttien kuninkaiksi. Ja Hallava on tässä yrityksessä osakkaana! Luvassa siis paljon yhteistyötä tämän uuden yksityistallin kanssa, sitten kun se alkuvuodesta valmistuu. Meille se tarkoittaa muun muassa entistä laajempaa ja laadukkaampaa valmentajakattausta ja mahdollisuutta lähteä myös ulkomaille mukaan kisoihin! Mutta siitä lisää sitten lähempänä, nyt, nauttikaa, pitäkää hauskaa, ja viettäkää mainiota itsenäisyyspäivää!"

[Alana]

Valma ja Mikki tulee, ilmottelen Valman puolesta :) Mirokin vissiin tuli?

Tinka tulee kans!

[Katriina]

Katri tulee ystävänsä Erikin kanssa

[Salli]

Salli tulee yksin, mutta raahaa Rikun mukaan

[Pujo]

"Noniin, oletko valmis?", kysyin Siniltä, joka näytti hermoilevan salaa.
"Olen minä! Aina olen", hän vastasi kuin ravistaakseen jännityksen yltään. Astuimme sisään maneesiin ja tervehdimme muita jo paikalla olijoita. Kättelemällä tietenkin, oli hauskaa käyttäytyä virallisesti. Esittelin muita Sinille ja Siniä muille. Huomasin osan katselevan Siniä kyselevästi, mikä olikin ihan ymmärrettävää, sillä kukaan ei ollut nähnyt häntä - eikä kukaan oikeastaan tiennyt hänestä sen kummemmin. Ja tänään hänet nähtiin käsipuolessani. Tietty osa saattoi katsoa Siniä ihan vaan senkin takia, että hän näytti kauniilta. Hänellä oli sininen mekko, joka sointui hyvin hänen hiustensa vaaleaan väriin ja sinisiin silmiin. Tummanpunainen huulipuna viimeisteli kokonaisuuden. Minulla oli vain kauluspaita, tummansininen rusetti sekä liivi - ei kunnon pukua, vaikka olisin ehkä sellaisen halunnut. Toki asustukseni toimi näinkin ihan hyvin.

Siirryimme partnerini kanssa ottamaan glögiä tarjoilupöydästä. "Haen Darlin sitten kun ollaan tässä vähän aikaa hengailtu", sanoin Sinille joka hörppäsi punaista, höyryävää juomaa. Hän nyökkäsi. Luoksemme saapui Eevi, Kerttu-koira sekä Inka. Juttelimme heidän kanssaan lyhyesti Kertun vilkuillen innokkaasti tarjoilupöydän suuntaan. Eevi kehui Sinin mekkoa josta Sini ilahtui suuresti. Sitten luoksemme saapui Aleksi. Hän ja Sini kättelivät, vaihtoivat nimensä ja toivottivat toisilleen hyvät itsenäisyyspäivät. Aleksi tokaisi rennosti, "Kyllä te ootte hyvännäkönen pari!". Sini taisi punehtua hiukan. Minäkin vaivaannuin vähän, sillä en tiedä luuliko Aleksi että seurustelimme tai jotain - mutta eipä sen väliä. Nauroimme Aleksin letkautukselle ja jatkoimme keskustelua siirtyen hevosiin. "Mie pääsen tässä illan mittaan Darlin selkään", Sini kertoi Aleksille, joka innostui. "Ootko sie ennen ratsastanu?", Aleksi kysyi naiselta, joka vastasi kieltävästi. Sitten Aleksi jatkoi puhumalla niitä näitä hevosista, ja Sini kuunteli ja kysyi väliin kysymyksiä sekä jakoi mietteitään. Olin siirtynyt vähän sivummalle maneesin reunalle ja keskustelin Nannan kanssa, joka hääräsi Tintun kanssa. "Sinihän on ihan kymmene kautta kymmene", Nanna sanoi vinkaten silmää. "Mitä tuo nyt tarkottaa!?", kysyin ja tönäisin Nannaa leikkisästi. Tajusin kyllä, mitä Nanna luultavasti tarkoitti. Naurahdin tuhahtaen ja sanoin, "Ei me olla pari. Me ollaan kavereita". "No, joka tapauksessa Aleksin sanoin, te näytätte hyviltä yhessä", Nanna sanoi. Katsahdin Siniin päin, ja hän tuli luokseni lopetettuaan keskustelun Aleksin kanssa. "Haenko Darlin?", kysyin häneltä, ja hän vastasi myöntävästi vilkaisten hymyillen Nannaa ja Tinttua. "Voit olla täällä tai tulla mun mukaan", sanoin johon hän ilmaisi tulevansa mukaan. Poistuimme maneesista tallin puolelle.

Darli hörähti karsinassa. Otin harjan ja siirryin harjaamaan ponia lyhyesti. Pudistelin karvoja liivistäni ja kävin hakemassa suitset. Lämmitin kuolaimia kädessäni ja pujotin ne sitten Darlille. Kävin myös hakemassa jalustinhihnan, jonka kiinnitin ponin kaulan ympärille. ”Mä sitten avitan sut siihen naistensatulaistuntaan. Ilman satulaa”, naurahdin. ”Juu”, Sini sanoi ja kurkotti rapsuttamaan Darlin otsaa. Poistuimme tallista kolmen voimin ja saavuimme takaisin maneesiin. Musiikki soi ja porukka oli hyvällä mielellä, kuten aiemminkin. Kävelimme korokkeen luo, ja aloin ohjeistamaan Siniä. ”Noniin. Eli tästä nouset korokkeen kautta siten että pääset istahtamaan Darlin selkään. Tässä kaulalla on tää hihna, josta voit ottaa kiinni, kunhan et nyt kovasti nykäse”, naurahdin väliin. ”Ja sitten koitat löytää tasapainosen istuma-asennon, voin pitää sun kädestä kiinni niin kauan ku pysyt hyvin siinä selässä”, jatkoin johon Sini vastasi naurahtaen, ”Okei, toivottavasti en tipu”. ”Vai mitä Darli ettet tiputa Siniä?”, kysyin hiirakolta ponilta vitsaillen.
Sini liikkui korokkeen luokse, ja alkoi nousta Darlin selkään hieman innosta hykerrellen. Hän ojensi pian kätensä minua kohti, ja otin siitä kiinni auttaakseni häntä pääsemään hyvin istumaan. Hieman alussa haparoiden, Sini kuitenkin asettui ponin selkään melko esimerkillisesti. Nyt hän otti kiinni Darlin kaulalla lepäävästä jalustinhihnasta, ja varovasti irrotti otteensa minun kädestäni. Darli oli seissyt oikein nätisti paikallaan. ”Hyvä hyvä! Lähdetäänkö liikkeelle?”, Kysyin Siniltä, joka korjasi vielä asentoaan hieman. ”No niin… Nyt voi”, hän sanoi päättäväisesti. Lähdin liikkeelle, ja Darli liikkui myös. Menimme hidasta käyntiä, ja tarkkailin, oliko Sini hyvässä asennossa. Hän näytti pysyvän selässä hyvin, ja sanoin, ”Noni”, hymyillen. ”Whii tää on jännää!”, Sini totesi Darlin selästä. Nauroimme vähän ja kiersimme maneesin uraa. Aleksi näytti peukkua, kuin myös Nanna, joka pyöri Tintun selässä kentän toisella laidalla. Näin Renan ja Sallin, jotka vilkuttivat minulle. Virnistin heille ja katsahdin taas Siniin. ”Otetaankos laukkaa?”, kysäisin häneltä pilke silmäkulmassa, ja Sinin kasvoilla käväisi kauhistunut ilme, ennen kuin hän naurahti tuhahtaen sanoen, ”Senkin hupsu!”.

Olimme kulkeneet maneesissa jo jonkin aikaa. Sini tuli pois Darlin selästä, ja antoi kunnon rapsutukset ja taputukset tälle itsenäisyyspäivän kauniille ratsulle. Huomasin uusia kasvoja vieraiden joukossa. Osa oli varmaan muiden juhlapartnereita, mutta joukossa oli myös eräs henkilö, joka jutteli Aleksin kanssa. Aleksilla oli kasvoillaan se ”Hei, meillä on hoitohevosia vapaana”-ilme. Ehkäpä Hallava saisi taas uuden hoitajan!

Kello oli jo paljon, ja päätimme Sinin kanssa valmistautua lähtöön. Veimme Darlin takaisin karsinaansa. Palasimme vielä maneesille hyvästelemään muita, jotka olivat vielä paikalla. Puimme takit päälle, ja astuimme kylmään ulkoilmaan odottelemaan kyytiä. Seisoimme vierekkäin hengitykset huuruten, ja mielessäni vilisi ajatuksia. ”Sini, mitä jos… Mä haluan poskelleni punasen suukon”, kysäisin Siniltä hiljaa. ”Ihan vaan huvin vuoksi”, sanoin perään ja naurahdin hiukan. Sini naurahti lempeästi ja vastasi, ”No tottahan toki saat”. Liikuimme hieman ja Sini kurkotti hiukan ja sain suukon poskelle. Vatsassa tuntui perhosia ja naurahdin hymyssä suin tilanteelle. Katsoin Siniä, joka itsekin naurahti. ”Oon varmaan tullu kipeeksi”, vitsailin ja käännyin kokonaan Siniin päin. Katsoimme toisiamme ja välillämme liikkui ajatuksia. Meinasin nojata eteenpäin, Sini meinasi myös, mutta sitten käännyin poispäin, ja minua alkoi ujostuttaa. ”En halua enempää huulipunaa mun naamalle”, sanoin, mahdollisimman järkevästi. Virnistin ja vilkaisin Siniä, joka oli hämmentynyt. Hän taisi olla enemmän hämmentynyt aloitteestani kuin poispäin kääntymisestä. Hän hymähti ja hymyili, kääntäen kasvonsa alas. Kyytimme saapui.
Kyyditsijä oli Noomi, joka vei minut kotiovelle asti. Huikkasin heipat ja nousin autosta hymyssä suin. Kävelin asuntooni hymyssä suin. Mitä! Mitä? Nauroin itsekseni. Oliko glögi ollut terästettyä? Ei. Enkä minä ollut ihastunutkaan. Siinä nyt vain kävi niin, että halusin tänä iltana suukon. Ei mitään sen kummempaa!

[Alana]

En vieläkään uskonut, että Jase olisi suostunut. Enkä edelleenkään tiennyt mitä Emma oli pistänyt siihen viestiin, mutta ei sillä enää ollut mitään väliä, sillä Jasen pitäisi olla täällä vartin päästä. En tiedä odotinko sitä innolla vai kauhulla, mutta olin vain tyytyväinen päästessäni pukemaan lempimekkoni päälle. Kun ovikello soi, avasin oven asuntooni aika kauhunsekaisin tuntein. Ja jestas, mikä minua odottikaan.
"Okay that's just ridiculous", henkäisin ja varmasti vähän punastuinkin tajutessani sanoneeni sen ääneen. Apuaapuaapua.
"No moi vaan", Jase, puvussa älyttömän hyvännäköinen Jase, totesi rento virne naamallaan ja astui sisään. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Sweet jesus fucking christ on a bike. En tulisi selviämään tästä.

En saanut sydänkohtausta vielä matkalla Hallavaan, ja Emman ja tuon parin seuraan lyöttäydyttyämme aloin jo hieman rentoutumaan. Ehkä selviäisin. Ainakin selvisin hyvin siihen saakka, kun Jase haki minut tanssimaan. Ripriprip. Onneksi Emmakin tajusi tulla Kristianinsa kanssa henkiseksi tueksi.

Oikeastaan ilta sujui ihan mukavasti. Juttelin ihmisille, tanssin (ja vielä muidenkin kuin Jasen kanssa, ainakin kerran Ruskan kanssa ja parin muunkin kanssa nopeasti), nauroin, pidin hauskaa. Miltei ainoana tunnelmanlatistajana oli katseet ja supatus, varsinkin maneesissa hengailevien, ehkä 15-vuotiaiden tuntiratsastajien johdosta. Mutta Eeviltäkin sain katseen, kun kävin jututtamassa häntä. Eevin katse oli kylläkin erilainen kuin tuntilaisten arvostelevat ja kateelliset. Ei, se oli enemmänkin huolestuneen oloinen. Arvelin sen liittyvän Jaseen. Tai ainakin samanlaisen olin saanut silloin, kun Tuomas käväisi tallilla pari viikkoa ennen eroamme. Ja silloin, kun itkin Eeville ongelmiani. Eevi oli myöhemmin sanonut, ettei ollut yhtään yllättynyt erosta. Mutta Jase oli eri juttu. Ihan sama mitä tuntilaiset supattivat teorioitaan salasuhteista (ja pari päivää myöhemmin kuulin teorian kihlauksestani??), mikä tahansa tämä meidän välinen juttumme olikaan, ei se ollut virallinen. En antaisi itseni uskoa siihen. Siitä ei lupaisi mitään hyvää. Tämä oli vain tällainen... juttu. Joo, juttu. Se oli hyvä sana. En ehkä rakastuisi jos se olisi vain juttu. Hahaa, mestarisuunnitelma ja ovela tunteiden väistöliike Alanalta. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Olin oikea arkielämän ninja.

Tämä arkielämän ninja vain sattui punastumaan kamalasti yhden tanssin aikana.
"Ja- Jase. Jason. Toi yks mulkoilee mua taas", mutisin epävarmana huomatessani taas sen saman tytön pistävän katseen.
"No mitä se haittaa?"
"Noku... I... I don't know se vaan seems so angry and I have no clue et miks ku-"
"Ehkä se on kateellinen, älä nyt siitä välitä."
"Ha, itserakas", hihitin.
"En mä nyt itseäni tarkottanut. Hell, jos mä olisin se niin olisin helvetin kateellinen pelkästään sille, kuinka hyvältä näytät tossa mekossa."
Jaaa siinä se menikin dingdingding tunteiden väistöliike feilasi abort mission abort mission. Miten Jase voikaan olla noin... normaali? En muistuttanut naamani väriltä ehkä paloautoa, mutta kyllä jotain punaiseen vivahtavaa ilmestyi kasvoilleni aika tehokkaasti. Ja vastaukseksi sain aikaiseksi vain köyhän "hih":in. Ja Jase, the asshole, vain virnisteli täydellisenä niinkuin aina, ja vähät välitti hämmennyksestäni. Mutta kyllä se huomasi. Tämä oli niin epäreilua. En tulisi selviämään tästä.

Itse asiassa, en ollut varma selviäisinkö edes siinä vaiheessa, kun Jase saattoi minut kotiin. Ja olin positiivinen, etten selviäisi sen automatkan aikana, jolloin Jase oli tyynesti asettanut toisen kätensä reidelleni. Jesus fuck, I'm a mess.

[rena]

Parhaat muuvit

Ripustan korvakoruja korviini, sininen pitkä mekkoni laahustaa melkein maata. Katsahdan kelloon, olen täysin aikataulussa. Kävelen pois vessasta ja vedän kengät jalkaan. ”Oi että, Äidin pikku prinsessa” Äiti hihkuu kun hän katselee minua keittiön nurkalta. ”Kiitos” Sanon ja hymyilen, huokaisen pitkään. Tarkistan että käsilaukussani on kaikki tarvittava, vedän mustan villakangas takkini mekon päälle ja menin odottamaan ulos Jesseä. Tänään emme ole menossa Jessen tutulla mopolla, vaan Jessen kaupungissa oleva serkku vie meidät. Kuulemma ihan vaan sen takia koska tällä kyseisellä serkulla on maailman hienoin auto.
Yllätyksekseni Jesse ja kyytimme on ajoissa, hyvin kalliin näköinen musta auto kaartaa eteeni. Jessen pää tunkeutuu ikkunasta ulos, ”Hyppää kyytiin” hän huikkaa. Hymyilen ja menen autontakapenkille Jessen vierelle, ”Moikka, hieno auto” Sanon etupenkillä olevalle pojalle/miehelle. Hän kääntää kasvonsa minua kohti, ei herran jumala kun hän on suloine. Keskityin katsomaan Jesseä, hän näytti hyvin samallaiselta kuin silloin kun menimme sinne konserttiin. Hymyilen itsekseni kun katson Jesseä, hän vastaa katseeseeni ja hymyilee.

Saavumme pian tallin pihaan, kiitän kyydistä Jessen serkkua. Astumme ulos autosta, Jesse tulee vierelleni. Jase ja Alana ovat tulleet meidän kanssa suurrinpiirten samoihin autoihin ja katsovat nyt kyytimme perään. ”Hieno auto” Jase tokaisee ensin, ”Oispa mullaki tollanen” Alana jatkaa. ”Moi vaan teillekkin” Sanon kaksikolle, ”Hyvää Itsenäisyys päivää” Jesse jatkaa. Wau, Jase jopa vaikutti ihmiseltä. Kävelen Jessen kanssa maneesiin missä alkaa olemaan mukavasti porukkaa. Tervehdin tuttuja ja etsin Sallia katseellani jotta voisin esitellä mysteeri mieheni. Näen Sallin ja raahaan Jesseä perässäni. ”Moikka, näytät upeelta” Sanon Sallille, halaamme kevyesti ja sitten esittelen Jessen Salille. ”Mä käyn hakemassa juotavaa”, Jesse sanoo minulle ja minä ja Salli jäämme kahden. ”Ei ollenkaan paha” Salli sanoo, juoruilemme hetken ja palaan sitten Jessen pariin.

Moikkailin kaikkia mahdollisia tuttuja ja keskustelin mukavia, Jase ja Jesse yrittivät keskustella mutta he eivät oikein löytäneet samaa aallonpituutta. Ruskalla ja Jessellä juttu kuitenkin sujui, ilta oli menossa todella hyvään suuntaan. Kävin yhdessä vaiheessa moikkaamassa pikaisesti Astaa, ja jätin Jessen juttelemaan Ruskan kanssa. Pidimme nopean kuvaus session kun Nanna suostui ottamaan minusta ja Jessestä pari kuvaa.

Musiikin laji vaihtuu illan suussa tahdikkaammaksi, joten minä ja Jesse valtasimme tanssilattian keskustan ja tanssimme. Sain selville että Jesse on harrastanut tanssia nuorempana, siis jotain streettiä tai vastaavaa. Parit vaihtuivat pariin otteeseen nopeasti, ja pohdin koko illan että ketkä ovat illan oareista yhdessä...
Meillä oli hasukaa, Alexi pääosin nauroi minulle ja Jesselle (tai meidän tansseillemme) mutta hauskaa oli.
Mutta pakko sanoa näin loppuun ettei pitkähelmainen mekko, hiekka pohja, korolliset kengät ja party tanssi liikkeet sovi yhteen…