Syksyn värejä ja Ollien iloisia hyppyjä
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
kirjoittanut: Kics
Haukottelin makeasti saapuessani tallinpihaan. Ehdin nukkua töiden takia vain pari tuntia, ja vaikka olisin tietenkin voinut jäädä vielä peiton alle nukkumaan, se ei ollut vaihtoehto, koska Ollien kanssa oli pakko päästä puuhaamaan heti aamustatuimaan. Ulkona oli vielä hämärää eikä aurinkokaan vielä pilkistänyt puiden takaa. Raahauduin puolinukuksissa tallia kohti. Ovella sainkin lähestulkoon sydänkohtauksen; Aleksi oli juuri viemässä hevosta ulos ja törmättiin sopivasti ovenraossa.
"Huomenta! Älä nyt sen ponin kanssa yli juokse!" huudahdin vielä sydämmen tykyttäessä rinnassani.
"Ai, Huomenta! Ei saa hiipiä tuolla tavalla ettei satu vahinkoa..." Aleksi virnuili.
Aleksi jatkoi matkaansa ja tallissa olikin jo täys tohina päällä hevosten syödessä aamuruokiaan, jatkoin matkaa tallin käytävää pitkin kohti Ollien karsinaa.
"Siis nyt mä en tajua! Aleksi! Minne se Aleksikin nyt meni? Mikä riepu tälle pitää nyt oikein laittaa?!" Kuului jokseenkin ärsyyntynyt tytön ääni Ollien karsinan edestä.
Saapuessani paikalle tyttö lehahti hetkeksi tulipunaiseksi ja piti jokseenkin vaivaantuneena Ollien sadeloimea mytyssä sylissään.
"Ööh.... Huomenta!" sanoin kuitenkin reippaaseen ja tuttavalliseen sävyyn.
"Mnn... Moi! Sä taidat olla Ollien omistaja...?" Kuului vastaus jokseenkin vaivaantuneen virnistyksen kera.
"Juu, pitihän sitä tulla poikaa katsomaan heti aamusta ja muutenkin tallin rutiineja." vastasin.
"Mä taas olen Maikki ja hoidan Astaa. Oon tallila usein ja paljon!" naurahtaa tyttö ylpeänä.
"Kiva, mä voin kyllä hoitaa Ollielle loime päälle ja viedä sen ulos, sulla ja Aleksilla taitaa olla näin aamuisin muutenkin kädet täynnä hommia..." kerron lempeästi.
"Joo, kiva!" sanoo Maikki jo ystävällisesti hymyillen ja jatkaa matkaansa ilmeisesti oman hoitoponinsa luo.
"Huomenta poju, mitenkäs sitä ollaan yö uudessa tallissa pärjätty?" hymähdän oriille karsinan ovelta. "Ilmeisesti oikein mainiosti..." tokaisen pettyneesti kun Ollie ei edes korviaan lotkauta vaan ahtaa turpansa syvemmälle heinäkasaan. Pyyhkäisen nopeasti harjalla suurimmat kuivikkeet Ollien karvapeitteestä ja heitän sille sadeloimen selkään, sekä puen suojat etujalkoihin. "Sä voit jatkaa syömistä sitten ulkona!" nauran hevoselle repiessäni sen päätä heinistä saadakseni edes riimun päähän ja taluttaakseni sen ulos.
Sen jälkeen kun olen saanut Ollien ulos, palaan takaisin talliin metsästämään kottikärryjä ja talikkoa. Palasin kottikärryt kolisten orin karsinalle ja siivosin karsinan kaikessa rauhassa mietiskellen. Laitoin orille jo päiväheinätkin valmiiksi karsinaan, saisi syödä niitä ennen ja jälkeen liikutuksen... Kippasin kottikärryn lantalaan ja lakaisin yksäripuolen käytävän puhtaaksi sekä Ollien ja shettisorin karsinan edestä. Joku hoitajatyttö lakaisi käytävää tuntsarien puolella.
Pian tallille rupesi kerääntymään enemmänkin väkeä ja mietin kummastuneena mistä oikein on kyse... eräs tyttö sattui kävelemään ohitseni joten nappasin häntä hellästi hiansuusta.
"Moikka, mistä täällä on oikein kyse, hirveästi porukkaa tuli samaan aikaan?" kysyin kummastuneena kulmiani kohottaen.
"Tänään on vuorossa kauan odotettu Hubertusratsastus, ketun hännän jahtaamista ja kaikkea!" Vastaa tyttö asiallisesti mutta innostus paistaa tytön kasvoilla.
"Aaa... okei... kiitos tiedosta! Minä olen muuten Kics, omistan Ollien ja me muutimme tänne eilen." kerron tytölle.
"Mä olen Valma, hoidan Dunjaa.." sanoo tyttö ja hymyilee pienesti suunnaten katseensa alaspäin.
Nyökkään Valmalle kiitollisuuden merkeissä ja pian käytävällä kävelee Aleksi mua kohti.
"Moikka, lähdetkö sä mukaan? Luvassa maastoilua ja pientä leikkiä rennolla meiningillä?" Aleksi kysyy kulmiaan kohottaen
"En mä taida, täytyy vielä antaa Ollien tutustua rauhassa uuteen talliin. Eikä se varmaan pysyisi mulla vielä maastossa edes hanskassa!" Nauran Aleksille.
Aleksi katsoo minua virnistäen "No sun olis pitänyt hommata pienempi hevonen!" ja jatkaa matkaansa.
Seurailen muiden tallilaisten valmistumista ja kun viimeinenkin ratsukko on päässyt matkaan laskeutuu tallille hiljaisuus. Haen orin talliin varusteiden laittoa valten. "Tänään on sitten vuorossa kunnon liikuntaa ensimmäistä kertaa uudessa kodissa" juttelen orille samalla kun harjaan sen valmiiksi. Laitan orille pintelit joka jalkaan ja bootsit eteen. Selkään en kuitenkaan laita satulaa vaan ohjasajovyön. "Tänään kokeillaan miten taivut kahdella ohjalla juoksuttelussa, vai pitääkö meidän pyytää hieroja paikalle." sanon orille napakkaan sävyyn. Kokonaisena ensimmäisenä päivänä en vielä tohdi selkään mennä, ei meillä ole vielä kiire palaamaan takaisin rutiineihin. Orikin saa mukavaa vaihtelua ja vähän hengähtää kouluvääntämisestä. Kun saan orin valmiiksi, lähden taluttamaan sitä kohti kenttää.
Kentällä aloittelemme työskentelyn käynnissä. Kävelen pitkin ohjien kanssa hevosesta katsoen takaviistossa. Ensimmäisenä teemme yksinkertaisesti pääty-ympyröitä ja pitkällä sivulla vähän taivutetaan, ei kuitenkaan ihan väistöjä kuitenkaan. Ollie kuuntelee hyvin ja on herkkä. Välillä se on näkevinään kentän aidan toisella puolella jotakin kummituksia mutta tokenee niistä yllättävän hyvin. Käynnissä välillä pyydän hevosta kokoamaan itseään, välillä pysähtymään tai kävelemään pidennettynä. Käynnin jälkeen siirryn keskelle kenttää suurelle ympärälle ja maiskautan Ollielle merkiksi nostaa ravin.
Ravissa teen paljon tempon vaihteluita, herättelen Ollieta vieläkin herkemmäksi suustaan ja ääniavuille. Ollie toimii moitteettomasti mutta välillä sen tekisi hieman mieli nakella niskojaan, etenkin kun annan pidättäviä apuja. Sillä selvästi on hieman virtaa näin viileämmän kelin johdosta. Kun ravi sujuu molempiin suuntiin otan vielä laukkaa. Laukassa Ollie näytti sitten oikein kunnolla ettei ole kyllä jumeja yhtään missään, se pukitteli ja rallitteli hetken aikaa oikeinkin verkkaisesti, hyvä että jaksoin pitää ohjien peristä edes kiinni! Laukan jälkeen verryttelen Ollieta ravissa ja se saa mennä hieman vapaammassa muodossa. Lopuksi kävelimme kenttää ympäri pitkin ohjin. Kahdella ohjalla juoksuttaminen on itsellekin hyvää treenausta kun saa kävellä, eikä tule yhtään kylmäkään...
Palasin talliin ja siellä oli edelleen varsin hiljaista. Vain muutama hoitaja/omistaja oli puuhailemassa hevostensa kanssa. Hoidin Ollien ottamalla siltä varusteet pois ja pyyhkäisin suurempia hikikohtia piikkisualla. Puin Ollille villaloimen ja sen päälle sadeloimen. Annoin oriin syödä karsinassa heiniä sen aikaa kun itse pesin käyttämäni varusteet ja ripusten ne takaisin omille paikoilleen. Kävin vielä talikolla noukkimassa lannat karsinasta että se olisi puhdas oriin mennessä yöpuulle.
Ollie pääsi vielä iltapäiväksi ulos ja kello rupesikin olemaan jo sen verran että kotiinmenon jälkeen ehtisin vielä hetken nukkumaan ennen töihin palaamista. Ainahan se on niin että työt haittaa harrastuksia. Käynnistäessäni autoa parkkipaikalta huomasin että maastoporukka oli palaamassa takaisin. Vilkuttelin vielä ratsukoille jonka jälkeen lähdin ajamaan kotia kohti.
