Post by Aleksi on Dec 16, 2017 13:41:16 GMT 2
Hallavan ja Shelyesin joululeiri
tiistai 26. joulukuuta 2017 - maanantai 1. tammikuuta 2018
tiistai 26. joulukuuta 2017 - maanantai 1. tammikuuta 2018
Tämänkin joulun välipäivinä Hallava suuntaa kulkunsa Kolinlammen leirikeskukseen, mutta tällä kertaa leiri pidetään yhdessä norjalaisen Shelyesin kanssa! Pakkaa siis lämpimimmät ratsastusvarusteesi ja suomi - norja -sanakirjasi ja tule mukaan pitämään hauskaa. Luvassa niin maastoilua ja ratsastustuntejakin, kuin myös rekiajelua, hiihtoratsastusta ja pulkkailua, tietysti saunomista, hyvää ruokaa ja mainota seuraa unohtamatta! Leiri huipentuu vuoden 2018 vastaanottoon ja perinteiseen ilotulitukseen
Osallistujat
Inga-Stina - 17v - heB, re 100cm Ikuinen jokapaikanhöylä joka ei aina ajattele ennen kuin tekee, on äkkipikaisuudestaan huolimatta kuitenkin iloinen ja huumorintajuinen tyyppi. Sølvi - 18v - heA, re 100cm Puhelias ja räväkkä, saattaa vaikuttaa ylipirteältä ja puheissaan joskus hieman ilkeältä, vaikka tarkoittaa aina hyvää. Hanne - 18v - heA ja 100cm Temperamenttinen, sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen muiden kanssa. Pihla - 22v. - heA/110cm Vieraiden ihmisten seurassa hiljainen ja hieman varautunut, mutta tutustuttua mukava ja jokseenkin puhelias. Hyvä kuuntelija. Katya - 21 - heA & 110cm Heittäytyvä, kaikkeen mukaan lähtevä, sosiaalinen, mustalla huumorilla ja vahvalla sarkasmilla varustettu. Vicky - 24v - vaB & 100cm Rauhallinen, ystävällinen, välillä hieman äkkipikainen ja yrittää tulla toimeen kaikkien kanssa. Siobhan - 17v - heB & 80cm Klassinen tapaus epävarmasta tytöstä, joka haluaa kuulua joukkoon, mutta ei kuitenkaan olla näkymätön. Mukava tyyppi, kunhan pääsee ulos kuorestaan ja unohtaa ulkonäköpaineet. | Sora - 14v - heC/60cm sosiaalinen ja nauravainen, kuvittelee välillä vähän liikoja itsestään Kassu - 16v - heB/70cm rehellinen, analyyttinen, lannistuu välillä helposti, sosiaalinen ja hakeutuu itsestään muiden seuraan Ade - 14v - heA/100cm Energinen ja lannistamaton hurjapää. Välillä keksii hieman liiankin hulluja päähänpistoja Aida - 14 vuotta - heA/120cm kokenut kenttäratsastaja, joka on luonteeltaan ystävällinen ja iloinen Ina-Ella - 17v - heC/60cm pohjimmiltaan mukava, mutta sosiaalisissa tilanteissa jännittyvä ja hiljainen tyyppi, joka avautuu hitaasti Pujo - 20v - heB/60cm Pujo on melko rauhallinen mutta utelias heppu, joka tulee toimeen aika lailla kaikkien kanssa. Akira - 21v - heA/80cm Akira on aluksi melko ujo, mutta tutustuttuaan on melko äänekäs ja iloinen. Ruska - 17v – heB/80cm Hilpeä ja leikkimielinen, sosiaalinen, rohkea ja rasavilli Ohto - 21 v. - heB/A, 90 cm ulkoisesti pesunkestävä asiakaspalvelija, vähän etäinenkin, sisältä epävarma itsestään, kuitenkin tutustuttaessa rento, eläväinen ja hauska tyyppi. |
Leirihoitsut ja ratsastusryhmät
Ryhmä 1
Inga-Stina - Melli
Ade - Dimona
Hanne - Oreo
Aida - Roni
Sølvi - Kyyhky
Ruska - Stella
Vicky - Loki
Ohto - Lidia
Ryhmä 2
Sora - Dimona
Pihla - Melli
Kassu - Roni
Katya - Oreo
Ina-Ella - Stella
Siobhan - Kyyhky
Pujo - Feitli
Akira - Lidia
Tallissa yöpyvät: Loki, Oreo, Melli, Roni, Lidia
Pihattohevoset: Feitli, Stella, Dimona, Kyyhky
Leiriohjelma
tiistai 26. joulukuuta
Leirin ensimmäinen päivä! Sora
Minibussista kuului helpottunutta huokailua, kun me vihdoin nähtiin tien varressa tunnistettavia opasteita: Kolinlammen hevosleirikeskus. Tuohon suuntaan. Bussista noustessa ensimmäinen ajatus oli, että pääsisipä nyt lösähtämään sängylle! Selkää kolotti itse kullakin, mutta onneksi ainakin leiriläiset olivat saaneet nukkua lähes koko matkan rauhassa. Tilausbussi oli hyvä ajatus, sillä en itse olisi todellakaan jaksanut ajaa koko matkaa Lofooteilta Kolille. Hallavalaiset olivat saapuneet paikalle jo reilua tuntia meitä ennen - heidän matkansa oli paljon lyhyempi. Pääsimme tallipihaan noin puoliltapäivin.
Siitä me sitten noustiin ja haisteltiin ilmaa, raahattiin tavaramme huoneisiin, hevosten tavarat lainakarsinoiden luokse ja pedattiin sänkymme lösähtämisvalmiuteen. Hevoset saapuisivat aavistuksen verran perässämme, sillä kuljetusrekka ei uskaltanut ajaa ihan yhtä kovaa vauhtia kanssamme.
Pian, noin kahden maissa ne kuitenkin saapuivat, ja veimme ne pikapikaa karsinoihinsa levähtämään pitkän matkan jäljiltä. Itse hiljennyimme ruokapöydän ääreen päivälliselle. Päivällisen jälkeen noin neljän maissa kävin napsauttamassa saunan päälle.
Kokeneina leiriläisten leikittäjinä meillä oli Aleksin kanssa pitkä lista kaikenlaista aktiviteettia leirin varalle. Tilat olivat sopivan suuret, joten tutustumisleikkejä oli helppo ja hauska vetää, eikä naurunremakoilta vältytty kielimuurin tullessa silloin tällöin leikkiemme tielle. Kävimme myös kurkistamassa mukanamme tuomia hevosia pikaisesti, mutta päätimme jättää rapsuttelut huomiselle ja antaa ratsujemme levähtää.
Kahdeksan maissa menimme saunaan ja peseytymään - osalle norjalaisista sauna oli täysin uusi juttu: vaikka kaikki tiesivät, mikä sauna oli, ei monessakaan norjalaiskodissa sellaista ollut. Saunomisen jälkeen yhdeksän maissa syötiin pieni iltapala ja jatkettiin tutustumista. Ohjeistuksemme oli, että yhteentoista mennessä leirimökeissä pitäisi olla hiljaisuus, mutta sain käydä hyssyttelemässä leiriläisten kikatusta vielä puoli kahdeltatoistakin.
keskiviikko 27. joulukuuta
Rekiajelulle paukkupakkasessa, Inga-Stina
Herätys oli vaikea, kuten saattoi kuvitella loputtomalta tuntuvan automatkan sekä myöhään valvotun illan jälkeen. Minä ja Aleksi oltiin herätty jo seitsemän pintaan puurtamaan aamutallia, jotta leiriläiset saisivat nukkua rauhassa kahdeksaan. Aamupalalla kaikki olivat kuin koomasta heränneitä: leiriläiset mussuttivat hiljaa leipää, eikä kenenkään energia riittänyt vitsailuun. Kun aamupalan syötyä leiriläiset jäivät kuuntelemaan päivän ohjelmaa ja vastuutehtäviä, mietin itsekseni, ettei kenelläkään varmaan jäisi tästä infopläjäyksestä mieleen hölkäsen pöläystäkään.
Ensin jaettiin ratsastusryhmät ja leirihoitsut (ks. ylempää). Päiväheinät jaettaisiin aina noin kahden ja kolmen välissä, iltatalli taas hoidettaisiin ennen leiriläisten iltapalaa, kellonaika hieman päiväkohtaisesti vaihdellen. Aamutallit tehtäisiin ratsastusryhmittäin vuorotellen. Päiväheinien jakoon ja iltatalliin osallistuisivat kaikki kynnelle kykenevät.
“Onko kysymyksiä?” Aleksi kysyi infon päätteeksi. Leiriläiset pudistivat päätään robottimaisesti.
Kymmeneltä päästiin aloittelemaan rekiajelua. Norjalaiset valjastivat tamman tottuneesti ja opastivat hallavalaisia, joille valjakkolaji oli tuntemattomampi. Jokainen halukas pääsi ohjastamaan ja istumaan reen kyydissä, kun Shelyesin Stella-vuonis kiskoi kiltisti rekeä perässään.
Pulkkailua ja patikointia
Riemukkaan rekiajelun jälkeen kokoonnuttiin hetkeksi sisälle lämmittelemään ja syömään lounasta, mutta koska ulkona oli niin mainio talvisää, ei sisälle jaksettu jäädä pidemmäksi aikaa muhimaan, vaan leiriläiset päättivät yhdessä tuumin lähteä pulkkamäkeen. Ruska ja Pujo, jotka olivat olleet viimekin vuonna Kolilla leireilemässä, johdattivat tien lumisen kuusimetsän läpi parhaimpaan rinteeseen.
Kun leiriläiset vihdoin palasivat nauravaisina ja yltä päältä lumessa leirikeskuksen pihaan, patisti Aleksi suoraan osan porukasta jakamaan hevosille päiväheiniä. Kun hevoset oli hoidettu, pääsivät leiriläiset vaihtamaan kuivat vaatteet päälle ja nautiskelemaan päiväkahvista.
Ensin koulutuuppausta ja sitten saunaan, Hanne
Päivällisen jälkeen suunnattiin taas tallille ja hevoset varustettiin yhteistuumin. Leiriläiset pääsivät tässä vaiheessa paremmin tutustumaan omiin leirihoitsuihinsa ja vinkkejä vaihdettiin puolin ja toisin. Kun ryhmä 1 oli valmiina, suunnattiin Aleksin johdolla läheiselle pellolle, joka toimi myös leirin ratsastuskenttänä.
Taivas alkoi näin iltaa kohden selkiytyä ja pakkanen sitä mukaa kiristyä, mutta onneksi suurimmalla osalla ratsastajista oli asianmukaiset talviratsastuskamppeet päällä. Eikä Aleksi todellakaan päästänyt ratsastajia palelemaan, vaan laittoi nämä kunnolla hommiin uusien ratsujensa selissä. Kummankin ryhmän tunnilla keskityttiin perus ratsastamiseen ja siihen oman hoidokin kuulostelemiseen. Tuliko ratsastustunnilla yllätyksiä sen oman ratsun suhteen? Oliko hoidokkisi kenties vauhdikkaampi kuin mitä olit odottanut, vai saiko sitä olla koko ajan patistamassa eteenpäin?
Kun hevoset oli hoidettu iltapuulle, pääsivät leiriläiset rentoutumaan saunaan.
torstai 28. joulukuuta
Ponileikkejä lumisella pellolla
Tänään ratsastusryhmä numero 1 joutui heräämään jo puoli kahdeksalta aamutallin tekoon, mistä saimme kuulla marmatusta aamupalapöydässä. Yhdeksän jälkeen käytiin läpi päivän ohjelma, joka tänään sisälsi ilman satulaa -ratsastusta, maastoilua ja lautapelejä. Leiriläiset vaikuttivat pirteiltä, jopa norjalaiset olivat ilmeisesti toipuneet aikaerorasituksesta ja pitkästä automatkasta.
Ryhmä 2 aloitti tämän päivän ratsastuksen. Suurin osa leiriläisistä oli kokeneita ja tavoitteellisia ratsastajia, jotka eivät olleet olleet vuosikausiin leikkitunneilla, joten hauskaa riitti - varsinkin hevosilla, kun luminen pelto tallin vieressä tarjosi oivat puitteet revittelyyn. Tunnin jälkeen leiriläisten järjestelmäkameroiden muistikortit olivat täynnä otoksia vauhdikkaasta tunnista. Yhdeltätoista syötiin lounas, joka tänään oli hernekeittoa ja pannukakkuja. Tämä norjalaisille tuntemattomampi torstaiperinne aiheutti hieman ennakkoluuloisia kommentteja lounaspöydässä..
Maastoretkelle metsikköön, Vicky
Lounaan jälkeen oli ykkösryhmän vuoro ratsastaa: tällä kertaa suunnattiin maastoon pidemmälle lenkille: vauhti kuitenkin pidettiin maltillisena, sillä hevosilla olisi vielä tälle päivää edessä yksi tunti ratsastusta. Jylhät kansallispuistoa sivuavat maastopolut olivat todella idyllisiä, mutta yllätyksiltä ei vältytty: mitähän leiriläiset näkivät metsässä?
Ykkösryhmän maastoillessa ryhmä 2 hoiti hevosten päiväheinien jaon, jotta näiden olisi mukava palata maastoretkeltä talliin. Päiväkahveille kakkosryhmä istahti puoli kolmen aikaan, ja hetkeä myöhemmin myös ryhmä 1 seurasi perässä saatuaan hevoset syömään päiväheiniään.
Ratsastusta ja lautapelejä
Neljän pintaan ryhmä 2 pääsi vakavoitumaan aamuisen riekkumisen jälkeen koulutunnin merkeissä, jonka piti Shelyesin Jassu. Aiheena oli tällä kertaa siirtymiset ja askeleensäätelyt. Mikähän mahtoi aiheuttaa häiriötä muutoin niin rutiininomaisella koulutunnilla?
Puoli kuuden maissa oli päivällisen aika, jonka jälkeen alkoi lautapeli-ilta, jota kaikki leiriläiset olivat koko päivän odottaneet. Kaksikielinen Alias, Trivial Pursuit ja Monopoly - ilta sisälsi hauskanpitoa, leikkimielistä ivailua sekä kielimuurin ylitse kiipeämistä keinolla millä hyvänsä. Lautapeli-illan jälkeen syötiin vielä iltapala ja hoidettiin pikaiset iltapesut, saunaa ei tänä iltana lämmitetty.
perjantai 29. joulukuuta
Tallihommia aamutuimaan, Katya
Leirin neljäs päivä alkoi tänään toiselle ratsastusryhmälle muita aikaisemmin aamutallin merkeissä. Kun hommat oli kunnialla suoritettu, päästiin nauttimaan yhdessä erityisen maukkaasta aamupalasta, sillä Aleksi oli taikonut pöytää lettuja. Ne sai oman makunsa mukaan täyttää joko makeiksi tai suolaisiksi. Kun päivää varten oli tankattu oikein pitkän kaavan mukaan, selostettiin päivän ohjelma, joka noudatti aika pitkälti edellisen päivän kaavaa. Tosin tällä kertaa siten, että ryhmä yhdellä oli ponileikkejä ja koulua, ja ryhmä kakkosella parin tunnin maastolenkki.
Kymmenen aikaan oli ensimmäinen ratsastusryhmä valmiina päivän huvitteluun. Hevosetkaan eivät vaikuttaneet yhtään väsyneiltä edellisen päivän jäljiltä vaan puhkuivat energiaa jo ensimmäisen seuraa johtajaa -leikin aikana, joka tavallisesti oli leikeistä kaikkein rauhallisin. Jos ensimmäinen leikki oli jo noin railakas, niin mahtoiko vauhdikkaammissa leikeissä ehkä jopa käydä köpelösti?
Maltillista menoa maastossa
Lounaan jälkeen oli ryhmä kakkosen vuoro lähteä maastoilemaan. Tässä vaiheessa hevoset olivat jo kuluttaneet turhat pöllöenergiansa leikkitunnilla ja ratsastajat pystyivät huoletta keskittymään hiljaisen metsän rauhaan ja upeisiin Kolin maisemiin. Reitti kulki kapeita polkuja pitkin vanhassa kuusikossa, kiipesi muutaman kallion päälle, myötäili lammen rantaa ja päätyi peltoja pitkin reippaassa ravissa takaisin leirikeskuksen pihaan.
Sillä aikaa kun muut olivat olleet maastoilemassa, oli ryhmä ykkönen valmistellut päivätallin ja mennyt sitten juomaan päiväkahveja. Ryhmä kakkonen liittyi seuraa hoidettuaan ratsunsa talliin.
Tähtiratsastajia ja tähtilaulajia
Noin neljän aikaan oli vuorossa ryhmä ykkösen koulutunti, jonka veti Jassu. Tunnin aiheena olivat eilisen tapaan siirtymiset ja askelpituuden sääteleminen. Sujuiko tämä toinen koulutunti hoitohevosellasi jo paremmin kuin ensimmäinen, kun olette jo ehtineet tutustua paremmin? Missä asioissa olisi vielä petrattavaa?
Koulutunnin jälkeen hevoset pääsivät nauttimaan vapaasta loppuillasta kun leiriläiset siirtyivät sisätiloihin. Kakkosryhmäläiset olivat auttaneet Aleksia valmistelemaan päivälliseksi lasagnea niin jauheliha- kuin kasvisversionakin ja sitä päästiin maistelemaan heti ratsastustunnin jälkeen. Kun hetki oltiin sulateltu, keksivät leiriläiset, että olisi mainio idea järjestää pienet singstar kilpailut joukkueittain. Ilta sujuikin sitten melko railakkaissa merkeissä laulellen ja nauraen suomalaisten takelteleville yrityksille laulaa norjaa ja päinvastoin.
lauantai 30. joulukuuta
Lumikenkäilyä ja laskettelua
Tänä aamuna herätys oli aamutallin tekijöille vaikea, sillä edellisillan singstar-mittelöt olivat venyneet hieman odotettua myöhempään. Aamupalan syötyään väsyneet, mutta iloiset leiriläiset kuuntelivat päivän ohjelman, joka tänään sisälsi retkeilyä, estetunteja ja saunomista. Heti kymmenen maissa lähdettiin kohti kansallispuistoa, jossa porukka jakautui kahtia: halukkaat saivat jatkaa matkaansa Ukko-Kolin laskettelukeskukseen, ja toinen puoli porukasta taas lumikenkäilyretkelle.
Ukko-Kolin rinteet tarjosivat vaihtoehtoja niin hurjapäille kuin sunnuntailaskettelijoillekin. Osa taas otti matkaansa mieluummin lumilaudan. Tallilaisten laskettelureissu ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, kuten odottaa saattaa heppaihmisiltä, jotka harvemmin pääsevät rinteitä kiertelemään.
Lumikenkäily oli monelle hieman tuntemattomampi harrastus, ja rauhallisempana ajanvietteenä moni väsynyt tallilainen valitsi mieluummin sen. Osa kokeneista laskettelijoistakin halusi mieluummin lumikenkäillä ihan vain uusien kokemuksien toivossa. Kansallispuiston koskemattomat hanget olivat kaunista katseltavaa, mutta matkalla nähtiin myös jotain, joka herätti retkeilijöissä pelkoa ja ahdistusta.
Tallitöiden jälkeen esteitä hyppimään, SØlvi
Noin neljä tuntia kestäneen laskettelu- ja lumikenkäreissun jälkeen palattiin tallirutiineihin päiväheinien jaon ja päiväkahvien merkeissä. Ennen päivällistä tallilaisilla oli kauan kaivattua vapaa-aikaa jonka jokainen vietti haluamallaan tavalla: maaten, juoruillen, päiväkirjaa kirjoittaen,... Jotkut jopa suuntasivat ulos nauttimaan auringon viimeisistä pilkahduksista ja haukkaamaan lisää raitista ilmaa.
Puoli kuuden maissa ratsastusryhmä ykkönen pääsi vauhdin makuun Aleksin pitämän estetunnin merkeissä. Luvassa oli tänään erikoisestetunti: ohjelmistoon kuului jopa lumesta rakennettujen muurien yli hyppääminen, mikä kauhistutti osaa tuntilaisista. Tunti sujui kuitenkin odotusten mukaan ilman haavereita, vaikka luminen kenttä olikin ympäristönä oudompi ja hevoset innokkaita.
Estetunnilta saunaan ja saunasta avantoon, Pihla
Aleksi piti estetunnin ryhmä kakkoselle heti ensimmäisen ryhmän jälkeen. Koska hevoset olivat jo valmiiksi lämmiteltyinä, päästiin jo aika nopeasti siirtymään verryttelyesteiltä kunnon kokoisten pystyjen ja lumesta rakennettujen muurien kimppuun. Vauhdikkaiden hyppelyiden jälkeen muistettiin tietysti loppuverrytellä hevoset pidemmän kaavan mukaan. Oliko lumessa hyppääminen jollain tavalla erilaista kuin totuttu maneesissa hyppääminen? Entä oliko lumesta rakennettu muuri ratsusi mielestä jännittävä?
Iltatallin jälkeen myös leiriläiset nauttivat iltapalaa ja sitten lämmitettiin sauna, kuten Suomessa lauantai-iltaisin on tapana tehdä. Tällä kertaa Aleksi oli jopa sahannut lammen jäähän avannon, ja kaikki rohkeimmat pääsivät sitä kokeilemaan. Taidettiimpa saunassa myös lyödä vetoa siitä kuka uskaltaisi mennä lumeen kierimään!
sunnuntai 31. joulukuuta
Hauskanpitoa hiihtoratsastaen, Akira
Viimeinen kokonainen leiripäivä ei missään nimessä alkanut haikeissa tunnelmissa, vaan päinvastoin, jokainen odotti innolla illan uudenvuoden viettoa. Aamutallia tekemään heränneetkään eivät olleet yhtään pahoillaan aikaisesta herätyksestä, vaan saapuivat aamupalapöytään keskenään iloisesti jutellen ja naureskellen.
Siitä vasta aamu riemuksi muuttuikin, kun Jassu kertoi päivän ohjelmasta ja kohta alkavista hiihtoratsastuskilpailuista! Niinpä vaatteet vaihdettiin pikapikaa ja hevoset suittiin oikein juhlakuntoon. Kaikille hevosille laitettiin satulat selkään ja ensimmäisinä starttaaville myös rintaremmit ja valjaat valmiiksi. Hiihtoratsastusvaljaita oli yhteensä kolmet kappaleet, eli niitä tuli kierrättää aina eteenpäin oman suorituksen jälkeen.
Hiihtoratsastuksessa kisattiin pareittain yhteisen hoitohevosen kanssa siten että parit keskenään sopivat kumpi ratsastaa ja kumpi laittaa jalkaansa laskettelusukset tai vaihtoehtoisesti istuu pulkan kyydissä. Kisarata suoritettiin ratsastamalla mahdollisimman nopeasti pellolle kartioilla rajatun kahdeksikon muotoisen tien, jonka varrelle oli myös kyhätty pari matalaa hyppyriä (jotka kyllä pystyy halutessaan kiertämään.
Ensin treenattiin muutama kierros ja sitten päästeltiin menemään niin kovaa kuin vain kavioista lähti! Kuka mahtoi voittaa leirikisat?
Ystäviä ja hevosia
Vauhdikkaita leirikisoja puitiin myös lounaalla, minkä makaronilaatikon syömiseltä ehdittiin. Ennen päiväheiniä suurin osa leiriläisistä käytti vapaa-aikaansa tavaroiden pakkaamiseen etukäteen, jolloin vihdoin alkoi konkretisoitua ajatus siitä, että leiri todella olisi piakkoin ohi. Leiriläiset vaihtoivat innoissaan yhteystietoja, sillä jokainen oli varmasti saanut Kolinlammelta monia uusia ystäviä, jonka kanssa haluttiin pitää yhteyttä myös jatkossa.
Päivällinen oli tänään hieman kevyempi - kanaa, riisiä ja kasviksia, sillä illalla oli luvassa uudenvuoden juhla-ateria. Päivällisen syönnin jälkeen leiriläiset suuntasivat tallien ja pihattojen suuntaan ottamaan kuvia hevosista ja rapsuttelemaan niitä vielä, kun oli mahdollista. Samalla tallista kerättiin kaikki ylimääräiset varusteet matkapakaaseihin ja siistittiin paikat tip top kuntoon.
Uudenvuoden juhlahumua
Juhla-ateriasta oli tulossa hulppea: ideana oli, että kaikille olisi tarjolla kaikkea. Alkupaloina oli cocktailtikkuihin aseteltuja juusto-, viinirypäle-, ja nakki- tai kasvispyörykkämaistiaisia sekä saaristolaisleipäpalasia eri makuvaihtoehdoilla. Pääruokana uunilohta, perunamuusia, vegaanisia pihvejä, paistettuja kasviksia, sieni- sekä bearnaisekastiketta sekä valkosipuliperunoita. Leiriläiset eivät vielä suostuneet paljastamaan, mitä he tekivät jälkiruoaksi, sillä keskeneräisiä taideteoksia ei kuulemma saanut nähdä. Mitähän jälkiruokana mahtoi olla?
“Ensin mennään saunaan, ja sitten syödään vasta.” Pikaisen saunomisen jälkeen illan ateria saatiin katettua pöytään. Kolin kylältä alkoi jo kuulua ensimmäisiä ilotulituksia, kun leiriläiset istahtivat pöydän ääreen aterioimaan. Taustalla soivat joululaulut, sillä jouluahan ei voinut fiilistellä liian pitkään. Vatsat pullottaen leiriläiset pääsivät vapaa-ajanviettoon, kun juhla-ateria oli saatu korjattua pöydästä. Yhdeltätoista oli edessä tallin oma ilotulitus. Tänä iltana hiljennyttiin nukkumaan vasta puolenyön jälkeen.
maanantai 1. tammikuuta
Viimeiset ratsastukset ja jäähyväiset
Leirin viimeisenä aamuna sai halutessaan herätä aikaisin tekemään tallia Aleksin kanssa, mutta muuten herätys oli vasta yhdeksän aikaan - olihan eilinen uudenvuoden vastaanotto mennyt aika myöhäiseksi. Aamupalapöydässä oli melko vaisu tunnelma, johtuiko se sitten väsymyksestä vai leirin loppumisesta, mutta viimeistään alettaessa valmistautua maastoretkiä arten, alkoi tunnelma muuttua hilpeämmäksi.
Ja nauruksihan se muuttui. Lähimaastoihin sijoittuvilla pikku maastoretkillä sai halutessaan mennä ilman satulaa ja tietysti muutama onnekas (tai epäonnekas) tumpsahti pehmeään lumihankeen hevosten innostuessa pukittelemaan. Onneksi ei kuitenkaan sattunut mitään ja pudonneetkin uskaltautuivat laukkaamaan hankilaukkamahdollisuuden tullessa.
Tallissa hoidettiin hevoset vielä viimeisen kerran priimakuntoon ja annetiin niille hieman päiväheiniä naposteltavaksi siksi aikaa kun leiriläiset menivät nauttimaan lounasta ja pakkaamaan viimeisetkin tavarat kasaan. Lopuksi porukka vielä jaettiin kahtia niin että osa meni siivoamaan tallin putipuhtaaksi ja toiset jäivät imuroimaan ja luuttuamaan leirirakennusta ja saunatupaa.
Noin kahden aikaan kaikki oli viimein valmista ja hevoset lastattuina rekkoihin. Oli aika hyvästellä leirikaverit ja suunnata kotiin mitä mainioimman joululeirin päätteeksi.