elva
Juuri saapunut
Posts: 7 
|
Post by elva on Nov 23, 2017 13:59:57 GMT 2
Hamlet SWE
Kuva Helena, VRL-02890
"Lettu", tilastoponiruuna
om. Elva Oravala
varusteet
Musta synteettinen yleissatula ja vyö
Punainen yleishuopa
Meksikolaiset suitset
Mustat synteettiset suitset
Punasiniruudullinen toppaloimi
Tummanpunainen fleeceloimi
hoito-ohjeet
Toppaloimi vain kovilla pakkasilla
Hikisenä fleeceloimi
Varovasti taluttaessa, poni osaa karata jos sattuu sille päälle!
Ratsastuksen jälkeen 1,5dl kivennäinen turvotettuna, merisuola, vitamiini pumppupullosta
omille sivuille |
|
|
|
Post by Aleksi on Dec 10, 2017 19:34:46 GMT 2
 Lettu maastotunnilla rallittelemassa |
|
elva
Juuri saapunut
Posts: 7
|
Post by elva on Dec 14, 2017 16:27:34 GMT 2
Joulukuun 14.
"Heei jätkä!" tervehdin Lettua pitkästä aikaa. Poni pyrähti portille vastaan ja hamusi kättä - ja löysi nyrkissäni pitämäni kuivan leipäpalan. Olin tullut tallille lähinnä viettämään aikaa ponin kanssa, mutta mieli teki kyllä kiivetä Letun selkään vielä tänään. Nappasin ruunan tarhasta mukaani, ja parkkeerasin sen vapaaseen karsinaan tallissa. Jätin oven raolleen; se kyllä pysyisi karsinassa, olin vienyt sille muutaman kuusenoksan ajanvietteeksi. Raahasin karsinan eteen Letun harjat, satulan ja suitset, kävin laittamassa sille ruuan turpoamaan ja harjasin ponin pikaisesti. Se raastoi hampaillaan neulasia irti oksista, koko karsina tuoksui kuuselta. Kiskoin päälleni omat ratsastuskamppeet, ja olin valmis kiipeämään oman pikkuponin selkään pitkästä aikaa.
Ratsastin Letun läpi kevyesti, tuskin tuntiakaan. Se oli tasainen ja hakeutui jopa rentoon muotoon, ruunaa sai kehua harva se hetki. Laukassa takamus nousi ja Lettu säntäsi muutaman hauskan pyräyksen eteenpäin, mutta sen into lähinnä nauratti. Ratsastuksen jälkeen poni imuroi puuron naamariinsa ja joi sankollisen vettä minun rapsutellessa sitä pitkään ja hartaasti. Onneksi oli Lettu, maailman kultaisin poni. Ja onneksi oli Hallava, hyvä koti kultaponille.
|
|
elva
Juuri saapunut
Posts: 7
|
Post by elva on Dec 18, 2017 21:28:01 GMT 2
Joulukuun 18.
Irtojuoksutin Letun kevyesti, se sai hölkätä vähän omaa tahtiaan. Välillä poni kyseenalaisti ympyrää ravaamisen tarkoituksen ja kaarsi luokseni kentän keskelle - sain sysätä ruunan muutamaan kertaan takaisin uralle juoksemaan. Irtosi Letusta muutama suora laukkaakin, ei se hirveästi jaksanut innostua. Ponin ravattua vielä muutaman kierroksen kutsuin sen luokseni kovasti kehuen. Käveltiin loppukäynnit vierekkäin, minä käsi Letun niskassa rapsuttelemassa sitä korvan takaa, ja Lettu turpa taskujani, reisiäni ja kumisaappaanvarsiani hamuten. 
|
|
elva
Juuri saapunut
Posts: 7
|
Post by elva on Jan 23, 2018 11:05:06 GMT 2
Tammikuun 23.
Olin harjaillut Lettua pitkään, omissa mietteissäni. Se oli irti karsinassa, hamuili turvallaan kuivikkeen seasta satunnaisia heinänkorsia. Lettu tiputti karvaa kuin keväällä konsanaan. Vedin punaisella harjalla muutaman vedon ponin selkää pitkin, revin sen harjaksista taas tupon ponini karvoja, ja etenin harjaamaan jalkoja. Letun oikean takasen ruununrajassa oli pieni haava, ihan uusi, pihatossa meiskatessa tullut. Ei se edes huomannut, kun sörkin pientä vekkiä Betadineliuoksella puhdistaakseni sen. Onneksi tuollaiset paranee melkein itsestään, mietin Lettua taputellen.
Kävin laittamassa kypärän päähäni, ja otin samalla Letun suitset ja satulan syliini. Kiristin vyön, jalustimet taisivat olla jonkun aika paljon minua lyhyemmän jäljiltä, niitä sai pidentää monta reikää. Kuolaimia Lettu vastusteli aikansa, riuhtaisi päätään ylös. Ei se ikinä ennen ollut näin tehnyt, ainakaan minulle, pohdin ja sain samalla sujautettua kuolaimet ponin suuhun. Kokeilin sormellani sen hampaita, sormissani ei tuntunut piikkejä tai sudenhampaita. Toki Letun kaviot pitäisi kohta vuolla, ne kasvavat kovaa vauhtia sen ollessa vähemmällä käytöllä, samalla voisi pyytää kengittäjää katsomaan ruunan suuhun.
Talutin Letun ulos ja nousin sen selkään pihassa. Tai lähinnä laskeuduin, niin pieneltä oma poni joskus tuntui. Oli jo hämärää, iltapäivä. Lähdimme lyhyelle maastolenkille, Lettu pärski ja tuhisi tarhakavereille ja pakkasilmalle. Otettiin muutama ravipätkä, laukata en kehdannut, ettei loppuisi happi kesken. Pakkanen kiristyi, Lettu yskäisi kerran, ehkä kahdesti. Käveltiin talliin, varpaita kipristi kun laskeuduin alas ponin selästä tallin pihassa. Sen turpakarvat olivat jäätyneet hengityksen huurusta, ja se hinkkasi viimeisetkin kuolat suupielistään minun takkiini. Annoin sen tehdä niin, enkä edes torunut - joskus mietin, miksen osaa pitää kuria yllä, vaan olen ihan pehmo. Mutta minkäs sille voi, kun oma poni laittaa pään syliin ja painaa silmät kiinni. Ei siinä räkäinen takki paljoa haittaa.
|
|
