Ihka oikea ponipoika
22.11.2017
"Loki! Loki!" kajahti ilmoille innostunut vauvan pulina, kun toin Rokin tallikäytävälle. Jasea nauratti, hautasi naamansa Oliverin vatsaan. Minua hymyilytti, ja Rokki hörisi tervehdyksen kaikille tallin asukkaille. Se sai muutamalta vastauksen, ja Oliver nauroi äänelle.
Kun poni oltiin parkattu turvallisesti pesukarsinaan, Jase laski Oliverin maahan. Muutamalla innostuneen naurun saattamalla hoipertelevalla juoksuaskeleella pipopää oli jo hyökkäämässä Rokin jalan kimppuun, kun kaappasin Oliverin syliini. Oli se myös kaatumassa, ja vaikka tiesinkin, että lasten piti antaa kaatua, en ajatellut, että talli olisi kävelyharjoitteluun sopivin paikka.
"Hold it, you little speed demon. Muistatko mitä sanottiin, hmm? Heppojen kanssa pitää olla rauhallisesti, right?"
"Loki! Loki!" Oliver rimpuili ja osoitti Rokkia, joka vähät välitti sen suurimmasta pienestä fanista, vaan keskittyi tutkailemaan sen harjapakin sisältöä.
"Sano Rokki. Rokki", yritin, ja sain vain vauvan lapaseen tungetusta nyrkistä nenääni. Kuulin Jasen hekottavan takanani, ihan kuin Oliver ei olisi eilen puklannut sen päälle. Mielummin minä ne pari innostuneesta heilumisesta koituvaa mottausta otin vastaan kuin puklut, kiitos paljon.
"Oliver, say Rokki! Look at the pretty pony!"
"Lokki! Pony!" kiekaisi Oliver, ja päästin suustani semmoisen lepertelylitanian, että melkein hävetti. Tai ei, sillä "yees, you're such a smart young man! Joo, the smartest, most handsome little man there ever was! Haluutko kattoa ponia? Hmm? Pony?" suukottelin Oliveria, ja vähän kutitin, sillä jos jostain Oliver piti, oli kutittamisesta. Voi, miten minä pidinkään Oliverista. Lepertelin sille vielä vähän lisää, sillä tallissa ei ollut ketään, enkä minä voinut asialle mitään. Mutta en minä ollut ainoa, Jase oli aivan yhtä menetetty tapaus. Ja minä, oi voi. Kerran minun oli pitänyt ihan istua, etten pakahtuisi, kun hoksasin Jasen leikittävän Oliveria. Kyllä meillä ihan hyvin meni.
Lepertelyni keskeytti Jasen pieni rykäisy, ja käänsin katseeni käytävälle. Siinä seisoi, hieman nolon näköisenä se Emmin uuden miehen lapsi, se Sora, vai mikä kivi se nyt olikaan, jotkut täysin umpipaskaiset suojat kädessään. Nousin seisomaan, Oliver sylissäni, ja katsoin tyttöä.
"Moi.. Mulla olis nää.. Voinko.. Voinko pestä nää?" tyttö selitti ja näpräsi suojia. Niistä suurin piirtein valui kuraa.
"Joo", totesin ja tein vähän tilaa. Sora pesi suojat ripeästi, ja näin, että ne jäivät vielä varmaan puoliksi likaisiksi, mutta tyttö liukeni paikalta niin nopeasti, etten kerennyt sanomaan, että pese ihan rauhassa vaan. Kun Sora oli lähtenyt, Jase virnisti suuntaani.
"Toi oli niinku, instant bitch mode. Snap, and then you transform from loving mother to stone cold bitch", se totesi, ja minä vain kohautin olkiani.
"Gotta keep up the rep", heitin, ja laskin sitten Oliverin Rokin luokse.
"Pony!" Oliver kiekui taas, ja silitteli Rokin jalkaa. Enemmänkin läpsi, mutta noh, yritys oli kova.
"Remember Ollie, gently, huh?" Jase muistutti ja minä ojensin Oliverille pääharjan.
"Muistatko, harjataan Rokki", kyselin pojalta, joka innoissaan tökki molemmin käsin pitelemäänsä pääharjaa Rokin kainaloon. Komensin Jasen kykkimään Oliverin kanssa samalla kun harjasin ponia kaikkialta muualta. Hetken kuluttua meillä olikin varustettu poni maneesissa, ja sen vieressä suurin piirtein pomppi innostuksesta vaahtosammuttimen kokoinen kypäräpää.
"Alright, hoist him up", totesimme, ja nostimme Oliverin selkään. Jalustimet olimme suosiolla irrottaneet ja jättäneet talliin, samoin kuin ohjat, sillä jalustimiin olisi tarvinnut ainakin viidet kiepit, ja pelkäsimme, että jos jotain kävisi, Ollie jäisi kiinni niihin. Joten siksi tämä talutusratsastuksemme toimi ilman jalustimia, niin että toinen talutti ja toinen käveli vierellä, kädet turvallisesti lapsemme vyötäisillä. Sillä tavoin, jos poni pojan alta sinkoaisi suuntaan tai toiseen, poika ei ainakaan putoaisi mihinkään.
Menimme ehkä kymmenen minuuttia käyntiä, ja sitten, Oliverin leveästä hymystä päätellen sillä oli ihan hauskaa, joten menimme hetken ravia. Se olikin aika helppoa, sillä Rokki meni niin mummoravia, että sen vieressä pystyi kävellä aika helposti. Mutta Oliver tykkäsi, nauroi niin, että Caitlynia ja Nesvaa lukuunottamatta tyhjä maneesi raikui.
Kyllä siitä ihka oikea ponipoika tulisi, päättelimme, kun Oliver antoi varovaisen pusun Rokin turvalle, ja sai vastalahjaksi märän ponipusun.