Eveliinan ja Emmin kesäntunnit

[Eveliina]

Tehdään hei kesäksi tällainen vähän erilainen tuntisysteemi, josta sais ehkä vähän uutta intoa (:
Ideana on siis se, että työ pidätte näitä tunteja, ja ne saa olla ihan millä tahansa tekniikala toteutettuja. Voitte esimerkiski kirjoittaa tarinan opettajan roolissa, kirjoitella osallistujille kommentteja, keksiä erilaisia tehtäviä ja melkein mitä tahansa!

Tunnit toteutetaan joko Eveliinalla (helpommat) tai Emmillä (vaativammat tunnit) ja niille saa käyttäjätiedot miulta yksällä pyytämällä, tai sitten voi ihan omalla käyttiksellä postata ei oo niin nuukaa. Tunnit voi olla este, koulu, puomi, maasto, maastoeste, ponileikki, tasapaino, western, mitä vain!

Jokaisesta pidetystä tunnista ja jokaisesta tehdystä maksusta saa joko koulu- tai estemerkkiä varten kerrytettyä osallistumisia. Eli myös tunnin pitämisestä saat hahmollesi hyötyä!
Lisäksi Aleksi piirtelee näistä tunneista inspiroituneena kuvia, eli niitäkin on jaossa!

Näille tunneille ei tarvitse erikseen ilmoittautua, ellet sitten halua tehdä maksua jostain tunnista, jonka nimilistaan sua ei ole merkattu. Myöskään tuntipohjia ei tarvitse mulla erikseen hyväksyttää, vaan voitte suoraan postata sen tänne ja sitten halukkaat voi tehdä kyseisestä tunnista maksun.

Tässä viitteelliset tuntilistat joita voi käyttää, mutta halutessaan voi keksiä ihan omatkin (;

Emmin kenttävalmennusrinki: 100cm/He:A
Valma - Luka
Alana - Fae
Nanna - Tinttu
Salli - (Dunja varsomisen jälkeen, nyt esim Loki)
Jase - Cilla?
Henry - Lilja

Eveliinan tunnit: 60-80cm/He:B
Ruska - Fonzie
Sora - Klikki
Pujo - Darcy
Ade - Asta
Rena - Kyyhky

[Aleksi]

Än - yy - tee - HYPPÄÄ!
Maastoesteradan rakennus ja ensimmäinen hyppykerta
keskiviikkona 21. kesäkuuta 2017

Keskiviikkona iltapäivällä valmennusrinkiläiset ja muut apurit kokoontuvat tallipihaan lapioineen, sahoineen, lankkuineen ja maalisuteineen - on aika vihdoin rakentaa se niin kovin vihattu ja rakastettu maastoesterata. Emmi on suunnitellut sen yhdessä alan ammattilaisten kanssa ja laadittuja piirustuksia on noudatettava huolella, kun lähdetään porukalla lähimetsään viuhtomaan.
Ahkeran puurtamisen lopuksi rata on vihdoin valmis ja raskaan työn raatajat ovat sekä haltioissaan että kauhuissaan tulevasta. Sitten vaan hyppäämään!

Kirjoita tarina / piirrä kuva jostain alla olevasta aiheesta. Ainakin ensimmäiselle maksajalle kuva Aleksilta!
- Päätätte toteuttaa erään esteen hieman omalaatuisella tavalla, ihastuuko Emmi luomukseenne, vai käskeekö palaamaan alkuperäiseen suunnitelmaan?
- Joku "hyvis"-tiimistä ilmaantuu paikalle, syttyykö ilmiriita vai tapahtuuko mielenosoitus täydessä hiljaisuudessa, ja ehkä hieman salaa kiusanteon merkeissä?
- Vesiestettä rakentaessa meno äityy villiksi, sisällisota tai ei, myös hauskaa saa pitää!
- On vihdoin aika ruveta hyppäämään, mitkä fiilikset ja saatko ehkä Emmiltä rohkaisevia katseita tai varoittavia sanoja?
- Jokin esteistä vie huomiosi, onko se maailman pelottavin, vaikein vai ehkä hauskin este jota olet päässyt hyppäämään?
- Hevosellasi on vahvat mielipiteet maastoesteiden hyppäämisestä, millaisia kommentteja saat muilta valmennustiimiläisiltä?

[Alana]

Vesiesteelle oli kaksi vaihtoehtoa, pystyi joko hyppäämään suoraan veteen, tai sitten hypätä este, jolta laskeuduttiin veteen. Sen esteen alareunassa oli kirkkaankeltaisia ankkoja, ankkoja, jotka pönöttivät siinä tyytyväisinä kahdessa rivissä. Olin innostunut maalaamaan muoviankkoja Emmin annettua minulle luvan (tai oikeastaan käskettyä) levätä hetki. Minulla oli Oliver mukana, ja olinkin kantanut lankkuja samalla kun työnsin toisella kädellä rattaita. Jasella oli asiakashevosia ratsastettavanaan, mutta en halunnut jättää talkoita väliin, tai minua oltaisiin varmaan katsottu vielä enemmän kieroon tallilla. Mutta niin. Kun muut innostuivat käymään vesisotasille, minä maalasin ankkoja. Ja sitten murisin, että seuraava, joka vielä roiskuttaisi vettä päälleni, joutuisi uimaan.
"Et varmana jaksa heittää mua tonne."
"Don't try me." Pärjäsin painimatsissa Johanneksellekin, joku tallitonttu nyt ei olisi temppu eikä mikään. Sen jälkeen minulle suunnatut "onkohan tää hyvä" kysymykset vähenivät, vaan porukka etsi Emmin käsiinsä vaikka Emmi olisikin kaukana.

Nyt kahlasin Lassen kanssa letkan kärkenä ympyrän vesiesteen sisällä, ja astelimme sitten ulos loivaa puolta, samaa reittiä kuin olimme tulleetkin. Ruuna oli astellut veteen ihan tyytyväisenä, ei edes vilkaissutkaan, ja sitten kun joillain takana tulevilla oli ongelmia, se jäi riemuissaan kuopimaan vettä. Juuri sen takia olinkin tarjoutunut menemään ensimmäisenä. Lasse oli jo pienestä koulutettu kenttäratsuksi, se kyllä meni veteen.

Emmi oli tokaissut meidät ensin nähdessään, että oli muistellut, että Fae oli rautias.
"Oh? Right, joo, niin on, tää on Lasse."
"Ai, listassa luki että tulisit Faella."
"Ai jaa. Kyl mä meinasin Lassella tulla... No mut Fae on joka tapauksessa saikulla", hymyilin, ja mietin, miten listaan oli eksynyt Faen nimi. Minulta oltiin vain kysytty, että "Alana, kai sä oot tulossa?" ja olin vastannut myöntävästi. En ollut edes katsonut listaa sen jälkeen. Varmaan oli oletettu, että tulisin Faella. Se oli kyllä vähän hassu olettamus, sillä Lassenhan minä ostin kisahevoseksi nimenomaan sen takia, että menisimme Faen kanssa ihan omaan tahtiimme. Se oli vielä nuori, enkä halunnut kiirehtiä sen kanssa. Lassen kanssa kisaaminen oli kyllä kieltämättä jäänyt taka-alalle Oliverin myötä, mutta niin oli kyllä kaikki heppailu. Mutta nyt oli aikaa.

Vesiesteen vuoro olisi nyt. Olimme menneet rataa eteenpäin hiljalleen, jokainen oli hypännyt yksi tai kaksi estettä ja sitten siirryimme letkassa seuraavalle. Ensin harjoiteltiin veteen hyppäämistä, ja sitten seuraavalla kierroksella Emmi nimesi ne, jotka pystyisivät hypätä ankkaesteen kautta. En ollut yllättynyt kun Emmi komensi minut ensin matkaan, Lasse kun oli mennyt kaikki esteet niin hyvin kuin osasi. Ja nämähän olivat ihan peruskauraa, niin kuskille kuin ratsullekin. Enhän ollut kuin vain pienestä saakka tällaisia hypännyt.

Pyysin Lassea pidempään laukkaan, ja pärskähtäen se viskaisi kerran päätään, ja jäi sitten korvat hörössä odottamaan tarkempia ohjeita. Neljä laukkaa jäljellä, puolipidäte, kolme, pidäte, kaksi, rento, yksi, pohje, ja hyppy. Aina se oli yhtä jännittävää. Vaikka mieli olikin varautunut suureen hyppyyn ja pitkään laskeutumiseen, asento rutiinin muodostama, tuntui se silti vatsanpohjassa. Kuului roiskahdus, kun Lassen etukaviot rikkoivat vedenpinnan, ja sitten iloinen läiskyntä täytti korvat ja naamalle lensi pisaroita suuren ruunan laukatessa pois vedestä. Kiittelin sitä vuolaasti jarruttaessani ja päästäessäni pitkät ohjat. Nappisuoritus.

Pidin maastoesteistä noin muutenkin, mutta kyllä vesiesteet olivat kuninkuuslajin kuningasesteet. Sen tiesivät kaikki niiden ympärille kerääntyneet katsojat ja valokuvaajat, ja sen tiesin minäkin.

[Aleksi]

Aleksin pitämä ratsastustunti

Asta - Rena
Klikki - Sora
Melli - Miska
Loki - Inkeri